Blogi: Turinoita, tarinoita ja tiedotteita

Yhteinen sivusto, johon voimme tuottaa sisältöä toiminnastamme. Lähetä kuvia ja tarinoita osoitteeseen elakeliiton.tammelanyhdistys(ät)gmail.com

40 + juhlatanssiaiset

Yhdistys järjesti 40+ juhlatanssiaiset vapun aattona 30.4.2022 Valkeaniemen pirtillä Tammelassa klo 17-21.

Juhlahumussa oli mukana 125 eläkeläistä lähikunnista.

Ohjelma oli iloista ja vappuista. Tanssimusiikista huolehti Lemmentahti orkesteri laulusolistinaan Maritta Lintula. Musiikkia tarjoili myös Antero Ylitalo, haitari ja viulu sekä Joni Lukkala, haitari. Oli yksinlaulua ja runoesityksiä. Tarjolla oli simaa ja munkkeja sekä muuta pikkupurtavaa. Kahviakaan ei unohdettu, ja jokainen sai koettaa onneaan arpajaisissa.

Juhlatansseissa oli mainio tunnelma, ja tanssiparketti oli kovassa käytössä. Kohti uusia vuosikymmeniä!

 

 

Laulantaa

7.4.2022 Tuomo ja EL-Tammelan lauluporukka Tella laulattamassa yhteislauluja Tölön asukasyhdistyksen lauluillassa. Paikalla oli 25 innokasta laulajaa. Laulu raikui ja iloinen puheensorina sai hetkeksi ajatukset pois tästä kaoottisesta maailmantilanteesta.

 

Canasta-korttipeli

EL-Tammelan Canasta korttipelikerho pääsi tänään vihdoinkin aloittamaan. Canastaliiton kouluttajille tuli viime hetkellä este, mutta ei hätää minä, Tuomo Ketomäki ja muutama muu jo Canastaa pelanneet toimimme opastajina. Paikalla oli 16 innokasta pelaajaa. Forssan Lehden toimittajankin olin kutsunut paikalle, joten varmaankin saamme myös enemmän näkyvyyttä, sekä mahdollisesti myös uusia pelaajia kerhoomme, ja myös liittymään EL- Tammelan jäseneksi. Kerho kokoontuu seuraavan kerran maanantaina 21 päivä kello 13 Tammelan palokunnantalon kerhotilassa.

Terveisin sihteeri Raija Ketomäki

 

Tarinatupa 10.3.2022

Tuomo Ketomäki kertoi Amerikasta lähtöisin olevan Barbershop musiikkityylin historiasta ja kehityksestä maailmanlaajuiseksi musiikkityyliksi. Kerronnan lomassa kuunneltiin kuorojen  ja kvartettien esityksiä You tubesta.

Toisessa tilaisuudessa Tölön Asukasyhdistyksen lauluillassa Tölönkammarrilla laulattajina olivat Tuomo Ketomäki ja EL-Tammelan yhdistyksen lauluryhmä Tella.

Terveisin sihteeri Raija Ketomäki

 

28.2.2022 lumiukkoja Kalevalanpäivänä

Kalevalan päivän ulkoriehaan osallistui 36 henkilöä. Hauskaa oli!

Terveisin pj Pirkko Sahlberg

 

Joululounas 28.11.2021 Auran pirtillä

 

Syyskokous 2021

Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry:n syyskokous pidettiin maanantaina 4.10.2021 Tammelan Seurakuntakodilla. Piirin edustajana ja kokouksen puheenjohtajana toimi Matti Koppanen Forssasta.

Yhdistyksen puheenjohtajana 2022 jatkaa Pirkko Sahlberg-Vainio. Kokous päätti pienentää hallituksen jäsenmäärää yhdellä eli kahdeksaan jäseneen. Kuusi vuotta hallituksessa olleen Irene Alhasen tilalle ei näin ollen valittu ketään. Erovuorossa olleen Teuvo Väisäsen tilalle valittiin Hannu Mansikkamäki. Muut erovuorossa olevat Marjatta Koivisto, Asta Paakkunainen ja Kaija Palomäki valittiin uudelleen. Hallituksessa jatkaa edelleen Ilkka Niemi, Matti Stenholm, Arja Salminen ja Tuomo Ketomäki.

Syyskokous päätti säilyttää jäsenmaksun ennalleen, 20 €, huolimatta siitä, että Eläkeliitto ehdottaa oman osuutensa korotusta.

Toiminnantarkastajana jatkaa Anneli Juvankoski, varalla Teuvo Väisänen.

Vuoden 2022 toiminta jatkuu entiseen malliin sisältäen Tarinatupaa, retkiä ja kulttuuria. Liikunnassa Asahi - suomalainen terveysliikunta, Boccia ja mölkky jatkuu. Uusina lajeina aloitetaan keilaus, Frisbee golf, geokätköily ja yhteiset kävelyretket; kotiseutu tutuksi askel askeleelta.

 

Hetki yhdessä -koulutus

Olimme, Pirkko, Anneli, Kaisa ja allekirjoittanut, Eläkeliiton järjestämässä vapaaehtoiskoulutuksessa Iittalassa 28.10.2021. Asiantunteva kouluttaja ja leppoisa tunnelma.

Terkuin

Asta Paakkunainen

 

 

Tarinatupa

Syksyn ensimmäinen Tarinatupa 13.9. keräsi paikalle 22 henkilöä. Pj Pirkko Sahlberg kertoi loppuvuoden suunnitelmista ja pyysi ideoimaan ensi vuoden tapahtumia sekä esittämään matkatoiveita. Suunnitelmissa on uusia lajikokeiluja boccian ja mölkyn lisäksi. Esim. korttipelejä, frisbeegolfia, geokätköilyä, ammuntaa, keilailua. Katsotaan, mitä jää haaviin. Suunnitteilla on joulumatka, ehkä Turkuun, ja miniloma Lehmirantaan, mutta niistä tarkemmin, kun retkitiimi on saanut suunnitelmansa valmiiksi. Tietotekniikaa on lokakuussa tarjolla torstaisin klo 10-15 välillä kirjaston Hilla-monitoimitilassa. Kurssin päätteeksi opas Seppo Kujala kertoo Tammelan kirkon historiasta.

Tästä se toiminta taas käynnistyy. Tule mukaan!

Kahvi oli hyvää ja Asta Paakkunaisen leipomat kääretortut herkullisia.

 

Hei taas täältä Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry:n toimistolta! Jälleen joudun laatimaan PERUUTUSILMOITUKSEN! 14.7, EI OLE LAAVURETKEA! Helle- ja metsäpalovaroituksesta johtuen retki on peruttu, koska nuotiota EI SAA sytyttää! Terveisin sihteerikkö Irene

Ps. Tiistaina mölkkykisat Liikuntapuistossa, Kyöpelintie 20 alkaen klo 14. Ilmoittautumiset kilpailuun klo 13.30 mennessä! Kahvio, vain käteismaksu.

 

Tervehdys pitkän hiljaisuuden jälkeen Eläkeliiton Tammelan yhdistyksestä!
Pikkuhiljaa käynnistelemme toimintaa tiukkojen Koronarajoitusten jälkeen. Toivottavasti suurimmalla osalla alkaa olla koronarokotukset saatuna.
Kaikille avoin Mölkkykilpailu Tammelan Liikuntapuistossa, Kyöpelintie 20, tiistaina 13.7. klo 14. Joukkueiden ilmoittautuminen klo 13.30 mennessä. Yksilökisaan vapaa osallistuminen. Paikalla kahvio. Tervetuloa mukaan tutustumaan hauskaan liikuntamuotoon ja löytämään uusi harrastus!

14.7. Retki Peukaloisen laavulle Liesjärvelle kimppakyydein. Yhteislähtö klo 13 kirkon parkkipaikalta. Koivistot keittää nokipannukahvit ja yhdistys tarjoaa pullat, omat makkarat. Eläkeliiton viirit ohjaa Kanteluksentieltä perille. Kävelymatkaa laavulle on n. 600 metriä.

Oletko kiinnostunut talkoista?
3.8. 2021 klo 10 alkaa Etelä-Hämeen piirin mölkkyturnaus Tammelan Liikuntapuistossa. Talkoolaisia tarvitaan kirjureiksi ja tuomareiksi, kahvioon ja makkaranpaistoon…
Ilmoitathan halukkuudestasi tulla myös tällä tavalla mukaan toimintaa eläkeliiton.tammelanyhdistys@gmail.com tai tule 13.7 klo 13 tutustumaan talkoohommiin Liikuntapuistoon. Tervetuloa myös kannustusjoukot ja kaikki innokkaat kilpailijat mukaan Mölkkyilemään!
Tulossa on myös Etelä-Hämeen piirin Kirkkopyhä 22.8.2021 Akaassa, Toukolan leirikeskuksessa Metsäkirkkona. Tästä ilmoittelen tarkemmin ensi viikolla, jolloin otan myös ilmoittautumisia vastaan. Linja-autokuljetus on jo varattu.
Helleterveisin sihteeri Irene
040 5156 205

 

Etelä-Hämeen piiri, tuettu loma

Työt takana -loma Kuortaneen Urheiluopisto 3.10.-8.10.2021
Hakuaika kolme (3) kuukautta ennen loman ajankohtaa eli hakemukset 3.7.2021 mennessä. 30 henkilöä/kohde. Hakemukset Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:lle. Ei edellytä jäsenyyttä. Sähköinen lomatukihakemus MTLH:n kotisivuilla www.mtlh.fi tai lomake omasta yhdistyksestä/piiristä.

 

Yhdistyksemme sai toimintatukea Digiarki-koulutukseen, joten tietotekniikkakoulutukset alkavat pyöriä, kunhan koronarokotteet annettu ja -rajoitteet purettu. Iloista kevättä!

 

Hei hyvät jäsenet!

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli. Tämän vanhan lorun myötä voisimme muistella mennyttä vuotta ja miettiä tulevaisuutta. Toiveena olisi, että kirjoitatte tuntemuksianne ja tekemisiänne ylös tulevaa Joululehteä varten. Kyllä, vaikka joulu tuntuu kaukaiselta, niin lehti pitää saada painoon kesän lopulla. Kirjoituksia, runoja ja ajatelmia sekä valokuvia voi lähettää yhdistyksemme sähköpostiin elakeliiton.tammelanyhdistys(ät)gmail.com, tai kirjoita paperille ja toimita pj Pirkko Sahlbergille, 045 6346 833.

Kaunista kevättä!

 

 

 

 

 

Jäsenkirje 2021

Viime vuoden maaliskuussa alkanut poikkeusolo jatkuu edelleen. Aluehallintovirasto on kieltänyt yli 10 hengen kokoontumiset niin sisällä kuin ulkonakin 15.2.2021 saakka. Mahdollisista muutoksista tiedotusvälineet kertovat, kun uutta tietoa tulee. Seurataan tilannetta.

Tällä hetkellä ei kokoontumisia ole. Mutta jos/kun rajoitukset muuttuvat, niin yhdistyksemme tiedottaa tapahtumista Forssan Lehden keskiviikkonumerossa, seurapalstalla. Tiedotusta tehdään myös sähköpostilla niille, jotka ovat ilmoittaneet sen yhdistyksen käyttöön. Mahdollisuuksien mukaan tiedotteita lähetetään myös tekstiviestillä kännykkääsi, jos numerosi on sihteerillä tiedossa, eikä sinua tavoita sähköpostilla. Päivitäthän sähköpostiosoitteesi /puhelinnumerosi yllä olevaan sähköpostiosoitteeseen tai 040 5056 205/Irene.  Internetistä www.elakeliitto.fi/tammela Tapahtumat löydät tietoa tulevista tapahtumista. Facebook päivittyy, kunhan uutta tietoa tulee.

 Liitto on teettänyt uuden ohjelmiston jäsentietojen ylläpitoon. Jäsenrekisterin nimi on Eljas. Luottamustehtävästä riippuen yhdistyksen toimijoilla voi olla rekisteriin pääsyyn laajaoikeus tai selailuoikeus. Mikäli sinulla on sähköpostiosoite ilmoitettuna jäsenrekisteriin, voit käyttää asiointipalvelua, jolla pystyt tarkistamaan ja tarvittaessa korjaamaan mm. osoitetietoja tms. Linkki asiointipalveluun: https://omaeljas.elakeliitto.fi/

Yhdistyksessämme on 350 jäsentä. Jäsenmaksu on 20 euroa. Jäsenmaksuun sisältyy 6 kertaa vuodessa ilmestyvä El-sanomat.

Eläkeliiton adresseja voit ostaa pj Pirkko Sahlberg-Vainiolta.

 

Toiminta alkaa heti kun tilanne sen sallii: Retkiä, matkoja, elämyksiä, laulua ja liikuntaa on tiedossa heti kun pandemiatilanne loppuu.

Yhdessäoloa!

Tarinatupa               klo 13 kuukauden toinen maanantai

Mölkky                      klo 14 tiistaisin keväästä syksyyn, Liikuntapuisto

Kuntosali                 Kunto-Tammi

Boccia                      klo 13-15 keskiviikkoisin, Manttaali

Tella lauluryhmä     klo 15 keskiviikkoisin

Hallituksen yhteystiedot löydät täältä:

Yhteystiedot

 

 

 

Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry Jouluinen kirkkohetki Tammelan kirkossa 16.12. on PERUTTU. Ilmoita liikuntasuorituksesi/vapaaehtoistoimintasi sähköpostilla elakeliiton.tammelanyhdistys(ät)gmail.com tai tekstiviestillä numeroon 040 5156 205.

Hallitus toivottaa yhdistyksemme jäsenille Siunattua Joulunaikaa ja Onnea vuodelle 2021!

Terveisin Irene Alhanen 040 5156 205

 

Kunta sulkee liikuntapaikat, joten bocciaa pelataan seuraavan kerran ensi vuonna.

 

Asahi - suomalainen terveysliikunta jää tauolle korona virustilanteen johdosta. Jos mahdollista niin jatkuu tiistaisin klo 12-12.45 Manttaalilla 12.1.2021 alkaen.

 

Tapahtumia

Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry Joululehtiä ei jaeta kotiin, nouda omasi kirjastolta ti 1.12. klo 10-12 (paikalla Pirkko ja Asta) tai ke 2.12. klo 13-15 (Irene ja Kaija). Palauta kunto/vapaaehtoistoiminnankorttisi samalla. Myynnissä taskukalenteri 5 € (tasaraha). Manttaalilla Asahi-suomalainen terveysliikunta tiistaisin klo 12-12.45, Boccia keskiviikkoisin klo 13-15.

Ke 16.12. klo 13-14 Tammelan kirkossa virittäytyminen jouluun: hartaushetki, Juha Koivulahti. Martti Pura, laulu. Joululauluja yhdessä Tuomo Ketomäen säestyksellä. Glögi-tarjoilu.

 

Eläkeliiton Tammelan yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Pirkko Sahlberg-Vainio

Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry:n syyskokous 1.10. pidettiin Tammelan seurakuntakodilla. Kokouksen puheenjohtajana toimi Lopen yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Kuparinen. Hän on Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin hallituksen puheenjohtaja, ja toi piirin tervehdyksen kokoukseen. Piiri järjestää jäsenilleen koulutusta, matkoja, erilaisia tapahtumia ym. Piiri toimii sitoutumattomana eläkeläisjärjestönä, yhdyssiteenä ja tiedonjakajana Eläkeliiton ja yhdistysten välillä. Eläkeliitolla on jäsenten käytettävissä Lomakeskus Lehmiranta Salossa. Lomakeskus toimii vapaa-ajan keskuksena ja kurssipaikkana.

Koronaepidemia on siirtänyt ja perunut monia tapahtumia tänä vuonna. Suunnitelmissa oli vielä lokakuun alussa piirin 45-vuotis juhla Lehmirannassa 23.10. Tätä kirjoitettaessa on jo tiedossa, että tämäkin juhla oli peruutettava. Keväällä ja syksyllä on tarkoitus järjestää kehittämis- ja innostamispäiviä sekä suunnitteluseminaari syksyllä. Joululehti on edelleen piirin tärkein varainhankintakeino. Yrittäjät ovat edelleen kiitettävästi mukana mainostajina lehdessä.

