Kesäretki Päijät-Hämeeseen 28.–30.6.2022, OSA 1
Tiistaina 28.6. lähdimme viimein kahden vuoden koronarajoitusten vuoksi estyneelle matkalle Oulunsalosta Päijät-Hämeeseen. Entiseltä kunnantalolta klo 8.00 (Shelliltä jo 7.45) startannut Saaga Travelin bussi suuntasi nelostietä kohti etelää. Sää oli helteinen, mutta koska bussin jäähdytys oli täysillä, matka lounaspaikkaamme Laukaassa sijaitsevalle Varjolan tilalle sujui yllättävän nopeasti. Ravintola oli tehty vanhaan navettaan, jonka seinäkivet olivat kookkaita ja jätetty näkyville. Jykevä paikka.
Kuusaan kanavalta nousimme laivaan ja lähdimme kohti Jyväskylää. Matkalla näimme Kuusaan, Kuhankosken ja Vaajakosken kanavat ja kolme eri järveä. Lisäksi ihastelimme laivan kannelta kuuluisia kivikautisia kalliomaalauksia Saraakallioilla.
Laivan alakerrassa oli ravintola, mutta helteestä johtuen hyvistä ravintolapalveluista nautittiin melko pikaisesti. Kannen istuimet olivat suositumpia, sillä tuulenvire virkisti. Ainoa kuuloaistia häirinnyt asia oli laivan mylvintä sen lähestyessä sulkuportteja. Miksi äänimerkkiä ei voisi vaihtaa vaikka valssiin Terveiset ulapalta. Kolmen ja puolen tunnin risteilyn jälkeen saavuimme Jyväskylän satamaan, josta jatkoimme matkaa kohti Heinolaa.
Puoli kahdeksan maissa saavuimme Heinolaan Kumpeli Spa -hotelliin, jossa majoittumisen jälkeen lähdimme ravintolaan nauttimaan mm. todella maukkaasta lohikeitosta. Kermaa ei ollut säästelty ja sattumia oli runsaanpuoleisesti. Upealta terassilta näkyi Lahden silta, jota oli ollut rakentamassa Esko Saari, yksi matkalaisistamme. Tulomatkalla hän kertoi mielenkiintoisia juttuja sillan rakennusvaiheista ja muistakin kokemuksistaan työmatkoilta maailmalla. Eskon juttuja voit lukea myöhemmin näiltä sivuilta.
Keskiviikko 29.6. oli yhtä helteinen kuin edellinenkin päivä. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kulttuuritien päiväretkelle. Ensimmäinen kohteemme oli Lahden Sibeliustalo, joka tunnetaan sekä akustiikaltaan loistavana että erinomaisena kokous- ja kongressipaikkana. Oppaan johdolla pääsimme tutustumaan kulissien taakse ja kokemaan akustiikan ainutlaatuisuuden. Pehmeä akustiikka oli saatu aikaan mm. juuri tätä rakennusta varten tilatulla villa-pellavakankaalla, jota oli mennyt 2700 metriä. Historiaa kunnioittaen talon rakentamisessa oli jätetty vanhaa tiiliseinää edellisistä eri puunjalostukseen käytetyistä rakennuksista. Myös uudella puolella oli käytetty puuteemaa sekä sisustuksessa että nimistössä. Kauniin yksityiskohdan muodosti tuohilevyistä tehty tapetti.
Lahden kiertoajelun aikana näimme tärkeimmät nähtävyydet ja kuulimme oppaalta mielenkiintoisia tarinoita kaupungin historiasta ja nykypäivästä. Lahdesta jäivät erityisesti mieleen valtavat hyppyrimäet liikuntakeskuksessa.
Kiertoajelun jälkeen jatkoimme eteenpäin kulttuuritietä kohti Hollolan kirkonkylää. Reitin varrelle jäivät mm. Messilän ja Pyhäniemen kartanot. Lounaan söimme Hollolan kirkonkylässä Ravintola Kunnantuvalla. Saimme nauttia runsaasta hämäläisestä pitopöydästä aidossa hämäläisessä ympäristössä. Rakennuksia ympäröi hyvin hoidettu piha upeine kukkapenkkeineen.
Paikallisia tuliaisia löytyi 150 vuotta vanhan kanttorilan pihapiiristä, taiteilija Asta Pulkkisen ateljeesta. Myytävänä oli uniikkitöitä, naivistisia maalauksia, kortteja ja paljon muuta mukavaa kotiin viemisiksi.
Saavuimme hyvissä ajoin takaisin hotelli Kumpeliin valmistautumaan illan kesäteatteriesitykseen. Flirttikurssi 55+ Sari Siikanderin ohjaamana tarjosi takuuvarmaa ja hauskaa viihdettä täysin katetulla Heinolan kesäteatterilla! Näyttämöllä oli tunnettuja TV-kasvoja, kuten Jonna Järnefelt, Jaana Saarinen, Emilia Sinisalo, Kristo Salminen, Ilmari Saarelainen, Mikko Virtanen ja Pentti Helin. Sairastuneen Anu Sinisalon roolin paikkasi Jaana Oravisto.
