Helsingin retki 22.4.2022 – Oodi, Talvipuutarha, Kulttuurikeskus Sofia -Blogi

Helsingin retki 22.4.2022 – Oodi, Talvipuutarha, Kulttuurikeskus Sofia 

Kevät on luokkaretkien aikaa, ja Helsinki niiden perinteinen kohde. Viime perjantaina kevätretkelle Helsinkiin suuntasi myös Ventoniemen 50 hengen bussi täynnä entisiä koululaisia. Retkeläisinä eläkeläiset ovat varmasti ihan yhtä innokasta ja hälisevää joukkoa kuin lapsetkin, ja Iloinen puheenpälpätys täytti  bussin, kun aamuruuhkassa kohti stadia matkattiin, ja iltaruuhkassa sieltä palattiin. 

Kuvagallerian kuvat

Aina saa reissusta enemmän irti, kun on opas mukana – opas kun kertoo retkeläisille, mitä he näkevät. 50 hengen ryhmä jaettiin jo bussissa kahdelle oppaalle, jotka odottivat Oodissa, ja olivat mukana myös Talvipuutarhassa.

Ensimmäinen retkikohde oli  vuonna 2018 avattu keskustakirjasto Oodi.  Oodi valittiin Vuoden yleiseksi kirjastoksi elokuussa 2019 Ateenassa IFLA:n kansainvälisessä kirjastokonferenssissa, ja vuonna 2020 Oodi voitti kansainvälisen Best In Heritage -järjestön Project of Influence -kulttuuriperintöpalkinnon.  Tuskin noita Oodin saavuttamia meriittejä ihan heti mikään muu kirjasto saavuuttaa, niin monenlaisia palveluita ja toimintoja Oodi tarjoaa kirjojen lisäksi.  Yleiseti tilat ovat selkeitä, avaria ja valoisia, tehty kaikenikäisiä kävijöitä varten. Erikokoisissa ryhmä- ja työtiloissa istui ihmisiä läppäreineen pitämässä kokouksia, opiskelemassa, tekemässä työtehtäviään, kuka mitäkin.  Elokuvateatteri Reginan ohjelmisto vaikutti kiinnostavalta.  Oodin kolme kerrosta

Oodin kierreportaat ovat vaikuttavat. Portaikon seinämiä kiertää taiteilija Otto Karvosen taideteos Omistuskirjoitus, joka kertoo, kenelle kirjasto on tarkoitettu – jokainen löytää siitä taatusti itsensä ja luultavasti useampaankin kertaan. Koko luettelon voi käydä lukemassa täältä 

Kiinalaisen Ai Weiwein teos Divina Proportio on Oodin toinen merkittävä taideteos, jonka Helsingin kaupungin taidemuseo osti vuonna 2012 järjestämästään näyttelystä hintaan 100 000 euroa. Nyt tuo aikoinaan kohuakin herättänyt ostos on kaikkien kirjastossa kävijöiden nähtävillä Oodin toisen ja kolmannen kerroksen välisen valokuilun yläpuolelta. Teos on valmistettu harvinaisesta huanghuali-puusta. Idean tasasivuisista kolmioista tehtyyn teokseensa taiteilija oli saanut seuratessaan kissan leikkimistä samanmuotoisella pallolla. (Minunkin koirallani Kamulla on sellainen pallo, Kiinassa tehty tietenkin).

Talvipuutarha

Moni muukin mainitsi, että jostain syystä Talvipuutarha oli jäänyt näkemättä. Asuin aikoinaan ihan lähellä, mutta vasta nyt vuosikymmenten jälkeen "pääsin" sinne käymään - ihana eksoottinen keidas. Tästä voi lukea puutarhasta lisää 

Kulttuurikeskus Sofia

Itä-Helsingissä Kallvikinniemessä sijaitseva Kulttuurikeskus Sofia oli kolmas kohde. Sinne saavuttaessa alkoi jo olla nälkä, liikkeelle oli lähdetty jo aikaisin aamulla. Sofian ruokasali oli viihtyisä merinäköaloineen, ja lounaslistan silakkapihvit kermaviilikastikkeineen maistuivat. Rannassa oli vielä viimeisiä jäänläntäreitä. 