Syyskokous valitsi yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2021 Pirkko Sahlberg-Vainion. Syyskokous päätti hallituksen kooksi 9 jäsentä + puheenjohtaja. Erovuorossa olevien, Anita Kujamäen ja Mikko Niemelän (vuodet täynnä) tilalle valittiin Arja Salminen ja Tuomo Ketomäki. Matti Stenholm ja Ilkka Niemi valittiin uudelleen seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Hallituksen jäseniä ovat myös Irene Alhanen, Marjatta Koivisto, Asta Paakkunainen, Kaija Palomäki ja Teuvo Väisänen. Toiminnantarkastajana jatkaa Anneli Juvankoski ja varatoiminnantarkastajaksi kokous valitsi Anja Liljan. Edustajiksi piirin kokouksiin valittiin Irene Alhanen ja Pirkko Sahlberg-Vainio, varalla Marjatta Koivisto ja Teuvo Väisänen.

Eläkeliiton liittokokous ja kesäjuhla järjestetään Tampereella 8.-9.6.2021. Yhdistys valitsi virallisiksi kokousedustajiksi Juhani Haaviston ja Asta Paakkunaisen, varaedustajiksi Irene Alhanen ja Teuvo Väisänen.

Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry:n jäsenmaksuksi kokous päätti edelleen 20 € / vuosi sisältäen EL-Sanomat kuusi kertaa vuodessa. Yhdistyksessä oli 370 jäsentä 31.8.2020.

Vuoden 2021 toimintasuunnitelma pitää sisällään kerran kuukaudessa pidettävän Tarinatuvan, yhteisiä ulkoilutapahtumia, talvella Bocciaa ja Asahi- suomalainen terveysliikunta – toimintaa Manttaalilla. Kesällä heitetään Mölkkyä liikuntakeskuksessa, talvella Susikkaan kylätalolla. Tarkoitus on aloittaa kuntosalivuoro, kunhan Korona tilanne rauhoittuu. Samoin on suunnitteilla kotimaan retkiä, päivän ja useamman päivän mittaisina, sekä teatteri- ja konserttimatkoja. Yhdessä piirin III-alueen kanssa on tarkoitus toukokuussa järjestää Laulujuhla Ypäjän Musiikkiteatterilla. III-alueeseen kuuluvat Tammelan lisäksi Forssa, Humppila, Jokioinen ja Ypäjä.

Terveisin Irene Alhanen

sihteeri

 

Syysretki Kiimalammin laavulla

28.10.2020

Oltiin tänään Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry :n syysretkellä Kiimalammin laavulla. Ilma suosi makkaranpaistoa. Erkille ja Marjattalle kiitos nokipannukahvista! 

 

Digiloikka

23.10.2020

Heissan digiloikkaajat, ja kaikki muutkin yhdistyksemme jäsenet! Kurssilla kävi mukava määrä opinhaluisia. Päivitimme taitojamme ja opimme uusia ominaisuuksia laitteistamme. Oli ilo neuvoa ja toimia vertaisohjaajana!

Kurssin päätteeksi tarjottiin kulttuurikävely Mustialan maisemissa oppaana sujuvasanainen Seppo Kujala.

Terveisin Kaisa Väisänen

Kuvat Irene Alhanen

 

 

Vapaaehtoistoimintaa

Osallistuimme Vapaaehtoistoiminnan kampanjaan "Kutsu ystävä ulos". Veimme Pirkon kanssa Aila Suomen syömään Villaan. Menimme Ulla Aaltosen taksilla. Matkan sponsoroi Pohjola vakuutus, ruoat maksoimme itse.

Terveisin Asta Paakkunainen ja Pirkko Sahlberg

 

Asahi-terveysliikunta

1.9. klo 12 alkaen Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry :n Asahi - suomalainen terveysliikunta- Manttaalilla. Voidaan aloittaa pihalla tai tykkipuistossa, jos sää sallii. ?☀️ Ilmoittautumiset tekstiviestillä tai soittamalla p. 0405085354. Hinta 6 €/kerta tai JK-Liikuttaa kymppikortilla (55 €).

Kuntosali KuntoTammessa on vielä tauolla. Tarkkaillaan Korona tilannetta. 

 

Hyvää kesää täältä Puolangalta.

Koronarajoitukset on pikkuhiljaa höllentymässä, niinpä Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry:n jäsenten on aika jälleen kokoontua yhteen.

Maanantaina 6.7.2020 klo 13 Liljan Tornin piha kutsuu meitä. Sateen sattuessa sisällekin voidaan mennä. Koiviston Erkki on lupautunut keittelemään nokipannukahvit, Ylitalo soittelee haitaria ja jos jotakuta laulattaa, niin  Paakkunaisen Asta tuo laulunsanoja mukanaan. Tammelan apteekkari tuo apteekin terveiset. Ja jos jollain on jotain hauskaa ohjelmaa hatussaan, niin estradi on vapaa... Kahvi ja arpa 5 € ja mieluummin tasaraha.

Tornille pääsee kun ajelee 10-tieltä Lautaportaaseen päin ja Pikkareisentien haaran jälkeen kääntyy seuraavasta liittymästä vasemmalle. Eläkeliiton liput liehuvat risteyksen merkkinä.

Mölkynheitto jatkuu tiistaisin klo 14 Liikuntapuistossa. Asahi jää kesätauolle.

Pidetään huolta itsestämme ja toinen toisistamme, eikä unohdeta vielä noita koronarajoituksia ja käsienpesua. Pidetään pientä etäisyyttä vaikka yhdessä ollaankin.

Tervetuloa mukaan!

Terveisin sihteerikkö Irene

 

Tammelan Liikuntapuistossa tenniskenttien takana hiekkakentällä:

Asahi- suomalainen terveysliikunta- tiistaisin alkaen 9.6. klo 13.00-13.45 Vetänä JK-Liikuttaa. Koronamääräysten vuoksi ilmoittautuminen tekstiviestillä p. 040 508 5354. Hinta 6 € tai JK-Liikuttaa kymppikortilla. Maksu kortilla lähimaksulla, MobilePay, Siirto tai käteisellä tasaraha! Tervetuloa mukaan!

Mölkkyn heittoa tiistaisin klo 14. Sama paikka kuin Asahillakin. Tervetuloa tekemään hyviä kaatoja.  

Liikuntapalveluiden kuntosalit (Kunto-Tammi ja Liikuntapuisto) on avattu asiakkaiden käyttöön 1.6.2020. Ohjattua kuntosalitoimintaa ei järjestetä, ainoastaan omatoiminen harjoittelu on sallittua. Kuntosaleille mentäessä ja sieltä poistuttaessa asiakkaiden tulee huolehtia käsien pesusta sekä otettava huomioon riittävä väljyys (turvavälit). Mikäli salille tullessasi koet, ettei turvavälit toteudu, tule myöhemmin uudestaan. Kuntosaleilla on saatavana käsidesiä, jota tulee käyttää.

Seuratkaa Forssan Lehden seurapalstaa sekä yhdistyksen omia netti- ja Facebook-sivuja.

Pidetään huolta itsestämme ja toinen toisistamme.

 

Hallituksen puolesta sihteeri

Irene Alhanen, 040 5156 205

 

Mölkky

Pelikausi avataan tiistaina 19.5. klo 14-16. Osallistut omalla vastuullasi tervettä järkeä käyttäen.

 

Eläkeliiton TunneMieli: Muistot tuovat mielen virkeyttä ja auttavat jaksamaan myös näin poikkeuksellisina aikoina. Eläkeliiton TunneMieli-toiminnan erikoissuunnittelija Tarja Levo kertoo videoblogissaan omista muistojen aarteistaan.

Katso videoblogi: https://bit.ly/3bptSPE

Millaisia muistojen aarteita sinulla on ja mitä muistoja ne herättävät? Kerro niistä meillä alla olevaan viestikenttään!

 

Koronavirus jyllää, joten kaikki yhdistyksemme tapahtumat on peruttu toukokuun loppuun saakka, jollei toisin ilmoiteta.

 

Susikkaan kylätalo täyttyi. 113 osallistujaa. Hyvää Kalevalan päivää kaikille! Hyvä me: Eläkeliiton Tammelan yhdistys. Ja kiitos myös naapuriyhdistys kun tulitte mukaan!

Terveisin

Irene Alhanen

 

Susikkaan kylätalolla kaikki on valmista Kalevalan päivän juhlaa varten. Marjatta tarkisti vielä kerran paikat.

Juhla alkaa klo 12 hernekeittolounaalla. Tervetuloa mukaan toivottaa Eläkeliiton Tammelan yhdistys!

 

Terkuin Irene Alhanen

 

Olimme Tammelan Eläkeliiton teatteriretkellä Lahden kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia Nunnia ja Konnia. Upea esitys!

Terveisin Asta Paakkunainen

 

Kevään toimintaa: 

Manttaali: tiistaisin klo 12.45-13.30 Asahi- suomalainen terveysliikunta, kertamaksu 6 € tai JK-liikuttaa kymppikortti 55 €, käteismaksu.

Manttaali: Keskiviikkoisin klo 15-17 Boccia.

Kunto-Tammi: tiistaisin klo 11 Kiertokuntoilu, 1 € /kerta, käteismaksu. 

Tammikartano: keskiviikkoisin klo 15.15 TELLA-lauluryhmän harjoitukset.

Tervetuloa mukaan toimintaan!

Seuraava Tarinatupa 10.2.2020 klo 13 Pappilassa

Teatterimatka Lahteen on loppuunmyyty!

Terveisin Irene Alhanen

 

 

Puheenjohtajan tervehdys

Tämä vuosi päättyi yhteiseen joulujuhlaan ensimmäisenä adventtina Auran-pirtillä. Kiitän lämpimästi yhdistyksemme jäsenistöä, kun olette toiminnassa mukana!

Joulujuhlassa on tärkeintä yhdessäolo. Ohjelmaakin oli, se sisälsi puheenjohtajan tervehdyksen lisäksi diakoni Sari Tenhamin tervehdyssanat seurakunnalta, Tella-lauluryhmän laulantaa Tuomo Ketomäen johdolla, Aila Haatajan lausumia runoja, yhteislauluja, tietokilpailun sekä arvonnan kuntokorttien ja vapaaehtoistoiminnan korttien palauttaneiden kesken. Unohtamatta herkullista joululounasta.

Kiitän yhdistyksemme hallitusta hyvin sujuneesta toiminnasta, kaikkia vapaaehtoistyöntekijöitä ja ryhmänvetäjiä, kiitokset kipinämikko Pauli Korvensyrjälle mielenkiintoisista yhteisistä matkoista sekä Tella-lauluryhmälle ja emännille.

Onnekasta uutta vuotta!

Yhdistykseen kuuluu noin 390 jäsentä. Toiminnan tavoitteena on aktivoida jäseniä liikunnan, ulkoilun, retkeilyn ja kulttuurin saralla. Ensi vuonna juhlimme yhdistyksemme 45-vuotista taivalta.

Terveisin pj Pirkko Sahlberg-Vainio

Kuvan otti Anneli Juvankoski joulujuhlista, Tella-lauluryhmä.

 

Toimintavuosi 2020

Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry:n puheenjohtajana jatkaa Pirkko Sahlberg-Vainio

Eläkeliiton Tammelan yhdistys valitsi syyskokouksessaan Pirkko Sahlberg-Vainion yhdistyksen puheenjohtajaksi myös toimivuodelle 2020.

Hallituksen uusiksi jäseniksi valitttiin Marjatta Koivisto ja Kaija Palomäki. Asta Paakkunainen, Irene Alhanen ja Teuvo Väisänen valittiin edelleen hallitukseen. Hallituksessa jatkavat myös Ilkka Niemi, Matti Stenholm, Mikko Niemelä, Helena Jasu ja Anita Kujanpää.

Toiminnantarkastajaksi valittiin Anneli Juvankoski, varalle Marjukka Kotiharju.

Yhdistykseen kuuluu noin 390 jäsentä. Toiminnan tavoitteena on aktivoida jäseniä liikunnan, ulkoilun, retkeilyn ja kulttuurin saralla.

Kuva: Joulujuhla Auran pirtillä, mukana lähes sata jäsentä. Kuva: Anneli Juvankoski

 

Yhdistyksen joulujuhla Auran-pirtillä 1.12.2019

Eläkeliiton Tammelan Yhdistyksen joululuhja Auran Pirtillä. Nautimme Kirsin hyvistä ruoista ja hyvien ystävien seurasta.

Terveisin Asta Paakkunainen

 

Tiedote loppuvuoden tapahtumista

Syyskokous valtuustosalissa kunnantalolla tiistaina 26.11. klo 15. Kahvitarjoilu klo 14.30 alkaen. Tervetuloa mukaan.

Huomenna 26.11. Asahi- tunti Manttaalilla klo 12-13. Maarit ohjaa tällä erää viimeisen tunnin, -Janette JK- liikuttaa- jatkaa tuntien pitoa tästä eteenpäin.

3. ja 10. 12 klo 12.45 -13.45, jonka jälkeen alkaa joulutauko.

Joulujuhla Auran pirtillä 1.12. Muistathan palauttaa kuntokorttisi ja vapaaehtoistyön kortit.

Kolme iltapäivän aikaa jäljellä: Varpaankynsien leikkuu 30 €/jalat 11.12. klo 11 alkaen Matintiellä/ 0400 477 278, Asta kertoo paikan ja ajan. Kesto n. ½ tuntia. Käteismaksu.

Jos tarvitset apua sähköisen Työt takana - tuetun lomahakemuksen täytössä, ota yhteyttä Ireneen.

Nettineuvoja Janne kirjastolla torstaisin klo 10-12 ilman ajanvarausta, klo 12-14 ajanvaraus lainaustiskiltä.  Ruustinnassa ei enää ole nettineuvontaa.

Tanssiristeily Turku - Tukholma 28.- 29.1.2020 iltalähtö Viking Grace. Lasse Hoikka ja Souvarit sekä Kari Vepsä. Lähtö Liesjärveltä Örnin kaupalta klo 17.30, matkalta mukaan, koulukeskus ja Forssa; tilausajolaituri, paluulähtö Turusta n. klo 20.

Matkan hinta 70 €/ lähtijä sisältää linja-automatkat, Ikkunaton hytti 2 hlö/ hytti, 1 hlö/ hytti 80€, meriaamiainen, Viking Buffet – päivällinen ruokajuomineen klo 14.30 sekä kahvi ja pullakuponki kahvilaan. Sitovat ilmoittautumiset 23.12.2019 mennessä 040 5156 205/ Irene tai elakeliiton.tammelanyhdistys(ät)gmail.com  

 

 

Eurooppalainen sairaanhoitokortti

Hyvä hankinta matkustavaisille. Pääset tarvittaessa jouhevasti hoitoon. Lue lisää:

Kelan eurooppalainen sairaanhoitokortti

 

Miten blogi perustetaan

Lue vinkkejä Eläkeliiton Netikäs-projektin sivuilta.

Olen blogisti ja ylpeä siitä!

Vapaaehtoistyö

Kävimme neljän naisen ja yhden mäyräkoiran voimin tervehtimässä Ruisluodon palvelutalon asukkaita. Wiima-tyttönen on odotettu vierailija, monella ihmisellä riittää toviksi jos toiseksi juttua omista koiristaan.

Mikäli sinua kiinnostaa ilostuttavat vierailut palvelutalossa, niin ota yhteyttä Asta Paakkunaiseen, 0400 477 278.
Tällä kertaa mukana Astan lisäksi Pirkko Sahlberg-Vainio ja Sirkka Siikonen.

Terveisin
Kaisa Sorola ynnä koiransa Wiima

 

Huvi- ja matkatoimikunta 28.10.2019

Tänään Tammelan Eläkeliiton matkatoimikunta, Pirkko, Irene, Teuvo, ja Mikko kokoontui luonani. Valmistelimme mielenkiintoisen koosteen ensivuodelle erilaisista matkoista. Olihan mukana vankkaa kokemusta matkojen järjestelyistä.?

Terveisin Asta Paakkunainen

 

Tarinatupa 14.10.2019

Liikettä niveliin!

Sokkomatka
8.8.2019

Tälle matkalle on monta nimitystä esim. sokkomatka, umpimähkämatka ja arvausmatka jne. Sokkomatka on seikkailu. Sokkomatkoista on tullut niin suosittuja että ne varataan loppuun kun tulevasta matkasta on kerrottu jäsenille ajankohta. Sokkomatka yleensä sisältää ruuan ja mahdolliset pääsymaksut, opastukset ym.

Sokkomatkan järjestäminen on melko työlästä, koska siihen liittyy paljon liikkuvia osia ja etukäteisjärjestelyitä. Kaikki täytyy suunnitella ja ajatella niin että ne voidaan toteuttaa turvallisesti, koska asiakkaat eivät tiedä minne ovat matkalla.

