Riian matkan muisteluita 2.-6.5.2023

Toukokuun alussa tehtiin kevätmatka Riikaan. Matkaa vetänyt Seija Sariola muistelee reissua sanoin ja kuvin.

Riian matkan muisteluita 2.-6.5.2023

Toukokuun alun Riian retki alkoi tiistaina 2.5. bussikuljetuksella Katajanokan satamaan. Laivamatka kesti runsaat kaksi tuntia, ja sinä aikana ehti hyvin syödä myöhäisen aamiaisbrunssin, tai nauttia laivamatkasta muuten vain ihastellen merimaisemaa.

Tallinnan satamassa meitä oli vastassa bussi, jota ajoi Tomas. Tiiu oli oppaamme, ja hän oli mukanamme koko matkan ajan. Niin suuntasimme kohti Riikaa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli parin tunnin ajomatkan jälkeen Pärnussa, missä söimme  myöhäisen lounaan. Ravintola Kohvik Kroon oli pieni, mutta sopu tilaa antaa, joten kaikki 26 matkailijaa löysivät paikkansa.

Oppaallamme oli vahva tietämys Baltian maiden historiasta, sekä myös nykypäivän paikallistietoa, ja tätä saimme kuulla alkumatkan. Matka jatkuessa edessä oli vielä muutama tunti köröttelyä pitkin Pärnu maanteetä. Sää vaihteli rankkasateesta auringon pilkahduksiin.

Riiassa bussi joutui jäämään muutaman sadan metrin päähän hotellista. Hotellikadulla oli useita ravintolaterasseja, ja tästä syystä katu oli hyvin kapea. Majoituttuamme osa matkalaisista päätti jäädä hotellille, osa lähti iltapalalle, ja osa ehkä yömyssylle.  

Keskiviikkoaamuna lähdimme aamiaisen jälkeen kaupunkikierrokselle ensin bussilla, ja lopuksi kuljimme vanhan kaupungin katuja jalan. Riian vanhakaupunki on lisätty vuonna 1997 Unescon maailmanperintökohteeksi. Keväällä sää on vaihtelevaa, ja meidän matkaviikollemme sattui tosi viileitä ja tuulisia päiviä, lämpötila oli nytkin alle kymmenen astetta. Pienen sadekuuron jälkeen pääsimme onneksi sisätiloihin. Lounastimme pienessä ravintolassa.

Mieleen jäivät Pietarinkirkko, tuomiokirkko ja Jaakobin kirkko (Pyhän Jaakobin katedraali), jotka oli rakennettu 1200-luvulla. Näimme useita kauniita jugend-tyylisiä rakennuksia ja Kissatalon. Kissatalon katolla komeilee musta kissa (ehkä kaksikin kissaa, mutta näin vain yhden). Tarina kertoo, että talon rakennuttanut rikas kauppias suivaantui paikalliselle kauppiaiden killalle, koska häntä ei huolittu killan jäseneksi. Kissa pyllisti aluksi talon katolta killan taloa kohti, mutta nykyään se katsoo kiltataloon päin. Kauppias taisi päästä killan jäseneksi.

Näimme myös parlamentin ja oppaamme kertoi, että sitä kutsutaan ”seimeksi” (kirjoitetaan saeima), mikä vastaa meidän eduskuntaamme. Hieno rakennus oli tämäkin. Riiassa on paljon puistoja. Kevät oli jo niin pitkällä, että näimme kauniita kukkaistutuksia, ja puut olivat jo hiirenkorvalla. Kaupunkia halkova Väinä-joki on 1020 km pitkä ja laskee Itämereen. Kaupunkiin voi tutustua myös joki- tai kanavaristeilyin mutta tällä kertaa jätimme sen väliin.

