Etelä-Ranskan Dordogne 14.– 20.9.19 - matkablogi

DORDOGNE 14.– 20.9.19 -  HERKUTTELUA, ELÄMYKSIÄ, NÄHTÄVYYKSIÄ

Matkalaisten kertomaa

Mistä oli päivä Dordognessa tehty?

Malbecista, hanhenmaksasta, sahramista, tryffeleistä, luumu- ja pähkinäjuomista, auringosta, plataanipuista, sinimalviasta, maissi- ja auringonkukkapelloista...
Niistä oli päivä Dordognessa tehty.
Mistä oli lounas tehty? Alkusalaatista: hanhenmaksasta, hanhenpateesta, hanhenfileestä, hedelmistä, kukista, pähkinäliköörillä höystetystä meloonista...
Pääruoasta: herkkusieniomeletista, ankanrasvassa poistetuista perunoista. Kyytipoikana ”normandialaisesta kolosta”, viinistä. Väliruokana: vuohenjuustosta. Jälkiruuasta: vohveleista ja jäätelöstä. Lopuksi tilan vanhanisännän omatekoisesta vadelmalikööristä. Näistä oli lounas tehty.
Mistä oli matkanjohtajuus tehty?
Leenan pirtsakasta olemuksesta, opastuksesta, asiantuntijuudesta, kokonaisvaltaisesta sitoutumisesta ryhmään  -  myös ohjelman ulkopuolella.
Siitä oli matkanjohtajuus tehty.
Mistä oli koko reissu tehty?
Elämyksistä, kokemuksista, uuden oppimisesta, auringosta, mainiosta seurasta, persoonallisuuksista, retkikumppanuudesta, ilosta.
Niistä oli reissu tehty ja muistot jäävät sydämeen.

• Margit

Kiitos matkasta, joka tarjosi minulle paluun 50 vuoden takaisiin maisemiin ja Padirac-luolastoon. Ihanaa, että olit löytänyt ja valinnut juuri tämän kohteen!

Tällä matkalla oli monta hienoa ja onnistunutta asiaa. Käyntikohteet olivat oman toivelistani mukaisia, monipuolisia ja hyvin toteutettuja. En olisi jättänyt yhtään pois, vaikka kuumuus veikin voimia. Pidin myös siitä, että ei tuhlattu aikaa istuskeluun ”kuppiloissa”. Kokemuksina aivan huippua olivat useimmat ravintolat, joissa ruokailimme. Ne olivat minulle yksi matkamme kohokohdista. Odotukset ranskalaisista herkuista täyttyivät. Kukkaroni ei kestäisi sellaisten aterioiden nauttimista Suomessa! Luulen, että emme aina tajunneetkaan, miten hienoja ruokia nautimme.
Olihan meillä myös aivan mainio bussikuski Manuel ja erinomainen opas Leena. Hyvällä oppaalla on suuri merkitys matkan onnistumiselle. Pidin oppaan monipuolisista tarinoista historiasta, maantieteestä, maisemista ym. Niitä oli mukava kuunnella!
Kiitos myös mukavasta matka-seurasta! Matka oli onnistunut siltäkin osin.

• Nimimerkki ”Erittäin tyytyväinen matkalainen”

Vieno lähetti terveisensä kaikille: Kiitos mielenkiintoisesta matkasta ja mukavasta porukasta. Oli tosi kaunista ja hyvää ruokaa!

Pertti Korpi keräsi kaikkien 20 matkalaisen vaikutelmat retken päätöspuheeseensa Saarimatkojen toimitusjohtaja-matkaoppaallemme ja ”jokapaikan höylälle”

• Kuka on se hurmaava henkilö, jonka sukunimessä on Kuutsan etunimi? Leena Immonen.
• Leena - miten sen sanois? Tanssiva tietosanakirja, jazzaava historioitsija, gurmeen ystävä, kulinarismin papitar, täydellisyyden tavoittelija, mainio tarinankertoja…
• Leena - sinun ansiostasi olemme saaneet kuulla ja oppia kaiken mm. Albi-sodista, paikannimien ac-päätteistä, linnoista, luostareista, linnanherroista, munkeista, papistosta, viinirypäleistä, viineistä, fermentoinnista, luumuista, pähkinöistä, vuohenjuustoista, hanhenmaksasta, tryffeleistä, luolastoista, ja toilettesta. Kiitos siitä.
• Laitoimme karvalakin kiertämään, tuotto oli lähes Siilinjärven lottopotin luokkaa. Päätalon Kallen isä sanoisi tässä vaiheessa: ”Oleppas hyvä, mutta älä laita turhuuksiin”, mutta me sanomme että laita!
• Jotta tämä kaikki on ollut mahdollista, kiitokset kuuluvat Sisko Vuorenmaalle Pelle Miljoonan sanoin: ”Hei Sisko, tahtoisin jäädä!”

