Eläkeliitto on ottanut julkisesti kantaa valinnanvapauskokeilun laajentamista koskevaan luonnokseen hallituksen esitykseksi (VN/13732/2026).
Eläkeliitto ry pitää myönteisenä valinnanvapauskokeilun keston jatkamista, kokeiluun kuuluvien vastaanottokertojen ja palvelujen lisäämistä sekä kokeilun keston jatkamista vuoden 2028 loppuun asti.
Kokeilun tavoitteena on perusterveyden huoltoon ja fysioterapiaan pääsyn helpottaminen. Tavoitteena on myös turvata hoidon jatkuvuutta omalääkärimallin suuntaisesti. Kokeilua on kuitenkin seurattava ja arvioitava, jotta seuraavat epäkohdat saadaan karsittua.
Kokeilu on hyödyttänyt eniten hyvätuloisia
Tähän asti kokeilu ei laajamittaisesti ole vahvistanut asiakkaiden valinnanvapautta, sillä palvelujen kysyntä on kohdistunut pääosin jo entuudestaan yksityisen sektorin palveluita käyttäneille tai parempituloisille ikääntyneille. Kustannukset ovat yksi este valinnanvapauden täysimääräiselle toteutumiselle.
OECD:n ja European Observatory on Health Systems and Policies -seurantalaitoksen maaraportin (2025) mukaan hoitoon pääsy ei toteudu Suomessa yhdenvertaisesti. Eläkeliiton suurkysely eläkkeiden leikkauksista vuonna 2026 (n= 12 436) osoitti, että huoli omasta sairastumisesta on suurta. Osa vastaajista epäili, etteivät tällä hetkellä selviäisi taloudellisesti, mikäli sairastuisivat. Oma sairastuminen (76 %) ja liikuntakyvyn menettäminen (70 %) ovat yleisimmät ikääntymiseen liittyvät pelot. (Huomisen kynnyksellä 2025. EETU, Verian.)
Esitys lisää potilaan kustannuksia. 65 vuotta täyttänyt voisi esityksen mukaan jatkossa asioida yksityisessä terveydenhuollossa yksityislääkärillä kuusi kertaa kalenterivuodessa. Koska julkisessa perusterveydenhuollossa on mahdollisuus maksaa terveyskeskuksen vuosimaksu, tulevat kustannukset kolmen käynnin ylittäviltä käynneiltä asiakkaalle kalliimmiksi kuin julkisessa terveydenhuollossa. Yksityisen terveydenhuollon maksuja ei myöskään lueta terveydenhuollon maksukattoon. Samoin tutkimusten omavastuuosuudet voivat aiheuttaa esteen hakeutua yksityisen terveydenhuollon palveluihin.
Esityksen arvioidaan lisäävän Kela-korvausmenoja noin 11 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2027 ja 2028. Lain voimassaolon pidentäminen vuodella lisäisi korvausmenoja yhteensä 31 miljoonaa euroa.
Kun tiedetään, että pienituloisilla on usein suurempi hoidon tarve huonomman terveydentilan vuoksi, mutta he käyttävät lääkäripalveluja vähemmän kuin hyvätuloiset, on valinnanvapauskokeilun kohdentumisesta kaikille tuloryhmille varmistuttava. Muussa tapauksessa julkisista varoista yhteisesti rahoitettavat, kasvavat Kela-korvausmenot kohdentuvat vain parempiosaisiin ja -kuntoisiin ikääntyneisiin.
Kokeilun laajentuminen ja pitkittyminen voi edelleen johtaa eriytymiskehitykseen, jossa hyvinvointialueiden työ jatkossa painottuu sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien ja pitkäaikais- tai monisairaiden henkilöiden ja siten vaativampia palveluja tarvitsevien henkilöiden hoitoon.
Ikääntyneimpien valinnanvapaus toteutuu heikosti
Kokeilun korvaukset ovat painottuneet ikäryhmän nuorimpiin siten, että eniten korvauksia on maksettu 65–74-vuotiaille. Kuitenkin sairastavuus ja sen myötä hoidon tarve lisääntyy iän myötä. Yli 85-vuotiaiden ikäluokassa monisairaita on yli neljä viidestä. Julkisessa terveydenhuollossa yli 65-vuotiaille kirjoitetuista resepteistä 89 % on kirjoitettu yli 85-vuotiaille. (Kari, Rättö, Sarnola, Jormanainen, Koskinen 2022). Jokaisen tulisi iästä riippumatta saada tarvitsemansa palvelut myös valinnanvapautta käyttämällä.
Riittävä henkilökohtainen palveluohjaus ja neuvonta auttaisivat varmistamaan, että valinnanvapaus ei jää vain hyvin toimeentulevien, nuorempien tai digitaitoisten henkilöiden etuoikeudeksi.
Ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät yhdenvertaista valinnanvapautta
Potilaiden valinnanvapaus on osa asiakaslähtöistä terveydenhuoltoa. Valinnanvapauden tulee olla tosiasiallisesti mahdollista kaikille yli 65-vuotiaille riippumatta asuinpaikasta, tulotasosta, toimintakyvystä tai digitaalisista taidoista.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää harvaan asuttuihin alueisiin, joilla palveluntarjoajien määrä voi olla vähäinen. Nyt 65 vuotta täyttäneiden lääkäripalveluja tarjoavat palveluntuottajat keskittyvät erityisesti tiheästi asutuille hyvinvointialueille.
Jotta kokeilun tavoitteet toteutuisivat tarkoitetulla tavalla yhdenvertaisuutta ja kansallisia sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita edistävästi, tulee kokeilun tuloksia seurata ja arvioida. Mahdollisuus päästä hoitoon ja valinnanvapaus eivät saa olla asiakkaan maksukykyyn sidottuja. On varmistettava, että ikääntyneet saavat tarvitsemansa yksilöllisen hoidon asuinpaikasta riippumatta.
Päätöksenteko on sidottava vaikuttavuusnäyttöön
Kokeilua ei aikanaan tule vakinaistaa ennen riippumatonta arviointia siitä, ketkä palvelua käyttävät, ketkä jäävät sen ulkopuolelle, miten se vaikuttaa sosioekomisiin terveyseroihin, vähentääkö se julkisen terveydenhuollon kuormitusta ja parantaako se ikääntyneiden terveyttä.
