Joensuu
Yhteystiedot
Y-tunnus 1717777-7
Puheenjohtaja
Tarja Solanpää
050 306 4083
Tapahtumatarinat 2024 syntyvät osallistujien tunnelmista yhdistyksemme matkoilla ja erilaisissa tilaisuuksissa.
*****
Joulujuhla
11.12.2024
Katso Risto Pääkkösen video
Vaikka Joulu on vain kerran vuodessa, sen hengessä juhlitaan pitkin joulukuuta. Yhdistykset päättävät vuoden ja syksyn toimintansa. Sanotaan kiitoksen sanoja, tavataan toisiamme joulutorttujen ja piirakan höystämänä. Saattaapa olla ilahduttavaa ja Joulun mieltä nostattavaa ohjelmaakin tarjolla. Kiitoksen ja Joulun hengessä meidänkin yhdistyksemme joulujuhlaansa vietti.
Vanhan käytäntömme mukaisesti joulukahviomme ovet avautuivat klo 11 ja välittömästi kahviotilat alkoivat täyttyä. Joulujuhla vieraita tuli tasaista tahtia niin, että 11.30 oli jo etsittävä kahvikupillensa ja tortullensa pöytätilaa. Pitäisiköhän meidän esittää Joulupukille toive suuremmasta juhlatilasta ravintoloineen. Keittiötontut saivat huiskia tiskin takana ns. hiki tonttuhatussa, kahvia jonotettiin lähes koko 11- 12 välisen ajan, kuitenkin jyvällä joulumielellä. Myyntipöytä oli avattu ja siitä saattoi ostaa kotijouluun tarjotavaa ja myös pukinkontiin vietävää. Toisen pöydän takana ahkerat arvanmyyjätontut Sanni, Rauha ja Pertti houkuttelivat ostamaan arpoja, luvassa päävoittona oli kinkku.
Ohjelmaosuus alkoi tasan klo 12 tutulla jouluisella laululla Koska meillä on Joulu. Juontajatonttu Markku sanoi olevansa iloinen, että sali oli täynnä eläköityneitä tonttutyttöjä ja -poikia. Yhdistyksemme päätonttu Tarja suoritti virallisen Joulujuhlan avauksen kertoen vähän menneestä ja hahmotellen tulevia ja esitti myös kiitoksen kaikille toiminnassa mukana oleville, erityisesti erilaisissa vastuutehtävissä toimiville, mutta myös jäsenille. Toimintojen osalta tuleva vuosi on tekemistä ja menemistä täynnä. Sitä kohti on hyvä innolla askeltaa. Ensin eletään jokaisen oma tämän vuoden joulukokemus, muistaen Joulun sanoma.
Ohjelmaosuus jatkui näytelmäkerhon Pirjon esittämällä, Aino Suholan kirjoittamalla, Joulun valmistelukuvauksella. Kiireitä tuntui olleen Ainolla. Seuraavaksi ohjemavastuun ottivat Tunne Musiikki toiminnnan vetäjät Airi, Riitta ja Pauli senioritanssiryhmällä vahvistettuna. Yleisökin pääsi osallistumaan Nissepolkkaan. Hauskaa oli, kun yhdessä laulussa kaikkien jalat ja kädet rytmittivät laulua, Ruplan ikkunat vain helisivät Joulun tahteja. Ohjelma jatkui Railin ja Markun joulusuunnitelmilla ja Markun runolla.
Tämän jälkeen oli jälleen kiitoksen ja muistamistamisen aika. Tarja julkisti vuoden toimijat, Leena Laakkonen ja Terttu Pasanen. Leena on toiminut ansiokkaasti vuosien ajan kuntosaliohjaana ja Terttu myös ansiokkaasti hoitaa yhdistyksen kirjanpidon. Ai niin, meinasi unohtua kinkkujen arvonta. Voitettavana oli pieni kinkku ja iso kinkku. Isokinkku ei ”saapunut paikalle”, mutta on noudettavissa ostopaikastaan. Voitajien nimeä en kerro, ettei teille tule paha mieli. Joulun hengessä mennään loppuvuosi ja tervetuloa hyvät jäsenemme taas ensi vuonna kerhoilemaan, retkeilemään ja juhlimaan. Hyvää ja rauhaisaa Joulun aikaa.
Tarinan kirjoitti Markku-tonttu
*****
Pikkujoulu
28.11.2024
”No onkos tullut kesä…” alkulaulumme kuvasi hyvin ulkona olevaa säätä. Pikkujoulupaikassamme Suhmurassa, Maatilamatkailu Hirvosen juhlatalossa, tunnelma oli kuitenkin jouluinen lumisen maiseman puuttumisesta huolimatta.
Itselläni näin joulun alla muistuu mieleen herkästi aika, jolloin perheen lapset olivat pieniä. Tuolta ajalta oli myös tositarinani, jonka jaoin osallistujiemme kanssa. Vieläkin muistan sen innon ja hehkun pienen pojan kasvoilla, kun hän kotiinpalattuaan tohkeissaan kertoi joulupukin tapaamisesta ja pukille lausumastaan runosta. Sen saivat kuulla myös kaikki muutkin tavaratalossa tuolloin paikalla olleet ihmiset. Ei mikään pieni yleisö pienen pojan ensimmäisessä julkisessa esiintymisessä.
Jouluista tarinointia jatkoi Markku kansanrunoilija J. R. Täytisen tekstein. Tuli siinä monenlaista jouluhetkien muistelua lauantaimakkaratoiveesta alkaen. Todellinen tarinankertoja isolla T:llä. Välillä laulettiin tuttuja joululauluja. Karjalasta kajahti komeasti tämäkin yhteislaulutuokio eivätkä säestyksen puute tai pienet tekniset haasteetkaan tätä yhteislauluhetkeämme haitanneet.
Juhlatalon emännät olivat loihtineet maittavan jouluaterian, josta 90-päinen osallistujajoukkomme sai nauttia. Pääkokki Paula kertoi kinkkujen paistuneen omassa uunissa, jossa myös kaikki muutkin herkut, paistit, laatikot ja piirakat olivat kypsyneet. ”Kyllä on hyvää” kuului monesta suusta ja se lienee emännille ja juhlan järjestäjille mieluisinta kuultavaa.
Lapin tyttö oli vieraillut Korvatunturilla, josta oli jälleen erikoista kerrottavaa. Tarinaa riitti ja hieman pikkutuhmaakin juttua. On siellä Korvatunturilla niin merkillinen meininki, ettei kaikkea tohdi tähän kirjoittaakaan.
Viimein koitti aika, jolloin joulupukkikin saapui laulumme saattelemana pikkujouluumme. Jaksoipa pukki vielä tarinoidakin meille, vaikka pitkä rupeama oli hänellä jo takana. Ja voi sitä pakettien määrää, jonka Eija-tontut pukin avustajina jakoivat. Liekö porotokka jaksanut ne vetää, vai jokohan pukki oli ostanut Korvatunturille sen helikopterin, jolla paketit toi perille, kun ei ollut lunta maassa.
Emännät olivat valmistelleet kahvit kakkuineen ja pipareineen. Iloinen puheensorina täytti juhlapaikkamme, kun nautimme niistäkin jouluisista herkuista. Viimein tuli aika sanoa kiitos kaikesta ja osallistujien lähteä kotimatkalle. Kun juhlatila oli hiljentynyt ja parkkipaikka tyhjentynyt, oli aika luoda viimeinen silmäys tunnelmalliseen juhlapaikkaamme ja sulkea ovi. Seuraavaan kertaan!
Tarja
*****
Anjan juhliessa
21.11.2024
Katso video syntymäpäiväjuhlista
Anja Huttunen sai arvoisensa syntymäpäiväjuhla-avauksen Pertti Ahtiaisen sanoittamana:
Hyvät ystävät ja kylän miehet! Arvoisat kutsuvieraat!
Eräs amerikkalainen puhetaidon opettaja on opastaessaan miehiä puhumaan todennut: ”Jos olette todella hyvä puhumaan, voitte puhua jopa puolikin tuntia. Jos tunnette itsenne keskinkertaiseksi puhujaksi riittää 10 – 15 minuuttia teille hyvin. Jos taas epäröitte ja tiedätte puhuvanne heikosti, antakaa vaimonne puhua.”
