KESÄRETKEN 1. PÄIVÄ

22.8.2023

Linja-autossa kuului puheensorina, joka muistutti suorastaan rokkapataa ja välillä pääsi ilmoille iloinen nauru. 22 Siilinjärven yhdistyksen jäsentä on kahden hiljaisen koronavuoden jälkeen taas matkalla. Itkosen linja-auto kuljettajanaan yrittäjä Tuomo on poiminut kyytiin ensimmäiset matkalaiset Harjamäestä. Siilinjärven linja-autoasemalla oli valmiina suurin osa retkeläisistä. Viimeiset lähtivät Vuorelasta ja Toivalasta.

Kun kaikki olivat valinneet paikkansa, matkanjohtaja Leena kertasi matkaohjelman, kuten asiaan kuuluu. Sihteeri Maijalla oli laittaa kiertämään vielä paperinen matkaohjelma. Maisemat vaihtuivat poutasäässä auringon pilkahdellessa niin, että aurinkolasitkin olivat tarpeen.

Puolen päivän tienoissa saavuimme Savonlinnaan ensimmäiseen matkakohteeseemme. Suuntasimme ruokailemaan kaupungin ruokalaan Äkkiväärään. Epäilen, että oli saanut nimensä bussipysäkiltä ruokalaan johtavasta reitistä. Oli nimittäin äkkiväärä mukulakivikatu. Ruokailun jälkeen jäi hieman aikaa ennen Olavinlinnan sovittua esittelyä. Teimme linja-autolla pienen pyörähdyksen kaupungilla. Näytti olevan vettä siltoineen, uudempaa rakennusta ja varsinkin rannalla idyllisiä vanhoja puutaloja. Siellä täällä tuli esille, että kaupungin tapahtuma numero yksi on Oopperajuhlat.

Kuljettajamme Tuomo sompaili taitavasti auton parkkiin mäkisen mukulakivikadun kulmaan. Totesimme, että aika monelta olisi kaatunut ainakin kulmassa seissut mainosteline, Siitä siirryimme jalkaisin kohti Olavinlinnaan johtavaa kävelysiltaa.

Ryhmäkuva napattiin esittelyä odotellessa avuliaan rannalla olijan toimesta. Kauniita kukkaistutuksia, Kyrönsalmen virtaava vesi ja tietenkin kallioisella saarella itse kivimuurinen Olavinlinna, yksi harvoista säilyneistä maamme linnoista.

Oppaamme otti meidät vastaan linnan pihalla. Opastusta kuunnellessa katse etsiytyi välillä linnan kivisiin rakennelmiin joko oppaan kertoessa ko paikasta tai oman ajatuksen mukana pohtiessa elämän menoa linnassa. Mielessä kävi, että karuja ovat nämä Suomen linnat verrattuna Keski-Euroopan usein prameisiin linnoihin. Mutta nämähän on tehty puolustamista varten. Välillä ryhmämme sivuuttivat ehkä hetken viivähtäen muut matkalaiset.

Moninaiset vaiheet ovat linnalla olleet, onhan se sijainnut idän ja lännen välissä. Ensin raja oli Ruotsin ja Novgorodin raja, sitten Ruotsin ja Moskovan suuriruhtinaskunnan raja. Sysäyksen linnan rakentamiseen antoi Moskovan suuriruhtinaskunnan laajentumispyrkimykset, jotka uhkasivat Ruotsia. Linnan perusti tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott. Nimensä linna on saanut kuitenkin norjalaisen viikinkikuninkaan Olavi Haraldsonin mukaan. Hänellä on patsas linnassa.

