Blogi - Poimintoja Dublinin matkalta 25.-29.4.2019

Vapuksi kotiin, ja juuri parahiksi Suomen takatalveen palasi ryhmä Eläkeliiton matkalaisia Irlannin vihreältä saarelta Dublinista. Viiden päivän reissusta kaksi päivää meni matkoihin, mutta kolmen kokonaisen päivän tiivis ohjelma sai perilläoloajan tuntumaan pidemmältä.

Dublinin matkan asiantunteva opas oli jo noin 30 vuotta Irlannissa asunut, omaa matkatoimistoaan pyörittävä iloinen ja puhelias Kira, jonka nykyinen asuinpaikka on Etelä-Irlannin Tipperary. Bussissa kajahti laulu pitkästä matkasta kyseiseen kaupunkiin. Aina hyväntuulinen ja kohtelias bussikuski Paul ansaitsee myös kiitokset, samoin kuin yhdistyksemme huolehtiva matkavastaava Sisko, sekä tietysti mukavat ja huumorintajuiset matkakumppanit Nurmijärveltä ja muilta alueilta!

Ohessa on joitain Rajamäen mummon aakkostettuja poimintoja matkalla koetusta sekä linkkejä lisätietosivuille.

Aamiaisesta päivä alkaa. Camden Court -hotellin tuhdin aamiaisen jälkeen ei nälkä heti päässyt yllättämään: itsepalvelupäässä oli leikkeleitä, juustoa, savulohta, hedelmäsalaattia, jugurttia, ym.  Palvelutiskin takana miestarjoilija latoi tulikuumalle lautaselle valinnan mukaan irlantilaisen aamiaisen antimia: pekonia (paksua ja vähärasvaista), makkaraa (lihaisaa ja mausteista), valkoista ja mustaa pudding-makkaraa, herkullisia paistettuja hash brown-perunakakkuja, herkkusieniä, paistettuja tomaatteja, papuja tomaattikastikkeessa, hyydytettyjä munia tai munakasta. Lisäksi tarjolla oli paahtoleipää, aamulla leivottua leipää, croissantteja. Pöytään kannettiin kannullinen kahvia tai teetä.

Belfast on ollut Britanniaan kuuluvan Pohjois-Irlannin pääkaupunki vuodesta 1920, jolloin Irlanti jaettiin. Menneiltä vuosikymmeniltä muistamme uutisissa esillä olleet Pohjois-Irlannin väkivaltaisuudet. 1998  solmitun sopimuksen jälkeenkin kaupunki on ollut kahtia jakautunut. Levottomuuksien aikana rakennettujen muurien ja aitojen purkaminen aloitettiin vasta vuonna 2016.  Kaupungin halki virtaa Lagan-joki. Belfast, iiriksi Béal Feirste, tarkoittaa suomeksi "tulvajoen suuta satamassa meren äärellä". Belfast on tunnettu telakkakaupunki, jossa Titanic-laiva rakennettiin. Lauantain retki  27.4.  suuntautui Titanic Belfast –museoon.

Brexitin toteutuminen huolettaa irlantilaisia monella tavalla – se tietäisi mm. rajan pystyttämistä EU:hun kuuluvan Irlannin tasavallan ja Britanniaan kuuluvan Pohjois-Irlannin välille. Nykyisin mitään näkyvää rajaa ei maiden välillä ole, ja monet kulkevat esim. töissä toisella puolella rajaa asuen toisella puolella.

Craic-ilmiö.  Vappu vapautti jälleen jäyhät suomalaiset sankoin joukoin kevättä juhlimaan. Irlantilaiset taas ovat ikään kuin aina iloisissa vapputunnelmissa, varsinkin pubeissa Guinnessin oluen  irrotellessa kielenkannat. Iirinkielinen craic-sana kuvaa irkkujen iloista elämänasennetta ja huumorintäyteistä hauskanpitoa.