Lue  lisää  Sofiasta.

TP
24.4.22

Alapuolella on lisää kommentteja ja fiiliksiä nähdystä ja koetusta:

Kulttuuripäivä Helsingissä

• Kirjasto Oodi kaupungin keskustassa. Upea kirjasto ja kohtaamispaikka. Siellä voi lukea, lainata kirjoja, etsiä tietoa, tehdä töitä, palaveerata, ommella, tulostaa ym.
• Talvipuutarhan kaunis arkkitehtuuri, yli 200 erilaista kasvia, palmuja, kaktuksia, mehikasveja ym. on hieno paikka viettää aikaa rentoutuen ja nauttien erilaisesta päivästä.
• Kulttuurikeskus Sofia Kallvikinrannassa. Meren läheisyydessä ja kauniin luonnon keskellä. Sofia on Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiön omistama kulttuurilaitos. Metropoliitta Ambrosius kertoi meille ortodoksisuudesta ennen ja tänään. Sofian galleriassa saimme tutustua kirkkotaiteeseen ja ikoneihin.
• Vaikuttava paikka.
• Mukava päivä

Soile

************

Helsingin retken fiiliksiä

• Meidän fiilikset ovat hyvät. Oli mukava retki. Missään kohteissa emme olleet aiemmin käyneet, joten sikäli kaikki oli uutta
• Oppaalta sai paljon lisätietoa, mitä ei yksin harhaillessa olisi saanut. Talvipuutarhassa on pitänyt poiketa monet kerrat, mutta aina sekin on jäänyt.
• Ilmakin suosi meitä, mikä teki retkestä vielä onnistuneemman.
• Kulttuurikeskus Sofiassa ruoka oli hyvää ja maistui.
• Kiitos Margitille, kun oli osannut valita hyvät kohteet! Uutta Helsinki-retkeä odotellessa, 

terveisin
Arja ja Eki

************

• Retki oli onnistunut..Oodihan oli käymisen arvoinen paikka, helsinkiläisten olohuone, työhuone, kirjasto ja aivan upea arkkitehtuuri..tykkäsin.
• Kulttuurikeskus Sofiakin avasi ja avarsi ortodoksisuutta..vaikutti melkein maallisesta....
• Talvipuutarassa olen käynyt, mutta mukava oli käydä.
• Tunnelmakin porukan kesken vaikutti välittömältä ja mukavalta.
• Päiväretket ovat mukavia, kun pääsee yöksi kotiin...

Terkuin
Lea

************

• Kiva retki, mukava breikki arjessa
• Oppaan selostuksella saa aina paremman kuvan kohteesta
• Talvipuutarha oli hieno, miten suuriksi huonekasvitkin voivat kasvaa!
• Sofiassa en ollut käynyt, sekin oli kiinnostava paikka, ja ruoka hyvää
• Opiskelija-aikana tuli Helsinki tutuksi, mutta ei täältä Rajamäeltä tule sinne lähdettyä..

Terttu

Tunnelmia perjantailta

• Oli jälleen kerran mukava retkipäivä, vei pois arjen harmaudesta.
• Oodi on hieno paikka ja saimme siellä asiantuntevaa opastusta Helsingin kaupungin oppaalta. Tuli mieleen, että sinne voisi palata uudestaankin vaikka lasten kanssa päiväretkelle.
• Sitten talvipuutarha, mikä ihastuttava paikka. Siellä heräsikin ajatus kasvien lisäämisestä omaan asuntoon vaikka en olekaan varsinainen viherpeukalo.
• Kulttuurikeskus Sofia, viimeinen kohteemme oli upealla paikalla Kallvikinniemessä. Siellä oli myös nähtävää ja koettavaa ja erittäin maittavaa ruokaa. Hyvin kuorrutetut ja rapeiksi paistetut silakkapihvit saavat vieläkin veden herahtamaan kielelle. Kiitos emännille.
• Suuret kiitokset lopuksi Margitille ja jos sallitaan, nimittäisin häntä myös Rouva Aurinkoiseksi.