Meidän tammelalaisten senioreiden sokkomatka alkoi aamuvarhaisella (klo 7.30) Tammelan koulukeskuksen P-paikalta, järjestäytymisellä, nimenhuudolla ym. tiedotteilla. Olimme lähdössä kahdella Kivistön bussilla, olihan matkalle ilmoittautuneita yhteensä 87 reipasta senioria.

Matkalaiset löysivät kukin sopivat olot busseista ja vöittivät itsensä turvavöihin, mutta noin sadan metrin ajon jälkeen bussit kurvasivat Tammelan harmaakivikirkon pihapiiriin…

Tarina kertoo kuinka 1480 luvulla Tammelan kirkon paikkaa haettiin laittamalla härkäpari vetämään kivikuormaa ja kirkko rakennettiin sille paikalle mihin härät pysähtyivät.

Niin kävi meillekin että kuljettajiemme Heimo Kaskisen ja Pentti Riekkisen vankkurit pysähtyivät kirkon eteen, ja tietenkin hämmästys porukan kesken oli merkille pantavaa. Ei auttanut kun nousta vasta istumasta päästyään ja siirtyä kirkkoon jossa odottivat Tammelan seurakuntapastori Anne Koivula ja flyygelin takana Hannu Mäkelä. Lauloimme yhdessä virren ja hiljennyimme pastorimme Annen johdattamana aamuhartauteen…

Seuraava kohteemme olikin sitten jo Someron Hovilan Kartanossa. Siellä meidät vastaanottivat isäntäpari Arja ja Matti Torkkomäki. Aamukahvitkin sämpylän kera saimme nautittavaksemme.

Hovilan historiaa

Hovilan kartanon perusti v. 1611 ratsumestari Hans Ramsay, tunnetun skotlantilaisen sotilassuvun Suomen sukuhaaran päämies. Hänellä oli läheiset suhteet Ruotsin hoviin.

Asettautumista Suomeen auttoivat myös hyvät naimakaupat: ensimmäinen vaimo oli kuuluisan Puotilan kartanon herran Anders Larssonin tytär ja toinen vaimo Elin Stålhandske tuli yhdestä suurvalta-Ruotsin merkittävimmistä sotilassuvuista. Ramsayn suvun kautta kesti Hovilassa vuoteen 1769.

Tämän jälkeen kartanoa isännöivät mm. von Essenin, Jägerhornin ja Munckin sotilassuvut. V. 1825 kartanon omistajaksi tulivat Nikanderit Someron Jurvalan kartanosta.

Vuodesta 1854 alkaneiden useiden omistajavaihdosten jälkeen kartano sai v. 1876 isännäkseen Viktor Hovilan, mistä alkaen se on ollut saman suvun hallussa. Nykyisillä omistajilla Arja ja Matti Torkkomäellä on kahdenkertaiset sukusiteet kartanoon.

Hovilan kartanon nykyinen päärakennus rakennettiin 1841 ja avattiin restauroinnin jälkeen yleisölle 2011. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan päärakennuksen restauroinnissa on kunnioitettu aikakautensa rakennustapaa, tyyliä ja makua. Kauniit vanhat kattomaalaukset kunnostettiin Museoviraston valvonnassa ja avustamana.

Pihapiirin kivinavetan yläkerrassa on esillä Muistojen kultaa – nuoruuden hurmaa – näyttely: 1950-1960-lukujen elämää ja tunnelmia.
Päärakennuksessa avautui Ylen puvustosta sommiteltu komeiden rooliasujen näyttely. Näyttely on ensiesitys, sillä näin laajasti tätä kokoelmaa ei ole aikaisemmin esitelty. Näyttävät puvut tarinoineen asettautuvat kartanon kamareihin ja saleihin. Esillä on kolmisenkymmentä pukua Lasse Pöystin Kustaa III:sta Saara Aallon menestykseen siivittäneisiin asuihin.

Hyvästeltyämme isäntäparimme Arja ja Matti Torkkomäet, suuntasimme matkanteon Salon suuntaan ja siellä Halikon kirkkomaalle jossa meitä olivat vastassa Salon Oppaista Liisa Anttila sekä Tanja Bergroth. Liisa kertoi olevansa ns. ”kesätammelalainen” ja Tanja toimii EL:n Lehmirannan lomakeskuksen johtajana. Nämä molemmat historian asiantuntijat jakoivat ryhmämme kahtia ja lähtivät kertoen opastamaan meitä Halikon kirkon mielenkiintoiseen historiaan.

Vanhin tieto kirkkorakennuksesta Halikosta on vuodelta 1352. Kyseessä oli puukirkko, jonka sijainnista ei ole varmaa tietoa. Se sijaitsi joko Rikalanmäellä tai nykyisellä kirkon paikalla.

Nykyinen kirkko rakennettiin todennäköisesti vuosien 1460 ja 1475 välissä. Kirkko on yksi Suomen noin sadasta keskiaikaisesta kivikirkosta. Alun perin harmaakivestä rakennettu kaksilaivainen pitkäkirkko omistettiin Pyhälle Birgitalle, 1300-luvun pyhimykselle.
Reformaation seurauksena Halikon kirkon seinät kalkittiin, jolloin keskiaikaiset katoliset maalaukset jäivät kalkkimaalin sisään. 1700-luvulle tultaessa kirkko oli jo huonossa kunnossa jäänyt ahtaaksi. Maria Katariina Armfelt laajensi kirkkoa vuonna 1799, mutta se jäi silti liian ahtaaksi. Laajennuksessa kirkkolaivan itäpuolella rakennettiin kokonaan uusi kuori.

Vielä suuremmat laajennustyöt kirkkoon tehtiin 1813-1815, jolloin pitkäkirkko laajeni ristikirkoksi. Laajennustyön rahoittivat Joensuun kartanon kreivi Kustaa Mauri Armfelt ja Wiurilan kartanon kreivi August Armfelt. Kirkon uusien etelä- ja pohjoissakaroiden tieltä piti purkaa vanha sakasti, asehuone ja Horn-suvun hautakappeli. Hornien haudat jäivät kirkon alle. Eteläsiipeen rakennettiin uusi ovi ja Armfelt-suvun hauta, jonne on haudattu muun muassa Kustaa Mauri Armfelt sekä hänen isänsä Magnus Wilhelm Armfelt. Lopulta kirkko vielä uusittiin sisältä puuseppä Israel Caireniuksen johdolla. Kiviset holvit purettiin, ja ne korvattiin puisilla tynnyriholveilla. Keskiaikainen kivikirkko muuttui 1800-luvun uusklassiseksi kirkoksi.

Kirkkoa on korjattu kolmesti 1900-luvulla: 1921, 1959 ja 1989-1990. Viimeisimmässä perusteellisessä korjauksessa kirkko maalattiin aikaisempaa valoisammaksi. Katonrajaan uusittiin samantyylinen koristelu, jollainen löytyi vanhojen maalikerrosten alta. Bassin piirustusten mukaista koristelua palautettiin myös saarnastuolin rungon peileihin. Penkkejä, valaistusta, sakaristoa ja urkuparvea uudistettiin ja vanhaa esineistöä konservoitiin. Kirkko sai vesijohdon, viemärin ja sähkölaitteet. Korjauksen jälkeen vietettiin kirkon 550-vuotisjuhlaa arkkipiispa John Vikstömin johdolla helluntaina 1990.

Kansantarina

Kirkon rakentamiseen liittyy kansantarina Elinan surmasta, jonka mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa. Hänen tyttärensä Cecilia oli naimisissa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa, ja isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot. Hornien vaikutus kirkkoon on selvä, sillä Joensuun kartanolla oli pappien nimitysoikeus 1440-luvulta lähtien.
Myöhemmin tarina on saanut toisen version, jossa Uskelan Kärkän tilan herra ”Huurni”, joka joutui syntiensä vuoksi rakentamaan nämä kolme kirkkoa ja konttaamaan niiden välin. Tarinan mukaan hän kuitenkin menehtyi matkalla. On myös mahdollista, että tarina olisi kulkeutunut Elinan surmarunon tärkeimmästä laulupaikasta Vesilahdesta.
Halikon kirkon esineistö on esillä kirkossa. Kirkon vanhimpia esineitä ovat vanha alttarilaite ja tamminen krusifiksi 1400-luvulta. Kirkon toinen alttarilaite on Kustaa Hornin lahjoittama vuodelta 1669. Nykyinen alttari rakennettiin 1799, ja samana vuonna Maria Katariina Armfelt lahjoitti alttaritauluksi tuntemattoman tekijän öljyvärimaalauksen Keihäänpisto. Halikon kirkossa säilytetään korvaamattoman arvokkaita vanhoja messukasukoita. Vanhin kasukoista on noin 500 vuotta vanha.

Halikon kirkon historian oppitunnin jälkeen siirryimme oppaidemme johdolla Wiurilan kartanoon joka on Armfeltin perheen vuodesta 1787 lähtien omistama. Wiurila on yksi Suomen tärkeimmistä kartanoista ja näyttävimmistä kulttuuriympäristöistä. Meidät vastaanotti kartanon nykyinen omistaja Anne-Marie Aminoff, hän ohjasikin meidät hetimiten entiseen hevostalliin jossa saimme kristallikruunujen alla nauttia maittavan Menu August buffet-lounaan.

Historiaa

Armfeltien esi-isistä löytyy paroneja, kreivejä ja tunnettuja sotilashenkilöitä, joilla useilla oli vaikutusvaltaisia suhteita yhteiskunnan huipulle. Osa oli myös varsin yrittäjähenkisiä, luoden Wiurilaan monenlaista liiketoimintaa.

Vanhimmat maininnat Wiurilan kartanosta ovat 1400-luvulta, jolloin sen omistajiksi mainitaan Magnus Johansson till Wiorela 1400-luvulla. Kartanon peri hänen tyttärensä Elseby, ja kartano periytyi äidiltä tyttärelle vuoteen 1787 saakka. Tuolloin kartanon osti vapaaherra, kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt. Hänen nuorempi poikansa August Philip peri Wiurilan ja Vuorentaan kartanot ja rakennutti Wiurilaan uuden päärakennuksen. Seuraava kartanonherra oli August Philipin poika Magnus Reinhold, joka rakennutti kartanon talousrakennuksen. Wiurilassa on ollut 1800-luvulla oma saha ja tiilitehdas ja kartanossa on toiminut 1800-luvun loppupuolelle saakka olutpanimo sekä viinatehdas. Kartano oli lähes täysin omavarainen. Magnus Reinholdin pojan August Armfeltin aikana Wiurilan kartanoon kuului noin 48 000 hehtaaria maata, tosin osa siitä Karjalassa Hiitolan pitäjässä.

Wiurilan kartanon viimeinen kreivi oli Carl August Armfelt. Hänen tyttärentyttärestään Anna Louise Standertskjöld-Bruninghausista tuli kartanon omistaja vuonna 1951. Myöhemmin kartano siirtyi hänen tyttärelleen Anne Marie Aminoffille. Nykyisin kartanon yhteydessä toimii museo, ravintola sekä hostelli. Alueella on myös golfkenttä sekä ratsastuskoulu. Kartanoalueen pinta-ala on nykyisin noin 150 hehtaaria.

Hevosvaunu- ja kotimuseo

Hyvien oppaiden saattelemina saimme tutustua miltä entisaikojen Armfeltien elämä näytti. Wiurilassa on ainutlaatuinen yksityinen hevosvaunukokoelma, joka sijaitsee Juhlasalin ja Bistron yläkerrassa. Museon on luonut Anne-Marie Aminoff, joka vastaa edelleen museon toiminnasta.

Museon lukuisat vaunut ovat peräisin eri aikakausilta, ja suurin osa niistä on säilynyt Armfeltin suvun hoivissa. Kotimuseossa puolestaan on näytillä huonekaluja ja esineistöä kartanosta. Niiden kautta pääsee eläytymään kartanon arkeen sukupolvien taakse. Vuonna 2018 kokoelmaan lisättiin ruokasali katettuine pöytineen.

Arkkitehtuuri

Wiurilan ainutlaatuinen arkkitehtuuri on kahden arvostetun arkkitehdin käsialaa. August Philip Armfelt palkkasi Suomen ensimmäisen kansallisarkkitehdin, italialaisen Carlos Bassin suunnittelemaan Wiurilan uuden päärakennuksen. Tämä uusklassinen rakennus valmistui vuonna 1811. Myöhemmin Augustin poika Magnus Reinhold palkkasi Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan kartanon talousrakennusten julkisivun. Saksalainen C.L.Engel on empiretyylistään tunnettu arkkitehti, joka on suunnitellut esimerkiksi Helsingin tuomiokirkon ja Helsingin yliopiston päärakennuksen. Wiurilan talousrakennusten ylväästä pylväiköstä on kiittäminen Magnusta, jonka mielestä Engelin alun perin suunnittelemat kapeammat pylväät eivät olleet tarpeeksi näyttävät. Rakennukset valmistuivat 1835-45.

Kartanon kummitus

Vanhasta viljamakasiinista löytyy myös kartanon kummitus. Perinteiden mukaan kartanolla oli hieman viinaan menevä työmies. Erään rähinäksi johtaneen kerran jälkeen, työmies laitettiin ”jäähylle” viljamakasiinista löytyvään putkaan. Valitettavasti kävi niin, että työmies unohtui putkaan hieman pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus, ja hän oli jo löydettäessä menehtynyt. Nykyisin levottoman työmiehen sielu säikyttelee taiteilijoita jotka yötä myöten ripustavat töitään makasiinin kesätaidenäyttelyyn Wiurilan kesää varten.

Tämän hienon kartanovierailumme jälkeen siirryimme Salon Astrum-Keskukseen, ensin kahville ja sitten tutustuen Astrum-keskuksen museoiden yksityiskokoelmiin, jossa on aivan uskomattomia helmiä vuosien varrelta. Alkaen 1910-luvun autoista ihan nykypäivän hybridi-buumiin asti ja kaikkea siltä väliltä.

Astrum-Keskusta voidaan hyvällä syyllä kutsua suomalaisen elektroniikkateollisuuden syntykehdoksi. Tehdasalueella on valmistettu muun muassa Saloran radioita, televisioita ja puhelimia sekä Nokian monitoreja ja matkapuhelimia. Elektroniikka kokoelmat käsittää yhteensä yli 11 000 esinettä.

Tämän ehkä vähän yllätyksellisenkin Sokkomatkamme päätteeksi pistäydyimme vielä suositulle Salon iltatorille. Joka kesätorstai Salon iltatori täyttää torin sadoilla tori- ja kirpputorimyyjillä, tuhansilla ihmisillä ja iloisella puheensorinalla torin lukuisissa torikahviloissa.

Pauli Korvensyrjä
Lähteet: Wikipedia sekä kohteiden esitteet.

Kiitoksia!

Kaikille "Sokkomatkalaisille", kaikille Teille jotka olette vuosien varrella osallistuneet retkille joissa olen saanut olla matkanjohtajana. On aika kiitoksen sillä jään näistä tehtävistä nyt "eläkkeelle". Lämpimät kiitokset Forssan Matkatoimiston tytöille Outille, Evelle & Co, ilman teidän suurta panostanne näistä tehtävistä olisin jo aikoja sitten luopunut. Kiitokset myös Kivistön tosi mukaville kuljettajille, on ollut hauskaa tehdä retkiä ammattimiesten mukana. Toivon että Tammelan Eläkeyhdistys jatkaa edelleenkin hyväksi koettua yhteistyötä ko. toimijoiden kanssa.

Terveisin Pauli

 

Matkakertomus Heinolan retkeltä 2.7.2019
”Pokka Pitää”

Osku Rauhaniemen ohjatessa linjuriamme, suuntasimme matkamme Heinolan suuntaan aamukahdeksan aikoihin. Neljäkymmentä ”kulttuuri-senioria” Tammelan suunnalta tapasi Heinolan torin laidalta Marja-Leenan – paikallisoppaan ja hänen ammattituntemuksellaan saatiin tutustua Heinolan nähtävyyksiin, historiaan ja tähän päivään.

Ensiksi tutustuimme Heinolan lintutarhaan joka on perustettu v. 1963 jolloin ensimmäinen tarharakennus valmistui Kirkkolammen rantaan. Puiston työnjohtaja Anthony Bosley ja hänen vaimonsa Mirja lahjoittivat omat lintunsa Heinolan kaupungille, mistä alkoi merkittävä hoitotoiminta Heinolassa. Virallinen hoitolasta tuli v. 1977 ja nyt lintutarhalla on 7 hoitorakennusta. Lintutarhan ylläpidosta vastaa Heinolan kaupunki. Vuosittain lintutarhalla vierailee noin 100 000 – 120 000 kävijää ja se on Heinolan suosituin matkailukohde.

