Retkiblogi 14.5.19 - Kotkan poikii… ja tyttöi…

Kevätretkemme kohteena oli Kotka, Kymenlaakson maakunnan eteläosassa Suomenlahden rannalla. Kotka on merkittävä satama- ja teollisuuskaupunki ja myös monipuolinen koulu- ja kulttuurikaupunki. Kaupungin asukasluku on reilu 53 000 asukasta.

On Kotkassa paljon muutakin kuin satama ja teollisuutta, kuten Merikeskus Vellamo, jonka katon alla toimii varsinainen monitoimitalo: Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, Tietokeskus Vellamo ja Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut. Lisäksi kaupungissa on Maretarium-akvaario, Sapokan vesipuisto, ainakin yhdeksän ihastuttavaa puistoa, salpalinja, teatteri, meripäivät ja Langinkosken keisarillinen kalastusmaja, jota itse keisari esitteli meille ja elämäänsä siellä perheensä kanssa…  ja vaikka mitä!

Ihan kaikissa paikoissa emme ehtineet päivän aikana muuta kuin viilettää ohi, mutta ehdimme nauttia kuitenkin joistakin kohteista retkellämme 14.5.

Aamu näytti nurjaa, pilvistä puoltaan ensi alkuun, ja bussissa vallitsi hieman unelias tunnelma aamuvarhaisen lähdön vuoksi. Margitin retkillä paistaa kuitenkin aina aurinko, paitsi silloin, jos sataa. Hieman ennen kymmentä saavuimme ensimmäiseen kohteeseen Merikeskus Vellamoon.

Merikeskuksen huikeat kokoelmat

Merikeskus Vellamo valmistui 11 vuotta sitten. Valaanmuotoinen rakennus itsessään on jo näkemisen arvoinen puhumattakaan sisällöstä. Pääportaikon muotoillut massiiviset puuportaat hengästyttävät jo katsottaessa ylöspäin erikoisella arkkitehtuurillaan  -  ollaanhan vanhassa sahojen kaupungissa. Jos porrasnäkymä tuntui huimaavalta, hissi oli kätevästi sijoitettu alas portaikon viereen.

Rakennuksen Kymenlaakson museossa oli muun muassa vuonna 2009 lopettaneen Karhulan lasitehtaan näyttely toimittuaan Karhulassa vuodesta 1889 alkaen. Meillä kaikilla oli hyvät muistikuvat karhulogosta tölkkien kyljissä. Olivatpa tehtaan maljakot ja muut tuotteet maailmannäyttelyissäkin ennen sotia Barcelonassa 1929, Pariisissa 1937 yhdessä Iittalan ja Riihimäen lasitehtaiden kanssa sekä New Yorkissa 1939.

Itse Merikeskus Vellamossa on koottuna valtava määrä katseltavaa aina kauppareittejä esittelevästä lattiaan piirretystä maailmankartasta satoja vuosia sitten seilanneisiin purjelaivoihin ja isoihin aluksiin. Haaksirikkoutuneista ja uponneista aluksista on nostettuhienoja esineitä ja astioita meren pohjasta, kuten Wrouw Mariasta, joka oli hollantilainen kauppa-alus ja lähti Amsterdamista 5.9.1971 Pietaria kohti, mutta upposi myrskyssä Nauvon edustalle.

Tunnin mittainen kierros oli aivan liian lyhyt tutustua erilaisiin vanhoihin aluksiin ja niiden historioihin puhumattakaan rakennuksen muista kohteista, kun läheisellä Kotkan Klubilla odotteli jo lounas. Kotkan Klubi on suosittu lounas- ja à la carte -ravintola, joka sijaitsee upeassa vuonna 1927 valmistuneessa klubikiinteistössä. Hieno paikka, hyvää ruokaa vaihtuvasta noutopöydästä ja tutustumisen arvoinen, viihtyisän perinteikäs paikka.