Guinness Storehouse  oli matkan ensimmäinen retkikohde perjantaina 26.4. kaupunkikierroksen jälkeen. Guinnessin vanhaan 7-kerroksiseen tehdasrakennukseen pystytetty turistikeskus on Dublinin suosituin vierailukohde, joka esittelee perinpohjaisesti Guinnes-oluen syntyhistorian ja valmistusprosessin. Paikassa käy vuosittain noin 1,5 miljoonaa matkailijaa ympäri maailmaa. Kierroksen lopuksi meidänkin ryhmämme jäsenet opettelivat kukin vuorollaan laskemaan oikeaoppisesti pintin eli tuopillisen olutta: tiettyyn pisteeseen asti lasketun oluen annetaan seistä, kunnes sen ruskea väri muuttuu mustaksi, minkä jälkeen lasketaan varovasti tuoppi piripintaan. Tämän  jälkeen tuopit olivat juotavissa. Seuraavana päivänä jokainen sai omalla nimellään varustetun, tukevalle paperille tulostetun Guinnesin diplomin. Tehokkaasti oli brändi tuotteistettu ja markkinoitu.
Lounas oli saman talon Seasons at Guinness Storehouse -ravintolassa. Guinness-pata oli kuin Irlannin vastine meidän karjalanpaistillemme, maukkaassa guinness-kastikkeessa oli pehmeäksi hautunutta lihaa ja kasviksia.

Hotellli Camden Court oli 500 metrin päässä rehevästä St. Stephen's Green -puistosta. Hotellissa oli  uima-allas, poreallas, sauna ja höyrysauna. Huonevarustuksena oli ilmainen wifi, vaatekaapin ”yrjöjenaikaiset” raskaat silitysrauta ja -lauta sekä teen/kahvin valmistusvälineet,  hiustenkuivaaja. Keskustan kävelykaduille oli vajaa 2 km kävelymatka, ja ratikallakin pääsi.

Irlannin historia on värikäs ja verinen. Keltit asuttivat saaren varhaisella rautakaudella. Hajanaisten heimokuningaskuntien Irlanti päätyi ensin viikinkien ja sittemmin normannien valloittamaksi. Vuosisatojen ajan Englannin miehityksestä suuresti kärsinyt Irlanti on nykyisin jakaantunut Irlannin tasavaltaan ja Pohjois-Irlantiin.
1800-luvun puolivälissä Irlantia koetteli perunaruton aiheuttama nälänhätä ja maan väkiluku putosi 8 miljoonasta 5 miljoonaan. Miljoona ihmistä menehtyi nälkään ja tauteihin ja kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi Englantiin, Australiaan, Yhdysvaltoihin ja muihin maihin.
Britannia hallitsi Irlantia lähes 800 vuoden ajan, kunnes maa saavutti vapaavaltion aseman 1921 ja itsenäistyi 1949. Vielä 1990-luvun alussa Irlanti oli yksi EU:n köyhimmistä maista, mutta vuosituhannen vaihteessa talouskasvu oli voimakasta. Tällöin Irlantia nimitettiin kelttiläiseksi tiikeriksi.  

Iiri on Irlannin ensimmäinen virallinen kieli, jolla on ollut Euroopan  unionissa virallisen kielen asema vuodesta 2007 alkaen. Iiri on kelttiläinen kieli, jonka lähimmät sukulaiset ovat Skotlannissa. Irlannissa iirin kieli on kulttuurisesti ja poliittisesti tärkeä, ja kelttiläinen perinne elää jokapäiväisessä elämässä kansanmusiikissa ja "irkkupubeissa". Irlantilaisten vahva kelttiläinen identiteetti juontaa siitä, että varhaiskeskiajalla saari oli kelttiläisen renessanssin eli kelttien uuden kulttuurisen nousun ydinaluetta.” Tiedeartikkeli

Irlannin ilmasto on merellinen ja leuto Golf-virran ansiosta. Yli puolet maan pinta-alasta on laidunmaata, jolla lampaat ja karja voivat laiduntaa ympäri vuoden. Sadetta riittää, ruoho on Irlannissa aina vihreää, ja sitä saa Kira-oppaan mukaan ajella tammikuussakin. Kiran luonnehdinnan mukaan Irlannissa ei varsinaisesti ole vuodenaikoja – kesällä on viileää, ja talvella vielä hieman viileämpää.
Dublinissa pääsiäisenä koettu +20 astetta oli kuulemma kuin heinäkuun harvinainen helle, joka saattoi lehtipuut puhkeamaan lehteen. Meidän saapuessamme pääsiäisen lämpö oli jo ehtinyt vaihtua sateiseen koleuteen. Pientä tuntumaa irlantilaiseen myrskysäähän toi Hannah-myrsky, joka riehui lauantain vastaisen yön aikana Etelä- ja Länsi-Irlannissa puita ja sähköjä katkoen. Hannahin jälkimainingeista pääsimme osallisiksi Belfastin retkellä lauantaina

