Huomenna hän tulee – Espoon Kaupunginteatteri 16.11.22

HUOMENNA HÄN TULEE  Espoon Kaupnginteatterissa 16.11.22

Keskiviikkona 16.11. oli vuoden viimeinen teatteriretki - kiinnostava näytelmä ja loistavat näyttelijät + muhkea väliaikasämpylä & oma, santsikupin taannut kahvikannu joka pöydässä. Hieno reissu, kiitokset Margitille tämän, sekä vuoden muidenkin kotimaan retkien järjestämisestä!

Katso kuvagallerian kuvat

Samuel Beckett (1906–89) syntyi Irlannissa, mutta perheellä oli ranskalaiset juuret. Ranskaan vei Samuelinkin tie, ja kirjoituskielikin vaihtui englannista ranskaan Lue lisää  

Ranskaksi kirjoitettu näytelmä  Huomenna hän tulee (En attendant Godot  1952, engl. Waiting for Godot 1954) herätti kohua ilmestyessään – Mikä se sellainen näytelmä on, missä ei tapahdu mitään? Ihan absurdia!  Mutta jo vuonna 1954 näytelmää esitettiin myös Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä, ja se on palannut yhä uudelleen muidenkin suomalaisten teattereiden ohjelmistoon.

Käännöksellä on väliä. Näytelmän aikaisemmat suomenkieliset käännökset ovat kaiketi olleet englannista. Espoossa nähdyn, Reita Lounatmaan uusi, ranskasta tehty käännös oli hykerryttävää kieltä, ja Martti Suosaloltahan verbaalinen tykitys sujuu, ja muutakin tykitystä kuultiin. Teatterin mobiilisovelluksella sai kännykkään esityksen reaaliaikaisen suomenkielisen tekstityksen tukemaan kuultua - harmi ettei sitä voinut tallentaa myöhempää tutkimista varten.

Näytelmän esiteteksti:
Ystävyksiä Vladimiria ja Estragonia esittävät Martti Suosalo ja Mika Nuojua. He odottavat tienposkessa salaperäistä Godot-nimistä miestä, joka on tärkeää tavata, mutta tapaamisen syystä ei ole varmuutta. Miesten sanailun katkaisevat ohi kulkeva herra Pozzo (Ville Majamaa) ja hänen kantajansa Lucky (Tomi Alatalo). Aina on jotain, mitä odottaa, kun pienet ihmiset yrittävät löytää edes vähän onnea ja tarkoitusta elämäänsä.

Onkohan tässä uusi Kiviä taskussa, mitä Martti Suosalo & Mika Nuojua ovat esittäneet Pentti Kotkaniemen ohjauksessa jo vuodesta 2002? Klassikot elävät ja saavat aina uudessa ajassa ja paikassa uusia tulkintoja uusilta esittäjiltä ja ohjaajilta – ja uudelta yleisöltä.

Tuulikki P.

Alla muiden mukana olleiden kommentteja:

Eeva-Liisa:
Pidin kovasti esityksestä.  Esiintyjät olivat mitä mainioimmat. Heille kuuluu iso kiitos siitä, että voi tehdä esityksen, vaikka mitään ei tapahdukaan eikä juonta juurikaan ole.
Dialogi oli yhtä tajunnan virtaa, kuuntelin sitä korvat hörössä. Surullisen hauska.
Olen nähnyt tämän joskus aikaisemmin, joten "juonta" ei tarvinnut seurata, vaan kuunnella sanailua.
Teatteri oli hieman ahdas ja sokkeloinen, mutta se ei haitannut, kun aikaa oli tarpeeksi siirtyä.

Aune:
Odotukset olivat korkealla, kun suunnistimme kohti Espoon kaupunginteatteria katsomaan Samuel Beckettin näytelmää, jonka pääosissa oli kaksi huippunäyttelijää, Martti Suosalo ja Mika Nuojua.

Näyttämöllä oli lavastuksena vain puu ja kivi. Estragon istui kivellä ja valitteli jalkaansa, kenkä oli hiertänyt. Vladimir ilmestyi näyttämölle liian pienessä takissa ja liian lyhyissä housuissa. Ystävykset odottelivat Godot-nimistä miestä, joka ei koskaan saapunut. Miehet sanailivat välillä hilpeästi, välillä syvällisesti. Takana oli kymmeniä vuosia yhteistä taivalta, ja ystävykset miettivät, pitäisikö erota, mutta siinä he vain yhdessä odottelivat. Sitten alkoi kuulua hirveätä kolinaa, ja näyttämölle saapui herra Pozzo (Ville Majamaa) palvelijansa Luckyn (Tomi Alatalo) kanssa. Herra oli alistanut palvelijansa sitomalla hänen kaulaansa narun. Lucky kulki aivan kumarassa, mutta pystyi kantamaan paljon tavaraa ja täyttämään herransa käskyt.

Väliajalla kahvipöydässä keskustelimme näytelmän mahdollisesta sanomasta. Kuvittelimme, mitä vielä voisi tapahtua. Päättelimme, ettei tapahtuisi mitään, olihan näytelmän nimi "Huomenna hän tulee".