Ja mitä matkalla sitten koimmekaan?

La 14.9. Tapasimme lentokentällä kello 11.50 osin punaisiin sonnustautuneen Leenan, joka siellä jo tulosti kirjautumisia Lufthansan lennolle Frankfurtiin Saksaan ja sieltä edelleen Toulouseen Ranskaan. Jotkut nauttivat ennen lentoaan maukkaan lounaan, mutta monet odottivat pientä tarjoilua koneessa  -  karvaasti pettyen pieneen makeaan suklaalla maustettuun kakkupalaan. Frankfurtissa sitten olikin jonoa suolaisen välipalan tiskille ennen Toulouseen lähtöä. Sinne saavuimme noin klo 19 aikaan pienelle kentälle, josta selviydyimme näppärästi ulos odottavaan bussiin, ihanan leppoisaan iltaan ja La France-hotelliin jättääksemme matkatavarat huoneisiin.

Bussi kiidätti meidät joen varteen jokiristeilyveneeseen, joka jo odottikin siellä. Risteilyllä luvattiin pieniä makupaloja ja musiikkia. Pienet makupalat osoittautuivat niin runsaiksi, että kaikki tunsivat itsensä kylläisiksi emmekä kaikkea edes jaksaneet popsiakaan, vaikka viinin kera niitä nautiskelimmekin. Cynthia viihdytti laulullaan meitä koko ajan risteilyveneellä aina 22.30:een saakka. Iltaristeily piristi, mutta hotelliin päästyämme ei tarvinnut unia kauan odotella.

Su 15.9. Seuraavana aamuna buffet-aamiaisen jälkeen 9.30 olimme valmiit aloittamaan Toulousessa opastetun kierroksen Emmanuelle-oppaan johdolla, jonka kertomukset Leena tulkkasi suomeksi. Kahvilassa pistäydyimme kierroksen päätteeksi, ja siellä nautimme leipomosta ostetut leivokset. Luvalla tietysti!

Ajo Douellen pikkukylään joen varrella, jossa nautimme runsaan lounaan ranskalaiseen tapaan nauttimalla parituntisen Vieux Auberge de Douelle -ravintolassa viinin kera ja kahvit päälle. Lounas tarjottiin ulkona katoksen alla, ja alkuruuaksi tuotiin maanmainioita kampasimpukoita.

Olimme valmiit lähtemään Chateau Plat Faisantiin maistelemaan Malbec-rypäleistä tehtyjä viinejä. Totta kai ostimme niitä mukaan muiden tuliaisten ohessa ja tilattiinpa sieltä useita laatikoita Suomeenkin jälkitoimituksena  -  niin mainioita viinit olivat!

Iloisen puheensorinan saattelemana Päädyimme iltasella hotelliimme Souillacissa, 3000 asukkaan pikkukylässä. Kyllä uiminen maistui uima-altaassa päivän päätteeksi joka päivä. Nautimme hotellissa mainion yhteisen illallisen.

Ma 16.9. Opastus Souillacin vanhassa kaupungissa, jossa tutustuimme Leenan tulkkaamana vanhan kaupungin luostarin ympärillä oleviin rakennuksiin myös piirustusten avulla. Mekaanisten lelujen museo kutsui meitä tutustumaan, ja päätimmekin mennä sinne myöhemmin. Souillacista on kotoisin myös rakennusten sementin korjauksissa käyttämisen keksijä Louis Joseph Vicat 1786-1861.

Vierailu Louis Roques´n pähkinä-, luumuviina-, viinitislaamossa maistiaisineen oli antoisa ja eksoottinen työntekijänä toimivan oppaan kanssa. Yhtä sujuvasti syntyivät häneltä kertomukset yrityksen toiminnasta ja historiasta kuin esitykset pullojen sulalla vahalla sulkemisesta ja etiketin liimauksesta. Yrityksessä kaikki tekevät kaikkia töitä. Hyvin hoidetussa puodissa oli kiva tehdä ostoksia viikon varrelle ja kotiin tuomisiksi vierailun päätteeksi.

