Kannanotto

Elämme vuosisadan tärkeintä uudistusta, Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistusta, joka astui voimaan 1.1.2023 ja kyseiset palvelut siirtyivät kuntayhtymiltä hyvinvointialueille. Ihmetys on ehkä verbi, joka kuvaa edelleen parhaiten sen syliin joutumista.

 

Edelleen uudistus potee lapsentauteja, jotka aiheuttavat palvelujen saajissa harmistusta, epäuskoa ja pelkoakin. Hoivaako meitä jatkossa robotti tai joku, joka ei puhu kieltämme - vai ei kukaan?Jätetäänkö meidät heitteille?

Järjestelmän tulee palvella meitä ihmisinä, vanhuksina ja sairaina. Ei voi myöskään unohtaa lasten ja nuorten oikeutta saada palvelut mahdollisimman sujuvasti ja mahdollisimman läheltä.

Harmituksen syy on usein se, että yhdenvertaisten palvelujen turvaaminen kaikille asuinpaikasta huolimatta näyttäisi unohtuneen. Sehän oli yksi uudistuksen perustavoite.

Emme halua, että ainut joka käyttää kanssamme sanoja on esim. lääkerobotti tai tv-ruutu. Me tarvitsemme kohtaamisia, kosketusta, silmiin katsomista, ymmärtämistä ja vuorovaikutusta. Siihen meillä on ihmisinä oikeus. Nyt hoidettavat ikäluokat ovat todellakin sen ansainneet. He rakensivat hyvinvointivaltion. Eikö silläkään työllä ole merkitystä?

Haluaisimme, että hyvinvointialue ottaisi palvelun tarvitsijoiden viestit todesta. Tarpeemme ovat mielestämme kohtuulliset.

Haluamme tuntea ihmiset, jotka määrittelevät hoitotarpeemme ja että oikeasti saamme olla mukana hoitomme suunnittelussa.

Haluamme, että meille myös vastaa ihminen, kun soitamme,( kunhan ensin löydämme numeron) eikä nauha höpöttele ja pyydä painamaan sitä ja tätä nappia.

Haluamme, että hoitajalla on edes hetki aikaa keskustella kanssamme.

Haluamme, että meitä ei riepotella pitkin hyvinvointialuetta kuolemaan tai kuntoutumaan. Omaiset haluavat käydä meitä tervehtimässä.

Haluamme, että saamme lämpimän ruuan päivittäin lähellä tuotettuna. Toivomme, että emme ole vain yksi numero, johon sovitellaan järjestelmää palvelevia, mutta asiakkaalle käymättömiä palveluja.

Meillä on oikeus ihmetellä, miksi palvelutarpeen arvioinnissa pisteytys on laadittu niin, että arkijärjelläkin ajatellen ihmisen tulisi olla palveluasumisessa, mutta ei sinne pisteytyksellään pääse. Onko siis vika pisteiden laadinnassa vai emmekö osaa olla järjestelmän mukaisia? Raha ei saa olla ainut konsultti. Säästämisessä tulisi katsoa tilivuotta pidemmälle. Pieni säästö väärässä paikassa voi aiheuttaa huomattavasti suuremmat kustannukset tulevaisuudessa.

On tärkeää, että yhteiskunta erilaisine palvelupisteineen ei unohda empatiaa. Tehkäämme muille mitä haluamme itsellemme tehtävän.

 

Eläkeliiton Pojhois – Savon piirin hallitus

Hallitus 11.03.2025