Lehmirannan pikkujoulu- ja kuorokurssimatka 19.-21.11.20 - blogi

Lehmirannan pikkujoulu- ja kuorokurssimatka 19.-21.11.20 

Sateisena torstai-aamuna keräsi Packalénin bussi kyytiinsä iloisia maskein varustautuneita Lehmirantaan menijöitä. Mieskuski oli puhelias, ja tottunut olemaan "seurakunnan" edessä - olihan hän varsinaiselta ammatiltaan pappi. Tilaa oli isossa linjurissa riittämiin, osa mukaan ilmoittautuneista kulki omilla kyydeillään. Retki oli vuoden ensimmäinen ja viimeinen tänä koronavuonna, mutta oikein onnistunut - suuret kiitokset Margitille järjestelyistä! Ensilumikin satoi kuin tilauksesta torstain ja perjantain välisenä yönä pikkujoulureissua juhlistamaan.  

Noin puolet retkeläisistä oli yhdistyksen kuorolaisia, joille oli järjestynyt kunnan myöntämän kouluttautumisavustuksen turvin mahdollisuus värvätä salolainen musiikkipedagogi Anna Schukov pitämään muutaman tunnin intensiivikurssi Lehmirannan matkan aikana.

Kuvagalleriassa on kuvia.

Lehmirannan loma

Hyvä loma on sellainen, että se ei lopu siihen, kun pistetään lakki päähän ja lähdetään kotiin. Se jatkuu ja kulkee mukana muistoina pitkään, haihtuu vähitellen.
Lehmirannasta saa aina sitä, mitä lomalainen odottaa ja lähtee hakemaan.Ohjelmatarjonta taipuu aina hyvin osallistujien mielialojen ja tunteiden mukaan. Keittiön tarjonta täydentää kaiken.

Kiittäen Tapio mukana olleena.
26.11.20
 

Vuoden alussa yhdistyksen uutena ulkomaanmatkojen vastaavana aloittanut Seija Sariola  ei ikävä kyllä päässyt vielä tänä vuonna ainuttakaan matkaa vetämään, listalla ollut Montenegron matka siirtyi ensi kevääseen, ja Pietarin risteily peruttiin kokonaan. 
Alla on Seijan ja muiden matkalaisten juttuja & kommentteja nähdystä ja koetusta.

Merkintöjä Lehmirannan pikkujoulumatkalta 19.-21.11.20

Kahden yön majoittuminen Lehmirannassa oli varattu jo alkuvuodesta, jolloin koronasta ei ollut vielä tietoakaan. Yhdistyksen kaikkien muiden retkien ja matkojen peruunnuttua keväällä jäi tämä pikkujoulumatka odottamaan, miten käy. Kauan odotettu retki toteutui kuin toteutuikin, ja matkalaisiakin oli 33.

Lehmirantaan saavuttiin jo ennen puoltapäivää. Liisa-myrsky pauhasi ja tuuli ravisteli puita. Me lomalaiset pääsimme majoittumaan heti, mutta kuorolaisten oppitunnit Järvisalissa alkoivat saman tien.

Arja, Venlat ja Noin seitsemän (eli 2) veljestä Annan kanssa ryhmäkuvassa Järvisalissa

Pienen lepotauon jälkeen luimme päivän ohjelman ilmoitustaululta ja päätimme osallistua auditoriossa pidettävään "Tavarakisaan". Kisan tarkoitus oli tunnistaa kuvista esineitä ja kertoa, mikä kukin esine on, tai mihin sitä käytetään. Ensi ajatus oli, että helppoa kuin heinänteko. ”Tervetuliaiskuvana” oli valkokankaalle heijastettu leka, vai oliko sen oikea nimi moska, joku vasara se oli kuitenkin.

Alkoi varsinainen kisa, jossa oli 20 tunnistettavaa esinettä. Atrain, punkkipihdit, kananmunien läpivalaisulaite… hampurilaispihvin tekolaite oli tosi kummallinen esine, mutta kyllä joku senkin arvasi oikein. Seuraava kuva oli kylvövakan näköinen, mutta tämän vakan etureuna oli taivutettu. Kyseessä ei ollutkaan kylvövakka, vaan pohdin, jolla eroteltiin jyvät akanoista heiluttamalla sitä käsissä edestakaisin. Tätähän en tiennyt, mutta kisan vetäjä kertoi kisan lopussa kaikkien esineiden käyttötarkoituksen.
Seuraava esine ei ollut teltta eikä lampunvarjostin, vaan kakkukupu,  tai saattoihan sitä käyttää minkä tahansa ruu´an suojana. Mieleen jäi myös hiusten käherryskeskus, joka oli erehdyttävästi kalasavustimen näköinen laite.
Yllättävän paljon oli esineitä, joille olisi keksinyt uusia käyttötapoja, mutta ei tullut mieleen sen oikeata nimeä tai nykyistä käyttötapaa. Nukkekodin pullonavaaja olikin oikea pullonavaaja.
Oli todella hyvä tulos saada kahdestakymmenestä kaksitoista oikein (20/12), ja kaksi parasta palkittiin. Eipä ollut helppo kisa, ei ollenkaan!

