4.-5.8.21 Saimaa 2 - Blogi

Saimaan kierros nro 2 (4.– 5.8.2021)
Mikkeli - Lemi - Imatra - Punkaharju – Savonlinna

”Suur-Saimaan kierros on matkailureittien kuningatar ja reitti, joka jokaisen on joskus koettava. Reitti kiertää sinisenä siintävän Saimaan rantoja halki kylien, kaupunkien, luonnonihmeiden ja kulttuurimaisemien”.
Ykkösmatkojen myyntilause lunasti toisellakin kerralla lupauksensa, ja hyvin suunniteltu matka oli kiertämisen väärtti. Kaksi tiivistä päivää olivat täynnä elämyksiä, näkemistä ja kokemista, ja omaa aikaakin oli sopivasti.

Katso Kuvagallerian kuvat

Lähtöpäivän varhainen aamu 4.8. valkeni aurinkoisena, mutta viileänä. Lämpöasteita oli 3 – 7 vaihdellen lähtöpaikoittain. Dimitrin kuljettama kuopiolaisen Ykkösmatkat-matkatoimiston auringonkeltainen bussi nouti matkalaiset kyytiin (43 yhdistyksen jäsentä) ja matka voi alkaa.  Matkan aluksi Margit kertoi edellisenä iltana keskustelleensa yläkerran isännän kanssa retken matkasäästä, toiveena oli poutaa ja mieluimmin aurinkoa ja lämpöä matkan ajaksi.

Mikkelin Kenkäveron tunnelmallinen vanha pappila pihapiirin vanhoihin rakennuksiin sijoitettuine käsityöläisputiikkeineen oli hieno. Kahvin ja sienipiirakanpalan jälkeen kuultiin pappilan historiasta ja nykyisyydestä.  Sienipiirakka tosin ei kaikille maistunut, mutta raparperipiirakkaa löytyi onneksi tilalle. Tällä kertaa tutustuimme myös kauniiseen puutarhaan, toimihan oppaamme myös alueen puutarhurina.

Matkan jatkuessa Pentti Lehmusvaara kertoi bussissa mielenkiintoista historiatietoa – myös lapsuuden kokemusperäistä muistelua siitä, miten Kenkäveron pappilalla oli yhteys Nurmijärveen ja Raalan kartanoon. (Pentin kirjoitus on luettavissa alapuolella)

Lemin Kippurasarven tuhatvuotisen perinteen mukaisesti valmistettu särälammas tuskin jätti ketään nälkäiseksi.  Särän valmistaminen kestää vähintään 9 tuntia, ja hidas kypsytys takaa suussa sulavan makunautinnon. Lemiläiseen tapaan särää nautitaan hartaasti ja niin monta kierrosta kuin maistuu. Särän lisukkeena on vain perunat – Lemihän on myös kuuluisa perunapitäjänä.

Lisäksi oli rieskaa, jonka päällä voita. Kyytipoikana oli kotikaljaa ja vettä, sekä listalta valittua ruokahalun herättäjää! Jälkiruokana oli makiasoppa eli sekahedelmäkeitto.

Lemin särä valittiin vuonna 1972 yhdeksi Suomen seitsemästä matkailuihmeestä. Yleisökilpailuun tuli lähes 700 ehdotusta.

Säränsyönnin maailmanennätys, 13 annosta, jäi voimaan meidän syödessämme keskimäärin kolme annosta.

Linnamainen Imatran Valtionhotelli tarjosi uupuneille matkalaisille yösijan.

Kosken ihailijoita varten uoman rannalle rakennettiin ensin majatalo ja myöhemmin ensimmäinen puinen hotelli. Hotellirakennusten tuhouduttua tulipaloissa kosken partaalle kohosi lopulta kivestä rakennettu Imatran Valtionhotelli vuonna 1903. Usko Nytströmin suunnittelema Valtionhotelli on Suomen merkittävimpiä kansallisromanttisia rakennuksia. 

Imatrankosken maisemallista arvoa herättiin suojelemaan varhain. Kosken rannalle perustettiin Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue, Kruununpuisto, Venäjän tsaari Nikolai I:n allekirjoituksella vuonna 1842.

Venäjän keisariperheen jäsenet vierailivat usein Imatralla. Heidän lisäkseen kosken keisarillisiin ihailijoihin kuului Brasilian keisari Dom Pedro II, jonka nimikirjoitus on koskiuoman alapaviljongin vieressä kallioon hakattuna. Imatralla kävivät myös monet kuuluisat taiteilijat, kuten Jean Sibelius, Aleksandr Skrjabin, Igor Stravinski ja Pjotr Tsaikovksi sekä kuvataiteilijat Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela ja Ilja Repin. Koski on ikuistettu moniin taideteoksiin. 