Heinolan lintutarha on virallisesti lintujen hoitolaitos, joita Suomessa on Heinolan lisäksi ainoastaan Pyhtäällä. Heinolan lintutarha loukkaantuneiden lintujen hoitolaitoksena sekoitetaan yhä edelleen toisinaan eläintarhan kaltaiseksi kohteeksi. Heinola on perustettu vuonna 1776 Kymenkartanon läänin maaherran residenniksi eli asuinpaikaksi. Kaupunkioikeudet se sai vuonna 1839 maaherran muutettua Mikkeliin. Heinolassa on useita puunjalostuslaitoksia, esimerkiksi Stora Enson kartonkitehdas ja Versowood, ja siellä sijaitsi aiemmin Reuman sairaala. Se toimii nykyisin hyvinvointi- ja osaamiskeskus Valolinnana. Kaupungissa asuu n. 18 500 henkilöä.

Heinolan vesistöihin kuuluu monia järviä, joista suurimmat ovat Ruotsalainen ja Konnevesi. Ne kuuluvat Kymijoen vesistöön. Kesäisin Lahden ja Heinolan välillä on myös vesiliikenneyhteys, joka kulkee Ruotsalaisen, Päijänteen ja Vesijärven sekä ne toisiinsa yhdistävien Kalkkisten ja Vääksyn kanavien kautta.

Muutamaan muistomerkkiinkin saimme ns. näkökontaktin ja kuulla niihin liittyvästä historiasta: Maaherran puistossa olivat mm. Uuno Kailaan patsas, vuosien 39-45 sotiin lähdön muistomerkki, Tammenlehvä – Talvi- ja jatkosodan muistomerkki sekä A.F. Airon muistomerkki.

Heinola sai vuonna 1899 senaatilta luvan opettajankoulutusta antavan naisseminaarin perustamiseen, joten tänä vuonna seminaarin perustamisesta tule kuluneeksi 120 vuotta. Naisseminaarina opettajakoulutus jatkui aina vuoteen 1953 saakka, jolloin seminaarista tuli kaksoisseminaari. Suomen herkullisin ilves. Heinolan tunnuseläin ilves näkyy Heinolassa monin tavoin. Yksi maistuvimmista on perinteikkään heinolalaisen Pekan Leipä -leipomon ilves-leipä, jonka syntyhistoria ulottuu reilun kymmenen vuoden taakse. Aikoinaan kun paikallinen sanomalehti Itä-Häme täytti 80 vuotta, niin leivän ilveksen muoto tehtiin lehden logon pohjalta. Kesäteatterilounaan nautimme Helin ravintolassa joka sijaitsee arvostetussa, tyylikkäässä apteekkitalossa.

Retkemme kohokohta oli tietysti siirtyminen Heinolan kesäteatteriin seuraamaan kuinka ”Pokka pitää”! Vihastuttavan ihastuttava Hyacinth Bucket (lausutaan bukee)
on yksi Britannian kaikkien aikojen suosituimmista tv-hahmoista. Heinolan kesäteatterin lavalla ihastuttaa tänä kesänä Pokka pitää ja Hyacinth Bucket. Pääroolin näyttelevä Jaana Saarinen kertoo olevansa televisiosarjan pitkäaikainen fani ja tämän johdosta Hyacinth onkin hänelle unelmarooli. Näytelmä perustuu Roy Clarken kirjoittamaan huippusuosittuun tv-sarjaan jonka hulvattomat hahmot tarjoavat takuuvarmaa viihdettä myös teatteriversiona. Ohjaus Jaakko Saariluoma, rooleissa Jaana Saarinen, Taisto Oksanen, Ulla Tapaninen ja Heidi Herala.

Mitä meille jäi käteen vierailustamme Heinolassa. Tietenkin riemastuttava rouva ”Bukee” mutta ehkä myös mielenmaisemaan saattoi jäädä kaupungin keskusta-alueen kulttuuriympäristön puutalot historiallisine puistoineen, kaupunkia halkova harjumaisema ja vesistö, unohtamatta Heinolan lintutarhassa hoivaa saavat siivekkäät.

Heinola on pieni kaupunki mutta iso elämys!

Pauli Korvensyrjä

 

Hauskaa Juhannuksenaikaa!

Nauttikaa keskikesän lähes yöttömästä yöstä - Suomemme siniristilipusta - saunasta - vihdan tuoksusta - läheisistänne - grillin antimista - raikkaista juomista jne.

Tulevia retkiä ootellessa - terveisin
Pauli

Matkakertomus koillispohjanmaan

Suomussalmi – Kuusamo – Posio – Taivalkoski
kesäretkeltä 10.-15.6.2019

Aamuvirkut retkeläisemme aloittivat kaksitoistatuntisen matkanteon Kivistön ”Rautarouvan” kyydissä, Antti Woutilaisen varmoissa käsissä, välillä poiketen lounas- ja kahvitauoilla. Suomussalmen ”Hiljainen kansa” sai myös huomiomme.

Illalla saavuimme Rukan kylän ytimeen, jossa meitä oli vastassa Ruka Ski Chaletes:in Maaningan Heli. Majoituimme tilaviin viihtyisiin huoneistoihin, joiden varustus oli lähes kaiken kattava.
Tiistaiaamuna 11.6. Kaksitoista reipasta retkeläistä siirtyi Rukapalvelun tiloihin valmistautumaan Nautiskelijan koskenlaskuun pukeutumalla asianmukaiseen – turvalliseen varustukseen. Toiset ryhmästämme pakkasivat reppujaan Pienelle karhunkierrokselle (12 km).
Ajoimme koko porukka Käylän kylään josta koskenlaskijat siirtyivät kippareiden johdolla - opastuksella kumilauttoihin. Laskeakseen Käylästä Juumaan johtavalla 13 km:n reitillä yhteensä 7 koskea: Käylänkoski, Kiehtäjäniva-Vähä-Käylänkoski-Vääräkoski-Peurakoski-Saarikoski-Harjakoski-Kelhänkoski. Välillä rantautuen arvioimaan koskea ja suunnittelemaan laskureittiä. Matkalla sattui myös tilanne jossa Ritva eräässä kosken töyssyssä ryhtyikin äkkiä uimasilleen ja sai välittömästi kaverikseen reippaan lautan kipparin. Tilanne tulikin kipparin toimesta sopivasti ikuistettua videolle.

Lauttojen miehistöt saapuivat kokemusta rikkaampina Pohjantähti-leiriin, jossa saivat nauttia saunan rentouttavista löylyistä ja kahden ruokalajin ateriasta.

Pääosa porukasta suunnisti matkansa Bacecampin P-paikalle, josta matka jatkui patikoiden Pienelle karhunkierrokselle. Tosin osa taivalsi ”pienemmän kaavan” mukaan, seuraten koskien Myllykosken ja Aallokkokoskien voimakkaita kuohuja.

Pienellä karhunkierroksella pääsee näkemään Kuusamon kauneimmat koskimaisemat patikoinnin lomassa. Myllykoskelta joen kuohut ylitetään riippusiltaa pitkin ehkä Suomen tunnetuimmalle patikointireitille. Patikoinnin lomassa retkeläiset nauttivat tulilla retkieväitään, jonka jälkeen matka taas jatkui. Loppumatkalla Jyrävän 9 m:n putouksilta seuraillen Aallokkokosken kuohuja. Lähes maalialueella Myllykosken tulilla patikoijia odotti lämpimäiset – ”köyhät ritarit”!

Keskiviikkona 12.6. Hanki Baarissa nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme ”Hannun jäljille” Kuusamon keskustan tuntumassa Matkailukeskus Karhuntassussa sijaitseva Hannu Hautalan luontokuvakeskus on ainutlaatuinen 150 neliön näyttelytila ja kunnioitus Suomen kuuluisimman luontokuvaajan Hannu Hautalan elämäntyölle. Esillä ovat Hannu Hautalan vaihtuvat klassikkokuvat ja merkittävimmät työt, joita Hannu itse saapuikin meidän iloksemme esittelemään. Saimme häneltä myös omistuskirjoitukset ostamiimme kirjoihin ja kuviin.

Hannu kertoi meille kuinka hän on ennen kaikkea metsän valokuvaaja. Toisinaan aiheet tulevat vastaan sattumanvaraisesti, mutta toisaalta hän kuvaa myös tarkan ennakkosuunnittelun avulla, sillä hyvä luontokuva syntyy hänen mielestään harvoin sattumalta. Hannun henkilintuja ovat joutsen, kuukkeli, kotka ja uivelo. Mieluisia kuvattavia on olleet myös pöllöt. Kuukkeli on minulle sielun lintu, ja se on yleinen lintu täällä Kuusamossa. Hannu kertoi kuinka hän nuorena miehenä toimi autonasentajana Seinäjoella, mutta saatuaan valtion taiteilija-apurahan vuonna 1970 Hannu ryhtyi päätoimiseksi luontokuvaajaksi. Kuusamossa on sikäli hyvä asua ja kuvata, että täällä paistaa kesällä läpi yön aurinko. Kesällä pystyy yhdessä vuorokaudessa tuottamaan saman verran kuvia kuin talvella yhdessä viikossa. Luontokuvaus on hyvin herkkä ala, parhaimmillaan se voi olla sitä, että luontokuvaaja ei voi mennä metsään, koska astuu muurahaisen päälle, nauraa Hannu. Hän kertoi myös elämänsä aikana kuvanneensa noin puolitoistamiljoona valokuvaa, parhaimpina vuosina tuli poltettua kaksikymmentäviisituhatta filmirullaa, jotka ovat todella huikeita lukuja. Hannu kun ei ole siirtynyt ns. digiaikaan.

Seuraavana käyntikohteenamme oli Kuusamon Pyhän Ristin kirkko. Jossa meitä odottivat kirkkoherra Taina Manninen ja suntio. Kirkkoherra piti kanssamme pienimuotoisen hartaushetken jonka jälkeen hän kertoi kirkon rikasta mielenkiintoista historiaa jota suntio omalla osuudellaan täydensi.

Aikanaan ensimmäinen kirkko kävi aikaa myöten liian ahtaaksi. Pitäjäläiset taipuivat hitaasti uuden kirkon rakentamiseen ja vasta v. 1804 seurakunnassa vihittiin käyttöön uusi, edeltäjäänsä huomattavasti suurempi kirkko, johon mahtui kerralla 1200 sanankuulijaa.
Kirkkoa ehdittiin peruskorjata moneen kertaan vuoteen 1944 mennessä, jolloin saksalaiset polttivat 2. maailmansodassa Kuusamon kirkonkylän ja oletettavasti sen mukana myös vasta peruskorjatun kirkon.
Ennen nykyisen kirkon rakentamista kirkollisia menoja vietettiin väliaikaisessa vuonna 1946 rakennetussa parakkirakennuksessa.
Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1949-1950 amerikkalaisten tuella. Kirkkosaliin mahtuu istumaan n. 800 seurakuntalaista.
Johan Hedman maalasi vuonna 1824 kirkkoon alttaritaulun, joka saatiin pelastettua sodan kynsistä ja on tälläkin hetkellä nykyisen kirkon alttaritauluna.

Kuusamon seurakunnan Kirkkoherra Taina Manninen pitämässä
retkeilijöille hartaushetken ja kertoen Kuusamon kirkon historiaa.
Sodan tuhoja tutkittaessa kirkon raunioista etsittiin merkkejä kuumuudessa sulaneista kelloista, mutta mitään ei löydetty. Niin arveltiinkin kellojen joutuneen joko saksalaisten tai venäläisten sotasaaliiksi.

Kuusamossa taistelleita saksalaisia sotilaita tuli käymään kesällä 1959. He kertoivat, että kirkonkellot ovat kätkettyinä hautausmaahan. Kelloja etsittiin ja ne löytyivät saksalaisten hautausmaasta läheltä kirkkoa, suunnilleen nykyisen tien kohdalta. Uumajan seurakunta lahjoitti kuusamolaisille sodan jälkeen kaksi kelloa uuteen kirkkoon, joista toinen siirrettiin Käylän rajaseutukirkkoon vanhojen kellojen löydyttyä.

Mainittakoon että kellojen ”etsintäpartiossa” oli mukana myöskin silloinen Kuusamon Osuuskassan johtaja, meille tammelalaisille tuttu Pentti Simola.

Kirkkomaalta siirryimme Riipisen riista- ja matkamuistomyymälään joka tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen Lapin hengessä matkaajalle ja meille talo tarjosi munkkikahvit. Riipisen tarina alkaa jo vuodesta 1989. Tarina on saanut alkunsa Pekka ”Riista-Riipisen” ja Miss Suomi Päivi Riipisen (os. Uitto) rakkaudesta luontoon ja luonnonantimiin. Pekka oli nuoruudesta asti intohimoinen metsästäjä ja kalamies. Päivi taas keräsi harrastuksena sieniä ja marjoja Kuusamon metsiköistä. Niistä loihdittiin yhdessä herkullisia aterioita, suoraan puhtaasta luonnosta lautaselle.

Pariskunta päätti tehdä unelmistaan totta ja perustaa pienen riistakaupan Kuusamon keskustaan. Tarjolla oli mm. karhua, poroa, hirveä ja tuolloin myös alligaattoria.
v. 1992 he avasivat nykyisen Riipisen Riistaravintolan nimellä Riipisen Riistakahvila ja -kauppa. Ravintolatoiminnan laajetessa asialle päätettiin tehdä jotain ja Riipiset alkoivat säilöä pohjoiset puhtaat luonnon antimet, riista-, kala- ja marjatuotteiksi. Näin syntyi Riipisen Riistaherkut.

Päivin missiaikojen tuoma julkisuus on ollut tärkeä osa Riipisen brändin rakentamisessa. Suuret määrät lehtikirjoituksia, sekä useat esiintymiset TV:n ruokaohjelmissa nostivat kysyntää räjähdysmäisesti. Päivi tunnetaan Suomessa missinä ja Pekka karhumiehenä ympäri maailmaa. Pekan kutsumanimi on saanut alkunsa siitä, että hän on yksi maailman suurimmista karhunostajista. Riipisen Riistaravintola on valittu Suomen parhaaksi riistaravintolaksi.

Keskiviikkoista kesäiltaa lähdimme viettämään Ruka Peak:kiin joka on 13 vuotta toiminut perhevetoinen pieni laadukas hotelli & ravintola, Rukan upeimmalla alueella. Ainutlaatuinen sijainti 430 metriä merenpinnan yläpuolella. Tuolla korkealla meitä olivat vastaanottamassa Sanna Kuusiniemi kivan koiransa Helmin kanssa. Henkilökunta oli loihtinut maukkaan suussa sulavan riistapadan tykötarpeineen.

Nautinnollisen illallisen jälkeen osa retkeläisistämme ”oikaisi” tunturin poikki hotellille, yötöntä aurinkoa seuraten ja osa poistui ”Rautarouvan” kyydissä. Ruka Peakin illallisella, riistapataa, muusia, pavlova ja kahvia, olis maistunu sullekin?
(ja ehkä vähän muutakin).

Torstaina 13.6. Nousimme jälleen Antin ohjastamaan ”Rautarouvan” kyytiin, suuntana Suomussalmen maisemat. Matkalla kuitenkin kapusimme lähellä Venäjän rajaa olevaan Näränkävaaraan, jolla on oma erikoinen historiansa.

Närängän luonnonmetsät sijaitsevat Etelä-Kuusamossa rajoittuen idässä valtakunnanrajaan. Kuusamosta Näränkävaaraan on matkaa noin 60 kilometriä. Lähimmät kylät ovat Kurvinen, Teeriranta, Hossa ja Murtovaara.

Näränkävaaran luoteispäässä sijaitsevan Närängän tilan rakennukset poltettiin talvisodan syttyessä. Tilan isäntä rakensi pihapiirin rakennukset uudelleen 1940- ja 1950-luvuilla. Tilan rakennukset edustavat sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden rakennustapaa.
Tila siirtyi Metsähallituksen hallintaan vuonna 1998. Erämaatilan rakennusten kunnostaminen ja osin uudelleen rakentaminen on ollut käynnissä vuodesta 2000 ja nykyään tilaa voi vuokrata. Perinneympäristöä hoidetaan myös lampaita laiduntamalla. Lammaspaimeniksi onkin paljon pyrkijöitä.