Lounas nautittiin maatilaravintolassa Halle Paisanne et Artisanat d’Art, joka mainostaa itseään tyypillisenä alueen ravintolana. Alkuruoka-annos oli kerätty hedelmistä, kasviksista, mustista pienistä rypäleistä, graavatusta ankanrintalihasta, ankanterriinistä ja -pateesta (ainakin läpimitaltaan ison kakkulautasen kokoisen annoksena yhdelle hengelle), pääruokana ankanrasvassa paistettuja perunoita ja munakasta, sitten taidettiin tehdä ”reikä mahaan” hyvällä alkoholilla, jotta sinne mahtuisi juustolautasen antimet hedelmineen, pähkinöiden ja hunajan kera, sekä jälkiruokana jäätelöpallot, kahvi ja lopuksi vielä isännän tarjoama jälkiruokalasillinen makeaa vadelmaviiniä.

Kaiken tämän jälkeen seurasi vierailu tryffelitilalla, missä tilan tytär kertoi tryffelien viljelyksestä tammien juuristossa ja saimme ihailla Rosabelle-koiran taitoja tryffelien etsinnässä.  Tuliaisostokset tehtiin niin ikään tilan myymälässä. Illalla ei ollut yhtään nälkä, mutta oli kiva pulahtaa viileään uima-altaaseen.

Ti 17.9. Padirac-luolastoon lähdettiin aamusta hyvissä ajoin. Matka pysähdyimme kuvaamaan huikeita näkymiä. Luolaston syvyys on 103 metriä. Sinne useimmat kävelivät rappusia pitkin, mutta kolmella hissillä kulku osoittautui järkeväksi ratkaisuksi seuraavien päivien lihaskipujen välttämiseksi. Molemmissa tavoissa on puolensa. Muodostelmat valaistuksineen kosteassa luolastossa kuitenkin mykistivät kauneudellaan.

 Aivan luolan pohjalla asetuttiin pieniin veneisiin ihailemaan kallioita hiljaa lipuen  -  parissa kohtaa ripsahti vettäkin katosta niskaan, mutta ei se haitannut.

Rocamadourin kaupungissa lounastimme ja vietimme vapaa-aikaa. Paluumatkalla hotelliin pysähdyimme vuohifarmilla juustoja maistellen ja tuliaisia tankaten.

Ke 18.9. Vaikka lähdimme hotellista hyvissä ajoin, laivamme oli lähtenyt satamasta sinne saapuessamme, joten risteily piti siirtää seuraavaan lähtöön ja vaihdoimme lounaan aiemmaksi läheisessä Les Pres Gaillardou-ravintolassa. Vaihto kävi sutjakkaaksi, ravintola palveli joustavasti ja hyvin koko menyyn ajan.

Risteily Dordogne-joella avasi silmämme jyrkkien vuosisatoja vanhoihin kalliorakennelmiin pitkin jyrkkiä kallioita joen varrella. Rakennustapaa kutsutaan toisella nimellä troglodyyttiseksi tavaksi eli rakentamista kallioon luolaihmisten asuttavaksi.  Toinen sana tuli tutuksi myös tässä yhteydessä: speleologia eli luolatutkimus alkoi 1800-luvulla, jolloin Pyreneiden jylhän vuoristoalueen luolat saivat kiinnostuneet speleologit kimppuunsa.

Ostosten jälkeen matka jatkui pikaisena pysähdyksenä Sarlatin jylhään vanhaan kaupunkiin, missä näimme mm. todella korkean basilikan metallioven, vaatimaton arvaus ainakin 20 metriä korkean.

Souillaciin palasimme mahdollisimman nopeasti, koska olimme sopineet käynnistä mekaanisten lelujen museoon. Sinne oli kerätty runsaasti mekaanisia leluja eri aikakausilta mm. Lafayette-tavaratalon jouluikkuna oli esillä (Stockmannin tapaan). Vaikka päivä oli ollut kuuma ja pitkä, lelumuseo herätti sisäiset lapsemme, mikä näkyi hyväntuulisuutena ja leveinä hymyinä matkalaisten kasvoilla. Ei väsyttänyt yhtään, mutta uinti maistui päivän päätteeksi.

To 19.9. Matkan loppupuoli lähestyi ja tavarat oli pakattava. Aamiaisen jälkeen tutustuimme Cahorsin kaupunkiin. Cahors on keskeinen kaupunki Ranskan lounaisosassa, ja se on Lotin departementin hallintokaupunki. Cahors sijaitsee Oksitanian hallintoalueella. Kaupungin sijainti on mielenkiintoinen, sillä se on joen ympäröimä kolmelta suunnalta, jota kävimme ihailemassa korkealta näköalapaikalta. Lot-joki tekee mutkan juuri kaupungin kohdalla, ja näin syntyy pitkä niemimäinen alue, jossa kaupungin vanha keskusta sijaitsi. (Wikipedia)

Siellä mainio englantilainen oppaamme Susan Baxter johdatti meidät ensin maan alle hiljaiseen muinaiskaupunkiin, jonka rauniot on kaivettu esiin. Niiden päällä on nykyisin kaupungin toimivia rakennuksia.

