Opinnäytetyötä avustamassa Kiljavan opistolla

Opinnäytetyötä avustamassa Kiljavan opistolla to 12.1 ja pe 13.1.23

Yhdistyksemme oli saanut kutsun osallistua pienellä joukolla Kiljavan opiston kahden erä- ja luonto-oppaaksi opiskelevan nuoren näyttötyön toteutukseen. Me neljä onnekasta pääsimme ensimmäiseen ryhmään.

Eräopas-kurssilaiset olivat meitä jo vastassa Hotellin edessä. Opiskelijoita oli jännittänyt yöunista lähtien ikäihmisten kohtaaminen. Meidät nähdessään jännitys oli välittömästi häipynyt ja ikäkuilu suli naurun ja puheen solinan virtaan. Opiskelijoiden vuoden kurssi sisältää useita lähiopetusjaksoja sekä viisi erilaista näyttötyötä, joista meidän kohdallamme oli kyseessä luonnossa liikkumisen opastus sekä leiriruokailu.

Aloitimme lumikenkien saloihin tutustumisella, jota täydensi opinto-ohjaaja välineiden lyhyellä historiikilla. Liikkeelle lähdettyämme kiertelimme lähes tunnin lumikengin alueen metsäisessä maastossa tutustuen mm läheisen parantolan ulkoiseen olemukseen.

Kiljavan entinen parantola on nykyisin Keusoten kuntoutuskeskus. Hyvin paikallisista asioista perillä oleva ulkopaikkakuntalainen opiskelija tiesi kertoa parantolan suunnittelijan olleen arkkitehti Jussi Paatela ja toiminnan alkaneen tuberkuloosisairaalana 1938.

Salpausselän harjanteeseen kuuluvalla alueella katselimme vielä jäässä olevaa Suomen suurinta lähdettä, Sääksjärveä, ennen kuin suuntasimme kohti kotaa leiriaterialle.

Kodassa kolmen aterian odottelussa ja lomassa vilkas keskustelun aihe jatkui tiukasti retkeilyn ympärillä. Selvyyttä saimme mikä on kuusenperse, sekä mistä ovat syntyneet termit umpimähkä ja taulapää. Ensimmäinen on kuusen alaoksien ja lumen yhdessä muodostama "kota" rungon alaosan ympärille. Sisälle jää suojainen matala tila. Umpimähkä on nuotion sammumisen jälkeen tuhkasta tehty keko, mähkä, jossa nuotion kuuma ydin pysyy tulisena yön yli. Taulapää on syntynyt kun puun pahkan herkästi palavaa ydintä on otettu mukaan ja riistamiehet ovat säilyttäneet sitä eräretkillä korvissaan. Taulapäälle ei huolinut puhua, koska korvat oli tukittu. Totta tuo tuntui olevan, kun googlekin oli samaa mieltä.

Retkilounas valmistui kotanuotion tulella kotimaisista, pääosin lähialueen aineksista. Aloitimme pannulla paistetuilla leipäsillä salaatein ja itsetehdyin muhkein levittein. Folioon käärityssä pääruuassa juurekset ja kuha maukkaan voikastikkeen kera oli napakymppi. Lopullinen tajunnan isku oli leipäjuusto karamellisoituna kermassa puolukoiden kera ja tietenkin nokipannukahvilla ryyditettynä. Itse kahvin keittäminen oli jo ohjelmanumero sinällään koputtamisineen ja sumppaamisineen. Hyvillä mielin vatsat hemmoteltuina innostuimme lopuksi yhteislauluun.

Oli antoisaa havaita tässäkin, että ikäeroista huolimatta yhteinen punainen lanka löytyy ja rosot tasoittuvat huumorin myötä. On tärkeää kannustaa nuoria opiskeluissa ja myötävaikuttaa harjoittelun onnistumiseen työnantajana tai muuten vapaaehtoisena tukijana.
Kiitos opiskelijoille Miitalle ja Riitalle sekä opinto-ohjaajalle!

Riitta & Pertti, Raija & Jukka

Osa 2 - Perjantai 13.1.23

Perjantain ohjelma noudatteli samoja latuja kuin torstaina - ja Miitalla ja Riitalla oli homma hanskassa!

Kiljavan opistolla oli todella kivaa. Lumikenkäkävely oli uusi laji minulle, hyvin se onnistui. Retkilounas oli hyvää ja maukasta. Hyvin opiskelijatytöt osasivat hommat. Olivat mukavia ja kohteliaita meitä kohtaan. 

Riitta Kortessalmi 

Huom. Kiljavan kuvia tämän jutun alapuolella  "kuvakarusellissa" (view images)