Montenegron matkan muistelua 14.-21.05.2022

Montenegron matka 14.-21.05.22. 

Koronapandemian vuoksi moneen kertaan peruuntunut Montenegron matka toteutui vihdoin toukokuussa 2022. 

Merkintöjä Seija Sariolan matkapäiväkirjasta

Lento Helsinki-Vantaalta Kroatian Dubrovnikiin kesti vajaat 3h. Oppaamme Radovan oli kentällä meitä vastassa. Matkasimme kentältä bussilla Montenegroon. Rajalla tarkastettiin passin lisäksi kaikkien koronatodistus. Radovan kertoi, että Montenegrossa on mm. vuoria, järviä, jokia, merta sekä vihreitä laaksoja. Pian saimmekin huomata, että Montenegron luonnonrikkaus on sen moninaisuus. Uskomaton vihreys toukokuussa ja perunakin oli jo kukassa. (01 maisema)

Ensimmäisenä retkipäivänä tutustuimme Perastiin ja Kotoriin. Kiersimme bussilla Kotorin lahtea ja saavuimme Perastiin. (02 Perast) Kahvittelun jälkeen taksivene vei meidän kylän edustalla olevalle pienelle saarelle. Keinotekoinen saari, jonka englanninkielinen nimi on Our Lady of the Rocks. (03 saari) Saari ei ollut juuri suurempi kuin sillä seisova kirkko ja museo. Saaresta kerrotaan mielenkiintoista tarinaa jo vuodesta 1452.  Kotorissa söimme lounaan sekä teimme pienen putiikkikierroksen. Unescon perintökaupunki Kotorin satamassa oli valtavia matkustaja-aluksia, jotka toivat viikoittain ehkä päivittäin turisteja tutustumaan ympäristöön.

Päiväretkien lisäksi oli mahdollisuus osallistua aamujoogaan, käydä hieronnassa, kylpyläosastolla saunassa, pulahtaa altaaseen tai mereen. Kannatti poiketa myös Herzeg Novin vanhassa kaupungissa, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä. (04 vanhakaupunki) Sinisimpukat olivat siellä kuulemma parhaita.

Seuraava retki oli Bosnia-Herzegovinaan. Rajamuodollisuuksien jälkeen ajoimme noin tunnin ja pysähdyimme ostoskeskukseen. Pysähdyksen jälkeen ajoimme Trebinjen keskustaan, jossa paikallisopas kertoi meille kaupungin historiasta ja teimme kierroksen vanhassa kaupungissa. (05 Trebinje) Päivän viimeinen tutustumiskohde oli viinitila, jossa saimme kaikenkattavan tietopaketin viineistä ja niiden valmistuksesta. Söimme maittavan lounaan ja maistelimme viinejä.(06 Bosnia-Herzegovina)

Veneretki oli jäädä haaveeksi kovan tuulen vuoksi. Joku kuitenkin puhui kapteenin ympäri ja tuulikin oli tyyntynyt niin, että emme ajelleet vain ympyrää lahdessa, vaan pääsimme suunnitellulle veneretkelle. Kävimme veneellä sinisessä luolassa (Blue cave) (07 Blue Cave) ja luolassa, johon piilotettiin sukellusveneitä toisen maailmansodan aikana. Pysähdyimme pieneen poukamaan, jossa oli ravintola ja mahdollisuus sisäiseen virkistäytymiseen syöden tai juoden. - Päivän kruunasi senioriorkesterin tanssit illalla hotellilla. Orkesteri osasi laulaa useilla kielillä tuttuja lauluja. Laulun ”Olen suomalainen” he lauloivatkin siis tietysti suomeksi.

Seuraavan päivän retki oli Cetinje ja Tivat. Ajoimme taas Kotorin lahden ympäri. Rannoilla näkyi monin paikoin sinisimpukan kasvattamoita, sellaisia kelluvia juttuja vedessä. (08 sinisimpukat) Maisemat olivat taas niin upeita, että pysähdyimme kuvaamaan ja nauttimaan virvokkeita useampaan kertaan.

Pysähdyimme entiseen pääkaupunkiin Cetinjeen. Tutustuimme King Nikolan museoon, joka perustettiin 1926 Montenegron viimeisen hallitsijan Nikola I asuntoon. Museoon on kerätty Montenegron poliittista, sotilaallista ja kulttuurihistoriaa käsittelevää aineistoa vuoteen 1918 asti. Käynti oli todella mielenkiintoinen. Kävelymatkan päässä oli myös Cetinjen luostari, jossa kävimme.