Valitettavasti vaimoni on lastenlapsiamme likottamassa, joten teidän on tyydyttävä minuun ja lyhyeen puheeseen.
Yhdeksän vuosikymmenen takainen kiinalaisen horoskoopin mukainen Koiran vuosi on synnyttänyt maailmaan ihastuttavia ja ihania olentoja – erityisen ihastuttavia naisia. Tietenkin sulostuttamaan meidän miesten elämää.
Varmaan kaikki paikallaolevat miehet - ja miksei naisetkin – ovat 1950 ja 1960-luvuilla katselleet ihastellen elokuvateattereiden valkokankaalta edellämainitsemani Koiran vuonna syntyneiden naisten esityksiä.
Kukapa ei muistaisi Sophia Lorenia Oscar-elokuvassaan ”Kaksi naista” tai Brigitte Bardotia läpimurtoelokuvassaan ”ja Jumala loi naisen”. Eivät varmasti jättäneet kylmäksi katsojien tunteita.
Silloin me emme vielä olleet tietoisia Kuusjärven kunnan Rikkarannalla Järvenpään tilalla varttuneesta kyseisen Koiran vuoden marraskuisena maanantaina päivänvalon nähneestä pirteästä tyttölapsesta. Hän sai nimensä Neitsyt Marian äidin Pyhän Annan venäläisestä muunnoksesta ja ristittiin näin Anjaksi.
Onneksi me olemme liittyneet Eläkeliiton Joensuun yhdistykseen, jolloin olemme ihastellen voineet todeta tilaisuutemme päivänsankarin - Anjan - vastaavan vähintäänkin sekä Sophia Lorenia että Brigitte Bardotia.
Niin vastaansanomattoman viehättävästi hymyillen hän myy meille yhdistyksen tilaisuuksiin saapuville voittoarvan viereisiä arpoja toivottaen samalla parempaa onnea seuraavalla kerralla. Tietysti pienen lohtupalkinnon kera.
Anja on tähtimerkiltään Skorpioni, jollainen teillä kaikilla on tietysti ollut lemmikkieläimenä ja olette nähneet sen liikehdintää. Kun olen saanut olla mukana Boccia-kerhon toiminnassa niin Anjan voi todeta olevan todellinen skorpioni norjalla ja nopealla liikkumisellaan.
Anjan hymyilevät kasvot sekä notkean ja nopsan vartalon liikkeet kertovat hänen tavastaan pitää itseään kunnossa aktiivisella kuntoilulla ja erityisestä mieltymyksestään parketilla pyörähtelyyn.
Ehkä veljeni Antin seuraava runo kuvaa myös Anjaa – tai sitten ei. Mutta näin se kuuluu:
Olin menossa tansseihin tuonne tanssilavalle päin. Ja hänet, hänet pyysin mä daamiksein.
Käs´varteensa tartuin ma ilman vaan,
mut´hän alkoikin tempoo ja jarruttaa:
älä viitsi, älä viitsi, kuule, kuule sin´et saa.
Noh, hänet sentään kiltisti mukaani sain
ja Tonavan aalloille vein. Ai, jai, jai!
Kuulkaa sydän jyski kuin riivattu rinnassain
ja veret nousi mun poskillein.
Se on nätti se tyttö nyt nähkääs niin.
Koko ilta siinä kun tanssittiin niin olin rintaani hänet mä rusentaa.
Jo taas: älä viitsi, kuule, kuule, kuule sin´et saa.
Noh, hänet sentään viime valssille hain
ja läksimme pois käsikoukkua vain.
Mut´ kun kotiportillaan pyysin ma suudelmaa
niin jo taas: älä viitsi, kuule, kuule,
kuule sin´et saa.
Mut´on ne yksiä kummia nuo tytöt
eiks´vaan juu.
Hämärissä siinä kun haasteltiin
ei auttanut siinä mikään muu,
kun piankin suukkoset vaihdettiin.
Ja kun aioin jo lähteä kotiin niin hän pyys´
Ystävät voitteko aavistaa:
Antti älä lähde, kuule sin´et saa.
Lämpimät onnentoivotukset Anjalle uudelle vuosikymmenelle ja olkaa kaikki tervetulleita tähän iloiseen kahvihetkeemme, jossa saamme nauttia myös virkistävästä ohjelmasta.
Anjan juhlintaan osallistui myös Markku kansanrunoilija J.R.Täytisen riimityksin:
Anja, unelmani tyttö
Nuorena on vaikea kuvitella elämänsä pituutta.
Eikä sitä tarvitsekaan kuvitella, tarvitsee vain elää.
Kyllä maailma meitä tuudittaa ja ohjailee sinne ja tänne.
Elämän peräsimeen kannattaa silti ajoissa tarttua.
Ilon tuulia ja loivia aaltoja reivaillen purjeilla ajaa.
Jos myrskyjä tulee, niin niiden jälkeen on tyyntä.
Aurinko paistaa ja päivät liplattelevat leppoisasti.
Aikuisena on aikuisen kiireet, naisella naisen rooli.
Elämän virta meitä kuljettaa, pyörittelee ja tuudittaa.
Jos pystyy pitämään venheensä peräsimestä kiinni
niin voi luovia, vältellä myrskyjä, ohjailla karikkojen ohi.
Jos hallitsee ja osaa nauttia myrskytuulista, osaa paljon.
Jos osaa nauttia tyvenestä vedestä ja nauttia siitä
on jo mestaripurjehtija. Purjeiden reivaaminen on taidetta.
Ihailen ihmisiä, jotka ovat osanneet valita purteensa
oikeanlaisen miehistön, tai tulevat toimeen kaikenlaisten
merimiesten kanssa. Vielä enemmän ihailen ihmistä joka
luo ympärilleen iloisen ilmapiirin, kannustaen, säteillen.
Usein hyvän purjehdusilman taustalla on juuri hän,
ymmärtäjä kannustaja, tukija ja rinnalla kulkija.
On helppo reivata purjeita, kovat tuuletkaan eivät pelota.
Sinä Ystävämme Anja olet sellainen hyvän tuulen tuottaja.
Kanssasi on helppo purjehtia. Naurusi luo iloa ja hymyä.
Sinun myymilläsi arvoilla voittaa aina päävoiton.
Onnea ja kiitoksia kaikesta positiivisesta säteilystäsi.
Olen iloinen, että voin olla mukana puhaltamassa tuulta
elämäsi purjeisiin. Sinulle on annettu paljon.
Olet antanut paljon Elämälle, meille, Kiitos Sinulle!
Kansanrunoilija J.R.Täytinen
*****
Isänpäiväjuhla
13.11.2024
Aamupäivällä talkooväen kuhina ja hyörinä niin kerhotalon keittiössä kuin juhlasalissakin oli parin tunnin ajan melkoisen vauhdikasta. Niinpä saimme jälleen yli 150 henkilölle tarjolle isänpäiväjuhlan kakkukahvit, aseteltua salissa tuolit paikoilleen ja valmisteltua äänentoisto ja aseteltua arpajaispöytä, käsityöt sekä juuri leivotut kakut myyjäispöytään valmiiksi. Juhlamme saattoi alkaa ajallaan.
Ohjelmistoa suunniteltiin jo syksyn mittaan, kuten avauspuheenvuorossani mainitsin. Omaa ohjelmaa on meillä runsaasti tarjolla, kun esiintyvät kerhot valmistelevat tapahtumiimme ohjelmia. Onneksi niin, sillä esiintyminen ja siitä saatavat raikuvat aploodit kruunaavat viikkojen harjoittelut. Yhteislaulu ”Kotiseutu Pohjolassa” käynnisti juhlamme Matti Raution säestyksellä.
Yhdistyksemme näytelmäkerhon Markku ja Pirjo lausuivat kannustus- ja kiitosrunon isälle. Näytelmäkerhomme - laajemmassa kokoonpanossaan - nousi lavalle hetkeä myöhemmin ja saimme seurata isänpäivän viettoa eräässä perheessä aikuisten tytärten saavuttua juhlimaan isäänsä. Kuulimme myös tarinointia Vuokko Juurisojalta, kun hän esitti juhliville isille koostamansa auton historian unohtamatta tulevaisuuden kehityksen pohdintojakaan.
Senioritanssiryhmämme ehti esiintyä kansainvälisillä ystävyysmessuilla juhlaamme edeltävänä lauantaina, joten se saattoi toimia hyvänä kenraaliharjoituksena juhlamme esiintymistä varten. Näimme juhlassamme tanssijoilta Heili Karjalasta -humpan, Vöyrin valssin sekä Satumaa-tangon.