Sopimus otson kanssa:
Näränkävaarassa sijaitsevan Vaaranpolun loppupuolella kulkija kohtaa karsikkopuu Nikon, jonka kylkeen on veistetty vuosiluku 1876. Luku lienee sinetti sopimuksesta, jonka näränkäläiset tekivät karhun kanssa.
”Aikoinaan kun elettiin tuota vuotta oli silloinen isäntä Paavo Kyllinen erehtynyt iltasella lehmiä mehtälaitumelta kotiin outtaissaan loentelemaan: ”Eikö se karhu perkele aja niitä elukoeta kottiin”. No eihän niitä lehmiä kuulunu tulevaksi ja mentiin vaaraan ehtimään. Sieltä löytyi lehmä tapettuna ja niinpä näränkäläiset tekivät karhun kanssa sopimuksen, että he eivät hätyytä karhua, eikä karhu hätyytä heidän lehmäelukoeta. Ja eipä ole sen koommin kuultu että karhu olisi Närängässä lehmän tappanut”.

Karsikkopuu on satoja vuosia vanha petäjä, jonka kylkeen on kaiverrettu jonkin tapahtuman muisto. Alun perin 1800-luvulla karsikkopuu tehtiin vainajalle, jotta tämä ei palaisi kotiinsa kummittelemaan. Puuhun kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja syntymä- tai kuolinvuosi. Myöhemmin muistopuun saattoi saada saaliskarhu tai onnettomuuden uhri. Puun kylkeen voitiin merkitä myös oma kaski- tai niittoalue.
Seuraavaksi siirryimme Hossan Luontokeskukseen lounaalle. Maittavan lounaan jälkeen meille esitettiin lyhytfilmi Hossan luontokeskuksen retkeily- ja kalastusmahdollisuuksista.

Pienen siirtymisen jälkeen saimme venekuljetuksen avulla tutustua Suomen suurimpaan kanjonijärveen Hossan kansallispuistossa. Julma-Ölkky on suurin kolmesta Suomessa olevasta maan halkeamaan syntyneestä kanjonijärvestä. Julman Ölkyn synty ajoittuu yli 2 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen maapallon pinnan muodostumiseen. Se on ylimmäinen järvi Oulujoen vesistöön kuuluvalla Hyrynsalmen reitillä, joten sen vedet virtaavat Kiantajärven läpi Emäjokea myöten Oulujärveen ja sieltä Oulujokea pitkin Perämereen. Julman-Ölkyn pituus on noin kolme kilometriä ja leveys kapeimmalla kohdalla noin 10 metriä. Sen syvyys on 50 metriä. Kallioiden korkeus korkeimmalla kohdalla noin 50 metriä. Halkeama jatkuu kapean kannaksen jälkeen vielä puoli kilometriä ensin Pikku-Ölkkynä ja myöhemmin Ölkkylampena.

Perjantaina 14.6. Aamiaisen jälkeen suuntasimme Riisitunturin kansallispuistoon joka on Koillismaan kansallinen luonnonmuistomerkki, rinnesoiden riimittämä, kuusikoiden kumartama, minkä tajuaa välittömästi, kun nousee reittiä ylös kohti Riisitunturin lakea ja rinteessä hengähtäessään kääntyy katsomaan taakseen. Idässä avautuu Yli-Kitkan laaja selkä ja sen tuolla puolen Rukan siniset vaaraselänteet kaukana Kuusamon puolella.

Huikeista maisemistaan huolimatta Riisitunturin kansallispuisto on perustettu erityisesti suoluonnon suojelemiseksi. Yleensä suot syntyvät maaston painanteisiin, joihin kerääntyvä vesi mahdollistaa rahkasammalten kasvun ja suon kehittymisen. Riisitunturin alueen runsas sademäärä ja ohut maaperä saavat aikaan suokasvillisuuden kehittymisen myös voimakkaasti viettäville rinteille. Suomen komeimmat rinnesuot pudottautuvat soiden jyrkkyysennätyksiä uhmaten alas lännenpuoleisia rinteitä.

Pohjoisen taigametsän itseoikeutetuilla asukkailla, kuten karhulla ja ilveksellä, on Riisitunturilla lähes sata neliökilometriä tilaa vaeltaa ihmisiin törmäämättä. Kulkijan onneksi kaikki erämaan asukit eivät välttele ihmisiä. Kuukkelit, saamelaisten ja suomalaisten sielunlinnut, ovat ihmisten suhteen hyvin uteliaita. Ne ilmaisevat läsnäolonsa naukuvin vihellyksin ja käyvät herkästi tervehtimässä luonnossa kulkijaa.

Riisitunturin tulilla paistuivat ja maistuivat makkarat ja ”köyhät ritarit” sekä muut eväät juomineen. Koska olimme Posiolla niin ihan välttämätöntä oli että poikkeamme myöskin PENTIK-mäellä. Pentik-mäki onkin upea kulttuuri- ja ostosmatkailukohde Posiolla. Paikallisessa keramiikkatehtaassa valmistetaan kaikki Pentikin keramiikka-astiat, taide-esineet ja kynttilät. Lasikäytävillä toisiinsa yhdistetyt rakennukset muodostavat 2500 neliömetrin suuruisen yhtenäisen kokonaisuuden tehtaanmyymälöineen, museoineen, näyttelyineen ja kahvioineen.

Kaksi ”kaunista” – meidän ”Rautarouva” ja Anun Galleria
Saunomisen jälkeen siirryimme Rukapalvelun uuden upean Hotel Arctic Zonen ylimmän kerroksen panoraamaterassille nauttimaan matkanjohtajan synttärikuoharit, samalla nauttien huikeista näköaloista.
Taas oli siirtyminen ”Rautarouvan” kyyditsemänä Petäjävaaran rannalle, korpimetsässä sijaitsevalle Kammille, joka on unohtumattomien elämysten ohjelma- ja ruokailupaikka. ”Maailman romanttisimmaksi ravintolaksi” kutsutun Kammin päärakennus sijaitsee osittain maan alla. Sen takaseinänä toimivaan peruskallioon sytytettävät sadat tuikut, takkatuli ja savuntuoksu saavat aikaan ainutlaatuisen mystisen tunnelman.

Huikean maittavan illallisen jälkeen siirryttiin ulkotiloihin ja ryhdyimme naurettavan hauskoihin leikkitunnelmiin…
Reippaat retkeläisemme Petäjävaaran Kammilla 2019
Kaikki retketkin päättyvät aikanaan, niin meidänkin oli lauantaina 15.6. jätettävä Kuusamon upeat maisemat taaksemme, ja matkattava ”Rautarouvan” kyydissä kotia kohden. Tosin poikkesimmehan vielä alkumatkassa Taivalkoskella Jalavan Kaupassa ostoksilla, josta ainakin ”Uskovaisten karamelleja” tuli hankittua repun taskuun. ”Rautarouvamme” Superkuljettaja – herrasmies Antti
virkalakkiostoksilla Jalavan kaupassa Taivalkoskella.

Kaikkia mukana olleita iloisia reissaajia lämpimästi kiittäen
Pauli

 

Luontoliikuntapäivä

Luontoliikuntapäivä 5.6. kokosi parisenkymmentä yhdistyksen jäsentä Torronsuolle Sohkasen laavulle. Makkarat tirisivät nuotiolla, ja sää oli helteinen.

Kylläpä oli kaunis tie, sekä koko seutukunta taloineen ja puutarhoineen, laavulle. Torro on upea paikka.

Lintutornista näkyi Torronsuo koko komeudessaan. Kannattaa käydä tutustumassa ja ottaa kiikarit sekä kamera mukaan.

Reipasta kesää kaikille toivottaa
Kaisa S ja koko retkiporukka

 

Kotiseutu tutuksi

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin III- alueen Kotiseutu tutuksi-retki alkoi tammelalaisten osalta Tammelan koulukeskuksen parkkipaikalta maanantaina 20.5.19 klo 8.00. Oppaamme Arja Sura toivotteli kaikki 36 innokasta retkeläistä tervetulleeksi mukaan tällä Forssan yhdistyksen järjestämälle matkalle. Mukaan tuli kaiken kaikkiaan 182 Eläkeliiton jäsentä, kaukaisimmat Hauholta.

Matka suuntautui Humppilaan Ateljee Heljään jossa Heljä Liukko- Sundström esitteli toimintaansa.  
 
Seuraavaksi menimme aamukahville Humppilan Lasitorniin.

Matka jatkui Kauppilan museon viertä ja Humppilan kauniin kirkon raittia rautatieasemalle, josta nousimme höyryjunaan ja matka jatkui kappeeraiteisella kauniiden kevätmaisemin ympäröimänä kohti Minkiön asemaa. Siellä saimme tutustua vanhoihin junavarikoihin ja nauttia virvoittavaa jäätelöä 26 C lämmössä.
    
Jokioisilla suuntasimme matkan kohti pitsikirkkoa ja hyvin hoidettua hautausmaata. Hautausmaalla oppaamme esitteli kuuluisien jokioislaisten kuten Miina Sillanpään haudan. Seuraavaksi pääsimme tutustumaan Harmaan rouvan valtakuntaan, tosin vain ulkoapäin…Jokioisten kartanon historia tuli tutuksi.  

Ravintola Vendlassa nautimme maittavan lounaan. Seuraavaksi linja-auton suunnaksi otettiin Ypäjän hevosopisto. Linja-autoja oli neljä!
Hevosopistolla kiersimme oppaan johdolla Loimijoen rantaa tutustuen hevosia varten oleviin peltoihin. Pääsimme myös talleille katsomaan hevosia ja lopuksi kiertelimme vielä kilparatsastusalueita.
       
Iloinen ja tyytyväinen retkue suuntaa kulkunsa takaisin kohti Tammelaa
Kiitos III-alueen yhdistyksille Forssa, Jokioinen, Humppila ja Ypäjä hyvin järjestetystä Kotiseutu tutuksi- päivästä.

Retkiterkuin
Irene Alahanen
sihteeri

 

Matkakertomus
HAIKON KEVÄTKIMARA
Pe-la 3.-4.5.2019

Tammelasta noustiin perjantaina puolenpäivän aikaan Kivistön bussiin, jonka ohjaimissa oli Aaltosen Jani, aikaisemmiltakin matkoiltamme tuttu mukava safööri.

Haikon kartanoon saavuttuamme meille esiteltiin päivien ohjelmaa, jonka jälkeen kävimme laukut ja muut tarpeet heittämässä hottellihuoneisiimme, jonka jälkeen siirryimme päärakennukseen ruokailemaan.

Kello kahdeksantoista siirryimme Seppo Hovin ja Hannu Lehtosen seuraan, kuulemaan tarinallista iltamaa ”Sellaista elämä on”.

Saimme kuulla Olavi Virtaa, Unto Monosta, Junnu Vainiota ja muita suomalaisten suosikkeja.
Seppo Hovin isä oli saksofonisti-viulisti Onni Hovi, joka soitti saksofonia muun muassa Toivo Kärjen studioäänityksissä. Seppo Hovi opiskeli klassista pianonsoittoa koko kouluajan Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. 17-vuotiaana Hovi edusti Helsinkiä pohjoismaisissa kulttuurikisoissa jazz-pianossa vuonna 1964. Hovi toimi Dannyn ja Kirkan kiertueurkurina vuosina 1968-1970. Hovi oli myös Juice Leskisen yhtyeen urkurina heidän ensimmäisellä levyllään. Hän kävi opettajakorkeakoulun ja valmistui opettajaksi vuonna 1974. Hän oli luokanopettajana helsinkiläisellä musiikkiluokalla vuoteen 1987 asti. Nykyään Hovi tekee töitä monen eri musiikkityylin parissa. Hän on soittanut Antti Sarpilan, Pentti Lasasen ja Erik Lindströmin jazzbändissä. Eniten Hovi tekee konsertteja oopperalaulajien kanssa pianistina, kapellimestarina ja juontajana.

Hannu Lehtonen on viimevuosina esiintynyt erilaisten konserttikiertueiden solistina, Viihdemusiikin tiimoilla on vietetty italialaisia iltoja, muisteltu Helismaat, palautettu Suomi-Filmin hittisävelmät kuulijoiden mieliin yhdessä Arja Korisevan kanssa ja Olavi Virran elämästä on kummunnut lauluja paitsi ”Vielä Virtaa” -äänitteeseen, myös konserttikiertue Laulaja Olavi Virta. Sepon ja Hannun yhteiskonsertti oli hienoa kuultavaa, lauluihin liittyvin historiallisin kertomuksin-muistelmin.

Illalla osa meistä ”virkuista” siirtyi Haikon Klubi-Pubiin iltaa viettämään-tarinoimaan. Joku nuorikin sattui ovesta kurkistamaan, huomattuaan ”tiimimme” huudahtivat kysymään ”onkos vanhakoti syttynyt palamaan?”. Miksiköhän?

Lauantaiaamuna runsaan aamiaisen jälkeen olikin sitten vuorossa ”Haikon Kevätkimara messut”. Jossa teemoina oli hyvinvointi, kauneus, puutarha ja ruoka.
Päivän ohjelmassa oli myös Mikko Kuustosen lauluja ja tarinoita, luentoja, puutarhakierroksia, liikuntatunteja, työpajoja ja arpajaiset.
 
Suurin osa ryhmästämme siirtyikin kuulemaan Mikko Kuustosen lauluja ja tarinoita. Tilaisuus olikin hyvin lämminhenkinen – voisiko luonnehtia lähes tuttavallinen, Mikolla kun sattui taas kerran olevan hauskoja tarinoita-sutkauksia.

Mikko (s. 4.3.1960) on helsinkiläinen lauluntekijä, esiintyvä artisti ja tv-persoona. Hän on julkaissut 13 soolialbumia sekä lukuisia yhteislevytyksiä. Uransa aikana Mikko Kuustonen on palkittu mm. Kultainen Venla- ja Emma-tunnustuksilla sekä itsenäisyyden juhlarahaston kunniapalkinnolla. Hänen albumeistaan kuusi on ylittänyt kultalevyrajan ja kaksi myynyt platinaa. Mikon tunnetuimpia kappaleita ovat ”Aurora”, ”Taivas varjele”, ”Kaktusviinaa”. Hän on myös toiminut YK:n hyväntahdon lähettiläänä. Viime vuosina Mikko Kuustonen on keskittynyt oman yrityksensä Medicine Man Oy:n kautta luentotehtäviin, työyhteisövalmennuksiin sekä tv-työhön. Mikon tyttäret Iina ja Minka Kuustonen ovat näyttelijöitä.

Välillä kiertelimme messuosastoja katsellen-hypistellen-maistellen, ja jälleen siirryimme kuulemaan salin puolelle mm. nyrkkeilyn maailmanmestarin Eva Wahlströmin ja Mikko Kuustosen tarinointia mm. ”Kipua ja kauneutta”. Ymmärsin että tuo ”kipua” kosketteli nyrkkeilyyn liittyvää Evan elämän polkua, ja taas ”kauneutta” hänen harrastuksiaan taiteen sekä sisustamisen tekemisissä. Mielenkiintoinen reilu puolituntinen päästä ”kulissien taakse” maailmanmestarin kertomana.

Haikon historian havinaa:
Vuonna 1362 Haikon kartano kuului Viipurin dominikaaniluostarille. Jöns Olavinpoika osti kartanon ja Stenbockien suku omisti kartanon seuraavat neljäsataa vuotta.
Vuonna 1871 Kartanon osti Turkin sodassa kunnostautunut kenraali Sebastian von Etter, jonka suvulla Haikko säilyi lähes sata vuotta. Von Etterien aikana Haikossa vieraili Venäjän keisarisuvun jäseniä.
Venäjän vallankumouksen puhjettua suuriruhtinas Kiril Vladimirovits puolisoineen ja tyttärineen pakeni Haikon Kartanoon. Samana vuonna, 1917, heille syntyi Porvoossa poika, joka kastettiin Haikon Kartanossa Vladimiriksi. Hänestä tuli ympäri maailmaa hajaantuneen Romanov-suvun päämies.

Taidemaalari Albert Edelfelt on tunnetuimpia Haikon Kartanossa vierailleista monista merkkihenkilöistä. Hän vietti Haikon maisemissa 24 kesää maalaten saaristomaisemia ihmisineen.

Nykyinen Kartanon päärakennus on professori Armas Lindgrenin piirtämä ja se on vuodelta 1913. Satu ja Leo Vuoristo ostivat Haikon Kartanon vuonna 1965 ja Kartano aukeni vuonna 1966 Suomen ensimmäisenä Kartanohotellina.
Kylpylähotelli valmistui vuonna 1974. Kongressikeskus vihittiin vuonna 1983 ja sen laajennusosa 1989. Vuonna 1999 valmistui japanilaishenkinen Yorokobi-allasosasto porealtaineen rentoutumiseen aikuisille.
Vuonna 2006 vietettiin juhla-vuotta Haikossa! Vuoriston perheen omistuksessa oli toivotettu vieraita tervetulleiksi Kartanoon jo 40 vuoden ajan.

