Sivuvaikutuksia

1947

Mitä tuo yllä oleva numerosarja tarkoittaa? Onko se puhelimen pin-koodi? Varmaan jollakin on. Mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa vuosilukua. Sotien jälkeistä suuren syntyväisyyden aikaa kutsutaan suurten ikäluokkien ajaksi. Tuo 1947 oli kaikkein runsain vuosikerta. Silloin oli minullakin kunnia syntyä. Sittemmin on suurten ikäluokkien syyksi lykätty suunnilleen kaikki Suomea kohdanneet ikävät asiat. Ehkäpä osin aiheellisesti, mutta emmehän ole itse voineet ajoittaa syntymäämme.

Siihen aikaan kansalaiset asuivat pitkälti maaseudulla ja lapsia ei viety päivähoitoon. Kun vanhemmat aamuin illoin olivat navettatöillä, pienimmät lapset olivat hoidossa taloudessa asuvien isovanhempien tai vanhempien sisarusten luona. Jos näitä ei sattunut olemaan, hoitajana toimi vasikka, jonka karsinaan taapero lykättiin aamu- tai iltatöiden ajaksi. Näin päivähoitopaikkojen valtaisalta rakentamiselta vältyttiin.

Mutta koulut olikin eri juttu. Suurten ikäluokkien tullessa kouluikään rakennettiin kiivaasti kansakoulurakennuksia lähes jokaiseen niemeen, notkohon jopa saarelmaan. Näitä kunnat sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen joutuivat myymään pakonomaisesti. Tämä jatkuu vielä tänäkin päivänä. Tämä oli se ensimmäinen suurten ikäluokkien tihutyö.

Kansakoulu tuli käytyä. Jotkut jopa hankkivat lisää koulutusta. Sitten olikin aika hyökätä työuralle. Mutta, mutta, eipä ollut kaikille tarjolla. Metsätöihin, joihin aikaisemmin pääsivät suunnilleen kaikki työkuntoiset, alkoivat koneellistua, eikä ihmistyövoimaa tarvittu entiseen malliin. Niinpä alkoi suurten ikäluokkien aikaan saama ilmiö: maaltapako. Suomi teollistui vauhdilla ja kaupungeissa tarvittiin uutta työvoimaa. Mutta sitä ei kuitenkaan riittänyt kaikille. Monet jatkoivat Ruotsiin, jopa Ausraliaan saakka työn perässä. Ei kuitenkaan töitä riittänyt kaikille ja syntyi uusi suurten ikäluokkien luoma riesa: suurtyöttömyys.

Vuosituhannen vaiheessa Nokia oli vahvoilla ja suuret ikäluokat painoivat työtä niska limassa. Kansantalous oli hyvällä mallilla. Suuria ikäluokkia ei kehuttu, vaikka tässä kohtaa olisi ehkä ollut aihetta. Päin vastoin alettiin huolestua. Suuret ikäluokat olisivat kohta suurena laumana hyökkäämässä eläkkeelle. Alettiin puhua eläkepommista. Eläkeikärajaa korotettiin. Töissä täytyi rimpuilla puolikuntoisena. Purtava vain kumpainenkin hammas yhteen ja painettava töitä.

Sitten kun vaadittavat työvuodet tulivat täyteen, päästiin eläkkeelle. Tosin sitten huomattiin, että eläkeläisten joukossa oli ”korvaamattomia”, rautaisen ammattitaidon omaavia, joita houkuteltiin jatkamaan vielä vuosi tai kaksi. Näitä suurista ikäluokista löytyi ja siltäkin osin pelätty eläkepommi jäi suutariksi.

Eläkeläisellä kunto rapistuu ja seuraava suurten ikäluokkien aiheuttama riesa on hoitopaikkojen ja hoitajien puute. Korona-pandemia helpotti osaltaan tätä huolta.

Hiljattain tehty tutkimus osoitti eläkeläisten olevan vaurainta kansanosaa. Näin ehkä suuret ikäluokat saavat piakkoin ansaitsemaansa kiitosta ainakin perinnönsaajilta. Valtio hamuaa veronkorotuksia.