Kelttiläinen kulttuuri ulottuu pitkälle ennen ajanlaskun alkua. 'Keltti' -sana (engl. celt) juontuu kreikan barbaaria tarkoittavasta sanasta Keltoi. Kelteillä ei ollut yhtenäistä kieltä tai 'yhteistä rotua', käytännössä kysymys oli siis indoeurooppalaisesta samantyyppisiä kelttiläisiä kieliä puhuvasta ryhmästä, jolla oli samantapainen kulttuuri. Kelttiläisiä kieliä ovat mm. Walesin kymrinkieli ja Irlannin iiri (gaeli). Nykyiset keltit asuvat Walesin, Skotlannin, Irlannin (sekä Irlannin tasavallan että Pohjois-Irlannin nykyväestöstä suurin osa on kelttiläisiä iirejä) ja Bretagnen alueella, mutta ajanlaskun alussa kelttejä asui vielä suuressa osassa Ranskaa, Saksaa ja Pyreneiden niemimaata; mm. eurooppalaisten jokien Tonavan ja Reinin nimet ovat kelttiläistä alkuperää. 

Kelttiläinen ilta Arlington-hotellissa  viimeisenä iltana sunnuntaina 28.4. oli matkan huipentuma. Illallinen nautittiin hämyisessä salissa kynttilän valossa. Neljä miestä istui lavalla soittaen ja laulaen perineistä kelttiläistä musiikkia. Hyvä-äänisen laulajamiehen ehdotellessa runsaslukuisen yleisön edustamia kansallisuuksia löytyi salista huutojen perusteella runsaasti turisteja maista, joihin irlantilaisia sankoin joukoin muutti suuren nälänhädän vuosina, eli Amerikasta, Kanadasta, Australiasta. Euroopan maistakin väkeä oli paikalla. 
Kun ei useiden maiden luettelemisen jälkeenkään tullut Suomi mainituksi, kajahti meidän joukostamme FINLAND, jolloin nurmijärveläiset sekä viereisten pöytien toinen suomalaisryhmä päästivät yhdessä kaikkein äänekkäimmän huudon. Läsnä olleiden syntymäpäiväsankareiden kunniaksi luikautetun happy birthday -laulun osalta kunnostauduimme laulamalla suomeksi ”paljon onnea vaan”, mikä tuli huomioiduksi.
Tiuhaan vaatteita vaihtaneen tanssiryhmän 2 naista ja 2 miestä tanssivat yhdessä ja erikseen, välillä haettiin yleisöstäkin joku lavalle pyörähtelemään. Kahden vikkeläkinttuisen miehen kilpasteppaus oli hauskaa katsottavaa. Voi kuvitella, että sillä  lailla ovat nuoret kelttimiehet  menneinä aikoina pyrkineet paremmuuttaan neitojen silmissä todistelemaan.

Liffey-joki jakaa Dublinin kahtia pohjoiseen ja etelään. Joen eteläpuolella on vanha kaupunki turistialueineen, kuten 1700-luvun yrjöjenaikuiset talot värikkäine ovineen. Miksi ovet ovat kaikki eri värisiä? Värikkäiden ovien selitys löytyy lopusta.

O´Connell Street on Dublinin pääkatu, jonka varrella on mm. Spire of Dublin -monumentti sekä pääpostitalo, joka toimi aikoinaan Irlannin itsenäisyystaistelujen keskuspaikkana.

Peruna on Irlannissa kunniassaan. Kermaista muusia oli tarjolla monella aterialla, usein kätkettynä kanan tai kalan alle. Samalla lautasella saattoi olla vielä maukkaita kokonaisia perunoita kuorineen.