Iltapäivän ohjelmassa oli ruokailu, ja ravintolan noutopöytä notkui herkuista. Ruoka oli hyvää ja tuli syötyä aivan liikaa. Pienen ruokalevon jälkeen mietimme kylpylään menoa. Huomasimme kuitenkin, ettei uintiin ja vesihierontoihin olisi ollut aikaa, sillä kuoron esitys alkaisi aivan kohta.
Kuoron esitys kuitenkin siirtyi juhlasalin päällekkäisen tapahtuman vuoksi, ja tutustuimme Amanda-kahvilaan, joka sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa vastaanoton vieressä.

Amanda on viihtyisä seurustelupaikka

Maailman Aleksis Kivi –pääkaupungista Nurmijärveltä kun tulimme, ja Seitsemän veljestä 150 –juhlavuotta kun on vietetty, oli kuoron repertuaarissa ensin kaksi Aleksis Kiven laulua Seitsemästä veljeksestä – Laulu oravasta sekä Eeron laulu Jussille joulusaunassa.
Georg Otsin syntymästä taas tuli helmikuussa kuluneeksi 100 vuotta, ja seuraavaksi kuulimme pienen läpileikkauksen hänen suomeksi levyttämistään kappaleista venäläisperäisistä lauluista aina Franz Lehárin Iloinen leski – operetin säveliin.
Viimeisenä lauluna oli ikään kuin ”etkona” seuraavan päivän joulukonsertin pitäjän Pasi Kauniston kappale Nuotiotunnelma elokuvasta Jäniksen vuosi.

Kuoro esiintyy Arjan johdolla,Aune Palokangas säestää

Illemmalla oli juhlasalissa karaoketanssit.  Kuorolaisissa oli taitavia karaokelaulajia, mm. muutaman vuoden takainen Eläkeliiton karaokemestari Liisa Pekkala sarjassa 70+ sekä tämän vuoden kovatasoisessa loppukilpailussa Lehmirannassa sarjassa 50-69  laulanut Sirkka Alanen.  Hanna Hakala on saman sarjan vahva kilpailija Sirkalle. Yli 50  vuotta kuorolaulua harrastaneen Jonne Stenvallin laulu oli kaihoisa Hopeinen kuu. Myös kuoro-ope Arja Virtanen Haapasalmi ilahdutti laulullaan.

  Karaokea laulamassa Arja, Sirkka, Liisa, Jonne ja Hanna

Perjantaiaamuna oli Lehmirantaan satanut ensilumi, ja maisemat olivat kuin joulukortissa - juuri sopivasti luomaan talvista tunnelmaa pikkujoulupäivänä.

Perjantaiaamun lumisia maisemia

Päivän kohokohta oli tietysti jouluruokailu, ja Pasi Kauniston konsertti sen jälkeen. Suuntasimme iltapäivällä ravintolaan, jossa joulupöydän antimet odottivat. Järjestelyissä oli pientä hämminkiä, mutta saimme viimein omalle yhdistyksellemme nimetyn pöydän ja istuimme syömään.

Kohta pöytään asteli tarjottimien kanssa kaksi komistusta,  ja mielestämme istuimme nyt Pasi Kauniston kanssa samassa pöydässä. Tätä ainutlaatuista tapausta ehdimme sitten mainostaa jo muillekin matkalaisille, jotka ehkä hieman kateellisina päivittelivät ja ihmettelivät. Tosin Pasi oli mielestämme hieman muuttunut, ja muistelimme, että hänellä taisi aiemmin, siis nuorempana, olla aivan vaalea tukka, ja pöydän kaveri oli melko tumma.
Tätä värinmuutosasiaa ei mietitty sen enempää ruokailun aikana, todettiin vain, että kiva kun tulivat meidän pöytäämme.

Hiusten väriarvoitus ratkesi kohta konsertin alkumetreillä. Konsertin alkaessa lavalla olivat siis nämä samat kaksi pöydässämme istunutta herraa, mutta meidän hämmästykseksemme toinen istui kosketinsoittimen edessä ja toisella – sillä meidän Pasilla, oli punainen iso haitari. Soittaako Pasi Kaunisto esiintyessään haitaria??