Edellisellä retkellä kesäkuun alussa koski kuohusi kunnostustöiden takia lakkaamatta ympäri vuorokauden. Nyt korjaustyöt olivat päättyneet, ja päivittäin klo 18 alkoi koskinäytös. Kosken kuohuja säesti Sibeliuksen Karelia-sarjan musiikki. Koskinäytös kesti 16 minuuttia. Yllättävä kauan kesti, ennen kuin kosken juoksevan veden virtaus saapui omalle kohdalle Koskipuistossa. Osa meistä katseli näytöstä sillalta, ja osa Valtionhotellin näköalatasanteelta.

Linnapuistossa pienet mustat höntiäiset hyökkäsivät kimppuun puremaan paljaita sääriä, niin että vierailu ainakin omakohtaisesti jäi lyhyeksi. Höntiäisiä oli myös kävelykadun terasseilla, niin että oli turvauduttava sisätiloihin.

Toisen matkapäivän ensimmäinen kohde oli  Parikkalan patsaspuisto, minkä olin sovittanut Ykkösmatkojen ohjelmaan. Omaperäisen ITE-taiteilijan Veijo Rönkkösen (1944-2010) luomat 560 betonihahmoa olivat vaikuttavia.
Edellisellä matkalla kuulimme, että taiteilijaa oli aikoinaan sponsoroinut paikallinen kyläkauppias lahjoittamalla repeytyneitä sementtisäkkejä patsaiden tekoon - niitä säkkejä onkin tarvittu melkoinen määrä.

• Ehkä patsaat ymmärtävät puhettakin?
• Patsaissa kuolema katsoo suoraan silmiin.
• Saattaa olla, että patsas räpsäytti silmiään. Ainakin sen siniset lasisilmät tuijottavat meitä tiukasti.
• Kivikasvoille on jähmettynyt leveä hymy.
• Voiko olla, että se räpyttää kanssamme samaan tahtiin sadetta pois ripsistään?
• Patsaat tuntuvat myös liikkuvan heti kun ne jäävät selän taakse. Vai liikkuvatko?
• Ne irvistävät. Metsässä narahtelee ja napsuu.
• Kukin kävijä voi kokea patsaat omalla tavallaan.
• Ja ne tekohampaat!

Ihastuttava hyvin hoidettu puisto.

Punkaharjun kansallismaisema oli sykähdyttävän kaunis aurinkoisena kesäpäivänä, kun taivas oli sininen ja Saimaan vesi harjun molemmin puolin oli tyyni ja sinistäkin sinisempää.
Punkaharjulla sijaitsi seuraava vierailukohde, vuonna 1994 avattu Suomen Metsämuseo Lusto. Lusto oli arkkitehtuuriltaan upea, kokonaan puusta tehty, ja näyttelytilat oli toteutettu hienosti. Museossa olisi voinut kuljeskella kauemminkin kaikkea mielenkiintoista tutkimassa.

Savonlinnassa bussiin nousi oppaamme, joka ehti tunnissa kertoa yhtä ja toista kiinnostavaa kaupungin menneisyydestä ja nykyisyydestä.

Iltapäivän risteily Saimaalla oli matkan loppuhuipennus - kesäpäivä ei olisi siitä paremmaksi voinut muuttua. Yhtään neljästäsadasta Saimaalla asuvasta norpasta ei kumminkaan nähty, piti tyytyä torin norppapatsaisiin.

Kotimatka sujui leppoisasti pysähdyksineen Mikkelin ABC:llä sekä Vierumäen Matkakeitaassa. ABC:llä ryhmäläisistämme muodostui jäätelökioskille jono – ”jäätelö kielelle ja hymy huulille ”. Matkakeitaassa maistui kananmunasilli-leivät.

8.8.2021
Margit

* * *

KENKÄVERON  KIRKKOHERRA

Pentti Lehmusvaara

Yhdistyksen kesäretken ensimmäisenä kohteena oli Mikkelin maaseurakunnan vanha pappila, Kenkävero. Siellä asuneiden kirkkoherraperheiden ja monien valtakunnallisten vaikuttajien joukossa on myös Nurmijärveen läheisesti liittyvä August Fridolf Peltonen ( 1870-1952) ja ruustinna Tyyne Peltonen.

