Kevätretki Tammelassa 21.4.2023

Kevätretki Tammelassa 21.4.2023

Aamuvarhaisella keräsimme bussiin neljäkymmentä innokasta lähimatkailusta kiinnostunutta yhdistyksemme jäsentä. Mikäs oli reissuun taas lähteä, kun aurinko paistoi täydeltä terältä ja sää tarjosi ihanan kevätpäivän. Kevätmaisemaa oli mukava ihastella bussin ikkunoista ja bongailla kevään ensimmäisiä vuokkoja ja muuttolintuja – ainakin joutsenia näkyi ja peuroja.

Margit taustoitti menomatkalla retken aiheeseen kertomalla sotien merkityksestä Etelä-Hämeen väestölle 1500 – 1800 luvuilla.  Härkätien historiasta aloitin. Härkätie on keskeisesti vaikuttanut Etelä-Hämeen väestön elämään. Härkätie on tieosuus, joka yhdisti Turun ja Hämeenlinnan ja sen ympärille kehittyi kukoistava kyläasutus, joissa kestikievarit huolehtivat matkailijoista. Härkätie on ollut kulkuväylänä jo 800 -luvulla viikinkiaikoina. Pysyvä asutus tien varteen muodostui vasta ristiretkien jälkeen 1300 -luvulta alkaen.

Härkätietä mekin kuljimme retkellämme pätkän matkaa. Tunnemme varmaankin jokainen tämän kehtolaulun:

Tuu, tuu tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
hämäläisten härkätietä.

Enpä malttanut olla kertomatta omista juuristani, jotka ovat osittain syvällä Hämeessä. Esi-isäni olivat sotilaita, kaukaisin jäljitetty esi-isäni syntyi Tammelassa 1.9.1777. Tammelan kirkon lattian alla ovat nykyäänkin vielä yhden sotilassukuhaarani jäsenten luut, he ovat haudattuna kirkon lattian alle.

Saavuimme Tammelan keskustaan. Näimme, kun joku mieshenkilö viittoili kunnantalon pihalla, että hoi tänne! Hän oli Tammelan kirkon oppaamme Seppo Kujala – ja mainio opas olikin. Nautimme ensin Tammelan kunnantalon kahvilassa pullakahvit, pullat olivat vastaleivottuja ja sai valita mieleisensä. Sitten siirryimme vieressä olevan kirkon pihalle. Opastus alkoi Hakkapeliitta patsaan juurella. Kirkon eteiseen siirryttyämme kohtasimme ensimmäisenä jalkapuun ja häpeätuolistakin opas tarinoi. Mietiskelin, että olivatkohan esi-isäni kenties joutuneet käyttämään näiden esineiden palveluja.

Kirkkosalissa oli jämtti komento, opas istutti ryhmämme samoille tietyille penkkiriveille, jotta hän näki kaikkien kasvot ja ilmeet, joista hän voi päätellä miten hänen tarinointinsa otettiin vastaan. Tarinaahan riitti ja mielenkiintoista oli. Elämyshän se opastus oli.

1480-luvulla alettiin rakentaa kivikirkkoa Kaukjärven ja Pyhäjärven väliselle kannakselle. Kirkon kapea itäosa, jossa myös alttari sijaitsee, on peräisin myöhäiskeskiajalta, jolloin kirkko oli korkea mutta lyhyt. Kirkon vanha osa on ulottunut saarnatuoliin asti. Kirkon laajennusosa on valmistunut vuonna 1785. Kirkon seinät ovat uhmanneet aikaa ja uhmaavat yhä kertoen siitä, mikä kestää aikojen mullistuksissa.

Jokaisella kirkon esineellä oli myös oma tarinansa, kuten yhdestä männystä veistetyllä kastemaljalla, saarnastuolilla, seinäkellolla, kirkon suojelupyhimys Pyhä Mikaelilla jne.

Opastus kesti puolitoista tuntia ja lisääkin kerrottavaa varmaan oppaallamme olisi ollut, mutta matkan piti jatkua. Tulkaa uudestaan! -kehotti opas. Vierailumme kirkossa osui hyvään aikaan, koska kirkossa aloitetaan tänä vuonna peruskorjaus, korjauksen ajan kirkko on suljettu.

Saavuimme Lounais-Hämeen Pirtille, joka on vuonna 1948 valmistunut kotiseututalo Saaren kartanopuistossa. Mukaamme saimme lehtisen Pirtin historiasta ja tarinasta.

Lähdimme 1600-luvulle Hakkapeliittojen aikaan. Lounaaksi tarjottiin1600-luvun henkeen tehty Hakkapeliittojen mieliteot menu:

• Mäkikylän Martan ohrareiska
• Porkkana-kuminakeitto
• Lohipiiras
• Kallion emännän lanttumuhennus
• Kana punaviinikastikkeessa Kaarinan tapaan
• Munat sinappikastikkeella
• Hapankaali
• Kaksivärinen mantelivanukas

Lounaan lomassa kuulimme musiikkia, esiintyjinä Sanna ja Kalle Mansikkaniemi. Sanna on kuoronjohtaja ja hänen instrumenttejaan ovat laulu (mezzosopraano), viulu, piano, urut ja saha. Meille Sanna lauloi ja soitti barokkiviulua sekä kannelta.  Kalle soitti barokkiviulua, hänen instrumentteina ovat myös lyömäsoittimet

Opas kertoi tammelalaisista Hakkapeliitoista, jotka astuivat ruotsalaisten matkaan 30-vuotiseen sotaan ja lisäksi Tammelan historiasta. Omasta mielestäni opastus ei ollut oikein onnistunut.  Osasyynä oli se, että puhetta oli vaikea kuulla hälinän takia, kun se tapahtui jälkiruuan ja kahvin tarjoilun lomassa. Mutta varmaankin he, jotka keskittyivät kuuntelemaan, saivat ammennettua tiedonjyväsiä.  

Kotimatkalla oli aikaa sulatella kaikkea päivän aikana kuultua ja koettua.

Kuvagallerian kuvat

***

Margit