Linnan rakennuspaikan valinnassa painoivat tässäkin tapauksessa puolustukselliset näkökulmat. Kallioinen jyrkkärantainen saari, kahden vesistön yhtymäkohta ja vuolas virta oli oivallinen paikka puolustautua. Vesiteitse oli myös mahdollista kuljettaa rakennustarvikkeet. Puinen rakennelma, sitten läntiselle sivulle päälinna kolmine torneineen ja muureineen, itäpuolelle kaksitorninen esilinna, siinä linnan rakennusvaiheet vuodesta 1475, 1400-luvun loppupuolelle. Kuninkaansalissa on nähtävissä mm taidokas liuskekivikatto, aikansa rakennustaidon huippua. Tämän päivän kulkijalle Olavinlinnassa on nähtävissä vanhaa ja uutta. Joskus se tuntuu jopa häiritsevät kulkijaa, mutta asialla on puolensa. Linnassa on edelleen elämää, mm oopperajuhlat ja matkailijat. Elävä kulttuuriperintö.

Hyökkäyksiä linnaan on tehty 1495 sekä 1500- ja 1600- luvuilla. 1714 linna antautui ensimmäisen kerran, Valtaantulivat venäläiset. Uudenkaupungin rauhassa 1741 linna palautui kuitenkin ruotsalaisille. Vuonna 1743 Turun rauhassa linna siirtyi jälleen venäläisille. He kohensivat linnan puolustettavuutta mm rakentamalla kulmikkaat bastionit eli tykkiasemat. Linna on toiminut varuskuntana vuoteen 1847 saakka, mutta sillä ei ollut sotilaallista merkitystä Suomen sodan jälkeen. Tutkintavankilanankin linna on ollut hetken.

Näiden vaiheiden jälkeen linna jäi tyhjilleen, kunnes siitä alkoi tulla matkailukohde ja nähtävyys. Tulipalotkin ovat tuhonneet linnaa, niin että se vaati peruskorjausta. Linnaa on entisöity 1800- luvulla ja 1900- luvulla, mutta laajamittaisemmin 1961-1975.Siitä olikin tullut valtion muinaismuistokohde.

Oopperajuhlat juontavat juurensa vuoteen 1912, jolloin oopperalaulaja Aino Actè järjesti ensimmäiset oopperajuhlat. Vuodesta 1967 juhlia on järjestetty säännöllisesti.

Linnasta palailimme puusiltaa pitkin vastarannalle linja-autolle. Leena löysi rannan monista kahviloista kuitenkin viihtyisän kahvittelupaikan porukalle. Nautimme mustikkapiirakkakahvit ”firman piikkiin”, kuten kuuluisa sanonta kuuluu.

Oli aika suunnata kohti Tanhuvaaraa ja majoitusta. Huonekaverini Sinikan kanssa järjestelimme vähät tavaramme ja valitsimme petipaikkamme. Totesimme, että ilmalämpöpumpun ansiosta tuuletus pelaa. Oli pelannut muissakin huoneissa. Ainoa, jotka vähän tahmoivat, olivat tv:n kaukosäätimet, jotka toimivat viiveellä. Mutta Lemmen viemää tuli katsottua!

Ruokailuun pääsi porttien korttisysteemien kautta. Ainutlaatuinen käytäntö! Urheiluopisto kun on, söimme luultavasti terveellisesti, vaikka pieniin omiin valintoihinkin oli mahdollisuus.

Illanvietto oli Espilä-salissa. Inkeri oli luvannut järjestää ohjelmaa. Hän lupasi jumpan ja hänellä olikin aivojumppa, joka sai niin kielenkantoihin kuin aivonystyröihin liikettä! Kun päästiin vauhtiin, tuli minulle tunne kuten aikoinaan koulussa, tähän haluan osallistua ja tämän teen niin hyvin kuin osaan. Nautin! ”Mustan kissan paksut posket ja Laura Rauhala” vieruskaverin kanssa lausuttuina eteni kuin ajo rallikuskilta mutkaisella soratiellä, osumia tuli! Suomenkielen rikkaus esimerkiksi metsäsanastossa ja 70- ja 80-luvun slouganit veivät viimeistään mennessän!

Ritva