Kirkonkylän Ahjolan historiaa

Kirkonkylän Ahjolan historiaa

Maaliskuun hohtavien hankien keskellä sininen taivas taustanaan kohoaa komea keltainen kivirakennus Ahjola (kuva otettu 12.3.2023). Mikä on ollut alkujaan tämä talo, minkä kiviportaita moni Eläkeliiton Nurmijärven yhdistyksenkin jäsen viikoittain kapuaa mennäkseen jumppaamaan, bocciaa pelaamaan tai kuoroharjoituksiin? Pentti Lehmusvaara kertoo Ahjolan värikkäästä historiasta.

A H J O L A

Kun kirkonkyläläisen nahkuri Mäen kuolinpesän omaisuus oli myytävänä, joukolle Kirkonkylän ja Palojoen isäntiä tuli mieleen toiminnan jatkaminen. Perustettiin Nurmijärven Maanviljelijöiden Nahkateollisuusosakeyhtiö, jonka yhtiöjärjestys hyväksyttiin Suomen Senaatissa vuonna 1917.

Ensimmäisinä osakkeiden merkitsijöinä oli parisenkymmentä Kirkonkylän ja Palojoen merkittävää isäntämiestä. Nahkuri Mäen jäämistö ostettiin, ja rakennutettiin uusi 30 metriä pitkä ja 13 metriä leveä sementtitiilinen tehdasrakennus toimintaa varten. Se oli ensimmäinen kokonaan kivinen rakennus kylällä, sen ajan oloihin nähden hanke oli varsin iso ja komea. Isäntiä ei voi ainakaan turhasta vaatimattomuudesta syyttää.

Aika oli kuitenkin varsin levotonta. Kevään 1918 vapaussota ja sen jälkeiset tapahtumat ja muut yhteiskunnalliset muutokset johtivat siihen, että toiminta  ehti tuskin alkaa, kun yhtiö oli jo vuonna 1922 osittain konkurssitilassa ja rakennuskin näytti keskentekoiselta. Parkkitiinuissa likoamassa olevien nahkojen haju tehtaan ympäristössä oli varmaan aika tymäkkä.

Samana vuonna tehdasrakennuksen tontteineen osti toinen yhtiö, jossa olivat mukana Nurmijärven Maamiesseura, Kirkonkylän Nuorisoseura, Nurmijärven Maataloustuottajien yhdistys, Nurmijärven Suojeluskunta ja Kirkonkylän Lotta Svärd -osasto.

Talo kunnostettiin seurantaloksi sopivaksi, ja se nimettiin Ahjolaksi aikaisemman nuorisoseurantalon mukaan.

Talon pääasiallisena käyttäjänä oli Nurmijärven Suojeluskunta moninaisine toimintoineen. Oli myös suurena rahoittajana vuonna 1932 tehdyssä isossa rakennuksen korjaustyössä. Ahjola oli tapahtumapaikkana lukuisille juhlille, urheilukilpailuille, iltamille, elokuvanäytännöille ja kesäjuhlille. Lotat toimivat juhlissa emäntinä ja hoitivat tarjoilut, kuten myös suurempien maakunnallisten tapahtumien soppatykki -muonitukset. Artturi Jokela kertoi:”Raalasta ensin hiihdettiin 10 kilometriä Ahjolaan, sitten  hiihdettiin kilpailumatka ja sen jälkeen lähdettiin kotimatkalle - jälleen suksilla".

Suojeluskunnan harrastusten joukkoon kuului myös torvisoitto. Kirkonkylän ja Rajamäen soittokunnat esiintyivät vuorotellen juhlissa. Kesällä soittopaikka oli usein Ahjolan matalan osan katolla oleva parveke, josta soitto kajahteli koko kylälle. Jälkipolville säilyneistä nuoteista päätellen orkestereissa on ollut varsin kovia soittomiehiä.

Osa näistä suojeluskuntien ja nuorisoseuran torvista oli myös meidän, 1950-luvun lopulla torvisoittoa aloitelleiden poikien käytössä, ja ne ovat tallessa edelleen. Muutama sen ajan soittaja oli myös opastamassa meitä "uramme" alkuvaiheissa. Erityisesti mieleen jäi Kalle Sairanen, taitava trumpetisti, monivuotinen Taaborin Kivijuhlien alkuaikojen leppätorven soittaja.