Poistuttuamme viihtyisästä Haikon Kartanon maisemista, suuntasimme kotimatkamme vielä Porvoon Vanhaan kaupunkiin, jossa itsekukin nautiskeli tunnin ajan hyvästä kahvihetkestä, Brumbergin makeista pusuista tms. tai muuten vaan kapeita viihtyisiä kujia käyskennellen.

Kotiseutumme maisemiin päädyimme illansuussa, ehkä vähän uupuneina mutta taas uusia retkikohteita suunnitellen.

Pauli Korvensyrjä

 

Matkakertomus:
Historian havinaa Perniössä…
Torstaina 25.4.2019

Aamulla useimmat meistä kokoonnuimme Tammelan koulukeskukselle, josta puolikymmenen aikoihin nousimme meille monelle jo tutuksi tulleelle Hjerpin Teron ohjastamaan bussiin.
Tero ohjasti bussimme Perniön Mathildedalin ruukkikylän suuntaan, jonne saavuimmekin turvallisesti hyvissä ajoin.
Erittäin asiantuntevan oppaan/omistajan Tuula Gustafssonin  johdatuksella saimme kuulla ns. historiallisen katsauksen jonka jälkeen tutustuimme ympäristön historiallisiin rakennuksiin ym.
 

Mathildedalin ruukkikylä edustaa 18800-luvun ruukkia punamulta taloineen, kartanomiljöineen ja vanhoine tehdasrakennuksineen upean luonnon ja meren äärellä.
Mathildedalin ruukki alkoi kehittyä vuonna 1686, jolloin Lorentz Creutz nuorempi sai luvan rakentaa Hummeldalin puron varteen vasaralaitoksen, joka otti käyttövoimansa purosta. Tehtaiden kukoistus alkoi malmilöydöstä 1800-luvun alkupuolella. Mathildedalin rautaruukki perustettiin varsinaisesti 7.4.1852, kun Teijon ruukin omistanut vuorineuvos Viktor Zebor Bremer (1804-1869) sai luvan senaatilta ja rakennutti putlauslaitoksen Hummeldalin jokisuulle insinööri Knut Theodor Pippingin suunnitelmien mukaan. Nimi Hummeldal muuttui Mathildedaliksi ruukin omistajan toisen vaimon vapaaherratar Ottiliana Mathilda Bremerin toisen etunimen mukaiseksi, jota hän pääasiassa käytti.
 

Ruukista rakennettiin satamalaiturille johtava rautatie. Tehdasta laajennettiin valssauslaitoksella 1857. Takkirauta saatiin etupäässä Teijolta, Vantaalta ja Taalintehtaalta.

Mathildedalissa valmistettiin 1800-luvun loppupuolella työkaluja ja koneita maatalouteen sekä höyrykoneita ja venemoottoreita. Parhaaseen aikaan valimossa työskenteli 200 miestä.
 
Mathildedalin ruukki siirtyi Carpelan-suvulle 1858. Viktor Bremer ajautui vararikkoon ja 1862 Mathildedal myytiin pakkohuutokaupassa vapaaherra Carl Johan Carpelanille ja hänen veljelleen Otto Maximilianille. Näin Mathildedal joutui eroon Teijon ruukista vuoteen 1916 saakka. Mathildedalin osti 1877 Taalintehtaan työnjohtaja Mikael Ferdinand Nikander, joka myi ruukin perustamalleen yhtiölle, jonka nimeksi tuli Mathildedals bruks Aktiebolag.

Vuosisadan vaihteen jälkeen 1904 putlaus ja valssaus lopetettiin, mutta 1917 aloitettiin laivatelakka, josta myöhemmin tuli laivapurkamo. Mathildedal oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä osa Teijon Tehtaat Osakeyhtiötä ja ruukissa valmistettiin maatalouskoneita ja -laitteita. Merenkulkuneuvos Antti Wihuri osti Teijon Tehtaat 1958.
Wihurin omistuksessa 1958-1979 Mathildedalissa koottiin myös autoja. 1970-luvulla Mathildedalissa toimi enää pienteollisuusyrityksiä ja kaikki teollinen toiminta loppui 1978.
 

1980-luvun lopulla Reino Meriläinen osti Teijon ja Mathildedalin ruukit ja kartanot ja lähti kehittämään alueesta matkailukeskusta, Meri Teijoa. 1990-luvun alun lamassa yhtiö teki konkurssin, ja matkailutoiminta jäi pienyrittäjien varaan. Mathildedalin ruukkialue jäi tyhjilleen miltei 25 vuodeksi, kunnes Tuula ja Harri Gustafsson ostivat alueen 2003. Heidän tavoitteensa on säilyttää vanha kulttuurimiljöö ja herättää se eloon.
 

Tämän historiallisen katsauksen jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Yhteen rakennukseen on koottu Teijon tehtaiden aikoinaan valmistamia maatalouskoneita ja Wihurin aikana valmistettuja ajoneuvoja, kuten Teijo-kuorma-auto ja Winha moottorikelkka. Kesästä 2009 lähtien ruukin alueella on toiminut paikallisista harrastajista muodostettu kesäteatteri, joka esittää tulevana kesänä suosituksi tullutta ”Reinikaista”.

Antiikkiliike Huldan Puoti on vanhojen tavaroiden aarreaitta, keräilijän kaunein paratiisi. Toinen toistaan hurmaavammat astiat, huonekalut ja tekstiilit kuljettavat lumoavalle aikamatkalle menneeseen. Täällä entisöidyt huonekalut saavat uuden elämän – kiehtovaa
nostalgiaa parhaimmillaan.
 

Ruuki Kehräämö & Puoti Alpakanvillaan erikoistuneen pienkehräämön luonnonmukaiset ja ylellisen pehmeät neuleet ja asusteet syntyvät elämästään nauttivista alpakoista, omasta suunnittelusta ja kotimaisesta tuotannosta. Kehräämön kehräämät alpakanlangat antavat jokaiselle kädentaiturille ihanan mahdollisuuden toteuttaa myös omia visioitaan. Alpakoita saimme ihastella kylän raitilla.

Maittavan buffet-lounaan nautimme merellisissä maisemissa Mathildan Marinassa.

Lounaan jälkeen vierailimme Yliskylän kirkossa jossa on Suomen vanhin toiminnassa oleva hautausmaa sekä rautakauden kalmisto vuodelta 1100. Seurakunnan suntio oli meitä vastassa ja kertoi kirkosta ja sen historiasta, sekä nykyisyydestä.
 

Jo keskiajalla tiedetään Yliskylän rautakautisen kalmiston vaiheilla sijainneen kirkon. Samalle paikalle rakennettiin keskiajan lopulla toinenkin kirkko, joka jouduttiin purkamaan 1700-luvun alussa. Yliskylän nykyisen kolmannen kirkon rakennutti Teijon ruukinpatruuna Johan Kijk vuosina 1753-1756. Kirkon suunnitteli ja rakennustöitä valvoi Teijon tehtaan rakennusmestari Erik Dahl. Lautaholvi ja urkulehteri valmistuivat 1760-luvulla. Satulakattoiseen runkohuoneeseen liittyvät kylkiäisrakennuksina vastakkain sijaitsevat asehuone ja sakaristo. Kirkkosali on yksilaivainen ja tynnyriholvinmuotoinen.
 

Kolmiosaisen alttaritaulun on maalannut Jonas Bergman vuonna 1750. Taulun yläosa kuvaa ylösnousemusta, keskiosa ristiinnaulitsemista ja alaosa ehtoollisen asettamista. Taulun on korjannut 1870-luvulla taiteilija R.W.Ekman.

Erillinen kolminivelinen kellotapuli on rakennettu vuosina 1778-1780.

Kirkossa on istumapaikkoja 200 hengelle. Kirkko on mm. suosittu ”hääkirkko”.
 
Iltapäivällä löysimme kirkon lähistöllä olevan Kalliolaakson linnan, jonne siirryimmekin taas Teron hienolla linjapiilillä.
Linnan portilla olikin jo meitä vastassa Linnan emäntä Ann ja isäntä Olavi Mattson.
Kartanon sisällä meille tarjoiltiin kahvin kera todella herkullista täytekakkua, ja tämän herkkuhetken lomassa meille kerrottiin lähes ihmeellinen Linnan tarina:
 

Kalliolaakson linna on kahden ihmisen Ann:en ja Olavin omin käsin rakentama unelma, jossa tiivistyy 200 vuotta historiaa ja nykyhetkeä. Talon eri rakennusvaiheista käytettyihin materiaaleihin – kaikella on oma tarinansa. Alun perin talonpoikaisrakennus sijaitsi Somerolla, josta se siirrettiin pala palalta Perniöön ja rakennettiin nykyiseen muotoonsa. Seinät ovat sisältä paksua käsin veistettyä hirttä. Ulkokuorta komistaa 280 tonnia luonnonkiveä ja tiiltä. Talon ikkunat ja ovet ovat myös omaa tuotantoa.

Rakennustyö on kestänyt nyt 25 vuotta. Työ on tuonut mukanaan monenlaista – vastoinkäymisiä ja onnen tunteita, mutta ennenkaikkea se on vaatinut kovaa ja periksiantamatonta työmoraalia. Asiakkaat ovatkin sanoneet tuntevansa ihmeellistä ”energiaa” astuessaan linnaan sisälle. Lieneekö syy on niissä tuhansissa tunneissa ja hikipisaroissa, joita olemme linnamme rakenteisiin vuodattaneet.

Olavin painoindeksi ja piipun muuraus: Muuraustyötä aloittaessani painoni oli 115 kg. Työ koostui lukemattomista kiipeämisistä portaita ylös vuoroin tiilien, vuoroin sementin kanssa ja jälleen takaisin alas sekoittamaan lisää. Myönnetään – fysiikka oli koetuksella. Eikä työtä helpottanut peltikatto, jonka alla lämpötila saattoi nousta yli 40 asteen. Runsaasta nesteestä huolimatta aamu- ja iltapainon erotus oli kolmesta viiteen kiloa.

Kaksi ja puoli kuukautta kestänyt työ saatiin lopulta valmiiksi. Lopputuloksena oli 17 metriä korkea piippu, jossa on 10 hormia, kaksi takkaa, kaksi leivinuunia sekä puuhella. Tuvan takka sai lopullisen muotonsa monien eri vaiheiden kautta. Välillä käytimme voipakettia muotojen suunnittelussa, välillä etsimme kyliltä käsin hakattua luonnonkiveä takan sisustaan. Kuin ihmeen kautta nekin löytyivät. Lopputulokseen on joka tapauksessa pakko olla tyytyväinen – monenko takan sisällä voi vaikkapa tanssia? Paino tippui muuten projektin aikana 80 kiloon, jossa se on myös pysynyt. Ja pysynee vastakin sillä työ jatkuu edelleen ja uudet suunnitelmat odottavat toteuttamistaan.

Linna on Mattsonin perheen elämäntyö. Materiaaliensa kautta se kertoo myös perinteistä rikkaan seudun historiaa.

Vierailumme tämän vieraanvaraisen – lämpimän pariskunnan luona oli lähtöhalauksia vailla, kun Ann emäntä vielä tarjoili meille keräämiään ”rikkaruohoja” maisteltavaksi.
 

Tämä ilmeisesti pitkäksi aikaa mieleen jäävä ”historiallinen pläjäys” päätyi kotiin illan suussa, jälleen turvallisesti Teron kyydissä.

Pauli Korvensyrjä

Tämän matkakertomuksen apuna käytetty lähteinä:
Wikipedia/www.mathildedal.fi
Wikipedia/Salon seurakunta
Wikipedia/www.kalliolaaksonlinna.com
 

27.4.2019

Kuntalaisille on perustettu blogi, Me Tammelat, johon voi kirjoittaa kylien tapahtumista, harrastuksista, iloista sekä suruista, arjesta ja elämästä.

https://www.lily.fi/blogit/metammelat/

 

Baltian Viro – Latvia – Liettua kevätretki

25.-29.3.2019  

Maanantaina 25.4. iltapäivällä nousimme Kivistön bussiin jossa meidät vastaanotti iloisesti
tervehtien kuljettajamme Hjerpin Tero. Teron kyydissä matkasimmekin sitten koko matkan
ajan, mitä nyt ensin yöaikaan ylitimme Tallinkin Silja Europalla Suomenlahden
herätäksemme aamulla virkeinä Tallinnassa. Aamiainen laivalla nautittuamme nousimme
taas Teron kyytiin jatkaaksemme matkaa kohti Riikaa, Baltian Pariisiin. Noin 55 km ennen
Riikaa vierailimme Munchhausen museossa, Duntessa.
 

Paroni von Munchhausen (1720-1797) oli saksalainen, Hannoverissa syntynyt
vapaaherra, joka sepitti mielellään liioiteltuja kertomuksia sotamuistoistaan. Rudolf Erich
Raspe (1737-1794) kirjoitti tarinoista kirjan ja se julkaistiin Lontoossa 1785. Osa
materiaalista tuli paronin kertomuksista, osan Raspe lainasi muista lähteistä. Paroni itse ei
ollut mielissään siitä, että Raspen kirja teki hänestä kuuluisan valehtelijan. Paronin
kuoleman jälkeen lähes unohdettiin, että hän oli ollut oikea henkilö.

Munchhausen kertoi tarinoissaan muun muassa lentäneensä tykinkuulalla, käyneensä kuussa kuumailmapallolla, vetäneen itsensä hiuksistaan ylös suosta sekä saaneensa sormuksen, joka tekee hänestä näkymättömän.

Paroni aloitti jo nuorena palveluksen perintöprinssin Anton Ulrichin paashipoikana ja osallistui myöhemmin Venäjän-Turkin sotaan. Hän oli Venäjän armeijan palveluksessa pitkään. Riiassa hänet nimitettiin Venäjän keisarillisen armeijan ratsumestariksi, minkä
jälkeen hän pian erosi virastaan ja vetäytyi Bodenwerdeniin perintökartanoonsa viljelemään maata ja harjoittamaan metsästystä. Venäjällä olonsa aikana hän kävi eräiden
tietojen mukaan myös Suomessa.  

Paroni von Munchhausen  

Kartanonsa lähelle hän rakennutti tornimaisen rakennuksen, jonka sisällä hän kertoili mullistavia juttuja elämästään Venäjällä ja Turkissa. Niitä hän kertoili myös usein Göttingenissä Ruhländerin kapakassa, jossa hänellä oli vankka kuulijakunta.

Hurjimpiin maaseikkailuihin kuuluu mm. hänen ratsunsa kohtalo Konstantinopolissa, kun pudonnut kaupungin piikikäs portti katkaisi sen keskeltä poikki paronin tietämättä asiasta mitään. Hän istui oriinsa etupäässä ja juotti sitä. Vettä eläin joi saavillisia, kunnes paroni
älysi katsoa taakseen. Vesi tuli saman tien ulos, koska oriilla ei ollut takaosaa. Se puolestaan kirmaili portin ulkopuolisilla niityillä ja pelehti siellä olevien tammojen kanssa. Välskärin ansiosta molemmat puoliskot ommeltiin yhteen laakerinlehtipuun nuorilla oksilla.
Näistä oksista kasvoi sittemmin koko hevosen ylle laakerinlehtipuu, jonka varjossa paronin oli mukava ratsastella.

Paronin mukaan on nimetty sairaus, Munchhausenin oireyhtymä, josta kärsivät teeskentelevät sairastavansa tauteja saadakseen huomiota ja hoitoa.  

Saavuttuamme Riikaan majoituimme Tallink hotel Rigaan jossa nautimme yhteisen päivällisen samalla päivän kummallisista asioista keskustellen.  

Keskiviikkona 27.3. aamiaisen jälkeen tapasimme-tutustuimme suomenkieliseen oppaaseemme Ellen Riekstinaan. Hän osoittautuikin aivan ihanaksi ja mm. hyvin historiaa tuntevaksi oppaaksemme. Taas nousimme bussiimme siirtyäksemme Ellen johdolla kiertoajelulle Riian keskustaan sekä sen ympäristöön. Välillä jalkauduimme Riian vanhaan kaupunkiin eli Vecrigaan.