Hyvät suunnitelmat eivät aina toteudu sellaisenaan, mutta toisinaan yllättävistä muutoksista voi syntyä jotain upeaa. Kun ennakkoon sopimamme vierailija sairastui yllättäen, tartuin puhelimeen ja yllätin puheluuni vastanneen lausunnan mestarin ”Tahdotko sinä Elsi tulla isänpäiväjuhlaamme ja ilostuttaa meitä esitykselläsi?” Ja kuultuani vastauksen ”Tahdon” tiesin, että saamme jälleen kuulla upeaa runonlausuntaa. Kiitos Elsi Komu, että viihdytit meitä taidokkaasti koostetulla runosikermällä.
Yhdistyksessämme on tapana huomioida jäseniämme, jotka ovat pitkäaikaisia ja aktiivisia toimijoitamme. Tällä kertaa hakemuksestamme huomiointi kohdistui pitkään auttavaa vapaaehtoistoimintaa tehneille jäsenillemme Arvo Turuselle, Anna-Liisa Puustiselle ja Tuula Immoselle. Piirin myöntämät vapaaehtoistoiminnan kunniakirjat ja vapaaehtoistunnukset heille luovuttivat piirin kunniapuheenjohtajana Markku Sivonen ja piirin varapuheenjohtajana toimiva Eeva Sivonen.
Juhlamme päättyi isänpäivän kakkuarvontaan, joka suoritettiin paikalla olleiden miesten kesken. Juhlien päätyttyä ja talkoojoukkomme siivottua paikat kuntoon seuraaville tilojen käyttäjille totesin, että jälleen saimme yhden tapahtumamme jäsenillemme toteutettua suunnitellusti. Nyt, kirjoittaessani tätä tarinaa kaksi päivää myöhemmin, hihat on jälleen kääritty ja katse suuntaa jo seuraaviin tapahtumiimme, joita loppuvuoden aikana ovat mm. pikkujoulu, sunnuntaitanssit sekä joulujuhla.
Iloisiin tapaamisiin!
Tarja
********
Varkauden teatteri
01.11.2024
Bussilastillinen yhdistyksemme iloisia kulttuurinharrastajia matkasi perjantaiaamuna Varkauteen. Perillä nautimme maittavan lounaan Kaks Ruusua -ravintolassa. Yrittäjä Pekka Kinnunen kertoili leppoisasti jälkiruokakahvin yhteydessä ruukin alueen historiasta ja ravintolarakennuksen menneisyydestä.
Teatterissa meitä odotti musiikintäytteinen näytelmä ”Rajaton rakkaus”. Käsikirjoitus oli hieman rohkea valinta teatterilta, sillä se jakoi jonkin verran mielipiteitä. Toisaalta, niinhän se on vähän kaikessa taiteessa - toinen tykkää, toinen ei. Näyttelijöiden laulusuoritukset olivat upeita ja ihmetellä täytyy Varkauden teatterin kyvykkyyttä tuottaa aina näitä huippuesityksiä omalla väellä. Tämän kertainen vieraileva, vuoden 1999 tangokuningas, näyttelijä-muusikko Petri Hervanto komeine lauluäänineen oli "kirsikkana kakun päällä". Kuulemamme sävelmät olivat tuttuja eri vuosikymmeniltä ja niiden upeat esitykset tekivät kunniaa myös kappaleiden alkuperäisille artisteille.
Paluumatka pimenneessä perjantai-illassa sujui rattoisasti puheensorinan täyttäessä bussimme. Kiitokset Hempalle ja Hilkalle, jotka jälleen kerran huolehtivat erinomaisesti matkaseurueemme tarpeista. Kiitos myös kaikille mukanaolleille teatterin ystäville.
Hymyillään, kun tavataan.
Tarja
********
Lehmiranta
8.-14.10.2024
Pelimanniviikko Lehmirannassa on siis alkamassa. Matkalaukku purettu ja ruokailemassa käyty. Päivä meni matkatessa bussilla Joensuusta ja nyt odotellaan illan ohjelman alkua ja pelimannitansseja – jos sinne kuka vielä jaksaa mennä. Rasittavaa tämä matkustaminenkin on, ihan kuin se tuntuisi vuosi vuodelta hieman vaikeammalta. Mistähän johtunee, sopii pohtia, mutta ei nyt! Nyt mennään.
Suuri joukko pelimanneja oli saapunut paikalle, nopeasti laskettuna varmaan 25 pelimannia oli soittamassa ja esittäytymässä ensimmäisenä iltana. Pitihän sitä vielä jäädä katsastamaan iltatanssitkin ja muutaman pelin pyörähdeltyä oli aika suunnata nukkumaan.
Keskiviikkoaamu alkoi sateen merkeissä ja nyt puolen päivän hujakoillakin vettä sataa kovin, ettei lenkki ulkona oikein tunnu maittavan. Askelia voi kyllä kerryttää kävelemällä käytävillä ja etsiessä ”piilotettuja” 15 kirjainta käytävien seinältä. Niistä muodostuu sana ja oikein vastanneiden kesken arvotaan sunnuntai-iltana palkinto. Vesi- ja tuolijumppa kuuluvat tänäänkin ohjelmistoon ja iltamat sekä pelimannitanssit iltasella tuttuun tapaan luvassa. Yhteislaulutuokio alkaa piakkoin ja iltapäivällä pelaillaan entisaikojen pelejä.
Torstai toivoa täynnä. Tänäänkin riennettiin monenlaisiin harrastuksiin, unohtamatta sitä jokapäiväistä ainutta pakollista menoa, eli ruokailua! Kävin katsomassa myös dokumentin Vesa-Matti Loirista. Ei tänäänkään kerennyt ottamaan päivätorkkuja. Luvassa oli torstain perinteinen viini-ilta. Siellä laulettiin ja maisteltiin viiniä, tai mitä kukin halusi ottaa. Tanssikin oli luvallista, mutta ei kuulemas kuitenkaan pöydillä.
Pohjois-Karjalan iltamaillaksi valikoitui perjantai. Aamunavauskin pidettiin Pohjois-Karjalaisin voimin. Kunnialla, taas kerran, selviydyttiin ohjelmasta. Runoista, lauluista, soitoista jne. Hyvä me!
Sittenpä olisikin viikonloppu ja pari päivää enää jäljellä. Ensikertalaisetkin olivat jo oppineet talon tavoille. Mitä minkin käytävän päässä oli ja minne ne johti. Pelimannien konsertit olivat kyllä hienoa kuunneltavaa. Täytyy ihailla sitä soittoa, mitä niin pienellä harjoitusajalla saa aikaan.
Sunnuntai oli sitten hieman ”kevennetty” ohjelma-anniltaan. Iltaohjelma kuitenkin taattu - ensin iltamat ja sitten tanssia. Useammalla taisi kyllä jo siintää ajatuksissa huominen kotiinlähtö ja pakkauspuuhat.
Maanantaina oli sitten aika käydä vielä aamiaisella ja huikkailla hyvän matkan toivotukset toisille matkalaisille. Nokka kohti Joensuuta, jossa olimme sitten illansuussa. Nyt sitten odotellaan seuraavaa pelimanniviikkoa maaliskuulla.
Kiitos teille kaikille yhdessäolosta ja onnistuneesta matkasta. Iso kiitos matkanjohtajalle, meidän Hempalle. Hän luotsasi meidät taas mahtavasti koko matkan ajan ja teille kaikille esiintyjille mahtavat aplodit.
Hilkka
********
Vanhustenviikon pääjuhla
13.10.2024
Carelia-sali
katso video (Jorma ja Eppu)
********
Vapaaehtoisten syysretki Kaiskun partiomajalle
11.10.2024
Kutsuin vapaaehtoistoimijat viettämään rentoa ulkoilupäivää Latvajärvelle partiolippukunta Kaiskun Kävijät ry:n majalle. Ilma ei ollut ihan sitä mitä tilasin, mutta Jänkähovilla oli tarjolla porukalle kaikkea: kodassa grillimakkaraa ja muurikkalettuja sekä nyyttäriherkkuja. Saunomaan ei porukalla ollut intoa, kun oli vain kaksi halukasta, joten sauna jätettiin lämmittämättä. Ehkä innostumme tekemään uuden retken näihin maisemiin isommallakin porukalla ja saamme nauttia paikan ihanuudesta.