Uuden yhtiön omistajat olivat laiminlyöneet kiinteistön lainhuudatuksen nimiinsä määräajassa, ja niin Ahjola päätyi vuonna 1937 pakkohuutokaupassa Nurmijärven Säästöpankin omitukseen Nahkateollisuusosakeyhtiön vanhojen velkojen vuoksi.

Tämän jälkeen Nurmijärven Suojeluskunta vuokrasi koko talon käyttöönsä 18.000 markan vuosivuokralla pankilta, ja osti sen  vuonna 1941 omakseen.

Sota-aika 1939-1944

Syksyllä 1939 ilmassa alkoi olla selviä sodan merkkejä. Neuvostoliiton esittämiä aluevaatimuksia ja muita ehtoja ei voitu hyväksyä. Valmistauduttiin sotaan, ja lokakuussa 1939 myös monet nurmijärveläiset miehet saivat kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Marraskuun viimeisenä päivänä itänaapurin lentokoneet pommittivat ankarasti Helsinkiä. Alkoi Talvisota, joka päättyi 13. maaliskuuta 1940.

Pommitusten seurauksena suuri joukko helsinkiläisiä  evakuoitiin maaseudulle. Nurmijärvellä heitä oli enimmillään noin 7000 henkeä, lähes saman verran kuin pitäjässä oli asukkaita. Kirkonkylää pommitettiin kahdesti joulukuun viimeisenä päivänä 1939. Pakkasta oli noin 40 astetta, kirkas sää. Koneet lensivät matalalla, pudottivat pommeja järven alueelle ja keskelle kylää sekä tulittivat ihmisiä konekivääreillä. Jostain syystä vihollisella oli käsitys, että järven alue olikin lentokenttä. Samoin Ahjola saattoi olla kohteena, olihan se suojeluskunnan käytössä. Sen ja viereisen suuren huvilan, Vahteriston, väliin putosi pommi, jonka sirpaleiden jäljet olivat näkyvissä pitkään talojen päädyissä. Ahjolan seinästä ne peitettiin näkymättömiin vasta viimeisessä peruskorjauksessa.

Puolustusvoimat otti Ahjolan tiloja käyttöönsä, ja sinne sijoitettiin alakertaan  Suomen Huollon sairaala,  yläkerrassa toimi armeijan soitto-oppilaskoulu tiukan sotilaallisessa komennossa. Samoin heti jatkosodan alussa perustettujen puolustusvoimien viihdytysjoukkojen taiteilijoita oli sijoitettuna Kirkonkylään, osa Ahjolaan. He eivät täällä varsinaisesti esiintyneet, mutta rintamakiertueiden välissä pidettiin lomaa ja harjoiteltiin Ahjolassa. Maamme johtavimmat taiteilijat Tauno Palosta alkaen viettivät täällä eri pituisia aikoja. Joukon päällikkönä oli näyttelijä Kullervo Kalske.

Jatkosota päättyi syyskuussa 1944, ja Moskovassa 19.9.  solmitun välirauhansopimuksen mukaan piti suojeluskunnat ja Lotta Svärd -järjestö lakkauttaa 6. marraskuuta 1944 mennessä, niiden piti luopua myös kaikesta omaisuudestaan.

Nurmijärven Suojeluskunnan paikallispäällikkö Emil Kaukopää kutsui koolle esikunnan kokouksen 29. lokakuuta 1944. Siihen osallistui Suojeluskunnan puheenjohtaja Matti Mattilan lisäksi kolme muuta esikunnan jäsentä. Päätettiin lahjoittaa Ahjola irtaimistoineen Nurmijärven Maataloustuottajain yhdistykselle, joka ottaa vastatakseen kiinteistöön kohdistuvat velat.

