Virkistys- ja kulttuurimatkan muistoja Hossaan, Suomussalmelle ja Raatteen tielle.
Helteisenä maanantaina 23. heinäkuuta 2019 kokoontui iloinen joukko reippaita Pattijoen eläkeläisiä Hengarin eteen valmiina matkalle kohti kaunista Kainuuta.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Utajärven Juorkunassa. Ei ollut paikalla Juorkunan Jussi, eikä Puntun Paavo, vaan joukko reippaita kyläyhdistyksen naisia, jotka olivat keittäneet meille maukkaan lohisopan lounaaksi. Maamiesseuran talosta oli kunnostettu mainio kokoontumispaikka kyläläisille ja ruokapaikka ohikulkijoille.
Matka jatkui kohti Kainuuta ja sen kunniaksi kajautimme yhdessä Kainuun maakuntalaulun "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!"
Tulimme Hossan luontokeskukseen, josta Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi tuli maamme 40. kansallispuisto viime vuonna.
Ryhmämme jakaantui kahtia, toisen puolen kuunnellessa luontokeskuksen opastusta, toinen puoli hörppäili päiväkahvit.
Ehdimme vielä tutustua luontokeskuksen lähimaastoon ja poikkesimme Suomen suurimmalla laavulla Huosilammella.
Matkamme jatkui pitkin viitostietä ja aivan yhtäkkiä eteemme ilmestyy "Hiljainen kansa", 900 turvepäätä keskellä ei mitään.
Turvepäät ovat Reijo Kelan luomus ja ensimmäisen kerran hän käytti niitä Ilmarin kynnös- esityksessä
Suomussalmen Lassilan pellolla 1988.
Nykyiselle paikalleen Hiljainen kansa sijoitettiin syksyllä 1994.
Turvepäitä kohennetaan ja vaatetetaan kaksi kertaa vuodessa; päät saadan suoraan pellosta, vaatteet järjestetyillä keräyksillä.
Hiljaisen kansan viereen on siirretty vanha hirsirakennus, joka toimii nyt mainiona kahviona ja ravintolana. Nautimme kainuulaista keittoa lisukkeineen ja lisäksi paikan emäntä Ritva Huttunen osoittautui upeaksi laulajaksi ja saimme kuulla häneltä pari hienoa tulkintaa.
Nokipannukahvien jälkeen oli taas aika istahtaa bussiin ja matka jatkui kohti Kiannon Kuohuja.
Perille päästyämme oli aikaa tutustua Ämmänsaareen, poiketa kylpylässä tai kierrellä Kiantajärven kauniita rantoja. Rannalta löytyi Ilmari Kiannon patsas katselemassa kohti Urjanlinnaa.
Tiistaiaamu valkeni yhtä helteisenä kuin muutkin aamut tämän vuoden heinäkuussa. Osa porukasta pulahti kylpylän aaltoihin, osa kävi virkistäytymässä Kianta-järvessä.
Puoli kymmenen aikoihin kiipesimme bussiin ja lähdimme mainion oppaamme Olavi Seppäsen johdolla kiertelemään ensin Ämmänsaarta ja Suomussalmen taistelupaikkoja seuraillen kohti Raatteen tietä. Pysähdyimme ensin Suomussalmen taistelujen muistomerkille Liekki- patsaalle ja sen jälkeen venäläisten sotilaiden muistomerkille. Saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita muistomerkkeihin liittyen ja jatkoimme Purasjoen Raatteen tien taistelupaikkoja seuraillen itärajalle saakka.
Poikkesimme vartiomuseossa, jossa kuulimme seikkaperäisen esityksen venäläisten rajanylityksestä 30. marraskuuta 1939.
Käänsimme bussin keulan kohti Suomussalmea ja pääsimme tutustumaan Raatteen portin talvisotamuseoon ja videoesitykseen Suomussalmen taisteluista. Kävimme luonnollisesti tutustumassa massiiviseen Talvisodan monumenttiin ja nautimme lounaan Raatteen tien kahviossa.
Piipahdimme päivällisellä hotellilla ja taas matkaan. Kohteena tällä kertaa keskelle Kainuun korpea rakennettu upea 1200 henkeä vetävä Retikan kesäteatteri. Lähes täysi tupa seurasi Eero Schroderuksen kirjoittamaa ja ohjaamaa hulvattoman hauskaa Navettamaisteri- esitystä.
Täydellisen päivän päätteeksi oli aika lähteä odottelemaan unta tukaliin hotellihuoneisiin. Taisipa muutama poiketa Kianta-järveen vilvoittelemaan ennen nukkumaan menoa.
Keskiviikkona 25.7. oli aika luovuttaa avaimet hotellin narikkaan ja kääntää bussin keula kohti kotia. Kotimatkalla poikkesimme Hepokönkäällä katsomaan vesiputousta. Hieman jännitimme ennakkoon, virtaako könkäässä vesi näin kuivana ja kuumana kesänä, mutta olihan siellä vettä ihan reilusti ja valokuvia napsittiin ahkeraan. Liikkuminen oli tehty vaivattomaksi, joten kaikki pääsivät esteettä katsomaan könkään kuohuja.
Matkasimme lounaalle Puolangan Esteri - ravintolaan, mutta kun huomasimme meillä aikaa olevan runsaasti, niin päätimme tutustua Puolangan kauniiseen kirkkoon, joka toimii tiekirkkona.
Puolangan ensimmäinen vuonna 1792 paloi salaman sytyttämänä 1949 ja tämä uusi kirkko valmistui 1994. Kirkossa on 450 istumapaikkaa ja Paavo Tolosen 1982 maalaama alttaritaulu.
Kirkon vieressä sankarihaudassa lepää 158 puolankalaista miestä.
Loppumatka kohti kotia sujui arpajaisten merkeissä. Kiitokset matkanjohtaja Kyllikille ja Raahen Keskusvuokraamon
Minna Lattuselle erinomaisen mielenkiintoisesta ja monipuolisesta virkistysmatkasta ja kuljettajallemme Kimmo Kokkoselle turvallisesta kyydistä.
Tällä matkalla oli poikkeuksellisen lämmin tunnelma. Kertaakaan en käyttänyt sukkia jalassa. Sehän sopii paljasjalkaiselle pattijokiselle!
Jukka