T: Minna ent.partio- laumanjohtaja "Minni"
Ihana luonnon keskellä oleva partiomaja, kota ja sauna Latvajärven rannalla. Pienestä sateesta huolimatta nautimme metsässä puolukoiden keräämisestä, kodalla tulen lämmöstä, herkullisista letuista ja makkaranpaistosta. Reipas ainoa miespuolinen osallistuja pilkkoi kotagrilliin puut ja laitteli meille hyvät tulet. Hymyssä suin palailimme kohti Joensuuta. Oli mukava päivä!
Airi ja Pauli
********
Iloa ja ilolla hoivakotivierailulla
10.10.2024
Syksy on tullut ja yhdistyksemme vapaaehtoistoiminta on käynnistynyt. Yhtenä osana siihen kuuluu ohjelmalliset vierailut hoivalaitoksissa. Aloitimme tänä syksynä 10.10. Rantakylän Riihisärkän hoivakodissa. Hoivakoti on uudehko, avara tiloiltaan ja toimintaa siellä pyöritetty n. 2 vuotta. Ensivaikutelma kodista on avara, valoisa ja esteetön. Kaikki palvelut ovat yhdessä kerroksessa. Tämä on merkittävä lisäarvo, koska osa asukkaista liikkuu rollaattoreilla ja pyörätuoleilla. Asukkaat odottivat meitä istuen pitkähkön toimintatilan seinustalla, kukin tarvitsemassaan tuolivirityksessä.
Ohjelmamme sisälsi laulua, tanssia, pienen nätelmän poikasen ja tanssiohjaajamme Sirun vetämän tuolitanssin. Syksyinen runokin esitettiin. Tässä yhteydessä on sanottava kiitos ryhmällemme, asenne oli oikea ja ohjelmavalinta onnistunut. Alkutervehdysten jälkeen lauloimme yhdessä yleisön kanssa tutun Metsäkukkia laulun. Sitten senioritanssiryhmä otti tanssiaskelin ohjelman haltuunsa, jonka sisällä oli tuo edellämainittu tuolitanssi. Seuraavana näytelmäryhmämme ”mummot” muistelivat nuoruuttaan. Heimo kuoromiehenä tervehti yleisöä kahdella laululla. Markku kuvaili runossaan syksyn kauneutta ja puuston puu- kohtaista värimaailmaa syksyyn valmistautuessa. Vierailuaikamme lähestyi loppuaan ja päätteeksi lauloimme kaikki yhdessä Ilta skanssia laulun.
Olen varma, että meille vierailjoille jäi käynnistä hyvä mieli, josta kertoi palkitseva yleisön nauru, taputukset ja siellä välittynyt tunnelma. Yleisön joukossa istui myös ainakin yksi entinen aktiivi yhdistyksemme jäsen. Talo tarjosi meille lähtömehut keksien kera ja me poistuimme iloisina hyvänmielen tuottaneina hoivakodin asukkaille ja itsellemme. Talon virikeohjaaja Asta Kämäräinen toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi toistekin.
Markku
********
Syyskokous ja Iloinen iltapäivä
09.10.2024
katso video
Eläkeliiton Joensuun yhdistyksen säännöt 2024
******
Matka Itävaltaan, Zell am See
3.10. - 8.10.2024
Katso: Kuvagalleria
Lisää kuvia: Piirin Kuvagalleria
*******
Iloinen iltapäivä
11.09.2024
*****
Kuusamon Tropiikki
2.9. - 7.9.2024
Jouko Koivun raportti:
Risto Pääkkösen video noin 33 min
*****
Yhdistyksen toimijoiden matka
3.7.2024
Perinteenämme on huomioida yhdistyksemme aktiiviset toimijat ja vapaaehtoiset vuosittain yhteisellä matkalla. Tämänkertaisen matkan suunnittelu käynnistettiin toukokuun lopussa, kun muu toimintamme hiljeni. Matkakohteeksemme valikoitui Savonlinnan seutu.
Nousin bussireittimme varrelta kyytiin viimeisenä ja vastassani bussissa oli 40 iloista osallistujaa. Bussissa oli lämminhenkinen tunnelma jo alkumatkasta ja ilokseni huomasin sen jatkuvan paluumatkan loppuun saakka. Paria päivä aiemmin alkoivat sääennusteet näyttää uhkaavilta matkapäivällemme ja hieman minua jännitti myös matkan aikana, kastuisimmeko retkikohteissamme. Seurasin nimittäin sadetutkaa puhelimesta pitkin päivää. Heimon ohjatessa bussimme kohti Savonlinnaa oli matkan kuluessa mukava kulkea bussissa, pysähtyä tutustumaan ja juttelemaan osallistujien kanssa.
Savonlinnaan saavuttuamme siirryimme M/S Ievan ulkokannelle ihailemaan maisemia. Pääsimmehän risteilyllä tutustumaan Savonlinnan seutuun järveltä päin. Olavinlinna sekä Kasinonsaarten kalliot olivat upeita nähtävyyksiä, joita ihailimme laivan kannelta. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, osa matkaseurueestamme tutustui myös laivan uumeniin ja nautti kahvion herkuista.
Risteilyn jälkeen kiertelimme Savonlinnan kauppatorilla kunnes oli aika nousta takaisin bussiin ja matkata kohti lounaspaikkaamme Punkaharjun paviljonkia. Seisovan pöydän antimista saimme nauttia katsellen samalla kauniita rantamaisemia. Maukkaan lounaan jälkeen bussimme suuntasi seuraavaksi Punkaharjun vanhalle rautatieasemalle, joka tunnetaan nykyisin Aseman Taidelaiturina.
Sopimuksemme mukaan toinen aseman isännistä eli Mikko Ranta-Huitti vastaanotti meidät, toivotti meidät sydämellisesti tervetulleiksi ja kertoi hänen ja Hannu Huitin kiinnostuksesta taiteiden tukemiseen ja historiallisten rakennusten ylläpitämiseen. Kun matkaseurueemme jäsenet hajaantuivat tutustumaan ”Elämä on sirkusta”-kesänäyttelyyn ja kulkemaan aseman puistoalueella, vastaan tuli runsaasti elämyksiä. Vajat ja liiterit olivat täynnä taiteilijoiden tuotoksia, puistossa runsaasti metallisia figuureja, upean lehmuskujan varrella Kontiolahdelta siirretty tsasouna. Varsinaiseen asemarakennukseen oli sijoitettuna upeita maalauksia ja muotokuvia, veistoksia ja suomalaista taidelasia. Rakennuksen korkeiden huoneiden lattioilla oli upeita mattoja ja huoneissa erittäin kauniita kakluuneja. Pysähtyminen tässä kohteessa muodostui matkamme kohokohdaksi – siellä haluaa vierailla toistekin.
Paluumatkallamme pysähdyimme Kerimäellä, jossa tutustuimme maailman suurimpaan kristilliseen puukirkkoon. Nuori oppaamme kertoi vuonna 1847 valmistuneen kirkon rakennusvaiheista sekä rakennuksen nykytilasta. Poistuessamme kirkosta, kuulin osallistujaltamme Juhalta, että historiallisen kirkon korjaustöitä varten on oikeanlaista puutavaraa saatu hankittua, joten toivottavasti nykyisin kesäkirkkona toimiva pääkirkko säilyy osana kerimäkeläistä maisemaa vielä pitkään.
Menomatkalla bussissa nautimme makoisista Eevan valmistelemista eväspiirakoista ja paluumatkalle olimme varanneet hedelmiä. Bussimatkamme aikana pidettiin kaksi tietovisailua, jotka kohottivat mukavaa tunnelmaa entisestään. Todettiin useaan kertaan päivän aikana, että yhdistyksessämme on hyvä ilmapiiri ja yhteishenki. Bussissa kerroin myös terveiset Vuokatissa olleesta liittokokouksesta ja muutaman asian syyskauden aloitukseen liittyen. Hyvillä mielin voi nyt hengähtää muutaman viikon, kunnes taas aktivoidumme syyskauden toimintaan.
Kesästä nauttien
Tarja
PS. Ennusteista huolimatta emme kastuneet matkakohteissamme. Sade tavoitti meidät vasta paluumatkan loppupäässä, jolloin se ei enää juurikaan haitannut.