Eräs retkellä mukana ollut.

************

 

• Retki Helsingin kohteisiin oli mielenkiintoinen. Oodissa olen käväissyt ennenkin, mutta juuri nämä kohteet olivat jääneet väliin, ryhmähuoneet, keittiö ja arkkitehtuuriin perehtyminen.
• Myös talvipuutarhan tarinat kasvien iästä ja alkuperästä sekä kukinta-ajoista mm. olivat kiva kuulla, niinkuin koko puutarhan alkuajoista.
• Kulttuurikeskus Sofia olikin aivan uusi tuttavuus, kauniilla niemellä. Ruoka maistui valoisassa ruokalassa hyvin ja pappi Ambroiuksen vaatimaton esiintyminen ja jutustelu uskontojemme yhtäläisyyksistä ja eroista oli mielenkiintoista. Lopuksi näimme taidenäyttelyn ja kerrassaan upeita ikonimaalauksia. 
• Kaunis ja mukava päivä kokonaisuudessaan.

Kaija

************

Helsinki-retki 22.4.

• Oodiin ja Talvipuutarhaan tutustuttiin oppaan johdolla. Kuultiin ja nähtiin asioita, joihin ei olisi tullut kiinnitettyä omatoimikäynnillä mitään huomiota. Oodia ajatteli helsinkiläisten paikkana, mutta sehän on meille kaikille avoin oleskelutila, kirjastokin toki. Eiköhän sinne tule piipahdettua kaupunkiasioinneilla, nyt kun tietää, että sieltä löytää istahtamispaikan joltakin kolmesta kerroksesta ja löytyyhän sieltä ravintolakin. 
• Talvipuutarha ei sekään ole kaukana ydinkeskustasta. Mielenkiintoisia kasveja, tutut huonekasvit ”jättikokoisina”, mm. peikonlehti ja rahapuu parimetrisinä. Pääsiäisen ajan kukkien lisäksi joitakin muitakin kukkijoita löytyi tällä hetkellä. Ja kuvista nähtiin, että talvikuukausina oli ollut upeita kukkijoita, vaikkapa lumikuningatar. Kesällähän on sitten puutarhan edustalla ruusutarha ja muita istutuksia. Näkemistä riittää jokaiseen vuodenaikaan.  
• Retken viimeinen kohde Kulttuurikeskus Sofia, Kallvikinniemessä. Upea paikka, mäntymetsäinen niemi meren rannalla. Siellä lounaan jälkeen Metropoliitta Ambrosius kertoili auditoriossa Suomen ortodoksikirkosta leppoisaan tyyliin. Sofian johtaja Leena Hoppania kertoi kulttuurikeskuksen toiminnasta, esitteli Viipurin jatkumo-näyttelyä ja Pyhän Viisauden kappelia. Käveltiin vielä Pyhän Maria Pariisilaisen pienelle tsasounalle muutama sata metriä. Ja siinä matkalla, ihan matalalla, silmiemme edessä, haukka (ei riitä lintutuntemus määrittämään tarkempaa nimikettä) jahtasi lokkia, muutamia kierroksia lensivät peräkkäin. Tällä kertaa lokin kiemurat riittivät ja haukka vetäytyi. 
• Helsinki retken odotus oli pitkä, korona siirsi retkeä kaksi vuotta. Odotus kyllä palkittiin, oli mielenkiintoinen ja hyvin järjestetty reissu.

RaijaM

************

KUN  KATSOTAAN  VAIN  KAUKAISUUTEEN, LÄHELLÄ OLEVAT YKSITYISKOHDAT  VOIVAT NÄKYÄ  EPÄSELVINÄ  TAI  JÄÄDÄ KOKONAAN  HUOMAAMATTA

Noin voi ajatella EL-Nurmijärven perjantain päiväretkestä  Helsingin monipuolisiin tutustumiskohteisiin. Miten paljon meillä onkaan tunnin ajomatkan säteellä Nurmijärveltä erilaisia kulttuuri-, luonto- tai muita merkittäviä tutustumiskohteita, joita emme tunne. Vierailusta puhumattakaan.