Heti tämän kokouksen jälkeen samoissa tiloissa, Ahjolassa, kokoontui Nurmijärven Maataloustuottajain yhdistyksen toimikunta käsittelemään lahjoitusasiaa. Paikalla oli Emil Kaukopään lisäksi neljä toimikunnan jäsentä. Lahjoitus otettiin kiitollisuudella vastaan, ja puheenjohtaja Kustaa Ylöstalo allekirjoitti lahjakirjan. Hänet myös valtuutettiin allekirjoittamaan kauppakirja, jossa kaupanvahvistajana oli - Emil Kaukopää. Nopea, vain pienen joukon tiedossa ollut omaisuuden siirto sekä luovuttajan että vastaanottajan sääntöjen mukaisesti.

Sodan jälkeen

Jo vuonna 1939 oli maahamme perustettu kansanhuoltoministeriö, jonka tehtävänä oli huolehtia niukkuuden tasapuolisesta jakamisesta kansalaisille, siis säännöstelyä, ostokortteja ja mm. maataloustuotteiden luovutusvelvollisuutta. Kunnallistasolla tehtävää hoiti kansanhuoltolautakunta. Vuonna 1945 toiminta oli jo niin laajaa, että kansanhuollon toimistotilaksi otettiin Ahjolan alakerrasta neljä huonetta, ja niissä toimittiin vuoteen 1949 asti.

Vuosina 1950-58 tiloissa toimi Nurmijärven  Mieskotiteollisuuskoulu, jonka toiminnot siirtyivät sitten uuteen Perttulan Ammattikouluun.

Uudeksi vuokralaiseksi saatiin Nurmijärven verotoimisto, jonka toiminta jatkui tiloissa vuoteen 1971 asti. Verojohtaja Myllymäellä oli tapana ajella polkupyörällä ympäri pitäjää, ja tarinoiden mukaan näiden kotiseutukatselmusten seurauksena joillekin verovelvollisille saattoi tulla tarkentavia kysymyksiä veroilmoituksen täydentämiseksi.

Ahjolan yläkerta oli koko tämän ajan kokoustila- ja juhlasalikäytössä. Siellä oli vielä silloin salin toisessa päässä tilava, korotettu näyttämötila. Salin käyttäjiä olivat mm. urheiluseura Nurmijärven Jukolaiset ja Nurmijärven Keskus VPK. Vielä 1960-luvun alkupuolella kunnissa järjestettiin henkisiä kilpailuja. Myös Ahjolan salissa kilpailtiin kunnan mestaruuksista eri sarjoissa laulussa, soitossa ja runojen lausunnassa. Kulttuurinkin kilpailuhenkisyys oli silloin vielä ihan hyväksyttyä ja voittajien mitalit samanlaisia kuin urheilukilpailuissa. Salissa näytettiin myös melko säännöllisesti elokuvia. Kun Säilän perhe rakennutti vuonna 1958 kylälle uuden elokuvateatterin, Kino Juhan, sekin toiminta loppui .

Kun säännöllinen vuokratulo alakerrasta loppui, oli selvää, että tuottoja pitää saada lisää. Niinpä tehtiin päätös, että myös juhlasalitilaan pyritään saamaan vakituinen vuokralainen. Näyttämö purettiin, olin itsekin siinä hommassa mukana, ja saatiin varsin paljon lisää tasaista lattiapinta-alaa. Hyvien vuokralaisten saanti oli kuitenkin hankalaa, koska ainoat kulkutiet yläkertaan olivat talon päädyissä olevat hankalat kierreportaat. Viimeisimpiä vuokralaisia olivat steriilejä sairaalatarvikkeita tuottanut Kertamaski Oy ja puuseppätuotteita valmistanut Tiikkityö Oy. Alakerran vuokralaisena oli Nurmijärven Helluntaiseurakunta.

Vuonna 1977 Maataloustuottajain  Yhdistyksen johtokunnassa tehtiin päätös, että Ahjolaa ei enää suuremmin korjata, vaan pyritään  myymään se lähivuosien aikana. Vuodesta 1953 alkaen Ahjolan talonmiehenä toimi Unto Saarto, ja jatkoi tehtävässä talon myyntiin asti. Hän piti talosta huolta kuin omastaan, ja hänen ansiostaan se pysyi toimintakuntoisena niinkin pitkään.