Varmaa ainakin, että hautaustoimistoilla on lähivuosina tuottoisat ajat.

kk

 

Sivuvaikutuksia

Sinulla on puhjennut jokin sairaus, joka vain tuntuu pitkittyvän. Mitä teet? Tietenkin otat yhteyttä terveyskeskukseen. Soitat - ajanvaraus varattuna. Useamman yrityksen jälkeen sieltä saatetaan jopa vastata. Kerrot mikä sinua vaivaa. Ajanvarausvastaanottajanapulaisensijaisentuuraaja tenttaa, valittelee aikoja lääkäreille olevan niukalti. Paisuttelet oireet pahemmiksi kuin oikeasti ovatkaan ja teeskentelet kuolevaa. Saat luvan tulla päivystysvastaanotolle. Siellä odottelet köhivien lajitovereiden kanssa vuoroasi.

Lopulta lääkäri kailottaa nimeäsi. Raahaudut vastaanottotilaan. Kiireinen kättely ja perinteinen kysymys:

– Mikä meitä vaivaa?

Kerrot oireet. Lääkäri kuuntelee, koputtelee ja katsoo suuhun. Tekee nopean diagnoosin: Tauti. Syventyy kirjoittamaan lääkereseptiä.

Resepti kourassasi marssit apteekkiin. Siellä reseptiä tutkitaan, pyydetään, saako lääkkeen vaihtaa vastaavaan halvempaan tuotteeseen. Myönnyt ilahtuneena, säästät selvää rahaa. Saat lääkepakkauksen – apteekki rahat.

Nyt kipität kiireesti kotiin tautia hoitamaan. Avaat pahvisen pakkauksen. Sisällä on pilleripurkki ja paperinen pakkausseloste. Tietenkin tutkit sen huolellisesti, niinhän sinä luet käyttöohjeet kaikista koneista ja laitteista - ennen kuin alat tuhota niitä. Pääset kohtaan haittavaikutukset. Siellä sanotaan:

Lääke voi aiheuttaa sivuvaikutuksia etenkin hoidon alkuvaiheissa, kuten: pyörrytys, huimaus, sekavuus, mielialahäiriöt, oksentelu, päänsärky, kaksoiskuvat, yskä, sydämen tykytys, korvien suhina, kutina, hikoilu, ihon hilseily, vatsavaivat, hengenahdistus, heikotus, suun kuivuminen, vapina, ripuli, ilmavaivat, lisääntynyt virtsan eritys, närästys, hallusinaatiot. Joo, tuo ripuli-ilmavaivat tuntuu hankalalta yhdistelmältä. Ainoastaan äkkikuolema vaikuttaa listalta puuttuvan.

Sitten vielä jatkoksi: Jos huomaat muita haittavaikutuksia, kerro asiasta lääkärillesi. Justjoo. Tuo lista kyllä tuntuu jo aika kattavalta, mutta ainahan sitä tietysti voi täydentää.

Istut siinä lista mahdollisista haittavaikutuksista kädessäsi, toisessa kädessäsi on tuo hemmatan pilleri, joka nuo haitat voi aiheuttaa. Vaiva, johon pilleri on hankittu, alkaa tuntua vähäpätöiseltä mahdollisiin sivuvaikutuksiin verrattuna. Niinpä solautat pillerin takaisin purkkiin ja purkin lääkekaappiin.

Olo tuntuu heti paremmalta.

