Sokkoretki 12.9.2023

Sokkoretki: Veteli - Koskenkorva - Kurikka - Isokyrö - Ylistaro - Lapua - Veteli

 

Tiistai-aamuna klo  7.25 lähti Ahon bussi Passelista mukanaan ensimmäiset retkeläiset.  Lisää otettiin Räyringistä, Pulkkisesta ja viimeiset Patanasta.   Näin oli 50 hengen eläkeläisjoukko valmiina SOKKOMATKALLE, vain matkavastaava Maija ja kuski Ari tiesivät minne mennään.

No Maija paljasti sen verran että kun koskettaa otsaa ja sitten korvaa niin tulee Koskenkorva eli ei muuta kuin kohti Seinäjokea ja Koskenkorvaa missä olisi ensimmäinen pysähdys ja kaffitauko.

Aamukaffit juotiin Seo Koskenkorvalla ja olipas kaffi ja voipulla paikallaan. Sitten bussiin ja lyhyen matkan päässä oli seuraava kohde: Jari Mäki Oy, Koskenkorvalla sijaitseva amerikkalaisuuteen ja amerikkalaisiin tuotteisiin erikoistunut yritys.

Aluksi Jari Mäki tuli bussiin kertomaan yrityksen tarinaa. Hän perusti yrityksensä v. 1989.  Amerikka-aiheisen yrityksensä lisäksi Mäki omistaa muun muassa Koskenkorvan Shell-huoltoaseman, grillin, liikerakennuk-sen sekä entisen pankkitalon. Mäki on omilla rahoillaan varmistanut, että kylässä pysyy pankkiautomaatti.  Päätoimiala on amerikkalaisten autojen varusteiden ja varaosien maahantuonti ja myynti sekä huoltokorjaamo-toiminta. Myymälän valikoimiin kuuluu myös vaatteita kuten Stetson-hattuja, kantripaitoja ja vyönsolkia, bootseja ym. ym. 

Koskenkorva West -niminen toimipaikka kolmostien varressa muistuttaa amerikkalaista ranchiä rekvisiittoineen. Sieltä löytyy myymälä, korjaamo ja varasto. Varastossa hänellä on Indianasta tuotu vanha poliisiauto. Hän omistaa myös Kekkosen, Koiviston ja Ahtisaaren käyttämän Cadillacin. Lisäksi hallissa oli pari limusiinia ja Hummer. 

Täällä aikaa kului niin paljon että meidän oli aika kiiruhtaa seuraavaan paikkaan eli Kurikan Vanhalle asemalle ruokailemaan.  Olipas siellä upeasti kunnostettu asemarakennus ja mahottoman hyvä lounasbuffee, päällysruokana kaffi ja pannaria.

Täältä sitten käveltiin Keskuspuistoon katsastamaan hiihtäjälegenda Juha Miedon patsasta.  Kuvanveistäjä Pekka Jylhän tekemä patsas paljastettiin 26. syyskuuta 2020.  Näköispatsas tuotti erinäisiä mielipiteitä ja monen mielestä kuten meidän hiihtäjälegenda Hannu Taipaleenkin mielestä näyttäisi kuin Juha luistelisi ja hänhän oli perinteisen hiihtäjä. No patsas on kuvanveistäjän näkemys eikä meidän.

Kävely bussille ja matka jatkui Isoonkyröön Pohjoismaiden suurimpaan ruisviskitislaamoon. 

Aluksi ravintolassa saatiin "alkumaljat" ja sitten kuunneltiin Kyrön tarinaa: Ajatus Kyrö Distillery Companysta sai alkunsa saunan lauteilla, kun viisi ystävystä siemaili amerikkalaista ruisviskiä. Tuntui uskomattomalta, ettei kukaan Suomessa vielä tislannut ruisviskiä vaikka suomalaiset kuluttavat kuusi kertaa enemmän ruista kuin koko muu maailma. Idea omasta ruistislaamosta tuntui vielä saunailtaa seuranneena aamunakin hyvältä. Kyrön tarina sai alkunsa.  Ystävykset etsivät sopivaa tilaa tislaamolle ja matkalla epäviralliseen palaveriin he löysivät tyhjäksi jääneen vanhan meijerin Kyröjoen rannalta. Tyhjäksi jääneen, historiallisen rakennuksen tiloissa oli kehitetty aikanaan myös suomalaisten rakastama Oltermanni-juusto.  Kyrön matka jatkui. Pannut kuumenivat vanhassa meijerissä ensimmäisen kerran vuonna 2014. Kun ensimmäinen viskitisle oli saatu onnistuneesti tynnyreihin kypsymään tajuttiin, että viskien kypsyessä laskut pitäisi maksaa jotenkin. Päätimme tislata giniä.   

Vuosi 2020 muutti maailmaa. Me tislasimme vähemmän ruisviskiä ja valmistimme enemmän käsidesiä. Kyrö Gin ruisgini on valittu maailman parhaaksi giniksi World’s Gin Awards 2023 -kilpailussa.

