Lähtö Hengarilta klo 17.00
Pokkapitää 21.12.2024
Vuoden lyhimmän päivän illansuussa, kokoonnuimme odottamaan linja-autoa Hengarin edustalle ja sieltähän se valkoinen auto kaartui Antin ohjaamana paikalle. Väki kyytiin ja matka alkoi kohti Oulun kaupunginteatteria, pokkapitää komedia esitystä katsomaan. Pian auton täytti iloinen puheen sorina, takaa kuuluneista hersyvistä naurun pyrähdyksistä päätellen, tuli istuttua liian edessä ja jäätyä makeimmista jutuista osattomaksi. Matka taittui rattoisasti, aivan teatterin ovelle asti. Pekka lähti tutkimaan löytyykö kaikille liput, hetken kuluttua palaili lippukasa kourassa, kaikille oli piletit, hyvin oli Pirkko taasen asiat hoitanut. Sitten sisälle teatterin pienen näyttämön aulaan odottamaan esityksen alkamista. Siinä odottaessa keskusteltiin, että onkohan tuo yhtä hyvä mitä on tv.stä totuttu näkemään. Kyllähän siellä pokka piti Hyacinthillä joka itsensä puoli väkisin lykkäsi, meneillään olevan näytelmän harjoitukseen, jota Hyacinthin suuresti ihailema naapurin Emmet koetti saada ohjattua, hän kaikin keinoin yritti estellä, mutta eihän tätä rouvaa mikään estä, niin olihan se joku osa hänellekin löydyttävä. Kaksoisrooli sitten järjestyi, ensimmäinen oli jokseenkin rouvalle kelpaava, toinen kokin rooli ei sitten alkuunkaan. Aika usein käsilaukussa oleva kännykkä alkoi soida ja siihen oli tietenkin pakko aina vastata arvokkaasti, jos vaikka joku arvovaltainen henkilö soittaa. Soitot tuli usein lähipiiristä, sisko Violet soitti milloin hänen miehensä oli kiivennyt puuhun, tai milloin oli pukeutunut hameeseen. Oli välillä huolta rakkaasta isästä, jolla on vähän muisti kadoksissa, vai onko muisti palannut vähän taaksepäin, tahtoo sotahommat olla päälimmäisinä mielessä. Kaikkia piti ohjeistaa parhailla mahdollisilla ohjeilla. Muutaman kerran joutui rouva Bucket huutamaan Richardille, että varo pyöräilijöitä. Sitä moni harmitteli, kun kyseistä "vähän" tossunalle jäänyttä aviomiestä ei näkynyt kertaakaan esityksessä. Ilta meni nopeasti väliaikoineen. Antit oli lämpimän auton kanssa odottamassa ja kotimatka alkoi. Autossa kuului puhetta esityksestä tuntui siltä, että siihen oltiin tyytyväisiä ei siis kiireisen joulun alus ajan ilta mennyt hukkaan. Tämä reissu oli tälle vuodelle viimeinen. Pirkon ja Antin hyvin järjestämistä matkoista jäi viimeiseksi, SUURI KIITOS NIISTÄ KAIKISTA matkoista mitä olette meidän iloksi järjestäneet! Aarne