August Peltonen syntyi Vesilahdella kartanon poikana, kävi koulunsa Hämeenlinnassa, vihittiin papiksi 1894, teologian tohtori 1907. Mikkelin maaseurakunnan kirkkoherrana hän oli 1917- 31. Samalla hän hoiti tehtäviä asessorina tuomiokapitulissa ja Mikkelin rovastikunnan lääninrovastina.

Jo lapsena synnyinkodissa saatu kiinnostus maanviljelyyn ja karjanhoitoon näkyi myös Kenkäveron pappilan tilanhoidossa. Navetassa oli 10 lehmää ja tallissa 4 hevosta tilan töihin. Ruustinna Tyyne oli kiinnostunut pappilan puutarhanhoidosta. Hänen aikanaan sinne istutettiin mm. omenapuita, joiden ei siihen aikaan uskottu edes menestyvän sillä alueella. Toisin kävi, ja talouspuutarha tuotti satoa pappilan tarpeisiin.

Monien vuosien rappiotilan jälkeen Kenkäveron puutarhaa on taas kunnostettu tuottamaan satoa, ja se on jo nyt todella mielenkiintoinen vierailukohde.

August Peltonen nimitettiin v. 1931 Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan Raamatun alkukielten apulaisprofessoriksi, jota virkaa hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä asti v.1938. Professorin arvonimen hän sai v.1940.

August Peltonen osti yhdessä veljensä oikeusneuvos, senaattori ja kansanedustaja Johannes Peltosen kanssa Raalan kartanon v. 1910. Kumpikaan heistä ei asunut vakituisesti siellä, vaan tilaa hoidettiin pehtoorien ja muiden työntekijöiden avulla. V:sta 1916 alkaen Johannes Peltonen hoiti veljesten syntymäkotia Palhon kartanoa Vesilahdella, ja Raalan kartano jäi August Peltoselle.

Professori ja professorska, kuten heitä kylällä kutsuttiin, viettivät loma-aikansa Raalassa. Tallimies Laine kävi hakemassa herrasväen matka-arkkuineen Jokelan asemalta kartanon paremmilla kirkkorattailla, Laine ryhdikkäänä hevosta ohjastaen. Autokyytejä ei tuohon aikaan maaseudulla juuri ollut.

He halusivat olla kanssakäymisissä niin oman työväkensä, kuin myös muiden kyläläisten kanssa. Vierailulle kartanoon kutsuttiin lähiympäristöstä naapureita erilaisiin tapahtumiin tai juhliin. Professori teki joutessaan papintöitä kyläläisten perhejuhlissa, kastetilaisuuksista häihin ja hautajaisiin asti. Nuorempi sisareni kertoi, että professori kävi kastaa ropsauttamassa hänet v.1948, luultavasti meillä kotona. Minähän en tätä muista, olin 3-vuotias, mutta tämä kuvaa hyvin hänen haluaan pitää yhteyttä naapureihin.

Meille kylän lapsille professorska piti pyhäkoulua yhdessä Pirisen Hilma-tädin kanssa. Muistini mukaan ne olivat varsin pitkästyttäviä tilaisuuksia, mutta siellä sai mehua ja pikkuleipiä, joten mukana kannatti olla. Hänen kiinnostuksensa puutarhanhoitoon näkyi myös Raalan pihapiirissä, sen hyvin hoidetuissa marjapensaissa ja kasvilavoissa, sekä yleisenä kartanon mäen siisteytenä. Apuna oli puutarhuri "Puuha", tomera täti-ihminen, jonka oikeata nimeä ei moni tiennyt, Puuhan tunsivat kaikki.

Sotien aikana ja niiden jälkeen vastuun Raalan kartanosta otti poika, agronomi, kunnallisneuvos Tapio Palho x) yhdessä emäntänsä Lempin kanssa. Perinne ensiluokkaisesta tilanpidosta ja puutarhanhoidosta jatkui.

Professori August Peltonen kuoli Raalassa v.1952.

x) August ja Tyyne Peltosen pojat ottivat 1930-luvulla sukunimekseen Palho, isänsä synnyinkodin mukaan.

Lähteet:
- Päiviö Tommila: Nurmijärven pitäjän historia osa 1
- Leena Heikkilä: Pengerkosken partaalla, Nukarin kyläkirja
- Wikipedia
- vanhempieni ja muiden " vanhojen kyläläisten " kertomukset
- omat alle kouluikäisen muistoni

08.08.2021
Pena

***

Kotimatkalla bussissa kiersi lehtiö, mihin matkalaisia pyydettiin kirjoittamaan kommenttejaan:
”Risut ja ruusut. Mitä hyvää oli matkan sisällössä, olisiko jotain voinut jättää pois?