kk

*********************************************************************************************

Rollaattorijuopot


Nykyiset vanhukset tissuttelevat alkoholia enemmän kuin olisi suotavaa, kertovat asioita tutkineet sosiaalialan ihmiset. Asiasta huolestui myös sosiaali- ja terveysministeri ja kertoi harmittelunsa julkiselle sanalle. Asialle tarttis varmaan tehdä jotakin, mutta eipä ministerilläkään ollut valmista reseptiä ongelmaan. Mieleen alkaa hiipiä mitä kammottavimpia kauhuskenaarioita, jos nämä suuret ikäluokat, jotka ovat poistuneet viime vuosina työelämästä suurina laumoina, alkavat suuressa määrin kokopäiväjuopoiksi.
   Yksinäisyys ja harrastusten puute paikataan alkoholilla. Teille ja kaduille ilmaantuu enenevässä määrin toikkaroivia vanhuksia, joiden promillemäärät ovat huomattavan suuria, rollaattorilla ajamiseen. Tulee kansallinen ongelma rollaattorijuopoista. Iltapäivälehdet mässäilevät näiden aiheuttamista liikennekaaoksista. 
   Entäpä mitä muuta pahennusta tissutteleva vanhus saa viinan himossaan aikaan? Ei varmasti pieni eläke riitä koko kuukauden kestävään hönöttelyyn. Rahojen loppuessa tulee tietenkin mieleen, parasta keski-ikää elävä lapsen perhe. Sinne vain suunnistetaan, kiristämään ja uhkailemaan ryyppäämiseen tarvittava raha. 
   Lapsi on tietenkin haluton antamaan, uuden auton hankintaan varattuja rahoja, holtittoman vanhuksen rietasta elämää pönkittämään. Kuitenkin, jopa väkivaltaiseksi käyvä vanhus, riistää väkisin rahat avuttomilta nuorilta. Nuori tietenkin hakee, jos uskaltaa, lähestymiskiellon, mutta viinanhimoinen vanhus vähät siitä välittää. Ilmestyy toistuvasti oven taakse ryskyttämään ja uhkailemaan, niinpä keski-ikäinen lapsi on pakotettu nöyrtymään ja luovuttamaan vähäiset säästönsä viinanhimoiselle vanhukselle yhä uudelleen ja uudelleen. 
   Kun vanhuksista enemmistö on naisia, valtaavat naisvanhukset keskikaljakuppilat ja siellä käy aamusta iltaan riehakas pulina. Niinpä nuori tapajuoppo joutuu poistumaan rauhallisemmille maisemille jatkamaan hiljaista hönöttelyään.
   Miten yhteiskunnan päättäjät suhtautuvat tähän vanhusjuopotteluun?
   Mietitään: Eläkkeiden maksatusaika todennäköisesti lyhenee vuosilla, ryyppäävien eliniän laskun ansiosta. Myös alkoholiveron kertymä kasvaa ilahduttavasti Alkossa säännöllisesti asioivien vanhusten ansiosta. 
   Joten asialla on vahvat positiiviset puolensa. Niinpä Suuret Päättäjät huomaavat asioiden parempien puolien painavuuden, eivät lotkauta ongelmalle lainkaan korvaansa.

kk

**********************************************************************************************

Olipa kerran kapakanomistaja. Hänellä oli kapakkansa takapihalla pieni karsina, jossa yksi sika. Omistajalla oli tapana laittaa aina illan jälkeen illan voitot paitansa etutaskuun ja käydä tämän jälkeen ruokkimassa sikansa.
    Eräänä iltana hän sai 400 markkaa voittoa ja meni ruokkimaan sikaansa. Kaikki meni hyvin, kunnes isännän kumartuessa setelit putosivat sian eteen - ROUSKIS ja sika imaisi setelit vatsaansa. Isäntä mietti kuumeisesti, että mitäs tässä nyt tekisi, kunnes muisti isänsä antaman neuvon:
    - Jos sika nielaisee jotain, juota sille viinaa ja potkaise sitä takapuoleen niin se sylkäisee ne ulos.
    Yrittänyttä ei laiteta, tuumi isäntä ja päätti kokeilla. Koskenkorvaa sian suuhun ja potkis . Kuului yökkäisy ja sian suusta tulla tupsahti ensimmäinen satanen. Sama operaatio uusiksi ja toinen satanen tuli ulos. Vielä kolmaskin.
    Tässä vaiheessa ohi kulki eräs mies, joka kiinnitti huomiota tähän eriskummalliseen tapahtumaan. Isäntä antoi miehen kokeilla samaa temppua ja neljäs satanen tuli ulos. Ohikulkija oli myyty mies. Hän ojensi isännälle kolme tuhatta markkaa ja osti tältä sian.
    Seuraavana aamuna Helsingin Sanomissa oli otsikko:
    "Juopunut sika potkittu hengiltä Kaivopuistossa".

