Taiteen täyteinen sokkomatka

Käytiin pitkästä aikaa ns. sokkomatkalla. Sehän on matka, josta ei muuta etukäteen tiedetä kuin lähtöaika ja -paikka ja että iltaan mennessä palataan lähtöruutuun. Matkan suunnittelusta vastasi Salon Matkatoimisto ja matkaa tehtiin Salon Tilausmatkojen bussilla.

Tällä kertaa Nummelan linja-autoasemalta lähdettäessä auton nokka suuntautui Hanko-Hyvinkää tielle, suuntana Lohja. Samalla alkoi arvailut missähän ne aamukahvit mahdetaan nauttia. 

No, ei jatkunut matka Hangon suuntaan, ei poikettu Tytyriin, vaan hetken päästä mentiikin jo Turun moottoritiellä länteen päin. Siinä vaiheessa alkoi arvailut Lahnajärvi, Muurla, Salon eri kohteet, jne. Lahnajärvi vilahti ohi, siis ei sinne. Sitten poikettiin yllättäen Kivihovin liikenneasemalle, täälläkö aamukahvit? Ei, viimeiset kyytiläiset nousivat täältä mukaan.

Ei kun takaisin moottoritielle, vaan mitä ihmettä, nokka kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa vahvistui usko aamukahvipaikaksi kuitenkin Lahnajärvi. Näin myös tapahtui.

Entäs sitten? Lahnajärveltä lähdettäessä oli nokka edelleen kohti Helsinkiä, jota kuitenkaan yleisesti ei uskottu kuuluvan reittiohjelmaan. Väärin, sinne sitä vaan hiljalleen ajelehdittiin kehä II:sen ja Länsiväylän kautta, päätyen keskelle Töölöä, Apollon ja Oksasenkadun risteykseen. Seurasi yleinen hämmästys, mitä ihmettä täällä on?

No olihan siellä, itse asiassa aika monelle täysin tuntematon Reitz’in säätiön ylläpitämä taidemuseo, sijoittuen Lauri Reitz’in viimeiseen ja aika hulppeaan asuntoon kerrostalon 6. kerroksessa. Täällä tutustuimme paikallisen oppaan johdolla museon nähtävyyksiin.  Tästä linkki taidemuseon sivuille.

Tämän jälkeen olikin jo lounaan aika ja sehän löytyi aika yllättävästä paikasta, niin ikään Töölöstä, Ravintola Kaarti.

Lounaan jälkeen matka suuntautui takaisin Läsiväylälle ja jälleen alkoi arvuuttelu, mihin seuraavaksi. Tapiolan risteystä lähestyttäessä alkoi vinkkarin nakutus kuulua ja kulmakarvat nousta, että no mitä täällä nyt sitten voisi olla?
Läpi Tapiolan liikekeskuksen, kohti Pohjantoria, vaan ennen sitähän on se Suomen suurin taidemuseo EMMA, Espoon modernin taiteen museo. Myös täällä opastettu kierros.

Entäs sitten, taidetta on nyt koettu ”enemmän kuin laki määrää”, mitä seuraavaksi. Jälleen Länsiväylälle ja nokka kohti länttä, aina Kivenlahden liittymään ja sitten kohti Kauklahtea. Ai, että Veikkolan kautta kotiin. No eipä sentään. Kauklahdesta löytyy muutakin kuin Romu Keinänen. Päädyimme varsinkin naispuolisten matkalaisten riemuksi Lumene’n tehtaanmyymälään.

No nytkö Veikkolaan jne. Ei kun takaisin Länsiväylälle ja mitä ihmettä, nokka jälleen kohti Helsinkiä. Jassoo, - Otaniemen risteyksessä vinkkari nakuttaa, no pitikö sitä Kehä I:sen kautta kotiin palata? Pitihän se, sillä retken päätöskahvit nautittiin ”Raaden hampaan”, entisen Nesteen pääkonttorin ylimmän kerroksen ravintolassa, Lucy in the Sky. Näin varsinainen ohjelma päättyi aivan "huipulla". Kaikkinensa hyvä ja yllätyksiä täynnä oleva retki !

Retkeltä mukaan tarttuneet kuvat löydät kuvagalleriasta.