Pistorasioista  Kira-opas valisti torstai-iltana matkalla kentältä hotelliin,  että ne poikkeavat meillä totutuista ja vaativat myös adapterin vaikkapa kännykän laturin kytkemiseen. Varoituksen sanat olivatkin paikallaan. Hotellihuoneen mustan 3-reikäisen pistorasian vieressä oli kytkin, mitä painamalla sähkö vasta meni päälle. Lattialla seinän vieressä kulkeneessa johdossa oli kytkin, mitä polkaisemalla jalkalamppu syttyi. Kirjoituspöydän laatikosta taas löytyi hiustenkuivaaja, jonka johto oli vedetty pienestä reiästä pöydän alapuolella olevaan pistorasiaan. (näin oli tehokkaasti estetty föönin lähtö matkalaisen mukaan). 

Polvihousut ovat Irlannissa miehen katu-uskottava asu ympäri vuoden. Runsaasti paljaita pohkeita vilahtelikin jalkakäytävillä ja pyörien  selässä meikäläisittäin viileähkössä  +8...+11 asteen säässä, sateessa ja tuulessa. Naisilla näkyi mikrohousuja ja minihameita paljaiden varpaiden pilkistäessä sandaaleista.

Pub-kulttuuri kukoistaa Irlannissa, ja aiemmin mainittu riehakasta elämäniloa kuvastava craic.  Brazen Head pub on Irlannin vanhin pub, jonka juuret juontavat aina vuoteen 1198 asti.  Tässä maineikkaassa pubissa oli sunnuntaina Teelingin viskitislaamo-retken jälkeen lounas, jolla jälleen oli tarjolla Guinnes-lihapataa, grillattua kananrintaa, herkullista ikivanhalla teurastajan reseptillä valmistettua mausteista makkaraa ja perunamuusia.

Puistoja Dublinissa on  useita.  St. Stephen´s Green Park suurine vanhoine puineen keskustan tuntumassa tarjosi vehreän paluureitin keskustasta hotelliin. Valtava Phoenix Park nähtiin nopeana pyrähdyksenä matkalla Belfastiin. Se on Euroopan suurimpia aidattuja kaupunkipuistoja. Ennen muinoin koko suuri alue oli  kuninkaallisena metsästyspuistona, mihin rahvaalla ei ollut asiaa. 1600-luvulla puistoon tuotujen kuusipeurojen jälkeläisiä vaeltaa siellä vieläkin. Nykyisin puisto on kaikille avoin keidas, josta löytyy metsiköitä, pelikenttiä ja vesialueita. Alue on kokonaisuudessaan yli seitsemän neliökilometriä ja siellä on yli 350 kasvilajia, useita lintulajeja. Puistossa on Dublinin eläintarha, joka on Euroopan toiseksi vanhin. Phoenix-puistossa sijaitsee myös Irlannin presidentin virka-asunto.  Valkoisen talon akkunalla loistaa jatkuvasti valo kuin majakka kutsumassa Irlannista lähteneitä palaamaan esi-isiensä maahan. 

Pyhän Patrickin katedraalissa kävimme perjantai-iltapäivänä. Se on yksi Dublinin suurimmista ja merkittävimmistä kirkoista. Irlannin kansallispyhimyksen mukaan nimetty kirkko on rakennettu 1190 ja kirkossa on paljon historiallisesti merkittävää nähtävää. Pyhän Patrickin uskotaan kastaneen dublinilaisia 400-luvulla kristinuskoon kirkon kohdalla olleesta kaivosta.

Rahayksikkö Irlannissa on euro. Irlannin aiempi rahayksikkö oli Irlannin punta  (1938–2002). Britanniaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa on käytössä Englannin punta.

Teelingin viskitislaamoon tutustuttiin sunnuntaina 28.4. Dublinissa ei ollut nähty uutta viskitislaamoa 125 vuoteen, kunnes jo 1700-luvulla viskiä tislanneen Teeling-suvun jälkeläiset Jack ja Stephen perustivat Teeling Whiskey Distilleryn vuonna 2015.  Suuri viskipalo vuonna 1875 tuhosi Teelingin tislaamon, eikä sitä silloin herätetty enää uudestaan eloon. Kuten nykyajan tyyliin kuuluu, ovat nykypolven Teelingitkin luoneet turisteja varten visitor centerin, turistikeskuksen historian ja viskin valmistusprosessin esittelyineen, tuotteiden maisteluineen sekä kauppoineen.