Riian vanhakaupunkia  

Riian keskiaikainen vanhakaupunki on suosittu vierailukohde, jossa riittää runsaasti näkemistä, paljon historiallisia kortteleita ja jonne on vuosisatojen kuluessa noussut useita korkeita kirkkoja. Vanhakaupunki lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna
1997, ja sen suosio matkailijoiden vierailukohteena on kasvanut siitä lähtien. Kiehtovinta vanhassakaupungissa on tunnelman lisäksi arkkitehtuuri, ja Riian vanhassakaupungissa voikin nähdä lukuisia eri tyylisuuntauksia, esimerkiksi barokkia ja goottilaista arkkitehtuuria. Monet vanhankaupungin rakennukset remontoitiin Latvian itsenäistymisen
jälkeen.

anhankaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat muun muassa Riian Raatihuoneentorilla sijaitseva Mustapäiden talo ja Pietarinkirkko, jonka 72 metrin korkeudessa sijaitsevasta tornista avautuu mieleenpainuva näkymä Riian ylle.

Upea Riika-nähtävyys on myös vapauden muistomerkki! Vanhassakaupungissa sijaitseva muistomerkki on pystytetty Latvian vapaussodassa (1918-1920) kaatuneiden muistoksi. Korkein Riikan nähtävyyksistä on radio- ja televisiotorni, joka näkyy kyllä ympäri kaupunkia. Tornin korkeus on lähes huikeat 370 metriä! Tarkkaan ottaen se sijaitsee
Zakusala-saarella.  

Ravintola Lido

Lounaan jälkeen, jonka nautimme Ravintola Lidossa, jatkoimme matkaamme kohti Pilsrundalea Rundalen linnaa.

Rundalen linna

Rundalen palatsimuseo on rakennettu 30 vuotta sitten barokkityylisen kesäasunnon raunioista, ja kunnostustyöt ovat vieläkin käynnissä. Se on barokkilinna Länsi-Latviassa Bauskan kaupungin lähellä. Sitä sanotaan usein Itämeren Versaillesiksi. Se rakannettiin vuosina 1736-1740 kuurinmaalaisen herttuan ja Venäjän keisarinna Anna Ivanovnan
suosikin Ernst Johann von Bironin kesäasunnoksi. Bironin perheen käytössä linna oli vuoteen 1795 saakka, jolloin Kuurinmaan herttuakunta liitettiin Venäjän keisarikuntaan.

Linnan suunnitteli Venäjän hallitsijan hoviarkkitehti Bartolomeo Rastrelli, jonka suunnittelutyö oli myös Pietarin Eremitaasi. Rastrelli valvoi Rundalen rakennustöitä vuosina 1736-1740.

Palatsin interiööri on tyyliltään pääosin rokokoota, ja rakennuksessa on 138 huonetta. Alkuaan tilat oli jaettu erikseen edustustiloina ja erikseen yksityistiloina toimineisiin huoneisiin. Linna on nykyisin osittain museona, osittain edustustilana. Linnan restaurointityöt aloitettiin vuonna 1972, ja ne jatkuvat edelleen. Itäsiiven Kultaisessa
salissa on käytetty kultaisten ornamenttien taustamateriaalina kahta erilaista marmoria. Länsisiivessä näkee herttuan makuuhuoneesta suoraan puistoon. Sekä huoneen että puiston malli on peräisin Versaillesista. Seurueen ajanviettoa varten oli biljardihuone, jossa on myös erilaisia korttipöytiä. Vastaavat herttuattaren yksityishuoneet ovat myös tilavia ja niihin on rakennettu myös salaovia ja käytäviä huomaamatonta liikkumista varten.

Yksi linnan parhaiten säilyneistä osista on sen valtaistuinsali, jonka koristelu on peräisin vuodelta 1767.  

Pitkän rikkaan ohjelmallisen päivän jälkeen saavuimme hotelille, jossa illalla nautimme yhteisen päivällisen ja vaihtaen ajatuksia päivän tapahtumista. Osa retkeilijöistä jaksoi vielä lähteä myöhäisiltana Radisson hotelille ja siellä nousta maisemahissillä 26 kerrosta
näköalaravintolaan ”yömyssylle”, samalla ihailemaa Riian yötä lähes lintuperspektiivistä.  

Torstaina 28.3. runsaan, monipuolisen aamiaisen nautittuamme lähdimme Ellen-oppaamme johdolla Kohti Liettuaa, Liettuan Ristikukkulaa.

Ristikukkula  

Ristikukkula on Liettuassa Siauliain tienoilla sijaitseva uskonnollinen kohde ja suosittu nähtävyys. Kukkula mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1850. Uskotaan, että ensimmäiset ristit tuotiin vanhan linnavuoren alueelle sen jälkeen, kun
puolalaiset ja liettualaiset olivat epäonnistuneesti kapinoineet Venäjän keisarikuntaa vastaan Marraskuun kansannousussa vuonna 1831. Lisää ristejä nousi toisen kapinan jälkeen 1863. Risteillä oli symbolinen merkitys kansannousun yhteydessä kadonneiden
henkilöiden perheille.

Kun ristien määrä vuonna 1900 ensimmäisen kerran kirjattiin ylös, niitä oli kukkulalla 130 ristiä. Vuonna 1902 kukkulalla oli 155 ristiä, 1922 enää vain 50 ristiä, 1938 enemmän kuin 400 ristiä. Neuvostoliiton aikana vuosien 1951 ja 1984 välillä neljä kertaa tuhottiin ristit
maansiirtotraktoreilla. Liettualaiset harjoittivat väkivallatonta vastarintaa neuvostomiehitystä vastaan tuomalla tuhottujen ristien tilalle uusia. 1961 tuhottiin 5000 ristiä, 1975 tuhottiin 1200 ristiä. Ristejä pystytettiin kuitenkin aina uudelleen.

Ristien määrä on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Liettuan alkaessa itsenäistyä 1990 oli kukkulalla 55 000 ristiä. Uuden itsenäisyyden alkuaikoina, 7. syyskuuta 1993, paavi Johannes Paavali II vieraili kukkulalla. Nykyään ristejä on alueella yli 200 000, ja
uuden ristin saa vapaasti pystyttää. Ristien lisäksi kukkulalla on esimerkiksi suuria krusifikseja ja Neitsyt Marian patsaita.

Pakruojisin kartanolta  

Seuraavaksi oli vierailu ja lounas Pakruojisin kartanossa. Pakruojisin on Liettuan suurin kartano ja sen rakennutti sitä yli 100 vuotta hallinneen saksalaisen Von der Ropp suku. Alueella sijaitsee 2 ravintolaa, hotelli, tislaamo, parfymeria ja rangaistusmuseo.

Vierailu interaktiivisessa teemamuseossa tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä tutustumaan elämään kartanossa 1800-luvulla.

Paluu hotelille Teron ohjatessa ja meidän muiden leppoisasti pulisten, oppaamme vaihtuvista maisemista kertoen. Illalla yhteisestä illallisesta nauttien.

Perjantaina 29.3. aikaisen pakkaamisen ja aamiaisen jälkeen alkoi kotimatkamme ensin kohti Viron Tallinnaa. Matkalla lounastimme Pärnussa ja Tallinnassa suoritimme viimeiset kotiinviemiset kauppakeskus Callessa. Tallink Star uitti meidät liplatellen Helsinkiin jossa
Tero noukki meidät, viedäkseen turvallisella kyydillä kotikonnuillemme.

Kiitos mukavasta matkasta – matkaseurasta

Pauli Korvensyrjä

 

Etelä-Hämeen piirin kevätkokous Ypäjällä 5.4.2019

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin kannanotto kevätkokouksessa 5.4.2019 Ypäjällä.

Alla oleva teksti on lähetetty lehdistölle: Akaan seutu, FL, HäSa, KU, Keski-Häme, Lopen lehti, RMK VU, S-Sanomat, Urjalan Sanomat, V-kosken Sanomat, Aamuposti. Lisäksi lähetetty alueen kansanedustajille

Vanhusten hoivapalvelut on toteutettava laatu edellä
 
Eläkeliiton Etelä-Hämeen piiri vaatii, että kaikille suomalaiselle on taattava turvallinen ja arvokas vanhuus. Eri ikäisten suomalaisten on voitava luottaa siihen, että hoivapalvelut vastaavat yksilöllisiä tarpeita, ovat laadukkaita ja että toiminnalla on riittävät edellytykset. Kotihoidon palveluiden resursseja tulee lisätä. Lisäykset eivät kuitenkaan saa vaarantaa hoivapalveluiden resursseja.
 
Palveluiden kilpailuttaminen on tehtävä laatu edellä. Eläkeliiton Etelä-Hämeen piiri vaatii tehokkaita seuraamuksia niille palveluntuottajille, jotka laiminlyövät sopimuksen tai rikkovat lakia. Ilmoitusvelvollisuutta havaituista epäkohdista on kehitettävä sujuvammaksi. Jokaiseen laiminlyöntiin, jossa vaarannetaan jonkun terveys ja turvallisuus, tulee puuttua heti. Viranomaisvalvontaa on kehitettävä.
 
Taloudellisten edellytysten ohella tarvitaan ammattitaitoistahenkilökunta ja hyvää johtamista. Henkilökunnan osaamista tulee ylläpitää ja kehittää jatkuvasti.
 
Iäkkäät ihmiset eivät ole yhtenäinen joukko. Ikäihmisten erilaiset äänet tulee saattaa päätöksenteon keskiöön. Kuntien on tehtävä nykyistä parempaa yhteistyötä vanhusneuvostojen kanssa, joita on aidosti kuunneltava kuntien vanhuspalveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa.  
 
Ikääntyneiden monimuotoisia ja itsenäisyyttä tukevia asumisen ratkaisuja tulee edistää. Tämä tarkoittaa myös panostuksia korjaus- ja hissiavustuksiin.
 
Iäkkäiden hyvinvointi on tuottava investointi.  Ikäystävällinen Suomi on yhteinen etu.
 
Vuonna 2020 yli 65-vuotiaita ennustetaan olevan lähes 1,3 miljoonaa (22.6 % väestöstä) ja vuonna 2030 lähes 1,5 miljoonaa henkeä. Tuolloin on yli 65 vuotiaiden osuus väestöstämme yli neljäsosa (25,6%). Yli 85-vuotiaita on tilastokeskuksen mukaan vuonna 2030 noin 65 000 henkeä enemmän kuin nyt. Vanhuspalveluiden tilaan on puututtava nyt heti, sillä muutos on nopea.

-----

Liiton puheenjohtaja Raimo Ikonen puhuu ja meidän puh.joht, vara puh. joht ja rahastonhoitaja kuuntelee...

Terkkuja sihteeri Irene Ypäjäjän kevätkokouksesta

 

Kiireapulaisen, matkavastaavan KENTTÄPOSTIA

Kalevalan päivän juhlintaa Valkeaniemen Pirtillä
torstaina 28.2.2019

Kalevalan luomismyytin mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja sekä Sammon rakentamista ja ryöstöä. Tapahtumat päättyivät kristinuskon tuloon.

Valkeaniemen Pirtille saapuessamme siniristilippu liehui kevättuulessa omalla paikallaan korkealla tangossaan. Paikoitusalue alkoi täyttymään samoin eteisaulan vaatekoukut. Eikä tulijoilla suinkaan ollut kyse tulla selvittämään esimerkiksi kylien välisiä kiistoja, tai tekemään jonkinmoista kostoreissua, vai olisiko kyseessä kosioretki? No ei varmaan. Oltiin tulossa juhlaan Kalevalan päivän, tapaamaan tuttuja ja nauttimaan pöydän antimista sekä mukavan iloisesta ohjelmasta.

Monipuolinen ohjelma sisälsikin mm. puheenjohtaja Pirkon tervetuloa toivotukset, tilaisuuteen kutsutun tammelalaisen muusikon Erkki Liikasen nokkelat sutkaukset, ilmeet, eleet ja esiintyminen saivat hyvälle tuulelle.

Yhdistyksen oman lauluyhtyeen Tellan nostalgiset laulut Tuomon johdolla saattoivat itse kunkin ajatukset ehkä vuosienkin taakse – tai sitten tähän päivään kenties.

Aivan huippuna oli kaikkien meidän oma Kaija, Kaija Palomäki hän kun otti kertaheitolla ”salin haltuunsa”. Hän kuljetti meitä runoillaan, hauskoilla tarinoilla-ajatelmilla, ohjeilla ”kehdosta – hautaan” tai hänen sanoillaan ”vauvasta – horrokseen”. Esityksen jälkeen olikin WC-tiloissa tungosta peilin edessä jossa meistä jokainen oli kertomassa peilille ”sinä olet paras”.

Ohjelmien välissä nautimme keittiöhenkilöstön loihtimaa perinteellistä herkkua, hernerokkaa. Jälkiruokana kahvia tai teetä maistuvan – kermaisen laskiaispullan kera.

Juntusen Markulla ja minulla oli välillä hopeankiilto silmissä, kun molemmat saimme Eläkeliiton hopeisen ansiomerkin rinnuksiimme. Noiden tunnuksien jakajina toimivat toiminnanjohtaja Saara Kiuru ja puheenjohtajamme Pirkko. Merkin lisäksi saimme kunniakirjat ruusun kera. Jos oikein muistan niin Markku sai ”ansioidensa mukaan”, hän kun on ollut ainakin kuusi vuotta hallituksen jäsenenä, aktiivisena mölkkymestarina ym. ym. Minulle Joutomiehelle, tuo arvailujeni mukaan annettiin ainakin hyvästä sydämestä, koska silikonisydämeni kertoi sen minulle halatessani Saaraa sekä Pirkkoa. No onhan tässä tullut oltua monessa projektissa – niin eiköhän niistäkin osa?

Monipalkintoiset arpajaisetkin pidettiin jossa pääpalkinnon, Kaarteen sotamuseo – Igor museo retken raapaisi Puiston Tauno – onneksi olkoon!
Hyvin ”kotiviini” -pitoisen laulu-sketsin eittivät tunteella Anita ja Tuomo – siinäkin saattoi olla hitunen nostalgiaa?
Ja lopuksi tietysti tanssia – tunteella – Erkin upeiden laulujen tahdittamana.

Kalevalalla on ollut suuri merkitys suomalaisen kansallistunteen luojana. Se on myös vaikuttanut laajasti taiteisiin ja tieteisiin.

Piirsi
Pauli

Matkanjohtajan kenttäpostia
27.2.2019
Rauman retkellä – hermot kovilla,
…nauru- ja vatsahermot.

Tämä Rauman keskiviikkoinen teatteriretkemme alkoi perinteistä poiketen Tammelan Liesjärveltä, tutun – turvallisen kuljettajan Heimo Kaskisen ohjaamalla Kivistön bussilla. Heimo noukki kyytiinsä lisäksi Portaan Hilimarista, Tammelan Lamalasta, koulukeskuksesta ja vielä Forssastakin yli neljäkymmentä iloisen reipasta senioria, jotka kaikki olivat pakanneet ”reppuihinsa” hauskaa matkaseuraa.

Saavuimme hyvissä ajoin Rauman Kaupunginteatterille jossa pääsimme nauttimaan hervotonta parisuhdekomediaa, EXÄN UUS JA VANHA.
Nelikymppiset Terhi ja Jari olivat eronneet. Välit olivat säilyneet asiallisina ja lasten päiväkotikuljetukset ja muut käytännön asiat oli saatu sujumaan. Nyt Jari kuitenkin oli tuomassa näytille uuden naisystävänsä. Terhi odotti vieraitaan kiukun- ja kauhunsekaisissa tunnelmissa, sillä oli käynyt ilmi, että Jarilla ja uudella naisystävällä oli 20 vuoden ikäerot!

Yllätyksiä ja käänteitä vilisevän komedian on kirjoittanut ja ohjannut muun muassa Kumman kaa -televisiosarjassa hauskuuttanut Minna Koskela. Rauman Kaupunginteatterin omien näyttelijöiden lisäksi Exän uus ja vanha -näytelmää tähdittää myös räväkkä komedienne Tuija Piepponen.
Tuon hervottoman hauskan teatteriesityksen jälkeen matkanjohtajana esitin iloiselle seurueellemme kysymyksen, saisiko olla merenranta vai maailmanperintö? Koska sain myönteisen vastauksen, siirryimmekin Raumalaista ravintolamaailmaa jo yli neljännesvuosisadan värittänyttä perheyritys Villa Tallbo ravintolan tiloihin, nauttimaan historiallisessa ympäristössä makuelämyksillä.