Torstaina 4.5. vietettiin Latvian tasavallan uudelleenitsenäistymispäivää, mikä on latvialaisille tärkeä juhlapäivä. Latvian korkein oikeus hyväksyi 4. toukokuuta 1990 julistuksen Latvian tasavallan itsenäisyyden palauttamisesta. Nyt sitä muistellaan Latvian toisena itsenäisyyspäivänä. Varsinainen itsenäisyyspäivä on 18.11. Latvian historian vaiheista voi lukea vaikka tästä Wikipedian artikkelista https://fi.wikipedia.org/wiki/Latvia

Matkaohjelmassamme oli torstaina  tutustuminen Rundalen barokkipalatsiin.  Anna Ivanovna oli Venäjän keisarinna vuosina 1730-1740. Hän rakennutti tämän kauniin palatsin yhdelle rakastajalleen Ernst Johann von Bironinille metsästysmajaksi. Palatsia on kutsuttu myös Itämeren Versaillesiksi. Ajoimme bussilla runsaan tunnin Bauskan kylään, mistä oli vielä kymmenisen kilometriä Rundalen palatsiin (rauhanlaakso).

Palatsi oli valtava rakennelma rappuineen ja kymmenine ikkunoineen. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että tuota kesäasuntoa ei ihan päivässä, eikä ihan viikossakaan siivota…
Saimme korvanapit, ja oppaamme suomensi paikallisen oppaan venäjänkielisen selostuksen meille suomeksi. Vaelsimme upeasta huoneesta toiseen. Osa huoneista oli täysin tyhjiä, ja niissä kuulemma aikoinaan vain seistiin ja jonotettiin pääsyä isännän puheille. Osa huoneista oli kalustettu sen ajan huonekaluilla. Seinillä oli kullatuissa kehyksissä tauluja, katoissa kimmelsivät kristallikruunut ja posliinitkin olivat kuulemma vanhaa kiinalaista posliinia. Saimme ihastella ihan posliiniastia-huoneitakin.  On vaikea sanoin kuvata näkemäänsä. Huoneet oli entisöity, mutta näimme myös yhden vanhemman, ehkä alkuperäisen huoneen, jossa oli alkuperäiset lattialaudat ja seinäkoristeet.

Söimme lounaan palatsissa kierroksen päätteeksi. Palatsiin kuului myös valtava ruusutarha, jossa oli historiallisia sekä nykyaikaisia ruusuja noin 2230 eri lajiketta. Puisto olisi kauneimmillaan kesällä ruusujen aikaan, joten se jäi meiltä nyt näkemättä. Paluumatkalla poikkesimme pikaisesti Jurmalassa, joka on suosittu matkailukohde pitkine hiekkarantoineen ja pitsihuviloineen.

Perjantaina oli jokaisella mahdollisuus tutustua kaupunkiin omin päin. Osa matkalaisista kävi kauppahallissa ja markkinoilla. Kaupungista löytyi myös isoja tavarataloja sekä pieniä käsityöliikkeitä, siis jokaiselle jotakin.

Vapauden muistomerkki oli saanut itsenäisyyspäivänä valtavan kukkameren juurelleen ja kaikkea tätä vartioi kaksi aseistettua sotilasta. Kadulla tuli myös vastaan vanhojen autojen paraati.

Eräs asia muistui vielä mieleen, nimittäin tuo paikallisen suklaatehtaan vuonna 1924 pystyttämä kello aivan Riian keskustassa. Ennen se ehkä toimi muistuttajana oikeista työajoista suklaatehtaalla, mutta nykyään sen juurelle voidaan sopia vaikka treffit. Toimii siis hyvänä maamerkkinä. I

Illalla kävimme vielä yhdessä syömässä. Iloisesta puheensorinasta päätellen vedän johtopäätöksen, että matka on antanut ajatuksia ja uusista kokemuksista, oli mukava vaihtaa mielipiteitä.

Lauantaina palasimme kotiin. Pysähdyimme lounaalle Pärnun teatterille, ja siitä matka jatkui kohti Tallinnan satamaa.  

Seija S

Alla on kuvakarusellin kuvia, lisää kuvia on kuvagalleriassa