Alustuksen jälkeen lähettiin tislaamokierrokselle ja läheiselle kypsytyshallille joka sisälsi valtaisan määrän tammitynnyreitä.  Kierroksen päätteeksi sitten tuliaisostoksille.

Matkaa jatkettiin sitten Ylistaron komialle kirkolle.  Opas kertoi meille mm. että vuodesta 1658 Isonkyrön kappeliseurakuntana toimineesta Ylistarosta tuli itsenäinen seurakunta 1859 ja vuonna 2009 seurakuntaliitoksen yhteydessä Seinäjoen seurakunnan kappeliseurakunta. Ylistaron nykyinen kirkko on seurakunnan kolmas ja Suomen kolmanneksi suurin kirkko.  Kirkon pituus on 52 metriä ja leveys 26 metriä. Tornin päässä kohoava pääristi ulottuu 52 metrin korkeuteen. Istumapaikkoja 2600.

Saimme lisäksi tutustua valtavaan sakastiin ja nähdä seinällä muutaman tutun papin kuvakin.   Lopuksi lauloimme kuoriosassa kiitokseksi Soi kunniaksi Luojan.

Ylistaron jätimme taaksemme, näimme valtaisia viljavainoita ja Auringonkukkapeltoja.  Viimeiselle etapille saavuimme klo 16.30 eli Lapualle Vanhaan Paukkuun.

Aluksi nautimme kaffit suolasen kera ja saimme kuulla vahtimestari Raimo Laurilalta alueen tarinaa joka tietysti käsitteli myös Patruunatehtaan räjähdyksen.     Osa tutustui Lapuan Kankureitten myymälään sitten siirryttiin vaikuttavaan Pajakappeliin. Tämä rakennettiin 1926 professori Onni Tarjanteen suunnitelmien mukaan. Aluksi rakennus toimi Lapuan Patruunatehtaan kaasulaitoksena, myöhemmin pajana. 40-haarainen kynttelikkö symboloi v. 1976 tapahtunutta räjähdysonnettomuutta. Kappeliin on sijoitettu myös vaikuttava Kari Ovaskan Enkelipatsas. Nykyään Pajakappeli on pelkistetyn kaunis hiljentymispaikka jossa voidaan järjestää esim. häitä ja kastetilaisuuksia.

Iso tehdas oli valtava tiilirakennus  jonka sisältä löytyi Lapuan Patruunatehtaan museo, Lapuanliikkeen museo ja Pyhälahden Valokuvaamomuseo. 

Lapuan Patruunatehtaan museo esittelee vuonna 1923 Lapualle perustetun patruunatehtaan historiaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Lapuan Patruunatehtaan Lapua-tuotemerkki tunnetaan ympäri maailman. Tehtaalla on ollut suuri merkitys suomalaiselle maanpuolustukselle ja ampumaharrastukselle.  Samalla se kertoo omalta osaltaan teollisen ajan historiasta.   Näimme mm. pulttipistoolin patruunoimiskoneen ja seinällä valtavan kuvan kirkon edustalta missä 40 valkoista arkkua. 

Huhtikuun 13. päivän aamu 1976 toi mukanaan kansallisen surun, kun 40 tehtaan työntekijää menehtyi pohjanallilataamon räjähdyksessä. Onnettomuuden jälkeen toimintoja alettiin vähitellen siirtää pois Lapuan keskustasta. Viimeiset toiminnot siirrettiin uudelle alueelle Jouttikalliolle 1990-luvun puolivälissä.

Mietteliäänä kaikesta näkemästä siirryttiin vielä vähän kevyemmälle osastolle eli valokuvaamomuseoon.

Pyhälahden Valokuvaamomuseo esittelee suomalaisen valokuvauksen ja valokuvan historiaa 1900-luvulla. Museon lähtökohtana on Lapualla vuosina 1900-1980 toimineen Pyhälahden Valokuvaamon valokuva-kokoelmat ja esineistö. Museon kokoelmat sisältävät noin 100 000 negatiivia ja valokuvaa. Mukana on runsaasti henkilö- ja ryhmäkuvia, mutta myös maisemakuvia, työkuvia ja otoksia tapahtumista. Siellä käydään vieläkin otattamassa mm. rippi-ja hääkuvia vanhaa taustaa vasten.

Pikkuhiljaa väki siirtyi pihalle ja kohti Ahon bussia. Kello lähenteli 18 ja päästiin viimeiselle etapille, kotimatkalle.  Maija kiitteli mukanaolijoita ja me olimme tietysti kiitollisia Maijalle, Matkatoimistolle ja Ari-kuskille.

Lähes kellonympärys oltiin reissussa mutta paljon nähtiin ja koettiin uutta päivän aikana ja onnellisesti päästiin koti-Veteliin odottaamaan seuraavia tapahtumia. 

 

                                                                                  14.9.2023  00:30   Anttilan Riitta

 

 

​

​​​