Eläkeyhdistyksen ruskaretki Ylläkselle 18.9.-22.9.2023

Syyskuisena aamuna lähti meitä Alahärmän Eläkeyhdistyksen jäseniä iso ryhmä kohti Lappia. Ensiksi ruokailtiin Tupiksessa ja seuraavaksi ihailtiin vaikuttavaa Kukkonlankoskea sen rannalla. Kukkolankoskihan on Suomen pisin vapaana virtaava koski, 3,5 kilometriä.

Seuraava kahvipysähdys oli Pellon vihreällä pysäkillä. Illansuussa saavuttiin aurinkoiselle Ylläkselle upeaa ruskan värittämää maisematietä pitkin ohi Ylläsjärven. Ylläskaltion hotellissameitä odotti monipuolinen, maittava päivällinen myös koko matkamme ajan.

Seuraava päivä oli vapaapäivä jokaisen omien suunnitelmien mukaan. Illalla kokoonnuttiin isolla porukalla pelaamaan jännittävää bingoa. Onnikin suosi,

Seuraava yö tarjosi yllätyksen. Lappiin satoi ensilumi! Mietittiin, että mitäs nyt. Lähdettiin luontokeskus Kellokkaaseen katsomaan Lapin vuodenajoista kertovaa, hienosti kuvattua filmiä.

Sieltä siirryimme Pyhän Laurin kappeliin, jossa Heikki ja Pekka pitivät meille kauniin yhteisen hetken. siihen liittyi myös kappelissa tuolloin ollut tunturipappi. Kaunis kiitos heille.

Matkamme jatkui kohti Peurakaltion tallikahvilaa, ja siitähän  muodostui ihan seikkaiulu Lapin kairassa ensilumen aikaan. Onneksi edellämmesattui menemään lumiaura, joka hieman helpotti tilannetta. Viimeiset 200 metriä mentiin umpihangessa pienellä tiellä, mutta Markku-kuljettajamme klaarasi sen hienosti.

Kahvipaikka oli mahtava kokemus, keloista rakennettu, vanha  tunnelmallinen talli hyvine  munkkikahveineen takkatulen ääressä. Tuota kelopuuta kun ei aikanaan arvostettu, tehtiin talli. Paikka ystävällisine omitajineen ja koko retki jäivät varmasti kaikkien mieleen.

Sitten uusi päivä ja uudet kohteet. Lähdime kohti Leviä matkalla Pallastunturille. Levillä tehtiin kierros, jollanähtiin muun muassa teollisuusneuvos Jorma Lillbackan omistama  komeahuvila. Eturinteen juurelle rakentuu Sampo Kaulasen näyttävä hotelli.

Seuraava kohde olikin Könkäällä sijaitseva Taivaanvalkeat ja sen Tonttula, jossa juotiin kahvit. Tonttula on elämyskylä Ounasjoen varrella. Pitkiä pirtinpöytiä kirkastivat raikkaatt raidalliset matot pöytäliinoina.  Tonttulassa on aina joulu. Hieno paikka.

Sieltä jatkettiin Jerisjärven itäpuolta khti Pallastunturia, joka olikintänä syksynä vähän erilainen, kun yli 20 sentin lumi peitti polut. Niinpä olikin aiheellista lyhentää vierailuaikaa siellä, vaikka maisemat  ovat upeat.

Pekan johdolla lauloimme yhdessä Rakovalkealla-laulun, ja hän esittitti myös omavalintaisen laulunsa. Kiitos ansaittu.

Matkan jatkuessa Kutunivan kautta taisi koettaa retken ehkä suurin yllätys: taiteilija VeliKoljosen kelohonkainen, valtava ateljee ja sen vaatimaton taitelilija Särkijärven rannalla. Hirsirakennelmaan on tuotu keloja jopa Venäjältä ja Lemmenjoelta.

Tien varressa ei ole mitään mainoksia, kun taiteilija ei halua paikasta turistirysää.Seinillä oli upeita tauluja huone toisensa perään. Taiteilija on myös musikaalinen. Hän lauloi monta laulua pienolla säestäen.

Viimeistään laulaessaan venäjäksi  Valkoakaasiat,  hän mykisti koko porukan. Komealla knateleella hän soitti herkästi pari laulua, viimeisenä Mun kanteleeni kauniimmin. Erikoinen ja koskettavakin oli paikka.

Matkalla hotellille pysähdyttiin kuvaamaan kaunista maisemaa särkijärveltä Pallakselle, joka on valittu joskus Suomen kauneimmaksi maisemaksi postimerkkiin.

Heikin ja Maria matkarukouksin paluu kolmen pysähdyksen taktiikallla kotiin sujui hyvin. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille myös avuista sekä kuljettajallemme 

Matkakertomuksen kokosi ja kirjoitti matkavastaavamme Liisa Savea. Kiitos Liisa taas hyvyin järjestetystä matkasta ja kuljettajamme Markku turvallisesta kyydistä!