PS. katso kuvagalleria
*****
Terveisiä Eläkeliiton XXI liittokokouksesta
Edustuksellisuus Eläkeliitossa toimii. Eläkeliiton liittokokous ja kesäjuhla 12.-13.06.2024 Puheenjohtajana jatkaa seuraavat kolme vuotta Raimo Ikonen.
Piirimme virallisia edustajia ja asianharrastajajia osallistui kesäisessä tunnelmassa liittokokoukseen Kainuun Sotkamossa. Järjestelyvastuussa olivat tällä kertaa Kainuun ja Ylä-Savon piirit. Pohjois-Karjalasta oli reilut kolmisenkymmentä virallista edustajaa ja muutama asianharrastaja. Heihin kuuluivat mm. Ahtiaisen Pertti ja minä Sivosen Markku. Joensuusta virallisia äänivaltaisia edustajia oli täysi määrä kolme, puheenjohtaja Tarja Solanpää, Eeva Sivonen ja myös kuljettajana toiminut Heimo Tiittanen. Suurin osa meistä matkusti piirin linja-autossa ja tiukkana matkanjohtajana toimi piirin tj. Marja-Leena Räsänen. Tiukkuus olikin tarpeen sillä tulomatkalla, kun kokousjännitys oli lauennut, iloa ylläpidettiin koko matkan ajan.
Liittokokous ja kesäpäivät ovat taloudellisista syistä muuttuneet kaksipäiväisiksi entisen kolmen sijaan. Silti erilaista virikkeellistä ohjelmatarjontaa oli runsaasti kiertoajelusta pesäpallo-otteluun ja aamuhartauteen. Pääjuhla samoin kuin liittokokous pidettiin Vuokatti Areenan jäähallissa. Paikka oli tilava, mutta mattojen alla hohkava jää kyllä erityisesti pitkän kokouksen aikana koetteli osallistuneiden lämminverikiertoa. Lähtöpäivänä 13.6. pidetty pääjuhla erinomaisella yläsavolais-kainuulaisella hienolla omaperäisellä ohjelmalla pani kyllä lämpimän veren kiertämään. Erityisesti ohjelmasta pitää nostaa esille Puumiesten tanssi show, lapinlahtelaisten Tolokun tyttöjen karjan kutsuhuudoilla terästetty huumoriohjelma sekä Hannu Väyrysen roolittama Konsta Pylkkäsen tarinat, unohtamatta kerrassaan upeaäänisiä tangokuningas Pekka Mikkosta ja tangoprinssi Markku Uhlbäckiä. Puheenjohtajamme Raimo Ikosen tervetulopuhe ja yläsavolaisen ministeri Seppo Kääriäisen eläkkeiden ja kansainvälisen tilanteen kuvauksen sisältänyt juhlapuhe olivat molemmat ajatuksia herättävät. Ohjelma päättyi arvokkaasti tuhatpäisen yleisön yhtyessä Kainuun marssiin hanurin säestäessä tuttua säveltä.
Liittokokouksessa viitoitettiin järjestömme tulevaa tomintaa kolme vuotta eteenpäin. Seuraavassa tulkintaa kolmivuotiskauden haasteista. Ohjelmakäsittelyssä tuotiin esille tulevaisuuden osalta talouden tiukkeneminen sekä kuntien että valtion taholta ja tämä puolestaan vaikuttaa järjestömme avustuksiin. Omarahoitusta täytyy edelleen kehittää. Ohjelmassa korostui vapaehtoistoiminnan merkitys ja myös sen paikallinen tarve. Kutturitoiminnan ja harrastusten merkitystä nostettiin tj. Anssi Kempin esittelypuheenvuorossa näyttävästi esille. Tämän toiminnan alueella Joensuun yhdistyksessä ollaan vahvoilla. Paine jäsenmaksujen korottamiseen kasvaa. Ennusteiden mukaan jäsenkehitys näyttää muutaman vuoden osalta positiiviselta, sitten ikäluokat pienenevät ja tämä tulee vaikuttamaan myös liiton talouteen. Lehmirannan palvelutarjontaa tulee myös kehittää ja toimintaa edelleen monipuolistaa kaikilla aloilla. Lomakeskuksemme on tällä hetkellä ainoa eläkeläisjärjestön omistuksessa oleva loma-, virkistys- ja myös koulutuskeskus. Haasteita siis on. Järjestöaloitteissa tuotiin esille mm. piirien yhdistämistä. Pidän kuitenkin tärkeimpänä yhdistysten yhteistyön kehittämistä, mm. omassa piirissämme. Reilun neljä tuntia kestäneessä liittokokouksessa valittiin liittovaltuustoon varsinaisiksi jäseniksi Joensuusta Pertti Ahtiainen, Viinijärveltä Pirkko Mutanen ja Ilomantsista Eila Piippo. Lisäksi heille kullekkin kaksi varajäsentä.
Eläkeliittomme visiona on tästäkin eteenpäin olla eläkeläisten oikeuksen puolustaja ja ikäystävällisen Suomen rakentaja.
Markku Sivonen
************
Yllätysmatkat Kuopioon
05.06.2024 ja 06.06.2024
Katso: Kuvagalleria
Katso: Risto Pääkkösen video (14 min)
*****
Kuhasalossa viihdyttiin
16.05.2024
Ulkoilutapahtumamme houkutteli nauttimaan Pyhäselän rantaan yhdessäolosta. Aurinkoinen aamu kuin tilauksesta. Pakkaan autoon tonkumin heittoon varatun maitotonkan viereen täydet vesiastiat. Takapenkillä kassissa rastitehtävät ja muut tarvikkeet. Mietin tulevaa tapahtumaa, mielessä myös aikaisin aamulla Ruplalle kahvin keittoon rientäneet talkoolaiset.
Sovittuna aikana talkoolaisia alkaa kokoontua Kuhasalon parkkipaikalle, jossa maitokärryyn lastataan kuljetettavaksi perille painavimmat tarvikkeet, muita vedetään vetokasseissa tai kantaen kohti Kalmonkatiskaa. Majan ovi auki ja tehtävien jako. Maastopalovaroitus sekä yhteydenotto pelastuslaitokselle tiedoksi kaikille - kiinteät huuvalliset grillipaikat voidaan ottaa käyttöön. Tuulen arvioinnin jälkeen päätettiin laittaa tuli vain yhdelle grillipaikalle ja kotaan. Talkoolaiset rientävät hommiin: osa pilkkomaan puita, osa laittamaan tehtävärasteja paikoilleen tai valmistelemaan majassa tarjottavia.
Parituntisen valmistelun jälkeen väkeä alkaa lähestymään polkua pitkin. Runsas joukko jäseniämme kerääntyy majan ympärille. Aloitellaan tervetulotoivotuksin ja ohjelman läpikäynnillä. Karjalaisten laulu kajahtaa yhteislauluna, minkä jälkeen jumpataan pieni hetki, kunnes hajaannutaan eri pisteille.
Tonkumin heittoa, käpyjen määrän arviointia, luontorasteilla tunnistustehtäviä. Muina aktiviteetteina makkaran paistoa ja pullakahveista nauttimista. Olin ottanut tavoitteeksi tutustua vähintään viiteen uuteen henkilöön ja tuon haasteen heitin muillekin osallistujille. Itselläni tavoite ylittyi, toivottavasti muillakin.
Suomen suvi. Kaunis ja odotettu. Pyhäselkä pysyi rauhallisena vaikka pohjoistuuli viilensikin ilmaa. Kodassa oli kuitenkin lämmin tunnelma grillitulen äärellä. Kahvin tuoksu. Iloinen puheensorina. Ystäviä ympärillä.
Kiitos kaikille mukana olleille. Makkaroiden menekistä päätellen parituntiseen tapahtumaamme osallistui lähes sata henkilöä. Talkoolaisten loppukaronkassa todettiin yhteen ääneen, että mukavaa oli ja tapahtuma kannatti järjestää. Pidetään pieni hengähdystauko ja palataan syyskauden alussa uudistunein voimin.