Toisessa näytöksessä Vladimir ja Estragon tulivat seuraavana päivänä uudestaan odottamaan. Herra Pozzo palvelijoineen tuli takaisin huonossa kunnossa. Kaverukset yrittivät auttaa, mutta kohta kaikki makasivat näyttämöllä kasassa. Herra Pozzon ja palvelija Luckyn päästyä lopulta lähtemään ystävykset jatkoivat odottamista...

Näytelmä pani ajattelemaan, vaikka siinä ei ollut päätä eikä häntää. Ilman todella taitavia näyttelijöitä esitys olisi ollut tylsä. Nauraakin sai. Esimerkiksi Vladimirin herkkä rakko ja Estragonin avuttomuus ja huonomuistisuus huvittivat. Palvelija Luckyn notkeus oli ilmiömäistä, ja kun hän puhkesi puhumaan, täytyi ihmetellä hänen sanavarastoaan. Ajatuksesta ei kyllä saanut selvää.

Tämä oli todellakin absurdia teatteria.

Sisko:
Oli huikea esitys! En voi kuvitella pääosiin ketään muita kuin Suosalon ja Nuojuan. Koko ajan huomasin hymyileväni esityksessä, josta ei puuttunut nokkeluutta, pieniä eleitä ja vauhtia huumorin säestämänä. Vaikuttava esitys kaiken kaikkiaan.

Margit:
Irlantilaisen Samuel Beckettin (1906–1989) näytelmä Huomenna hän tulee sai ensiesityksensä Pariisissa vuonna 1953.

Kulkuriystävykset Estragon (Mika Nuojua) ja Vladimir (Martti Suosalo) odottavat, ensin kukaan ei oikein tiedä ketä he odottavat, he odottavat Godota. Mutta kuka on Godot, se ei  selviä. Ystävykset kinastelevat, mutta sen vanha ystävyys kestää ja ystävyys jatkuu. He yrittävät viihdyttää toisiaan, jotta odottavan aika ei kävisi pitkäksi.

Lavastus oli karkea ja yksinkertainen, mutta tuki hyvin esitystä, jossa ei juurikaan juonta ollut.

Minua ei naurattanut, vähän hymyilytti, mutta sisälläni kutkutti. Humoristista, komiikkaa, hienoa näyttelemistä. Tykkäsin kovasti.

Toinen parivaljakko Pozzo ja Lucky. Mieleeni väistämättä piirtyy tässä ajassa muuan idän diktaattori, vallanhimoinen olio, joka alistaa lajitoverinsa, jolla on hirttosilmukka kaulassa talutusköyden perässä, kipu tuntuu sisimmässäni.  Luckyn (Tomi Alatalo) mainio näyttelijäsuoritus.

Toisessa näytöksessä tämän parivaljakon kohtausta olisi voinut vähän lyhentää.

Godot ei tullut, hän tulee huomenna. Odotetaan. Puhuttiin tai ei puhuttu mitään. Näyteltiin. Hienosti näyteltiin.

Raija ja Jukka:
Huomenna hän tulee. Espoon Kaupunginteatterissa ystävykset odottivat herra Godotia.  Katsojinakin odotimme, ainakin taitavaa sanailua, kun pääosissa olivat Mika Nuojua ja Martti Suosalo. Ei petytty eikä pitkästytty, teksti oli paikoin hulvatonta, mutta myös surullista. Näyttämöllä vierailivat ohikulkijoina Ville Majamaa ja Tomi Alatalo. Tomin parin minuutin ”ajattelu” oli kyllä uskomaton tekstitytkitys. Ja fyysisesti hänellä varmasti raskain rooli. Mistä näytelmä sitten kertoi, ystävyydestä ainakin. Ja aina on jotain mitä odottaa.

Margit oli tilannut loistavat paikat, 4 ja 5 riveillä keskellä. Tuntui kuin näyttelijät olisivat puhuneet juuri meille, oltiin niin samalla tasolla kuin näyttämö.

Pertti:
Itse aloin odottamaan, Mikä se Godot on miehiään, miten hänen tulemisensa voi pelastaa kulkurien maailman? Yritin bongata repliikeistä tarkempia kuvauksia miehestä, mutta en niitä onnistunut nappaamaan. Suosalo oli selvä tähti ja loisti parhaiten, Pozzo jäi toiseksi, vaikka omi kovan äänen ja oli kookas.
Sen aikaisen yhteiskunnan hierarkkisuus oli silmäänpistävää, kulkuritkin olivat herroja orjaan nähden, silti nämä kulkurit kävivät jopa "tasa-arvokeskustelua", vaikka Pozzo-orjapiiskuri onnistuikin hankkimaan kulkureilta välillä säälipisteitä. Orjan fysiikkaa kumarassa olemista paikallaan täytyi erityisesti ihmetellä. En oikein ymmärtänyt, miten orjapiiskuri orjineen liittyi Godon odotuksiin... ehkä toisen kulkurin kommentti hyvästä ajankulusta oli se pointti. Mielenkiintoinen esitys sinällään joka ei kulisseilla ja rekvisiitalla elämöinyt, vahvat esiintyjät huomion keskipisteenä riitti hyvin.

Ulla:
Hieno esitys imaisi ainakin minut sisään ja miksipä ei, sehän kertoi juuri meistä ihmisistä. Oivalluksia elämästä nautittavalla huumorilla höystettynä. Hyvä teksti ja loistava näyttelijätyö takasivat mielenkiintoisen ja onnistuneen esityksen. Pidin paljon. Kiitos Margit