Titanic Belfast –museoon Pohjois-Irlantiin  lähdettiin lauantaiaamuna 27.4. aurinkoisesta Dublininista. Sade alkoi Belfastia lähestyttäessä. Etelä- ja Länsi-Irlannissa yöllä riehunut Hannah-myrsky puhalsi vielä laannuttuaankin sateenvarjoja nurin matkalaisten juostessa rankkasateessa bussista Belfastin suosituimpaan turistikohteeseen. Vuonna 2012 eli tasan sata vuotta Titanicin uppoamisen jälkeen avattu Titanic Belfast -museo esittelee laivan tarinan perusteellisesti rakennusvaiheesta sen onnettomaan loppuun saakka.
Museokäynnin jälkeen nautittiin lounas McHugh’s Bar & Restaurant -ravintolassa. Menu sisälsi maukasta irlantilaista kinkkua ja suklaa-tryffelikakkua kermavaahdon kera. Kermasta ei jälkiruuissa yleensäkään tingitty.. Sateen vuoksi Belfastin näkeminen supistui lyhyeen kiertoajeluun Itä- ja Länsi-Belfastissa. Sade hellitti bussin nokan käännyttyä etelää kohti, ja koukkasimme Hillsboroughin pikkukaupungissa, minkä turistineuvonnan kaupassa oli käyttöä Englannin punnillakin, mitä joillakin matkalaisilla oli.

Trinity College-yliopiston perusti Elisabeth I vuonna 1592. Sen vanhaan kirjastoon ja Book of Kells –näyttelyyn oli retki sunnuntaina 28.4. Teelingin viskitislaamon jälkeen. Näyttely kuuluu Dublinin nähtävyyksien ykkösiin. Wikipedian mukaan ”Kellsin kirja on kuvitettu keskiaikainen, latinankielinen evankeliumikäsikirjoitus. Sen valmistivat kelttiläiset munkit noin vuonna 800. Kirjassa on neljä evankeliumia tekstattuna mustalla, punaisella, purppuranvärisellä ja keltaisella musteella. Se koostuu 340 pergamenttiarkista, jotka on taitettu kahtia.” Eipä sitä päässyt tungoksen vuoksi lähemmin tarkastelemaan, mutta se löytyy kiinnostuneille internetistä sähköisenä . Näyttelyyn päästäkseen piti pihalla jonottaa hyvä tovi (onneksi ei satanut). Pitkän jonon vuoksi yksi matkalainen suunnistikin tien toiselle puolelle kauppaan, mistä Rajamäen mummokin myöhemmin hankki hienon jokasäänkoiranulkoilutustakin, kiitokset vielä avuliaalle matkakumppanille!

Yrjöjen aikaiset korttelit  punatiilisine taloineen ja erivärisine ovineen saivat kamerat räpsymään. Kira-opas pyysi arvailemaan syytä ovien väritykselle, mutta sitä oli mahdoton keksiä. Todellinen syy kun oli se, että kuningatar Viktorian kuoltua vuonna 1901 tuli Britanniasta määräys maalata kaikki Dublinin ovet mustiksi. Dublinilaiset olivat väristä toista mieltä, ja tuloksena syntyivät iloisen värikkäät ovirivistöt, jotka tänäkin päivänä piristävät muuten hieman yksitoikkoisten tiilitalojen seiniä.

Oli oikein mukava matka, ja Irlantiin olisi kiva mennä katsomaan muitakin paikkoja.

Rajamäen mummo

Kuvagalleriassa on kuvia

Hotelli Camden Court Hotel: www.camdencourthotel.com
Guinness-panimo ja lounasruoka: www.guinness-storehouse.com
Pyhän Patrickin katedraali: www.stpatrickscathedral.ie
Ravintola Hang Dai Chinese –ravintola: www.hangdaichinese.com
Lounas Belfastissa: www.mchughsbar.com
Titanic-museo Belfastissa: www.titanicbelfast.com
Teeling-whiskymuseo Dublin: www.teelingwhiskey.com
Trinity College –yliopisto: www.tcd.ie
Lounas Dublin: www.brazenhead.com
Kelttiläinen ilta: www.arlington.ie
Dublin-tietoa: www.visitdublin.com