Maretarium - akvaario

Oppaan mukaan Maretariumin 50 suomalaisen kalalajin yleisöakvaario kerää niin lapset kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansakin altaiden äärelle ihmettelemään kaloja, jotka myös näyttivät olevan uteliaita meitä kohtaan ja parveilivat reunoille esiintymään kuvattaviksi. Ihan uusia kalojen nimiäkin esiintyi ainakin niitä tuntemattomille, puhumattakaan, että koskaan olisi nähnyt niitä luonnossa tai kalatiskillä. Oppaamme kertoi kalojen käyttäytymisestä, niiden kasvamiseen vaikuttavista olosuhteista ja tietysti kalalajien ominaisuuksista.

Sampi oli kiinnostava, koska sen värit voivat vaihdella tummasta aivan valkoiseen. Sampihan voi elää jopa 60-vuotiaaksi, mutta tässä akvaariossa ne olivat vasta noin 14-vuotiaita. Sammen musta kaviaari on tunnettu maailmalla, mädin väri voi myös vaihdella erilaisista harmaasävyistä valkoiseen, joka on arvokkainta. Jos noutopöydässä näet mustaa kaviaaria, se on yleensä värjättyä. Aidon hinta nousee jopa 2000 euroon/kg ja ylikin. Kaviaareja on muutama eri lajia ja niiden hinnat määrittyvät lajin mukaan.

Maretarium on vuonna 2002 avattu yleisöakvaario, joka sijaitsee Kotkansaarella, Sapokanlahden rannalla. Se on keskittynyt suomalaisten kalalajien ja vesistöjen esittelyyn.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja

 ”Tulen varmasti takaisin!” ‒ näin totesi Venäjän tuleva keisari Aleksanteri III kesällä 1880 vieraillessaan luonnonkauniilla Langinkoskella ja sen ympäristössä. Keisariperheelle rakennettiinkin 130 vuotta sitten kalastusmaja, missä heillä oli mahdollisuus olla vapaina Pietarin ankarasta hovielämästä.

Majan suunnittelivat ja rakensivat suomalaiset. Majan esineistö on alkuperäinen ja lähes täysin suomalaisten valmistama. Kalastusmaja on saatettu siihen asuun kuin se keisariperheen käytössä oli. Venäjän keisari Aleksanteri III:n ja keisarinna Maria Feodorovna kalastusmaja Langinkosken luonnonsuojelualueella on ainoa keisarien omistama rakennus, joka on säilynyt Venäjän rajojen ulkopuolella.

Kalastusmajassaan keisarillinen perhe vieraili useana kesänä. Täällä keisari pilkkoi puita ja keisarinna laittoi ruokaa. Innokkaana kalamiehenä Aleksanteri seurasi mielellään lohenkalastusta ja kävi ongella. Hän vei myös pienimmät lapsensa Mihailin ja Olgan marjaan ja sieneen.

”Vuosisadan vaihteessa Langinkosken vesirunsaus, voimakkaat kuohut ja runsaskalakanta olivat vielä tunnusomaisia. Lohi ja siika asettuivat koskea noustessaan lepäämään lohiarkkujen muodostamaan suvantoon, josta kalastajat ne noin puolen tunnin välein vetivät nuotalla ylös vesilavaa pitkin. Kosken yläpuolelle jännitetyn vaijerin varassa vahtimestari kuljettaa verasta yli kosken, samoin kalastajat nuotanheittovuoroilleen vastakkaiselle rannalle. Rannalla olevilla pajumerroilla pyydettiin silmuja (nahkiaisia), jotka koskesta saatiin kuten muutakin kalaa. Apajista käytettiin sekä kosteapaja- että vata-apajanimitystä”. (teksti huoneentaulusta). 

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun nautimme vielä kesäkahvilassa kahvit. Auringon kilo oli täydellinen ja lämmitti mukavasti Kotkassa ollessamme. Matkalla kotiin moni huokasi bussissa, kuinka mielenkiintoinen reissu oli! Pitää mennä uudelleen!

Runo seinällä:

”Tule viereeni, sanoi seireeni,
sut suljen suureen syliini.
Tule lapseni, tule pingviini,
tule, tule, kaunis kapteeni!
Sulje silmäsi, tartu hiuksiini,
niin uidaan luisiin luoliin,
kun sumussa soi sireeni
ja hiljenee tankkerin turbiini.”

sv

Katso Kuvagallerian kuvat