Kesäteatterista palatessa oli mahdollista käydä ihailemassa Suomen suurinta puuta. Mikä puu se on? Kuinka suuri on sen ympärysmitta? Vastaukset näihin kysymyksiin ja muitakin Suomen luonnon puuerikoisuuksia löydät esimerkiksi täältä tai täältä.
Kesäretki Päijät-Hämeeseen 28.–30.6.2022, OSA 2
Torstaina 30.6. pakkasimmekin aamiaisen jälkeen laukut autoon ja lähdimme katsomaan, mitä hurmaava Asikkala tarjoaa. Päivä alkoi kävelykierroksella Vääksyn kanavan ympäristöön. Oppaan johdolla kuulimme mielenkiintoisia tarinoita kanavan historiasta. Sulut oli joskus avattu jopa lähestyvälle sorsapoikueelle, ja emo oli johdattanut laumansa majesteetillisesti sulkujen toiselle puolelle.
Kävimme myös vesimylly- ja piensähkölaitosmuseossa. Vanhojen tekniikoiden ihailun lisäksi saimme kokeilla käsikivillä jauhamista, joka on ollut Kantelettaren runojen mukaan raskasta naisten työtä: ”Minä jauhan Jaakolleni, väännän vääräsäärelleni.”
Vääksynjoessa on Suomen suurin ankeriasarkku, johon poikaset kerätään ja viedään vedellä täytetyissä laatikoissa Etelä-Suomen satamiin mereen laskettaviksi. Muuten joessa sijaitsevat useat voimalaitokset tuhoaisivat ne matkalla merelle ja sieltä edelleen Sargassomerelle. Oppaalta saimme tietoa mystisistä ankeriaista. Voit lukea asiasta lisää netistä.
Vääksyn Myllyn myllypuodista oli mahdollisuus ostaa paikallisia myllytuoreita tuotteita Wanhan ajan palvelulla ja resepteillä höystettynä. Etelästä saapuvaa uutta koronavarianttia varten oli tiukat turvajärjestelyt. Sisään pääsi kerrallaan kolme asiakasta. Opas valvoi ovella järjestystä. Ulkoseinällä kiipesi komea köynnöshortensia, josta näin pohjoisessa voi vain haaveilla.
Majakkapaviljongilla nautittiin maittava lounas noutopöydästä upean järvimaiseman pilkistäessä ikkunoista, terassilla istuneilla vesi liplatti ihan pöydän vieressä. Lounaan jälkeen ajoimme upeaa Pulkkilanharjutietä kohti Sysmää. Pulkkilanharjun moottoritien laidassa sijaitsevalla Moottorimajalla oli merkitystä Raija Laakkoselle, joka oli aloittanut siellä työuransa. Hän kertoi hauskasti saapumisestaan työpaikalleen ja kommelluksista ennen ja jälkeen. Loppujen lopuksi kaikki kääntyi parhain päin, ja hän teki Pulkkilanharjulla pitkiä kävelyretkiä erään kanssa, jota hän aluksi säikähti kuollakseen, mutta josta myöhemmin tuli hänelle läheinen ystävä. Jos haluat tietää lisää Raijasta ja tästä salaperäisestä ystävästä, avaa liite
Virtaan kartanossa tapasimme aatelisen kartanonherran, Tandefeltin, ja hänen rouvansa. Kansanomaisesti jutustellen mies kertoi sukunsa ja nimensä historiasta. Esi-isä oli kuningatar Kristiinan aikaan taistelukentällä saanut hampaisiinsa luodin, joka oli pysähtynyt kitalakeen. Mies oli jäänyt henkiin, aateloitu urhoollisuutensa takia ja saanut aatelisnimen Tandefelt, ”hampaat kentällä”. Tutustuimme kartanon upeasti kalustettuihin vanhoihin huoneisiin ala- ja yläkerrassa, ja nautimme kahvit kartanon kauniilla verannalla ja salissa.
Kotimatka jatkui Sysmän kautta, ja jälleen saimme kuulla mielenkiintoisia asioita Ruotsista Sysmään muuttaneelta ja järvenrannalla omakotitalossa asuneelta Inkeri Kiviniemeltä. Hän oli tehnyt tarkkoja muistiinpanoja ja kertoi paikkakunnan historiasta ja nykypäivästä monipuolisesti, kauniisti artikuloiden. Inkerin kertomia tietoja Sysmästä löydät tästä linkistä https://www.sysma.fi/.
Tarpeelliset tauot pidettiin Hirvaskankaalla ja Pyhäsalmella. Arvion mukaan olisimme saapuneet takaisin Oulunsaloon puoli kymmenen maissa, mutta todellisuudessa olimme perillä vasta tuntia myöhemmin. Eipä se tainnut ketään haitata.
Matkailutyöryhmä: Elli Brusila, Tarja Kyllönen, Kaija Saari ja Anna-Liisa Vanhala
Kuvat: Tauno Seppänen. Kaikki kuvat löytyvät Kuvagalleriasta.
MATKAKERTOMUS JATKUU MYÖHEMMIN