Ahjolan kolmas elämä

Vuonna 1985 Maataloustuottajain Yhdistys myi Ahjolan Nurmijärven kunnalle. Se oli näin jälkikäteen tarkasteltuna varsin onnistunut kauppa puolin ja toisin.

Myyjällä oli tarve tehdä joku ratkaisu kiinteistön suhteen. Se oli jo vanha, huonokuntoinen, eikä yhdistyksellä ollut tarvetta, saati resursseja sen kunnostamiseen. Vuokralaiset vaihtuivat usein, ja osalla oli vuokranmaksuvaikeuksia. Oma käyttötarve oli varsin vähäistä, yhdistyksen muita varoja käytettiin rakennuksen ylläpitoon. Rahastonhoitaja Tapio Pyynösen vakiolause johtokunnan kokouksissa olikin: ”Tässä olis taas näitä Ahjolan laskuja, mistähän ne saadaan maksettua?"

Kunnalla taas oli tarvetta saada Kirkonkylään tilat nuorisotoimen ja eri järjestöjen ja muiden harrastajaryhmien käyttöön. Myös isolle, 150-200 hengen juhlatilalle oli tilausta. Kaikki tämä kiinteistössä, jossa ei olla riippuvaisia rajoitetuista käyttöajoista kuten esim. koulujen tilojen käytössä.

Ahjolan peruskorjaus tehtiin huolella Museoviraston tiukassa valvonnassa talon vanha ja arvokas ilme säilyttäen. Jo heti alusta lähtien yläkerran juhlasali herätti ihastusta avarana, arvokkaan näköisenä ja monipuolisena  juhlatilana. Kerrankin jotain oli tehty kunnolla vanhaa kunnioittaen.

Kunnan nuorisotoimi ohjaa tilojen käyttöä, jakaa käyttövuoroja ja pitää yllä yleistä järjestystä tilojen aukioloaikoina. Aluksi käyttövuoroja saivat monet kuorot, Nurmijärven Puhallinorkesteri, Kansalaisopisto Jukolan opintopiirit ja tietysti nuoret alakerran tiloissa. Juhlasali on varsin vilkkaassa käytössä. Siellä järjestetään perhejuhlia, järjestöjen juhlatilaisuuksia ja kokouksia, konsertteja ja muita yleisötapahtumia.

Tällä hetkellä Ahjolassa toimivat koululaisten iltapäiväkerhot, nuorten Kertsi, monet Nurmijärven Opiston opintoryhmät ja eri eläkeläisjärjestöjen toimintaryhmät, myös Eläkeliiton Kirkonkylän jumpparyhmä, boccian harrastajat ja kuoro Venlat ja noin Seitsemän Veljestä.

Omistajan vaihdos oli  varsin onnellinen tapahtuma. Maataloustuottajain Yhdistys pystyi vastaamaan ajan tarpeisiin mm. Vihtilammen Haaviston hankinnalla ja sen edelleen kehittämisellä. Nurmijärven kunta sai tarvitsemaansa toimitilaa. Ennen kaikkea me, talon käyttäjät, saimme eri tarkoituksiin sopivan ison kokonaisuuden, jossa voimme vaalia niin henkistä kuin fyysistäkin kuntoamme aamusta iltaan asti. Aika monet meistäkin lähestyvät jo sadan vuoden ikää, ollaan melkein Ahjolan ikätovereita. Tekemisen meininkiä kuitenkin riittää.

”Eivät aavistaneet Kirkonkylän ja Paloon isännät mitä tekivät kun sinut rakensivat. Ihmissukupolvet tulevat ja menevät, maa säilyy, metsä säilyy...ja kivitalo."

Nurmijärvellä maaliskuun yhdeksäntenä A.D. 2023
Pentti Lehmusvaara
 

Kirjalliset lähteet:

• Hannele Ruoti: Maa laulaa lauluaan, Nurmijärven Maataloustuottajain Yhdistys 1917- 2007
• Pirjo Itkonen: Kierros Kirstaassa
• Päiviö Tommila: Nurmijärven pitäjän historia osa 2
• Irja Sormunen: Nurmijärven pitäjän historia osa 3

Katso kuvakarusellin kuvat alapuolella