Runokerhon toiminta on toistaiseksi tauolla.
Emme kuitenkaan unohda tuota rakasta runouden harrastusta.
Teetpä sitten omia runoja tai esität runoilijoiden teoksia, tämä kerho on juuri sinua varten. Halutessasi voit myös esiintyä yhdistyksen tapahtumissa.
Ota yhteyttä ohjelmasihteeri Markku Sivoseen.
*********************
Runokerho
Tervetuloa syksy!
Avaan oven ja samalla silmäni. Näen jotakin uskomattoman kaunista.
Vaikka olen kokenut sen jo kymmenien vuosien ajan, se silti yllättää
ja lumoaa näyttäen täyden paletin väriloisteellaan.
Tulee kumman rauhallinen olo, taas on eletty yksi ruskan vuosi.
Puiden lehdillä näyttää olevan menossa juhla-arpajaiset siitä,
kenen vuoro on lentää alas pehmeän vihreänä odottavalla nurmelle.
Kaikki nuo vanhat ja nuoremmat kanssani kasvaneet ovat pukeutuneet
Mikkelinpäivän juhla-asuihin, ikään kuin odottaen tanssiaisten alkusoittoa.
Koivurouva tyttärensä kanssa on helakan keltaisissa.
Takana aina mahtavat kuusiherrat ovat pidättyväisempiä.
Kuuset sipovat oksiaan ja vaihtavat neulasiaan huomaamatta
säilyttäen tyylinsä syvän vihreänä vuoden kierron ympäri.
Joukkoon kuuluvat tietenkin toisen jäykkälehtisen suvun edustajat, Mäntyperheet.
Heidän harottavat oksansa eivät paljon syksyllä värise, vain neulaset liitelevät.
Vanhemmat mäntyherrat ovat harmaantuneet tyylikkäästi.
Kelottuneet alimmat oksat ja arvokkuutta lisäävä jäkälä kertovat jopa sadoista
salaisista vuosirenkaista. Monta tuulen huminaa on vielä kuulematta.
Pihamme valtiatar, rouva Vaahtera on laittanut syksyn kunniaksi päällensä
uskomattoman värien sinfonian, vihreää, keltaista eri sävyissään ja vähän punaista.
Upeasti laskeutuva juhlapuku sisältää hienoja yksityiskohtia.
Samassa lehdessä kujeilevat mustat silmät ja keltaiset ja vihreät
läikät lehden poskipäillä tuntuvat leikkivän keskenään.
Taaempana seisova herra Tammi pitää ikään kuin järjestystä kolmen haaransa voimin
tässä syksyisessä iloittelussa. Muutama terho odottaa sopivaa hetkeä irtautua.
Lepattavat vihreän keltaiset lehdet ovat myös valmiina kirmailemaan ruoholle.
Ne ovatkin tunnetusti sukkulamaisen vikkeliä liikkeissään.
Joku rohkeampi on sen jo tehnytkin ja seurustelee suurempien vaahteran lehtien kanssa.
Katson vielä pihamme Pyhää Pihlajaa. Myös se on valmistautunut talven tuloon.
Kauniin punaiset marjatertut ovat tarjonneet monta juhlaa pihan linnustolle.
Puun pienet lehdet vaihtelevat ilmeitään ja ottavat syystuulen tullen pienen pyrähdyksen,
sulautuvat sitten maan häikäisevään ja koko ajan täydentyvään värikarttaan.
Puut ja kasvit ovat imeneet talvelle pyhää matkaevästä maasta.
Aurinko on lämmöllään kertonut kiertokulun jatkuvan ja antanut toivoa.
Samaa toivoa olemme mekin ihmiset luonnosta salatusti saaneet.
Kohta maan peittää Luojan kutojan luoma pehmeä matto, joka odottaa jotakin.
Tulkoon valkoinen peitto, me olemme valmiit.
Markun ajatuksia lukien runoilija J.R.Täytinen