Kansakunnan tulevaisuuden taivaalla on kauan ollut vain lupauksia, odotuksia dynaamisista vaikutuksista, ei arjen merkkejä paremmasta. Tällä hetkellä on lopultakin myös toiveiden lisäksi selkeitä merkkejä valoisammasta tulevaisuudesta. 20 vuotta matanutta BKT:tä tarkistetaan jo yli 2 prosenttiyksikön kasvuun. EU:ssa talouskehityksessä häntäpaikkaa pitänyt Suomi on kirinyt ykköseksi. Tilauskirjat eri toimialoilla ovat kasvaneet kaksinumeroisia prosentteja. Palkat ovat nousseet tasaisesti, myös pkt-sektori on heräämässä.
Luottamuskin on herännyt pitkäaikaiseen trendiin, muttei se näy yksityisen eikä julkisen kulutuksen kautta BKT:n kehityksessä. Erityisesti eläkeläisten epäluottamus ja näkymät ovat surkeimmat tuoreen EK:n tutkimuksen mukaan. Ymmärrettävistä syistä. Ostovoima on palkansaajilla viimeisen 30 vuoden aikana noussut yli 35 prosenttia, kun eläkeläisillä vain vajaan 3 prosenttia. Suurimpana syynä on surullisen kuuluisa taitettu indeksi sekä hallituksen palkansaajia ankarampi verokohtelu. Yli puolella miljoonalla suomalaisella on soten ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja ulosotossa. Eläkeläisten osuuden nousu on huolestuttavaa erityisesti naisten keskuudessa. Meillä ovat asiakkaan maksut Eu:n korkeimmat.
Eläkejärjestöt ovat huolissaan etenkin rajuista järjestöleikkauksista, asiakasmaksujen korotuksista, palvelujen saatavuudesta sekä ikäihmisten hädän halveksinnasta. Budjetin linjaukset erottavat järjestötyön yhteiskunnan muusta toiminnasta, kun päinvastoin järjestöjen roolia tulisi vahvistaa erilaisten viranomaistoimintojen ja ihmisten ennakollisten tukitoimien hoitamisessa kuten turvallisuuden, digituen, kriisivalmiuden ja arjen turvaverkkojen hoitamiseen.
Tämä koskee myös palvelujärjestelmän rajapinnassa toimivaa ennaltaehkäisevää, toimintakyvyn, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tukevaa toimintaa. Sitä ei palvelujärjestelmä koskaan pysty hoitamaan. Se ansaitsee julkista tukea. Maan kattavat toiminnat eivät voi toimia ilman tehokasta johtamista ja hallintoa. Sote-järjestöjen työn arvo on laskettu noin 3.2 mrd. euroksi vuodessa. Sen lisäksi he maksavat veroa yli oman väestöosuutensa lähes 10 mrd. € vuodessa.
Järjestöjen rahoitusta leikataan yli puolet hallituskauden aikana, ennen kuulumatonta. Järjestökenttää ei ole kuritettu ja väheksitty näin paljon koko yli 100 vuotisen historian aikana. Toimiva kansalaisyhteiskunta on ollut hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka, kansallinen ja kansainvälinen ylpeys. Kysymys ei ole vain yksittäisten järjestöjen tilanteesta vaan hyvinvointiyhteiskunnan yhden peruspilarin, kansalaisyhteiskunnan alasajosta ja sen roolin tahallisesta ymmärtämättömyydestä.
Hallitus kokoontuu kautensa viimeiseen budjettiriiheen tällä viikolla kasvun merkeissä. Ennakkoviesti VM:n pohjaesityksestä on se, että hallitus laskettelee kohti vaaleja toimeenpanemalla entisiä päätöksiä. Ei näy merkkejä tehtyjen päätösten korjaamisesta tai merkittävistä uusista avauksista. Olisi tarpeen osoittaa toivon pilkahdus tähän leikkauskeskusteluun. Hyvinvointialueille siirretty 25 milj. € tulisi palauttaa järjestöille sekä lieventää 50 milj. € lisäleikkauksia. Myös asiakasmaksujen korotusten lieventäminen loisi luottamusta tulevaan.