• Hyvä reissu, hyvät nähtävyydet, esim. Kenkävero, Parikkalan patsaspuisto, Imatra ja majoitus ym. Selvemmät aikataulut voisi olla.
• Olen kuullut Kenkäveroa kehuttavan, mutta ihmettelin heidän tarjoilunsa heikkoa organisointia. Ei ole kait ole tarkoitus, että maksava asiakas joutuu osallistumaan tarjoiluun. Tee piti tilata erikseen!!!!
• Hyvin suunniteltu ja toteutettu. Mielenkiintoiset kohteet, patsaspuisto oli hyvä lisäkohde. Esim. Kenkäverossa ja Lustossa viihtyisi kauemmin, mutta selvää on, ettei ryhmämatka anna siihen mahdollisuutta. Kenkäveron tarjoilussa parantamisen varaa.
• Olen ensimmäistä kertaa matkassa. Kaikki on ollut hyvää, seura ja tarjoilu. Monipuolista nähtävää ja kuultavaa. Matka tuli ja oli kohdallani tarpeellinen. Tapaamisiin toistekin.
• Ruusuja 100.
• 10/10.
• Onnistunut retki ja hyvä retkiohjelma. Parikkalan patsaspuisto kannattaa pitää mukana ohjelmassa.
• Matka sujui keltaisessa bussissa hyvin. Kuskille kiitos.
• Hyvä matka taas kerran, kiitos. Matkan jaksotus eri päiville olisi voinut olla perempi, mutta aika hyvä näinkin. Hyvä sää tietysti oli oleellinen osa matkan onnistumista, kiitos Margitille tilauksesta! Luston yhteyteen voisi liittää käynnin vieressä olevaan Huitin isäntien taideasemaan. Hyvässä porukassa on mukava matkustaa.
• Eka kerta näillä reissuilla, mutta ei varmaan viimeistä! Kiitos kuskille ja matkan vetäjälle, kuin myös kaikille matkalaisille. Mahtava reissu, ei moittimista löydy.
• Kuljettajalla hyvä ajotaito – tasainen kyyti. Vedenkeitin hotellihuoneeseen (palaute annettu hotelliin). Kiva matka. Kiitos.
• Veijo Rönkkösen patsaspuisto fantasiapuutarhoineen oli mielenkiintoinen nähtävyys. Saimaan risteilylläkin sää suosi meitä. Kiitos Margitille ja Dimitrille hienosta reissusta. T. Maria ja Heikki.
• Eilen olisi voinut käydä Lappeenrannan satamassa + Saimaan kanavan jollakin sululla.
• Dimitri oli taitava kuljettaja! Margit veti retken hyvin! Kiitos. Tuula ja Kalevi
• Mielenkiintoinen matka kepin kanssa. Paljon erilaisia kohteita, joissa en ole käynyt – mielenkiintoisia. Apua olen saanut, jos olen tarvinnut. Paljon kiitoksia.
  Kuski on huumorintajuinen, se oli mahtavaa. Iloa ja voimia työllesi.
• Ekaa kertaa matkalla mukana ja tosi hyvä reissu. Kiva porukka. Paras matkanvetäjä 10+ pistettä. T. Marja
• Me lähdimme tälle matkalle eka kertaa avoimin mielin. Matkan anti oli tosi hyvää. Oli sopivasti nähtävyyksiä ja matka oli sopivan mukava kaikkine opastuksineen, ruokineen ja yöpymisineen. Oppaalle ja kuljettajalle suuret kiitokset. t. Kalle ja Raili
• Vantaalaiset kiittävät mukavasta matkasta ja seurasta. Kaikki meni mukavasti ja odotusten mukaisesti. Kiitos oppaalle ja kuskille.
• Hei olen Marja ja olen kotona… Oli oikein hyvä reissu. Patsaspuisto jännä nähtävyys, en ollut koskaan kuullutkaan moisesta paikasta. Kiva oli käydä Imatralla ja Savonlinnassa. Hyvin järkätty matka… tarpeeksi pissataukoja … lähen kyllä ens kesänäkin (hymiöitä)
• Lemillä oli särää – kummasti lammas hävisi säräkaukaloista.
  Tänään käytiin Parikkalan patsaspuistossa, Lustossa eli Suomen metsämuseossa. Lisäksi pyörähdys Savonlinnan torilla ja lörtsyt. Savonlinnan kiertoajelu oppaan kanssa sekä Saimaa-risteily Punkaharju -höyrylaivalla. No huh huh, kun oli kiva päivä. (Fb päivitys)