Kesäisin terveisin Tarja
Kuvassa talkoolaiset (Pauli, Mikko, Terttu, Markku, Eija, Heimo, Juha, Riitta, Airi, Minna, Auli ja Eeva)
Lisää tunnelmista kuvagalleriassa
*****
Tallinnan matka
18. - 20.3.2024
Näin kevään korvalla lähdimme käymään vaihteeksi Tallinnassa. Yhdeksän jälkeen suuntasimme kohti Helsingin satamaa. Kyllähän se alussa tuntui, että matka on pitkä, ihmeen joutuisesti se sitten loppujen lopuksi vierähti. Ja kahden pysäkin taktiikalla pääsimme satamaan ennen viittä. Maihinnousukortit ja muut muodollisuudet meni supsikkasti. Päästyämme laivaan olikin hyttien etsiminen, yövyimme nimittäin laivalla. Sinne me sitten ”hajaannuttiin” kuka millekin käytävälle. Laivana oli Viktoria.
Ilta oli vapaa ja toiset halusivat syömään ja osalle riitti kahvit ja pientä naposteltavaa. Itse suuntasin syömään. Sattui kivasti, kun samaan pöytään tuli tuttuja niin siitä kehkeytyi kiva ruokailuhetki. Kaikkia ruokia oli maisteltava, vaikka ihan pikkuisen. Kuten tunnettua sitä syö ihan liian paljon, kummallista ettei siellä osaa pysyä kohtuudessa – ruuan suhteen.
Vielähän se oli käytävä katsomassa laivan tassisalikin, todeten kuitenkin ettei porukkaa ollut näin alkuviikosta paljoakaan liikkeellä. Orkesteri soitteli tanssimusiikkia ja kaksi solistia viihdytti meitä suht' pientä porukkaa lauluillaan. Ei hätää, suunta hyttiin ja nukkumaan, jaksaa paremmin seuraavan päivän tapahtumat.
Aamullapa sitten bussin kyytiin ja päästiin alkajaiseksi kiertoajelulle oppaan kera. Reilusti yli tunnin kiertelimme eri paikoissa, pieni läpileikkaus Tallinnan kaupungista. Piipahdimme parissa ostoskeskuksessakin josko sieltä löytyisi jotain mieluista ostettavaa.
Majoittumaan pääsimme iltapäivällä. Hotellimme oli nimeltään Kreutzwald, ihan uusi tuttavuus, uskoisin aika monelle. Tuntuipa ihan hyvältä päästä hetkeksi lepäämään. Kunnes vatsa ilmoitti, että tahtoo ruokaa… eihän sitä sitten aamupalan ollut tullutkaan mitään syötyä. Jospa jaksaisi vielä hieman lähteä kaupungille. Eteen tupsahti ruokapaikka Lido ja sinnehän oli mentävä. Siellä sai kerätä mitä ruokia halusi lautaselleen ottaa ja jokaisella oli oma hintansa. Kassalla sitten ynnättiin yhteen mitä maksaa.. Osa ryhmästä ei lähtenyt merta edemmäs kalaan, vaan hotellilla itsellään oli viihtyisän näköinen pizzeria, johon moni olikin suunnistanut nauttimaan illallisen.
Aamulla olikin jo aika lähteä kotia päin. Kohti satamaa ja samaan laivaan kuin tullessa. Olimme neljän aikoihin takaisin Helsingissä. Puolen yön kieppeillä kotona. Unentulo oli vähän haasteellista, tuntui jotenkin, että matka jatkuu.
Matka oli todella kiva, ryhmä teki siitä niin onnistuneen. Tuntui, että valtaosa oli tuttuja keskenään ja varmasti näin olikin. Samoin iso kiitos matkanjohtajallemme Hempalle, hän luotsasi taas meidät uusiin maisemiin ja kokemuksiin. Kaikille matkallaolleille kiitos ja halaus. Olitte niin mahtavia.
Nähdään taas!
Terkuin
Hilkka
Katso Jorman Kuvia: Kuvagalleriassa
*****
Pelimanniviikko Lehmirannalla
Maaliskuu 2024
Jouko Koivun kuvitettu raportti löytyy seuraavasta linkistä:
EL Joensuu Lehmirannassa 2024 maalisk.pdf
*****
"Tervetuloa Iloiseen Iltapäivään 13.3.2024 kutsun" kuuli n. 120 yhdistyksen jäsentä
Kerran kuussa toisena keskiviikkona jäjestettävä jäsentapahtuma onnistui jälleen mainiosti. Vierailijapuheenvuoron käytti Askellusklinikan yrittäjä Valtteri Paavola. Yhdistyksemme näytelmäkerholaiset vastasivat viihdepuolesta ja keittiötiimi tarjosi ennen ohjelman alkua maittavat pullakahvit. Tietysti pitää mainita Anjan ja Sannin emännöimät eteisen pika-arpajaiset, joissa moni sai onnistumisen tunteen ja jokunen pettymyksen. Myös Greetan ja Eevan emännöimän käsityöpöydän ympärillä kävi kuhina, syynä lienee ollut mahtava alennusmyynti. Yhdistyksemme on kaikissa tapauksissa tyytyväinen.
Ohjelma eteni seuraavasti: lauloimme yhdessä Matin säestyksellä ja laulukerholaisten tukemana laulun Vanha kulkuri. Tietysti laulun nimi ei tehnyt oikeutta nuorekkaille ikääntyneille. Oikea nimitys olisi ollut iloisesti ikääntyvät elämän kulkijat. Puheenjohtajamme Tarja saatteli runoillen meidät kevään ohjelmia esitellen päivän teemaan, jalkojemme hyvinvoinnista huolehtimiseen. Valtteri Paavolan dioilla vahvistetun esityksen sanoma oli vakuuttava. Kannattaa huolehtia jalkojen hyvinvoinnista niin koko keho voi paremmin. Pienikin liike on jo parempi kuin päiväkausien liikkumattomuus. Onneksemme yhdistyksemme voi tarjota eri kerhojensa kautta melkein viikon jokaisena arkipäivänä mahdollisuuden mitä erilaisimpiin liikuntamuotoihin. Sekin, että me lähdemme kotoamme, kävelemme, pyöräilemme ja osallistumme, pitää meitä terveyttä edistävässä liikkeessä.
Varsinaista viihde-, hienosti sanottuna kulttuuriohjelmaa, edusti näytelmäkerhon näytelmänpoikanen, ”Muistatko vielä”, esittäjinä ”horirsevat mummot”, näytelmäkerhon Elmi, Pirjo ja Auli. Tekstejä on tuotettu kokemusopohjaisesti yhdessä. Tietysti viihdeosioon pitää laskea alussa 120 laulajan esittämä alkulaulu, sekä jännittävät yllätysarpajaiset lopussa. Loppuarvonnan voittoina olivat Askellusklinikan lahjoittama ensiapupakkaus ja yhdistyksen arpajaisvoitot sämpyläpussi ja kahvipaketti. Onnea voittaneille. Huhtikuussa taas tavataan Iloisen Iltapäivän merkeissä.
Ylöskirjoitti Markku
Katso Video
*****
Talvipuistossa tapahtui!
02.03.2024
Laulurinteen Lumipuistoon alkoi lauantaiaamuna rakentua joensuulaisten toimijoiden yhteistapahtuma. Jokainen toimija toi rekvisiittaa ja välineistöä tapahtumaan, johon odotettiin runsaasti eri-ikäisiä kaupunkilaisia ulkoilemaan ja kokemaan uusia lajeja.
Yhdistyksemme PopUp-katos pystytettiin aamulla valmiiksi, jotta talkoolaisten Ruplalla kiehauttamat mustaherukkamehut ja suklaaherkut saatiin katettua pöytään ulkoilijoiden iloksi. Meidät oli sijoitettu aivan esiintymislavan viereen, joten oltiin kyllä ihan suurtapahtuman ytimessä. Mehu maistui niin lapsille kuin vanhemmillekin.
Välillä talkoolaisemme pyörähtivät lämmittelemään Zumban askelin tai venyttelemään lumijoogassa. Leikkimielisesti yhdistyksemme väki lähti mukaan myös viimevuotisen euroviisukappaleen ChaChaChan tanssiaskeliin ja mooveihin. Lumipuiston kävelylenkki sai osan osallistujistamme askeltamaan 1,5 km taipaleelle.
Seurueessamme oli useita eläinhahmoja, jotka myös vetivät vauhdikkaan lumiletkiksen tutun letkajenkan tahtiin. Olihan se päivän pisin letkisjono, vaikka osallistujia olisi kyllä mukaan mahtunut enemmänkin.