No ei, sillä ensimmäisten tahtien kajahtaessa asteli verhojen takaa esille se mielikuviemme vaaleahiuksinen Pasi, ja tumma mies olikin Pasin hanuristi. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun huomasimme erehdyksemme. Myöhemmin illalla kuulimme, että meidän ja Pasi Kauniston yhteinen ruokailu oli tiedossa jo Rovaniemellä asti..

51 vuotta on kulunut Pasi Kauniston ensimmäisestä hitistä "Koskaan et muuttua saa"

Pasin ohjelmistossa oli tietysti se hänen ensimmäinen suuri hittinsä Koskaan et muuttua saa. Kuulostihan se nyt hieman erilaiselta, kuin vuoden -69  levytys 51 vuotta sitten, jolloin pari viikkoa sitten 70-vuotispäiviään viettänyt Pasi oli nuori - niin kuin salissa istunut yleisökin. Ohjelmisto oli vaihteleva eikä joululauluja kuultu. Loppua kohden Pasin ääni alkoi selvästi kulkea paremmin, ja meidän konserttimme jälkeen Lehmirannan päivämatkalaisille pidetty toinen konsertti varmaan kuulosti hieman  toisenlaiselta.

Illalla vapaa-ajan ohjaajat vetivät  juhlasalissa yhteislaulua. Anja näytti videotykillä sanoja, ja Junnu säesti haitarillaan sekä lauloi silmiensä ”verkkokalvoille pigmentoiduista” n.300 kappaleesta minkä hyvänsä esitetyn laulutoiveen.

Lauantaina aamiaisen jälkeen koitti kotiinlähdön aika, ja nousimme jälleen Packalénin bussiin. Nyt ratissa oli pohjalaissyntyinen sanavalmis nainen, joka kertoi kuuluvansa EL-Vantaan yhdistykseen ja tuntevansa hyvin myös Seutulan yhdistyksen, Lehmirantakin oli tullut tutuksi.
Tienoot olivat lähtiessa lumiset, mutta lumi hupeni Nurmijärveä lähestyttäessä. Oli oikein kiva ja piristävä reissu.

Seija Sariola
+ Tuulikin pieniä lisäyksiä
mm. kuoron ja karaoken osalta

Bussissa kotimatkalla annettuja kommentteja:

• Kuorokurssi sujui oikein mukavasti. Loistava opettaja, hyvin vapaasti ja inspiroivasti esiintyi.
• Olipa mukavaa ja opinkin jotain… On meillä Eläkeliitossa kivaa porukkaa! Elämys: pulahdettiin hyiseen Lehmijärveen ja joka aamu tietysti kylpylän uima-altaaseen. Ruokaa ei voi kylliksi ylistää! Ride
• Oli tosi hyvä retki, vastasi täysin odotuksia! Liisa ja Timo  
• Lehmiranta antoi taas yli odotusten. Jalanjäljet jäivät taas kapealle kuntopolulle. Sielun ja ruumiin ravintoa, täydellistä. Loma pysyy muistoissa pitkään. Tapio
• Kuorokurssi oli aivan ihana. Iloinen, pirteä opettaja. Opin paljon uutta äänenkäytöstä ym. Opetus oli innostavaa. Lisäksi sai tutustua muihin kuorolaisiin paremmin.

Sisko ja Mikko lähettivät viestin:

Lehmirannan loman saimme viettää niin mukavasti - SUURET KIITOKSET siitä sinulle, Margit! Oli varmasti monta mutkaa matkassa, joista me "lomalaiset" tuskin tiesimme mitään.

Me olemme siitä tyytyväisiä, että pääsemme mukaan retkille, vaikka emme useinkaan osallistu moneenkaan Lehmirannan järjestämään ohjelmaan. Me olemme sellaisia ulkoiluihmisiä ja nytkin kiersimme lenkkipolun nautiskellen, eikä siellä näkynyt kuin Tapsa, ja sitten yksi ihana koira ja isäntänsä. Sattuma oli siinä, että koira tuli heti luokseni ja katsoi minut tutuksi. Asia selvisi, kun omistaja kysyi, että olemmeko Mijaksesta, sillä he viettävät aina talvet siellä, mutta nyt on tauko. Siellähän mekin asumme ja olimme ehkä joskus tavanneet toisemme Mijaksen maisemissa???? Näin on maailma pieni.....

Siellä polulla ihailimme sitä luonnon puhtautta ja kauneutta kauniissa pienessä pakkasessa. Kyllä ihminen yrittää kaikkea tehdä, mutta ei onnistu Luojan luonnon kauneutta voittamaan.

Oikein hyvää Joulun odotusta, varsinaista Joulua ja mitä parhainta uutta vuotta 2021! Pidetään huolta toisistamme ja itsestämme, enkelit kanssamme

Terveisin ja kiitoksin,
Sisko ja Mikko