Oodi on Helsingin uusin, vaikuttava kulttuuri- ja kohtaamispaikka. Ei vain perinteinen kirjasto, vaan paljon muutakin. Kaikkea ei edes osaa kuvitella kaupungin tarjoamaksi palveluksi meille kaikille. Suomalaista arkkitehtisuunnittelua parhaimmillaan. Aivan eri maailmasta kuin maailmankuulun amerikkalaisen Steven Hollin suunnittelema v. 1998 valmistunut peltilatoa muistuttava Kiasma, joka oli susi jo syntyessään.

Kun samasta ikkunasta näkyy Eduskuntatalo, Kansallismuseo, Finlandia-talo, Musiikkitalo ja Bottakin pilkistää vähän taustalla, ollaan todella suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin ytimessä. Oodi liittyy tähän jatkumoon saumattomasti, ja valtiovaltakin käyttää sen tiloja erilaisten kulttuuri- ja keskustelutilaisuuksien tapahtumapaikkana.

Töölönlahden pohjukassa Eläintarhan alueella sijaitsee Talvipuutarha, joka valmistui yksityiseen omistukseen v. 1893, ja jonka Helsingin kaupunki osti v. 1907 antaen sen kaupunkilaisten vapaaseen käyttöön ilman pääsymaksua. Siellä on nähtävänä yli 200 eri kasvilajia eri puolilta maailmaa, välimerellinen ilmasto ja ihmeellinen teräsrunkoinen lasinen rakennus. Peruskorjauksen jälkeen se  on taas elämänsä kunnossa. Se oli, ja on kai edelleenkin keväisten koululaisretkien vakiokohde Helsingissä. Taisin itsekin käydä ensimmäisen kerran Talvipuutarhassa sellaisen retken yhteydessä.

Kun Ventoniemen bussi melkein ei mahtunut kääntymään Kuolemankurvista ylös kohti Moukaripörssin kurvia, ja astuimme ulos autosta, niin muutamille meille palautui mieleen risiiniöljyn käry ja tiukkojen kilpailumoottoreiden pauhu yli kuudenkymmenen vuoden takaa. Eläintarhan ajot järjestettiin Talvipuutarhaa ja Eläintarhan urheilukenttää kiertävällä 2 km:n katuradalla vuosina 1932-63, aina Äitienpäivänä. Se oli aikansa merkittävin moottoriurheilutapahtuma Suomessa. Vieläkin sen katsojamäärä v.1958, 82597 maksanutta katsojaa, on ylittämätön samanaikaisena katsojamääränä niin urheilukilpailuissa kuin festareillakin. Kisojen historia päättyi v. 1963 traagiseen kolariin ajojen viimeisen lähdön startin jälkeen. Aika oli jo mennyt Eläintarhan ajojen  ohi. Rata oli lyhyt, kapea, mutkainen ja ilman mitään turva-alueita. Viimeisenä vuonna ajettiin sen radan kierrosennätys, keskinopeus n. 126 km/h. Tuon ajan parhaita ratamoottoripyöräilijöitä Suomessa oli Antero Ventoniemi, bussiyhtiön perustajan Väinö Ventoniemen  poika. Yhtiön kotipaikka oli Jokela Tuusulassa, joten mehän kävimme katsomassa Eltsussa miten lähes oman  kylän poika Antero pärjää kilpailussa. Ja hyvin pärjäsi. Ventoniemen bussilla mentiin. Nytkin ajettiin saman yhtiön bussilla samaa kilparataa yli puolet ratakierroksesta, tosin väärään suuntaan.