Mitä ”jäi käteen” ulkoilutapahtumastamme? Se mitä siltä haettiinkin: reippailua, yhdessä touhuamista ja hyvää mieltä. Lauantain tapahtumaan osallistui järjestäjien laskennan mukaan noin 420 eri-ikäistä joensuulaista.
Tunnelmiin pääset mukaan kuvagalleriassa ja videossa.
Tarja
*****
Karaokekerho käynnistyi
27.2.2024
Kovasti toivottu ja odotettu karaokekerho käynnistyi tänään yhdistyksessämme Ruplan tiloissa yhteistyössä Karjalan karaokeklubin kanssa.
Innokkaita laulajia saapui paikalle hieman yli 30 hlöä. Karjalan karaokeklubin Marja Mölsä toimi DJ. Samoin klubin Irja Karvinen toimi juontajana. Maija Rutanen huolehti laululistojen kierrätyksestä ja ilmoittautumisesta laulamaan. Kolmikon kokeneisuus toimi hyvin ja sujuvasti. Isot kiitokset heille.
Innokkaita ja upeita laulajia ennätti osallistua laulamaan 20 hlö sovitun 1.5 h aikana. Osa mukaan tulleista halusi kuulostella toimintaa näin ensimmäisellä kerralla. Samaan aikaan saimme pyörähdellä tanssilattialla mukavien tanssikappaleiden rytmissä.
Karaokekerhon toiminta selkeästi kiinnostaa ja yhdistyksemme porukasta löytyy innokkaita laulajia. Tämä kevät on sovitusti kokeilu aikaa, miten karaoke kerho toiminta kiinnostaa jäsenistöä. Pidempää lauluaikaa toivottiin jatkossa. Tähän toiveeseen pyritään vastaamaan mahdollisesti tulevaisuudessa syksyllä.
Laulun innoittamina jatketaan taas 2 vko kuluttua tiistaina 12.3 klo 16-17.30. Kiitokset kaikille mukana olleille.
Tervetuloa mukana olleet ja uudet!
Katso Video
(Valitettavasti ääntä jouduttiin poistamaan 3:00 minuutista 4:19 minuuttiin, koska YouTube valitti tekijänoikeusrikkomuksesta.)
Eija
*****
”Joen sydän”
17.02.2024
Oma Joensuun yhdistyksemme teki (lyhyen) teatterimatkan EL:n piirin kiintiöön liittyen, Joensuun kaupunginteatteriin 17. helmikuuta. Heistä joensuulaisia lähes neljäkymmentä. Loput ympäri maakuntaa. Alkutilanteen kuvausta: hoitamattomien jalkakäytävien ja peilisileän kadun kautta väkeä saapui liukastellen eripuolilta maakuntaa Joensuun kaupunginteatterille mieli avoimena, halukkaana tyydyttämään näyttämötaiteen, kulttuurin nälkäänsä.
Näytelmä nimeltään Joen Sydän, ohjaus ja näyttämölle sovitus Aleksis Meaney, kertoi ja kuvasi ilmeikkäästi, miten Joensuun historiaa voi taiteen ja teatterin keinoin kuvata. Johdantona lainaus käsikirjoittajan Piia Peltolan näytelmän esittelytystekstistä: ”Kirjoittaessani näytelmää etsin innoitusta ja virikkeitä monista lähteistä. Kysymykseni oli, millä tavoin universaalit, eri kulttuureita koskettavat tapahtumat näkyvät juuri Joensuussa, ja toisaalta: mitä aivan erityistä Joensuussa on tapahtunut siitä lähtien kun alueella on ollut ihmisasutusta.”
Käytin tuolla aiemmin sanaa, ilmeikkäästi, ja se todella pitää paikkansa tämän näytelmän osalta. Vaikka näytelmän sanottiin olevan tavallinen puhenäytelmä, siitä voisi hyvinkin käyttää nimitystä pienoismusikaali. Ehdoton päänäyttelijän rooli lankesi joelle, rakkaalle Pielisjoellemme. Tarinan johdattelevat päähenkilöt olivat Johanna (Maria Karhapää) ja hänen Sydämensä (Jaakko Tohkanen). Ennen sisältöön menemistä haluan nostaa tunnelmaa luovan yksinkertaisen, mutta hienosti muuntuvan lavastuksen. Musiikilla lauluineen ja tansseineen ja erityisesti solististen osuuksien akrobatiaa lähentelevillä esityksillä luotiin joen elämään tunnelmaa. Joki eli kautta kohtausten ja muutti ilmettään, milloin minkin tunneaallon ja tehtävän mukanaan.
Joen tarinan kerronta alkoi vuosisatojen takaa ja eteni tähän päivään. Tunnelmaskaala oli pääsääntöisesti iloinen ja elämää joen juoksussa pursuavaa. Rakkaus kaupungille, sen entisille ja nykyisille ihmisille, nostettiin hienosti esille. Syvälle Suomen surulliseen historian ajanjaksoonkin rohjettiin mennä sisällissodan teloituskohtauksilla. Siitä kuitenkin noustiin. Ilosaari-ilmiö synnytettiin ja sen myötä nousi joensuulaisia muusikoita Hassisen Koneesta Ismo Alankoon. Esittelyn mukaan Joen Sydän on tekijöidensä rakkauskirje tulevaisuuden tekijöille.
Miten me tuon viestin ikääntyneenä yleisönä vastaanotimme? Kulttuuri ja sen merkitys Joensuulle tuli selväksi. Jotakin jäi siitä hienosta kokonaisuudesta puuttumaan, Laulujuhlat ja laulurinne sekä niiden kaupunkia kansainvälisestikin esille nostanut merkitys. Kannattaa myös muistaa, että eräänä niiden tarpeellisuuden eräänlaisena esille nostattajatahona voi pitää nuorisoseurajärjestöä ja Kesäyön Seisausta ja laulujuhlien päättymisen jälkeen EL:n piiri toteutti puolestaan Laula kanssain -laulujuhlat. On tietenkin ymmärrettävä, että kaikkea ei voi samassa esityksessä lavalle nostaa. Joensuun kulttuurielämässä on niin paljon kerrottavaa. Loppuyhteenvetona ”Joen sydämestä”, hieno esitys! Kiitos kokonaisuudesta, ja kiitos sen jokaiselle tekijälle.
Havaintoja teki Markku
*****
Varkauden teatterimatkalla
16.02.2024
Bussilastillinen iloisia matkustajia keräiltiin kyytiin eri puolilta kaupunkia ennen kuin matka kohti Varkautta pääsi alkamaan. Lumituisku ehti kastella ja virkistää pysäkeillä odottajat, mutta jo alkumatkasta sade loppui ja matka kulki sujuvasti kohti määränpäätä, kiitos kokeneen matkanjohtaja Hempan. Aputyttönä matkalla hääri pj Tarja.
Varkauteen saavuttiin ajallaan ja bussin pysähdyttyä Kaks Ruusua nimisen ravintolan pihaan, ei kyytiläisiä tarvinnut kehottaa kahdesti astumaan ravintolan herkullisen lounaspöydän ääreen. Kun pahin nälkä oli taltutettu ja siirrytty jälkiruoan pariin, saimme ravintoloitsija Pekka Kinnusen kertomana kuulla rakennuksen historiasta. Ravintola toimii 1913 valmistuneen tehtaan ruokalan, Kansankeittiöksikin nimetyn, rakennuksessa, jonka korkeat huoneet ja kristallikruunut, vanhat huonekalut ja esineet luovat nykyisin tilaan ihan omanlaisen tunnelman.
Kylläiset matkalaiset kipusivat takaisin bussin kyytiin ja pian oltiinkin teatterin pihassa. Iltatähti ja sen lumoavat asukkaat - ikäneidot Eeva, Hertta ja Olga - saivat toistuvasti yleisön hersyvään nauruun. Miespuoliset vanhainkodin henkilökuntaa edustavat lääkäri, hoitaja ja pappi täydensivät näytelmän muita rooleja - myös naisten unien ja unelmien kohteita. Musiikkikomedian upeaääniset näyttelijät sekä näytelmän käsikirjoitus ja toteutus olivat jälleen Varkauden teatterin taattua laatua. Ihana elämys.
