Kuukausikerho 31.5.2022 kevätjuhlan ja hattujuhlan merkeissä

KESÄ kajautettiin kuukausikerhossamme avatuksi Anttilan keväthuumauksella ja Suvivirrellä. Kevätkauden viimeisessä kerhossa aiheena oli perinteiseen tapaan HATTUJUHLA.   

Lupauksenahan oli, että paras hattu palkitaan. Liekö juuri sen takia kerhoon oltiin sonnustauduttu todella hienoin hatuin ja paikalla oli lähes sata juhlavierasta.

Emäntien tarjoamien makoisten voileipä - kinuskitäytekakku kahvien ja kuulumisten vaihdon jälkeen seurakunnan kevättervehdyksen kerhoomme toi seurakuntapastori Anni Pesonen. Hän kertoi Suvivirren historiasta ja luki virren vanhan virsikirjan (v. 1701) sanoin.

Margit kertoi ajankohtaiset ilmoitusasiat ja peräänkuulutti jälleen jäseniä kerhojen vetäjiksi ja toimijoiksi.  Syksystä lukien Klaukkalan Tarinatupa loppuu, mikäli ei saada kerholle uutta vetäjää. Lisäksi Klaukkalan jumppa jatkuu vain kaksi kertaa viikossa, mikäli ei saada toista vetäjää. Jos toista vetäjää ei saada, niin sauvakävelyä on kaksi kertaa viikossa.

       Kiitos

Kiitimme kukkakimpuin kerhonvetäjiä, jotka nyt ovat päättäneet lopettaa pitkään jatkuneen kerhojen vedon. Lämmin kiitos tekemästänne työstä yhdistyksemme hyväksi:
Seija Nousiainen, 19 vuotta kirkonkylän jumppakerhon vetäjänä, ja toiminut aiemmin lisäksi pitkään emäntäryhmän vetäjänä.
Kaija Vitikainen, reilut kymmenen vuotta Klaukkalan tarinatuvan vetäjänä.
Leena Lappi, reilut kymmenen vuotta kirkonkylän ja viimeksi Klaukkalan jumpparyhmän vetäjänä.
Maila Laine, pitkä rupeama emäntäryhmän vetäjänä. Kukkakimpusta nimettiin yksi ruusu Jormalle, joka autonkuljettajana on mahdollistanut Mailan emäntäryhmän vedon.
Toki he kaikki jatkavat yhdistyksessä aktiivisina jäseninä.

       Karjankutsuhuutoja ja kuorolaulua 

Liisa Pekkala on alun perin maalaistalon tyttö Alavudelta ja navettatyöt ovat hänelle tuttuakin tutumpaa. Liisa kertoi karjankutsuhuudoista ja ilahdutti meitä kutsuhuudoillaan. Vuonna 1993 Liisasta leivottiin Suomen ensimmäinen karjankutsuhuudon Suomen mestari! Kutsuhuudollaan Liisa kutsui myös Venlat ja noin seitsemän veljestä esiintymään.

      Itämaista vatsatanssia

Millaista kyvykkyyttä löytyykään jäsenistöstämme! Rohkeaa heittäytymistä. Raija Lönnblad esitti meille upeassa asussaan itämaista vatsatanssia, ja ”sai porukan miehiä myöten hyvin liikuttamaan kupeitaan”. Raija kertoi, että ”oli vähän hankala sipsutella, kun kulkuset oli koko ajan jalkapohjien alla, mutta siksi varsikin tepasteli ylväämmin.”  Saimme esimaksua siitä, mitä vaihtelua on syksyllä tiedossa kirkonkylän jumppaan.

Pertti Korpi oli koonnut ohjelman ja toimi seremoniamestarina. On otettu tavaksi ottaa esille kerhossa uudet jäsenet, toivottaa heidät tervetulleeksi mukaan ja halutessaan he voivat esitellä itsensä ja esittää toivomuksiaan yhdistyksen toimintaan.

Tapio Pyynönen tarinoi luonnosta - sen kauneudesta ja miten antaa mielen rauhaa.

    

       Paras hattu palkitaan!

Ohjelman kohokohta oli parhaan hatun valinta ja palkitseminen. Tuomarina toimi Pertti Mikkola. Parhaan hatun arviointiin vaikutti mm. hatun tarina ja se, miten hattua kantaa. Pertti haastatteli hattujen omistajia, he kertoivat hattunsa tarinan. Oli paljon hienoja hattuja ja hienoja tarinoita. 
Kunniamaininnalla ja kukalla palkittiin Eila Moijanen, koska hän on aikoinaan luonut kuukausikerhoomme hattujuhla perinteen.

   

Loppupelissä Pertti luovutti parhaan hatun valinnan yleisölle - taisi olla itselle liian hankala tehtävä valita parasta.  Yhtä hattua äänestettiin ja sen voitti Raija Tanskanen, palkintona oli kukkakimppu. Hattu oli itse tehty silinterihattu, jossa oli kukka ja koska Leijonat voittivat juuri MM -kultaa, hatussa oli myös Suomen lippu. Raija oli tehnyt hattunsa johonkin lapsityön tilaisuuteen, tarinat menivät kirjoittajalta vähän ohi, koska parhaani mukaan yritin valokuvata kaikki hatut.  Lisäksi palkittiin suklaarasialla vielä yksi miesten hattu, palkinto meni Timo Pekkalalle, hänen hattunsa oli nimeltään ” Erdoğan”, hattu oli ostettu Istanbulista.

  

       Tilaisuuden kruunasi iloiset keväiset yhteislaulut ja päätteeksi kajautettu Suvivirsi.

       Perinteiseen tapaan lopuksi oli arpajaiset.

Arpajaisvoittoja oli runsaasti - ne eivät meinanneet yhdelle pöydälle sopia.   Kiitokset emännille. 

Kirjoittajan mielestä kerho oli kiva, yllätyksellinenkin ja vähän erilaista, iloista meininkiä ! Hymyssä suin lähdimme kotiin.

HYVÄÄ KESÄÄ ja tapaamisiin kesäjuhlilla Haavistossa 13.6.

KATSO KUVAT

** Margit