**********************************************************************************************

Vanhustenhoidon tulevaisuutta?

Riitta puki työasua ylleen. Työpäivä hoitokoti Iltaruskossa oli alkamassa. Firman omisti kansainvälinen osakeyhtiö ja se kuului valtakunnalliseen Esteri-Bisness-ketjuun. Riitta oli tyytyväinen työpaikkaansa. Töitä oli paljon ja työpäivät työntäyteisiä, sekä pitkiä. Mutta nyt aamulla Riitta tunsi olevansa täynnä uutta energiaa ja valmis hyökkäämään työtehtäviensä kimppuun. Hän aloitti Ainon ja Amalian huoneesta, A-ryhmästä, kuten huonetta nimitettiin. Molemmat rouvat olivat jo yli 90- vuotiaita. Molemmat naiset olivat jo heränneet. Aino oli parempikuntoinen ja pystyi autettuna kulkemaan vessaan. Niinpä Riitta aamuhuomenen toivotuksen jälkeen auttoi Ainon ylös sängystä ja saman tien suuntasi naisen kanssa kohti vessaa, voimakkaasti Ainoa tukien. Hitaan vaelluksen aikana Aino totesi, kuten jokaisena aamuna:
– Olet sinä mahtavan voimakas, kun jaksat raahata tämmöistä jauhosäkkiä mukanasi.

Riittaa tyytyi hymähtämään ja tiesi tarkkaan mitä Aino sanoisi seuraavaksi.
– Sinulla on noin nuoreksi ihmeen kylmät kädet!
– Veri ei kierrä, tyytyi Riitta kommentoimaan kuten aina.

Ainon aamutoimien jälkeen tuli vuoroon Amalian käsittely. Nainen oli jo pitkälle dementoitunut ja liikkumiskyvytön vaippapotilas. Hänet Riitta kieritti rullatuoliin ja työnsi pesutiloihin. Vaipanpoisto ja pesu. Uusi vaippa ja takaisin petiin.

Riitta siirtyi seuraavaan huoneeseen. Siellä asuivat herrat Jalmari ja Eikka. He olivat vastakohtaisia toisilleen. Jalmari oli yli satakiloinen miehenrohjake, joka ei kyennyt itse liikkumaan, mutta oli terävä-älyinen ja hyvämuistinen. Eikka oli taasen pieni vikkeläliikkeinen, mutta dementia sotki ajoittain ajatustoiminnan. Niinpä hoitokoti joutui pitämään Eikkaa silmällä, ettei tämä karkaisi omille teilleen. Eikka pystyi suoriutumaan aamutoimista Riitan valvovan silmän alla. Jalmari sen sijaan vaati voimanponnistuksia siirrossa pyörätuoliin ja petiin. Riitta suoriutui kuitenkin ilman apuvoimia.

Aamutoimien jälkeen jaettiin aamupala. Riitta pesi huolellisesti kätensä ja ryhtyi auttamaan syöttämisessä liikkumakyvyttömiä asiakkaita. Syötettäviä riitti ja muita askareita, siivoamista, petaamista, lääkkeiden jakoa ja vanhusten ulkoilutusta. Riitta ei ehtinyt päivän aikana viettämään kahvihetkeä, tupakkataukoa, eikä edes ruokatuntia. Oli vaan jatkuvaa matalalentoa asiakkaiden hyväksi.

Iltapalan jaon jälkeen päällikkö sanoi Riitalle:

– Siiri ei ehdi yövuoron alkuun, Hoida sinä se 24:n saakka.

– OK. Yritän jaksaa, myöntyi Riitta.

Eihän iltapalan jälkeen ollut kuin iltalääkkeiden jako ja valvontaa asiakkaiden turvallisuuden puolesta.

