Kesäretki 11.8.2021 Karvialle Anne Mattilan Taidekahvilaan

Kesäretkemme suuntautui tänä vuonna 11.8.2021 Karvialle Anne Mattilan Taidekahvilaan. Jo linja-autossa tunnelma oli niin iloinen ja lupsakka, että teki mieli laulaa ”Linja-autossa on myös tunnelmaa. Linja-autossa matka katkeaa…” Oli todella mukavaa yhdessä matkustamista.

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Jalajärvellä Juustoportilla. Osa porukasta kahvitteli, osa tutustui vaatekaupan valikoimaan ja osa tutustui paikkaan muuten vaan.

Juustoportilta jatkoimme matkaa Karvialle Anne Mattilan Taidekahvilaan. Heti alkajaisiksi huomio kiinnittyi kauniiseen, idylliseen pihapiiriin. Piha oli upea, paljon kukkia, lyhtyjä sekä muita kivoja yksityskohtia. Anne Mattila otti meidät ystävällisesti vastaan, toivotti tervetulleeksi ja esitteli meille paikan.

Taidekahvilassa saimme nauttia maittavan keittolounaan sekä täytekakkukahvit. Vatsa täynnä olikin ihanteellista paneutua taiteen ja runouden saloihin.

Taidekahvilan alueella oli useita erilaisia rakennuksia, joissa pääsi tutustumaan Annen maalauksiin sekä runoihin. Metsässä oleva taidepolku oli pituudeltaan noin 700 metriä ja sieltä löytyi mm. Pieni sinisenlinnun pyhäkkö, jota voi kysyä esim. pieneen vihkitilaisuuteen. Alueella oli myös myymälä, jossa oli Annen taiteesta painettuja tuotteita sekä paljon muuta. Pihapiiristä löytyi lapsille oma lasten ateljee, jossa voi maalata sekä piirtää.

Tulomatkalla poikkesimme vielä Juustoportilla, josta monet ostivat juustoja kotiin viemiseksi.

Matka oli hauska ja mieliinpainuva eikä sadekuurokaan latistanut tunnelmaa.

Kiitos kaikille mukana olleille! Kiitos kuskillemme Esalle, joka turvallisesti ja ammattitaidolla kyyditsi meitä!

Kuvia tästä kesäretkestä on tallennettu kuvagalleriaan sekä Eläkeliiton Alajärven yhdistyksen Facebook-sivulle.

Kuvia löytyy myöskin Kuvakansiosta, joka löytyy toimintaa-osiosta.

 

Tässä vielä ote Annen taidekirjasta, joka kantaa nimeä Värein ja sanoin maalaten

Oli satanut päivän.

Ilma tuoksui ruosteiselta.

Vesipisarat kimalsivat niityllä,

kuin keijut olisivat tehneet kotinsa niille.

Enää vain yksi lintu nukkui kodissaan ja olin

varma, että kuulin hänen laulavan:

Miten onnellinen oli ajastaan.

Mietin aikaa.

Mietin kauneutta.

Miksi kaikki katoaa?

Siksi tämän hetken maalasin, että saisin edes

palan sitä aikaa,

joka meiltä aivan liian pian katoaa.