Retki jatkui Tivatiin, joka on melko nuori rantakaupunki ja siis aivan vastakohta esimerkiksi Cetinjelle, joka mainitaan jo 1400-luvulta. Pysähdyimme virvokkeille Tivatin satamaan Porto Montenegroon. (09 ja 10 satamassa) Merta, aurinkoa ja luksusjahteja kuvaa hyvin Tivatin sataman muistoja. Tänään siis mielenkiintoista nähtävää eri aikakausilta. Paluumatkalla hotellille osa matkalaisista jo torkkui pitkän päivän jälkeen. Tällä kertaa emme kiertäneetkään koko Kotorin lahtea, vaan oikaisimme lahden poikki autolautalla. Tänään tuli taas paljon sulateltavaa ja muistoja.

Ennen lentokentälle menoa vietimme vielä parituntisen Dubrovnikin kaupungissa. - Montenegrossa oli käytössä euro mutta Kroatiassa kuna. Valuutasta tulikin mieleen, että kannattaa tarkistaa luottokortin käyttömaat, kun seuraavan kerran lähdetään Montenegroon.

Raija Lönnbladin vaikutelmia reissusta

Montenegro - vihdoin ja viimein sinne päästiin, ja toden totta sitä kannattikin odottaa!

Pari sanaa matkan johtajasta tai ohjaajasta Radovanista: siinä oli  huikea vieäräleuka, hauska, mukava -  ja mikä tietotaito esitettynä upealla, ainakin minuun uppoavalla huumorilla, loistavaa.. Nauroin tikahtuakseni vielä kotonakin juttua, kuinka heillä hoidetaan eläkeläiset.

Viikon aikana tapahtui paljon, todella paljon. Kävimme naapurikylissä, kaupungeissa, eri maissakin.. Ilmat suosivat, nimittäin seuraavalla viikolla kuulemma paukutti +30 huhhuh, se olisi ollut liikaa..

Hintataso edullista, ruoka namskis, ihmiset ystävällisiä.

Kotoriin tuli maailman ääriltä hiukan isompia aluksia, valtavia kerrostaloja, niitten mukana turisteja kuten minäkin.

Kävimme jossain saaressa vanhassa kirkossa, hienoja muinaisesineitä, joita kiireen takia ei niin kerennyt ihastelemaan, vaan onneksi on toi kamera. Jokin taulu missä käyttänyt tekijä omia hiuksiaan, äärimmäisen koskettava tarina.

Bosniassa kävimme myös viinitilalla, vaan kun en ole sigtuunan ystävä, niin en ymmärtänyt siitä mitään, mutta kuulemma bellissimaa. Ruoka oli hävyttömän hyvää, nam.

25 serpentiinin tietä ajettiin, kun menimme hiukan korkeammalle, vau mitkä näköalat. M:n muotoista tietäkin mentiin, se oli jonkun M:llä alkavan neidon mukaan tehty. Onneksi nimi ei ollut Olga, hah haah, O ei olisi johtanut mihinkään. 

Sitten veneretki, se oli vaaau. Meinas mennä mönkään kovan tuulen takia, mutta onneksi kapteeni lähti kuitenkin. Tuli vastaan sellainen pikku huvipursi, missä oli helikopteri takana, ja varmaan rolssi alakannella.. Mutta laguuni oi joi, sinistä ihanaa vettä, kuinka luonto muovannutkaan niitä rantoja, vesi, ilma, tuuli. Kävimme sukellusvenetunnelissa, siis uskomtatomia paikkoja… sitten uskaliaimmat saivat ajaa meitin venettäkin, hieno reissu kerrassaan sekin.

Siis tämä matka oli ihan kybän arvoinen ja saatan mennä jopa toistekin, oli se sen verran kiva juttu. Porukkaa oli ympäri Suomea ja hyvä porukka olikin! Ai niin meillä oli yhtenä iltana hotellilla järkätty orkesteri, man deera että Olen SUOMALAINEN menikin hienosti, tanssahdeltiin ja PIDETTIIN HAUSKAA.. Kyllä Nurmijärveltä löytyy kivaa porukkaa, kiitos teitille!

Raija Lönnblad

Kuvagallerian kuvat