Paluumatkalle päästiin päivän jo hämärtyessä. Matka sujui edelleen iloisen puheensorinan kaikuessa bussissa. Kotimatka tuntui monesta mukanaolijasta ihmeen lyhyeltä. Tähän lienee vaikuttanut hyvä mieli ja iloinen seura.
Tavataan toistekin.
Tarja
*****
Ystävänpäivänä kokousteltiin
14.02.2024
Katso Kuvagalleria
Katso Video
Kahvio alkoi täyttyä heti 11 aikoihin, kun kahvilatiimimme tarjoili laskiaispullakahvit ennen saliin siirtymistämme. Perinteisistä eteisen arpajaisista moni myös nappasi itselleen voittoarvan ja sen myötä palkinnon.
Helmikuun iloinen iltapäivä sisälsi sääntömääräisen kevätkokouksen. Avaussanoja miettiessäni, mielessäni olivat muutokset, joita olemme kohdanneet viimeaikoina ja kohtaamme lähitulevaisuudessakin. Muutos on mielestäni mahdollisuus. Se synnyttää jotain uutta, toisinaan pelottavaakin, mutta useimmiten mörkö ei olekaan suuri vaan alkuun vain hieman outo ja vieras.
Me yritimme taklata äänentoistomörköä jo edellisillan testauksilla, joita jatkettiin vielä tapahtuman aamuna. Kaikki toimi, mutta kun H-hetki eli kevätkokous alkoi, alkoivat mikkien kuuluvuusongelmat. Ikävää niin puheenvuoron pitäjien kuin yleisönkin osalta. Harmittaa vähän vieläkin. Äänentoistolaitteet eivät kuitenkaan ole kovin mystisiä. Johdot ja kytkimet vain pitää olla oikeissa kohdissa. Mutta kun niitä on paljon, voi jokin jäädä huomaamattakin.
Kevätkokouksen valitsemana puheenjohtajana Jorma veti kokouksen ryhdikkäästi ja kokouksen sihteerinä Eeva kirjasi asiat pöytäkirjaan. Käytiin lyhyesti toimintakertomus läpi ja Terttu esitteli tilinpäätöksen. Kokousväki myönsi vastuuvapauden asianosaisille. Kokouksen lopulla piirin uusi puheenjohtaja Seppo Kotilainen esittäytyi ja kertoi piirin tulevista tapahtumista.
Tilaisuus jatkui yhdistyksen omien jäsenten valmistelemalla ohjelmalla. Näytelmäryhmän esittämä ”Karkauspäivä” kuvasi arvattavastikin kosiotouhuja. Löytyihän maatalon pojalle lopulta sopuisa morsian. Lauluduo Mikko ja Heikki lauloi komeasti Matin säestyksellä kaksi ikivihreää, ”Jokainen on laulun arvoinen” ja Rakastan elämää”. Eikä tämäkään iloinen iltapäivä jäänyt ilman runoa, jonka lausui Markku.
Lopuksi arvottiin kunto- ja vapaaehtoiskorttien joukosta voittajat matkalahjakorteille. Paikallaolijoiden kesken arvottiin myös ystävänpäiväkassi. Poistuessaan tilaisuudesta jokainen osallistuja vei mukanaan sydämen, suklaisen.
Ystävänpäivää lämmöllä muistellen
Tarja
*****
Uutisia, uutisia, uutisia…
”Kylttyyri-nautiskelua” Ruplalla
10.01.2024
Vuosi aloitettiin keskiviikkona 10:s pakkaskuuta Iloisten iltapäivien merkeissä Kerhotalo Ruplan täyttyessä ilon metsästäjistä. Tällä kertaa ohjelman varsinaisen osan muodosti vierailijoiden, Anja Koivusen ja Arto Tarkkosen, runo- ja musiikkiohjelma ”Sitä ei kukaan yksin jaksa”. Alkuvirkistyksestä huolehti ravintolatiimi kahvitarjoilulla ja uhkapeliin taipuvaiset vieraat ostivat saliin mennessään Anjan ”onnenmyymälästä” arpoja, joka kolmas arpa melkein voitti. Perinteisen alkukahvittelun jälkeen väki virtasi salin puolelle. Istuinpaikka riitti nippanappa jokaiselle.
Alkulaulun jälkeen uusi puheenjohtajamme Tarja Solanpää otti ohjat käsiinsä. Hän esitteli meille, millainen persoona Tarja Solanpää on ja miten hän näkee tämän yhdistyslaivamme eteenpäin purjehtivan. Kuvakertomuksesta selvisi suunnitellut vuoden tapahtumat, osallistumismahdollisuudet kerhoineen ja hienoine retkineen ja harrastuksineen. Mahdollisuuksia on todella paljon. Iloisten iltapäivien lisäksi yhdistyksemme pyörittää kaikkiaan 16:sta erilaista harrastusryhmää. Korostettakoon, että tämä on mahdollista vain innostuneitten vapaaehtoisohjaajien ansiosta. Unohtamatta nuorta ”liikunta-Sirua”. Esille nostettiin myös yhdistyksen tärkeä vapaaehtoisten tekemä auttava vapaaehtoistyö. Tilaisuuden eräänlaisena juontajana korostin omassa puheenvuorossani harrastekerhojen mainiota tarjontaa, on kädentaitoja, fyysistä- ja psyykkistä kuntoa ylläpitäviä kerhoja sekä luovia, esittäviä ohjelmakerhoja. Ovet ovat kuulemma kaikkiin harrasteryhmiin auki.
Sitten se hieno konserttisuus…
Koivusen ja Tarkkosen ohjelma oli kokonaisuus, jossa vuorottelivat runo-osuudet ja Tarkkosen laulut ja hanurisoittosäestys täydensivät väkevällä tutulla musiikilla kokonaisuutta. Ihailla täytyy Anja Koivusta hänen runoudelle omistautumisestaan ja sen tuloksista. Hänen ohjelmaosuudessaan oli monien tunnettujen kirjailijoiden, runoilijoiden, tekstejä ja erittäin merkittävä osuus omaa tuotantoa. Tekstit olivat puhuttelevia, herkkiä ja omaan vahvuuteensa uskoa valavia. Muusikko Arto Tarkkonen on pohjoiskarjalaisille tuttu hanurinsa ja laulunsa kautta. Esitetyissä kappaleissa oli Artomaista voimaa ja säveltaituruutta. Kiitoksia Anjalle ja Artolle vahvasta runomusiikki- avauksesta vuodelle 2024.
Siunatuksi lopuksi toivotan onnea ja menestystä kaikille yhdistyksemme toimijoille siihen palveluhenkiseen vapaaehtoistyöhönne, jota taas aloitatte vuoden 2024 askelin. Jäsenistölle hyvää toimintavuotta 2024. Osallistukaa, autetaan niitä, joilla askel painaa. Ilolla uuteen vuoteen.
Markku Sivonen, varapj.
*****
Loppiaistanssit -
Pulskat päivät päätökseen pyörähdellen
06.01.2024
Pakkasten purressa pitkän pyhäkauden pulskistamaa poppootamme päätti poppoomme päätoimikunta pistää pystyyn pyörähtelyt parketilla. Poistaahan parketilla pyörähtely parhaiten painoa ponnettomien pohkeiden päältä.
Pitopaikan porstuasta pitoihin pyrkivät pyysivät paperirahalla piletin päästäkseen pidemmälle poistamaan pakkasta pitävät pitkät puseronsa peräkammarin puolelle.
Palattuaan porstuaan pirtsakat pimumme pyytelivät paikalle päässeitä pikkurahalla pelipapereita poimimaan. Parhaiten paperikääröjä pyytäneitä palkittiin positiivisesti.
Parketin pielessä pitopoliisimme partioivat pilettiä pyydellen. Pelimannimme paineli palkeitten painikkeita pitäen pelinsä pyörimässä parketilla parveilevien parien pyörähtelyä pilotoiden.
Pirteät pullapuotimme pitäjät paistoivat pehmeää purtavaa pelimannin paussiperiodilla papuporoista piristystä pikkurahalla pyytäville pyörähtelijöille.
Poppoomme päätoimikunnalle pyörähtelijät parahtivat pitojen päätteeksi positiivisen palautteen pyörähtelypitojen pystyyn panemisesta.
Pyörähtelyjen päättyessä poistui pimentyneeseen pakkaspäivään positiivisesti piristyneitä pareja.
Lisää tunnelmista Kuvagalleriassa
Pertti