Viivähdimme ilmehtijäoppaamme kanssa parin tunnin kierroksen ajan mielenkiintoisia juttuja kuunnellen ja pyhiinvaeltajien askelmerkkejä seuraten.

Nälän kurniessa pysähdyimme maukkaalle lounaalle ulkoilmaravintola au Comptoir d´Olt –ravintolaan, jonka lähellä kohosi kaunis, kaksitorninen pyhiinvaeltajien käyttämä silta Lot-joen yli.

Oli aika lähteä Toulouseen, jossa yövyimme samassa hotellissa kuin tullessamme. Päivän päätteeksi illastimme läheisessä ravintolassa kauppahallia vastapäätä, jonne useat meistä suuntasivat heti seuraavana aamuna ihailemaan mahtavia herkkunäkymiä. Jotkut puolestaan kiertelivät lähikatuja ja aukioita ihailemassa kaupunkia viimeisiä ostoksia tehdessään ennen lentoasemalle lähtöä.

Pe 20.9. Aamupäivä oli vapaata. Kauppahallissa käynti on todellinen ruokamaailman ihmemaa, johon kannattaa aina Ranskassa tutustua. Sieltä löytyvät hedelmien ja kasvisten lisäksi sellaiset lihaerikoisuudet, joita ei Suomessa näe lihatiskeissä: pötsiä, sydämiä, keuhkoja, kaniineja, järkyttävän isoja naudan selkäpaloja ja pihvejä, valtavia raakamakkarakiekuroita; kalatiskeillä kokonaisia tonnikaloja ja vaikka mitä valtamerikaloja äyriäisistä puhumattakaan!

Toulousen lentokentälle saavuttuamme kirjasimme itsemme sisään ja ostimme matkaevästä koneessa syötäväksi  -  tulomatkasta viisastuneina.

Laskeuduttuamme Frankfurtiin meidät ohjattiin erityisportille, jossa oli kotimaan koneen vaihtoaikaa useita tunteja. Leena oli järjestänyt meille mahdollisuuden tutustua lentokentän toimintoihin.  

Kentällä Marika Morel oli oppaanamme ja johtaa FraPort-yrityksen toimintoja. Leena käänsi hänen esittelynsä. Marika otti meidät vastaan ja vei meidät portille, jossa meidät turvatarkastettiin ja josta pääsimme Euroopassa ainutlaatuiselle bussikierrokselle tutustumaan lentokenttään sen ulkopuolelta, ns. plattalle. Leena kertoi tehneen vaikutuksen mm. se tieto, että Frankfurtin lentokenttä on Saksan suurin työnantaja, ja siellä on 81000 ihmistä palkkalistoilla! Palatessamme kierrokselta meidät jälleen turvatarkastettiin.

Noin tunnin kestänyt kierros oli vaikuttava kokemus meille matkalaisille, Euroopan kolmanneksi vilkkaimmalla kentällä Lontoon ja Pariisin jälkeen liikkuu valtavia koneita eri puolilta maailmaa. Näimme omin silmin, kuinka maailman suurin kone, kaksikerroksinen Airbus A380 nousi ilmaan aivan päämme yläpuolella. Kaksoisrunkoisen koneen siipien kärkiväli on 117 metriä, mikä tekee siitä historian suurimman lentokoneen. 

Lentokettä on pinta-alaltaan noin 45 hehtaaria ja 12 kilometrin päässä Frankfurtin keskustasta. Kentällä käsitellään valtavia määriä tavaraa, jotka vaativat varastointia rakennuksineen. Pienen ihmisen on aika mahdoton hahmottaa kenttää maasta käsin puhumattakaan vuotuisen 80 miljoonan matkustajan toimintojen koordinoimisesta nykyisen kahden terminaalin kautta. Kenttää laajennetaan koko ajan, ja parin vuoden kuluttua valmistuu uusi, kolmas terminaali. Kentällä viettämämme aika ei tuntunut yhtään pitkältä.

Helsingin lentokentälle saavuimme ihan ajallaan 00.30 lauantain vastaisena yönä. Sieltä osa matkalaisista jatkoi omatoimisesti koteihinsa ja noin puolet astui odottavaan bussiin Nurmijärveä kohti.

Sisko

Kuvagallerian kuvat