Rauman Petäjäksessä kohoaa merkittävä pala merellistä paikallishistoriaa. Vuonna 1901 valmistunut Villa Tallbo on kaupungin ainoita vuosisadan vaihteesta tähän päivään säilyneitä pitsihuviloita. Juhlavana kaupunkiluonnon keskellä seisovan Villa Tallbon seinien sisään mahtuu monta mielenkiintoista tarinaa. Edesmenneen laivanvarustaja Gabriel Granlundin perhe ehti nauttia rakennuttamastaan kesähuvilasta vain viiden vuoden ajan ennen historiankirjoihin jäänyttä konkurssiaan. Kartanomaisessa pitsihuvilassa vaikuttivat monet raumalaiset merkkihenkilöt ennen kuin Sinervaaran perhe avasi ravintola Villa Tallbon hyvän ruoan ystäville vuonna 1992.

Vaiheikkaan menneisyytensä lisäksi Villa Tallbossa vieraita kiehtoo sen ainutlaatuinen miljöö. Yhdessä suussa sulavien antimien kanssa ne toivat elämyksellisen lisän Rauman vierailuumme.
Matkanjohtajana kiitän Teitä kaikkia iloisia senioreita taas kerran, että lähditte joukolla mukaan – tulkaa uudelleenkin, jään odottelemaan ilmoittautumisianne.

Nämäp poekki o vast
meit en lakk kehumast
valuvaara meh huokkiast voita.
Janon duska, ne vaa,
ei niit sanoma saa,
vaikk mek kyll ni ahkerast koita.

Reissuterveisin Pauli

 

Suomen kansallismuseo, Oodi-kirjasto ja Fazerin tehtaat

11 tuntia reissussa ja paljon tuli nähtyä sekä koettua. Bussi oli täynnä, kun suuntasimme 29.1. kohti Helsinkiä. Kohteitamme olivat Suomen kansallismuseo, Oodi-kirjasto ja Fazerin tehtaat.

Lähdimme pikkupakkasessa ja kun saavuimme Helsinkiin, oli yksi aste lämmintä sekä kevyttä tuiskua. Kansallismuseo tarjosi aarteitaan ja selkeäsanaisten oppaiden johdolla kiersimme ihailemassa historiamme eri aikakausia. Ihailimme herrasväen saleja ja istuimme hiljaisina aidon savupirtin pöydän ääressä.

Oodi-kirjasto on kuin olohuone. Kolmannessa kerroksessa ovat kirjat, lehdet ja tabletit sähköisten materiaalien lukua varten. Toisen kerroksen kaupunkiverstaalla voi kokeilla 3D-tulostusta ja -skannausta, askarrella, ommella, tuunata, korjata ja nikkaroida. Lisäksi on tiloja kokouksien järjestämiseen ja ryhmätyöskentelyyn. Aulakerroksessa sijaitsevat monitoimisali ja auditorio. Kansallismuseosta kirjastoon on 100 vuoden arkkitehtoninen aikamatka.

Fazerin tehtailla meitä vastaan leijaili herkullinen leiväntuoksu. Saimme syödä maittavaa ruokaa ja popsia suklaata mahamme täyteen. Katsoimme kaksi lyhytdokumenttia Fazerin historiasta, piipahdimme trooppiseen viidakkoon ihailemaan kaakao- ja banaanipuita, pippuriköynnöstä ja muita eksoottisia kasveja. Täydellä vatsalla ja tyytyväisellä mielellä oli mukava körötellä kotiin.

Aino-elokuva 18.1.2019

Kävimme suurella joukolla katsomassa Eläkeliiton suosittelemaa elokuvaa Aino. Yksityisnäytöksemme veti hyvin, sillä jokainen Elävienkuvien teatterin tuoli oli varattu. Aino-elokuva on sota-aikaan sijoittuva rakkaustarina.

Elokuva on tehty paimiolaisten teatteriharrastajien yhteistyönä talkoovoimin. Aino-elokuva vetosi (ainakin minun) tunteisiin, oli sopivan kotikutoinen ja siksi todentuntuinen. Musiikki tuki taidokkaasti elokuvaa. Ehkäpä lähdemme toistekin yhdessä elokuviin?

Terveisin Kaisa Sorola

Boccia 17.1.2018

Vuoden ensimmäinen boccia-peli polkaisiin käyntiin Manttaalilla. Boccian pelivälineet ovat nahkaisia pienehköjä palloja, joista 6 on sinistä, 6 punaista ja 1 valkoinen maalipallo. Pelin idea on yksinkertainen eli pelaajan tavoitteena on pelata omat pelipallonsa mahdollisimman lähelle maalipalloa. Toteutus oli sitten ihan toinen juttu. Mukava porukka, sopivasti huulen heittoa ja kannustusta, siitähän se hyvä boccia-tunnelma syntyy.

Ketkä voittivat? Kaikki.

Bocciaa pelataan torstaisin klo 16-17.30 Manttaalilla. Tervetuloa!

Terkuin Kaisa Sorola

Tarinatupa 14.1.

Annette Arvo kertoi paljon asioita ja käytäntöjä Ruisluodon toiminnasta. Tehostettu palveluasuminen on tarkotettu henkilölle, joka ei selviydy omassa kodissaan tehostetun kotihoidon turvin. Asukkaan maksut koostuvat vuokrasta, hoitomaksusta, ateriapaketista ja tukipalvelumaksusta. Lisäksi asiakas maksaa tarvitsemistaan tukipalveluista taksan makaan. Annette kertoi myös vapaaehtoistoimijoiden tarpeesta. Asta Paakkunainen lupasi kehitellä asiaa Helena Jasun avustuksella.

Halliuksen uudet henkilöt esittelivät itsensä paikalla oleville. Pauli Korvensyrjä kertoili tulevista matkoista.

Muistutettiiin kuntokortin täyttämisestä ja sen tärkeydestä, sekä jaettiin halukkaille.

Luontoliikunta teema oli puheena ja siihen liittyen suunniteltiin retkiä keväälle ja kesälle.

Paljon iloista puheen sorinaa ja kahvittelua. Osallistujia 30 henkeä.

Terveisin Pirkko Sahlberg-Vainio

 

9.1.2019

Kuulumisia Lopelta, jossa oli puheenjohtajien ja sihteerien neuvottelupäivät. Paikalla oli yli 40 henkilöä, mukava määrä siis. Meidän yhdistyksestä oli pj Pirkko Sahlberg-Vainio, ja minä (Kaisa Sorola) tuurasin sihteeri Irene Alhasta.

Yksi vuoden 2019 teemoista on luontoliikunta. Liikunta kaikissa muodoissaan on meille kaikille hyväksi. Joko sinä täytät kuntokorttia? Kuntokorttiin voit merkitä omatoimiset kuntoilut esim. lumityöt, kävellen tehdyt kauppareissut , hiihdot, retkeilyt luonnossa, kuntosalilla käynnit, boccian ja mölkyn pelaamiset ym. Miksi sitten kirjata kuntoilut? Yhdistyksellämme, piirillä ja Eläkeliitolla on silloin väline näyttää todeksi jäsentemme liikunnallisuus ja tarve ylläpitää kuntoa. Kirjatuilla tiedoilla on merkitystä haettaessa vaikkapa kunnalta kuntoilutiloja tai Eläkeliiton anoessa avustuksia kuntoilutapahtumiin. Näin hyödymme kaikki.

Kuntokortteja ja vapaaehtoistoiminnan kirjauslomakkeita on saatavilla Tarinatupa-tapaamisissa ja vapaaehtoisvastaava Asta Paakkunaiselta, 0400 477 278.

Yhdistyksemme vapaaehtoistoiminnan vetäjinä toimivat Asta Paakkunainen ja Helena Jasu. He järjestävät kevään aikana tapahtuman, johon kutsutaan jo toiminnassa mukana olevat, ja vapaaehtoistoiminasta kiinnostuneet, mukaan. Vapaaehtoistoiminnan kirjauslomake on uudistunut. Nykyisessä lomakkeessa on vain kaksi saraketta, yksilöauttaminen ja ryhmäauttaminen.  Lomakkeen täyttäminen ja tilastointi, sekä palauttaminen vuoden lopussa, on tärkeää, sillä Eläkeliitto saa rahallista tukea auttamismäärien mukaisesti. Näillä avustuksilla puolestaan kehitetään Eläkeliiton yhdistysten toimintaa esim. kurssien muodoissa.

Luetko mielelläsi Etelä-Hämeen Joululehteä? Piiri kannustaa hankkimaan lisää kirjoittajia, jutuntekijöitä ja kuvaajia. Kirjoituksia ja kuvia voit lähettää sähköpostilla elakeliiton.tammelanyhdistys(ät)gmail.com tai tuomalla niitä Tarinatuvalle. Mikäli sinulla on vanhoja valokuvia, niin voin skannata ne digimuotoon. Jos sinulla on mielenkiintoinen tarina Tammelasta, mutta et saa sitä kirjoitettua paperille, voin tulla kuuntelemaan ja kirjaamaan kertomuksesi.  Joululehti kustannetaan mainosmyynnillä. Tuletko hankkimaan mainostajia upeaan lehteemme? Osa mainosmyynnistä palautuu yhdistyksemme hyväksi ja voimme järjestää rahoilla jotakin yhteistä kivaa tekemistä.

Hyväksi lopuksi tulevia tapahtumia, joiden tarkemmat tiedot kuten aika, paikka, yhteystiedot ilmoittautumista varten ja mahdolliset kustannukset, selviävät myöhemmin.

Ke 6.3. klo 11 yhdistyksen kevätkokous kunnantalon valtuustosalissa.

Ti 12.3. klo 9-13 Etelä-Hämeen bocciamestaruuskilpailut Kirkassilmä-Areena, Turuntie 38, Forssa. Hinta 20 €/joukkue.

Su 17.3. klo 10 hengellinen päivä Lammilla, Katariinantie 2. Jumalanpalveluksen jälkeen ruokailu seurakuntatalolla.

Ke 3.4. lehtikurssi Forssassa

La 4.5. klo 12 alkaa piirin karaoken karsintakilpailut, Hotelli Vaakuna, Possentie 7, Hämeenlinna.

Ma 20.5. III-alueen kotiseutukierros: Jokioinen, Humppila ja Ypäjä.

Ti 2.7. Etelä-Hämeen mölkkumestaruuskilpailut Rengon keskuskentällä.

päivä avoin  Etelä-Hämeen rantaongintakilpailu Forssassa

Ti 26.11. klo 15 yhdistyksen syyskokous

Terveisin Kaisa

 

5.1.2019

Vuosi 2019 käynnistyi reippaasti. Yhdistyksen hallitukseen vaihtui uusia jäseniä. Tervetuloa heille ja kiitos yhteistyöstä väistyneille hallituksen jäsenille! Puheenjohtajaksi siirtyi Pirkko Sahlberg-Vainio. Tarkemmat tiedot löydät Yhteystiedoista.

Ensimmäinen Tarinatupa on 14.1. Seuraavat 11.2., 11.3., 8.4., 13.5., 9.9., 14.10., 11.11. ja vuoden päättää joulujuhla 1.12. Aiheista ilmoitetaan Seutu -Sanomien yhdistyspalstalla, yhdistyksemme nettisivuilla kohdassa Tapahtumat ja Facebookissa. Tarinatuvat pidetään Pappilassa, Tammelantie 33, jollei muuta ilmoiteta, klo 13 alkaen.

Ensimmäisen Tarinatuvan aiheena on palveluasuminen, josta tulee kertomaan Annette Arvo Ruisluodon palvelukeskuksesta. Tilaisuus on avoin kaikille, joten ota mukaasi ystäväsi tai naapurisi, vaikka hän ei olisikaan yhdistyksemme jäsen, vielä.

Matkoja ja retkiä on myös tarjolla. Mikäli sinulla on sähköposti ja haluat saada yhdistyksen tiedotteita sekä matkailmoituksia, niin ilmoita sähköpostisi jäsensihteeri Teuvo Väisäselle, joka välittää tiedon myös matkasihteeri Pauli Korvensyrjälle. Jäsensihteerin sähköposti on jasenet.tammelanyhdistys(ät)gmail.com ja yhdistyksen sähköposti on elakeliiton.tammelanyhdistys(ät)gmail.com. Vaihda (ät) tilalle @. Matkat ilmoitetaan Seutu-Sanomissa ja samana päivänä, kun lehti ilmestyy, niin matkat julkaistaan nettisivuillamme, Facebookissa sekä lähetetään sähköpostit.

Kalevalanpäivän juhla pidetään perinteiseen tapaan 28.2. klo 12. Paikkana Valkeaniemen pirtti, Valkeaniementie 1. Ohjelmaa, ruokailua ja yhdessäoloa! Tiedot ja hinta ilmoitetaan myöhemmin.

 

2.12.2018

Joulujuhlaterveiset!

Yhdistyksemme perinteinen joulujuhla keräsi ennätysmäärän jäseniä Auran Pirtille. Peräti 128 henkilöä. Tunnelma oli lämmin, ruoka oli maukasta ja ohjelma monipuolista.

Puheenjohtaja Anja Lilja sai Eläkeliiton kultaisen ansiomerkin toiminnastaan yhdistyksestämme. Merkin luovutti hänelle Etelä-Hämeen piirin toiminnanjohtaja Saara Kiuru, ja tuleva puheenjohtaja Pirkko Sahlberg-Vainio kukitti Anjan sekä piti pienen tunteellisen puheen. Kiitos Anja!

Juhlan seremoniamestarina toimi Tammelan seurakunnan diakonissa Irene Alhanen, joka jää vuoden alussa eläkkeelle. Tervetuloa Irene leppoisten eläkeläisten joukkoon!

Ohjelmaa oli laulusta lausuntaan. Yhdistyksen oma kuoro Tella lauloi herttaisia joululauluja. Vs. kanttori Anne Laulajainen helkytteli laulelman ja suloinen Maria Nevalainen lausui runon. Olipa meillä Taatakin esiintymässä, tosin Pauli Korvensyrjän hahmossa. Pauli esitti Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpään joulupakinan.

Joulujuhlan noutopöytä notkui maittavista kinkuista, rosolleista, silleistä, salaateista ja laatikoista. Jälkiruokana oli kahvia ja täytekakkua. Kyllä maistui!

Tähän on hyvä päättää yhdistyksemme monipuolinen vuosi, hiljentyä jouluun ja tähyillä kohti vuoden 2019 tapahtumia.

Juhlahumuisinterkuin Kaisa Sorola

22.11.2018

Yhdistyksen syyskokous oli 22.11. klo 14

Syyskokouksessa oli paikalla 31 henkilöä. Tässä muutamia poimintoja iltapäivästä.

Päätettiin yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta XIX liittokokouksen hyväksymien mallisääntöjen mukaisiksi. Esiteltiin alustava toimintasuunnitelma vuodelle 2019. Jäsenmaksuksi päätettiin 20 euroa, mikä sisältää talouskohtaisen Joululehden. Vahvistettiin talousarvio ensi vuodelle.

Hallituksen henkilömääräksi vahvistettiin 10 henkilöä. Erovuodossa olleiden hallituksen jäsenien tilalle valittiin kolme uutta toimijaa. Koska nykyinen puheenjohtaja Anja Lilja ei jatka, niin hänen tilalleen valittiin uudeksi puheenjohtajaksi nykyinen sihteeri Pirkko Sahlberg-Vainio.

Syyskokous sujui joustavasti, kahvi oli hyvää ja pullat tuoreita. Ensi vuodeksi suunnitellaan uusia kujeita vanhojen hyvien tapahtumien lisäksi. Nähdään joulujuhlassa 2.12.!

Terveisin Kaisa Sorola

Tässä muutama esimerkki sääntömuutoksista, lihavoidut kohdat ovat muutoksia:

Yhdistyksen tarkoituksena on eläkeläisten ja eläketurvaa tarvitsevien henkisten ja aineellisten etujen ja oikeuksien valvominen sekä heidän sosiaalisen turvallisuutensa ja hyvinvointinsa edistäminen.

Jos jäsen on jättänyt erääntyneen jäsenmaksunsa kirjallisesta muistutuksesta huolimatta maksamatta kuluvan vuoden marraskuun loppuun mennessä, voi yhdistyksen hallitus katsoa hänen eronneen.

Yhdistyksen kokoukset kutsutaan koolle jäsenille vähintään viikkoa aikaisemmin lähetetyllä kirjeellä, lehti-ilmoituksella tai sähköisesti.

 

27.10.2018

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirin sivuilta voit käydä katsomassa tapahtumia ja koulutuksia. Nyt haussa ovat tuetut lomat.

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piirille on varattu tuettu loma Lehmirannan lomakeskukseen 8.-13.4.2019. Hakuaika lomalle päättyy 8.1.2019.