EU:n vaatimukset velvoittavat tulevaisuudessa nopeisiin ratkaisuihin 9-11 mrd. sopeutusohjelman toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa, että tukeihin, indekseihin ja verotukseen on puututtava, mutta ei enää kansalaisten etuuksiin. Niitä on liikaakin leikattu, osa eläkeläisistä ajettu ahtaalle. On myös perusteltua perua tehottomat yritystuet, tunnin junat, yhteisöveron alennukset, palkansaajan turha palkankorotus ja päinvastoin päättää esimerkiksi toimenpiteitä kuten ansiotulojen indeksitarkistusten tekemättä jättäminen yhdeksi vuodeksi (n 800 milj. €), jota Talouden arviointineuvosto on esittänyt. Alvin yleiskorotus ei ole perusteltu, se on toiseksi korkein Unkarin jälkeen EU:ssa ja se kohdistuu jo nyt liikaa eläkeläisiin ja heikompiosaisiin.
Kohti syksyä käynnistyy hoiva- ja eläkekeskustelu. Suomalaiset haluavat asua kotona ja se on virallinen linjaus. Mutta se edellyttää toimivaa kotihoitoa ja läpinäkyvää turvaverkostoa. Kotihoito on hoivan onnistumisen perusta, kun se vuotaa, vuotaa koko järjestelmä. THL:n tilastojen mukaan kotihoidon asiakkaiden määrä on koko 2020-luvun laskenut, vaikka vanhusten määrä on kasvanut voimakkaasti. Ajalle tyypillistä on, että elämän loppupuolta ei päätöksentekijät arvosta samalla tavalla kuin elämänkaaren muita vaiheita. Kuitenkin nykyiset eläkeläiset ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan ja nostaneet Suomen köyhästä maasta yhdeksi maailman parhaista maista.
Eläkeliitto on vaatinut hoivan kokonaisjärjestelmän uudistamista. Ei auta, että hoivan yhtä osaa korjaillaan. Hoivan tarve on prosessi, jonka aikana ihmisen tulee saada omaan elämänvaiheeseen tukea. Nyt on tehtävä kokonaisremontti, joka kantaa yli hallituskausien.
Eläkejärjestelmä on nykyisillä päätöksillä kestävä aina vuosisadan loppuun saakka. Jokainen saa eläkkeensä, eikä maksussa oleviin eläkkeisiin kosketa. Tasoltaan suomalainen eläkejärjestelmä on EU:n keskitasoa. Huoli on siinä, että puolet eläkeläisistä tienaa noin 1900 euroa kuukaudessa ja nettona noin 1450 euroa. Vastuun siirtäminen eläkeläisille sijoittamisessa Ruotsin mallin mukaisesti ei ole järkevää. Myös erilaiset avaukset kuten hoivakustannusten korvaaminen henkilön kuoleman jälkeen perinnöstä ovat irvikuvia keskustelusta. Tähän on jo tällä hetkellä selkeä lainsäädäntö ja pelisäännöt.
Tavoitteena tulisi olla peruskansaneläkkeen ja takuueläkkeen yhdistäminen, kun talous sen sallii. Vastaavasti todellinen eläkkeellesiirtymisikä on vertailumaihin verrattuna alhainen, mutta nousee koko ajan. Tanska on nostanut virallisen eläkeiän 70 vuoteen, joka voisi olla yksi sopeuttamispaketin osa samoin kuin eläkekertymän muutokset.
Eläkeläisille sote-palvelut ovat elintärkeitä. 30 vuotta on laiminlyöty perusterveydenhuollon kehittämistä. Hajanainen kuntapohjainen järjestelmä ja poliittinen haluttomuus ovat johtaneet huonoon tilanteeseen. Nykyinen keskustelu on liian synkkää. Hyvinvointialueet ovat tehneet hyvää työtä, vaikka niiden toimintaa on vaikeutettu.
Eläkeliitto vaatii perusterveydenhuollon roolin reipasta parantamista toteuttamalla suomalainen omalääkärimalli lähipalvelujen perustaksi, tukena ammatinharjoittajia, jotka toimivat kiinteässä yhteistyössä. Tarvitaan myös tiukennettu hoitotakuu ja palvelulupaus sekä julkisen ja yksityisen sektorin rajapintojen selkeyttämistä. Kela-kokeilun kaltaiset järjestelmän sekoittamiset on lopetettava ja luottamus julkiseen perusterveydenhuoltoon on palautettava. Tässä asiassa eläkeläisten on pidettävä meteliä, ei vaiettava.
Talouden kasvu ja luottamus ovat nupullaan heräämässä, luomassa toivoa. Tässä vaiheessa on annettava toivoa, eikä ajaa järjestökenttää ahdinkoon, niin että jopa 40 prosenttia STEA-avustuksia saavista järjestöistä tutkimuksen mukaan pelkää toiminnan kokonaan vaarantuvan.
Raimo Ikonen
Eläkeliiton puheenjohtaja