Eläintarhan ajojen ratakartta

Joillekin meistä matka Talvipuutarhasta Kallvikin niemelle kulttuurikeskus Sofiaan saattoi olla aikamatka työelämävuosien alkuun. Siihen aikaan paikka tunnettiin Osuuspankkiopistona, jossa koulutettiin suuri määrä osuuspankkien ja muun osuustoimintaliikkeen toimihenkilöitä ja luottamusmiehiä eri tasoisilla kursseilla ja koulutuspäivillä. Tehokasta verkostoitumista. Huhujen mukaan kellarikerroksen Hippodisko oli aikanaan itäisen Helsingin paras verkostoitumis- ja erilaisten suhteiden luomispaikka. Mistähän johtuu sanonta "olo on kuin osuuskaupanhoitajalla"?  Vieläkin tämä paikka on olemassa, aktiviteeteistä ei meille kerrottu. Päiväsaikaan meno tuntui aika verkkaiselle, ja tunnelmaa korosti vielä se , että itse kulttuurikeskus ja sen interiöörit ja kalustus ovat lähes alkuperäisessä kunnossa. Isolla rahalla saatiin aikoinaan tyylikästä ja aikaa kestävää muotoilua.

Aika kulki eteenpäin kurssi- ja koulutustoiminnassa , eikä enää ollut tarvetta samanlaiseen koulutukseen kuin ennen, ja OP- ryhmä  suunnitteli alueelle uutta käyttöä. Helsingin kaupunki ei kuitenkaan suostunut pankkimiesten kaavamuutosehdotuksiin, joissa suunniteltiin alueelle tehokasta asuntotuotantoa. Pelastajaksi tuli vähän aikaisemmin tarkoitusta varten perustettu Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, jolle alue ja kiinteistöt myytiin. Uusi toiminta alkoi v. 2007 säätiön toimintaperiaatteiden mukaisena. Voisi sanoa, että hengellinen valta selätti puhtaasti rahan vallan. Hyvä niin, nyt ainakin voi kuvitella, että upean Kallvikin niemen mäntymetsät ja avoimet rannat säilyvät kauas tulevaisuuteen.

Metropoliitta Ambrosius kertoi meille kulttuurikeskuksen ja säätiön toiminnan perusperiaatteista , joihin kuuluu yhteiskunnallinen arvokeskustelu, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus  ja eettinen pohdiskelu sekä idän ja lännen kulttuurien ja uskontojen keskinäinen ymmärtäminen ja kunnioittaminen. Metropoliitta itse on paras esimerkki tästä toiminnasta. Hänet tunnetaan erittäin taitavana verkostoitujana, talousmiehenä ja ekumeenisten suhteiden luojana ympäri maailmaa. Tätä kuvastaa jollain tavalla myös säätiön hallituksen kokoonpano: talouselämän ja julkishallinnon ykkösnimien lisäksi myös emerita piispa Irja Askola, pitkäaikainen metropoliitta  Ambrosiuksen yhteistyökumppani.

Metropoliitta Ambrosius

Pääsiäinen on ortodoksisen kirkkovuoden merkittävin juhla-aika, ja sen merkitys tuli  esille, kuten myös luterilaisen ja ortodoksisen kirkon rauhallinen rinnakkaiselo ja toiminta Suomessa. Kysymykseen naispappeudesta ortodoksisessa kirkossa metropoliitta vastasi ympäripyöreästi, keskustelu asiasta jatkuu, ehkä joskus... Syynä saattoi olla se, että hän on joskus saanut vähän nuhteita asian liiallisesta kiirehtimisestä.

Tilaisuus päättyi toivomuksiin sotatilan päättymisestä Ukrainassa ja rauhan palaamisesta maailmaan. Metropoliitta Ambrosiuksen toivoa luoviin sanoihin ja vetoomukseen rauhan puolesta meidän kaikkien oli aiheellista ja  helppoa yhtyä omista ehkä vähän erilaisista  näkökulmista riippumatta.

Kiitos Margit, taas kerran teit aurinkoisesta kevätpäivästä mieliin jäävän retkipäivän.

1. sunnuntaina pääsiäisestä 2022 , Pena