Riitta suoritti lääkkeiden jaon ja saapui viimeksi A-ryhmän huoneeseen. Amalia oli jo ehtinyt nukahtaa ja kuorsasi varsin äänekkäästi. Riitta nujuutti voimakkaasti Amalian olkapäästä ja sanoi kovalla äänellä:

– Amalia, Amalia, herää ottamaan unilääkkeesi. AMALIA, HERÄÄ OTTAMAAN UNILÄÄKKEESI!

Amalia avasi silmänsä ja jäi tuijottamaan mitään näkemättä eteensä. Riitta sujautti unilääkepillerin Amalian suuhun ja tarjosi pienen vesitilkan kyytipojaksi. Amalia syventyi taas kuorsaamaan. Ainolle ei ollut määrättyjä lääkkeitä, hän istui vuoteensa päällä ja seurasi lääkintää ilmeettömänä. Riitta istuutui Ainon viereen ja laski kätensä tämän olkapäälle.
– No kuinkas Ainon päivä on sujunut?

Aino nykäisi olkapäätään kiusaantuneen oloisesti, kääntyi katsomaan Riittaa totisen näköisenä.
– Siinä se meni kuin muutkin päivät, verkkaisesti.
Aino katsoi Riittaa kiinteästi.
– Sinä se jaksat painaa pitkän päivän töitä… kuin… kone. Silti sinä olet… inhimillinen.

Riitta ei tiennyt kuinka tuohon olisi pitänyt sanoa, niinpä hän toivotti hyvää yötä ja poistui huoneesta.
Yöpäivystys oli yleensä helppoa. Raporttien täyttöä ja asiakkaiden valvontaa. Riittaa jo väsytti, mutta ennen kuin hän ehti aloittaa ensimmäisen raportin käsittelyä, erään huoneen ovi kolahti, läpsähtelevät jalkojen äänet ja Eikan ymmyrkäiset silmät ilmaantuivat Riitan näkökenttään.
– Ja- Jalmari pu-putosi sängystä!

Riitta ampaisi Jalmarin huoneeseen. Aivan oikein Jalmari makasi selällään sänkynsä vieressä. Jalmari viittoili rauhoittavasti.
– Ei tässä kuinkaan käynyt. Anna tyyny pään alle. Nostatte huomenna isommalla porukalla takaisin sänkyyn.
Tosiaankin, Jalmari yli 100-kiloisena olisi raskas nostettava.
– Kyllähän minä tuollaisen pikkupojan nostan takaisin sänkyyn, Riitta uhosi.

Hän kumartui Jalmarin puoleen, työnsi vasemman kätensä miehen hartioiden alle, oikea käsi sujahti polvitaipeiden alle. Sitten omat polvet koukkuun ja selkä mahdollisimman suoraksi. 
– Lähtee!
Ponnistus. Jalmari kohosi hitaasti sentti sentiltä. Riitta kuuli korvissaan sähköistä sirinää. Kaikki oli nyt pelissä. Jalmari kohosi viimein sängyn korkeudelle. Riitta otti pari hätäistä askelta eteen ja romautti Jalmarin sängylleen. Peitteli ja nosti esiin laidan joka estäisi Jalmarin putoamisen uudelleen.

Riitta hoippui ulos huoneesta. Nyt ovat energiat vähissä. Hän kohotti hihaansa ja katsoi kojetauluun. Energiavalo vilkkui punaista hätävaloa. Täytyy mennä nopeasti lataukseen. Riitta laahusti käytävän perällä olevaan lataamoon. Siiri heräili juuri latauksesta, hänen energiavalo paloi jo vakaasti vihreää.
– Mene Siiri-kulta jatkamaan, minulla on akku aivan tyhjä Riitta huohotti.
– Okei, minäpä menen, on jo niin energinen olo, Siiri vastasi ja irrotti itsensä latauksesta.

Riitta kytki itsensä sähköverkkoon viimeisillä voimillaan. Tunsi miellyttävän värähdyksen käyvän kehossaan, kun sähkövirta alkoi luoda uutta energiaa.
– Ihmettelen kuinka ihmiset jaksoivat tehdä tätä työtä kymmenen vuotta sitten, kun tämä on meille roboteillekin näin raskasta.

Kyösti Korhonen