MATKAILU AVARTAA

Lähtömme tapahtui Punkalaitumen Nesteen huoltoaseman pihasta klo 10.45. Kaarimatkan linja-auto oli saapunut paikalle jo hyvissä ajoin. Kuten mekin!

Matka Helsingistä - Tallinnaan on niin lyhyt, että se kuluu suuremmilta osin laivalla ruokaillen. Ruoka oli hyvää ja maittavaa. Kun ahneus iskee niin tulee syötyä liiaksi. Ehdimme kuitenkin tehdä pienen laivakävelyn myymälässä ja laivalla.

Kun saavuimme Tallinnaan, meillä punkalaitumelaisilla ei ollut kiirettä, olihan meille ilmoitettu automme väri ja se odotteli terminaalin edessä. Nopea siirtyminen autoon, läpi sataman viiman, ja niin matka jatkui kohti Pärnua.

Tässä vielä kuva laivalta kun lähestyimme Tallinnan satamaterminaalia.

Kuvaan sattui hauska heijastus ruokalasalin ikkunasta.

 

 

Illalla saavuimme Estonia hotelliin Pärnuun hieman ennen 20. Ilmottautuminen respassa kävi nopeasti, pääsimme huoneisiimme. Ikäväkseni olin syönyt matkalla jotain vatsalle sopimatonta, ja äkillinen pahoinvointikohtaus saatteli minut vessanpytyn viereen okselle. Olin hetken tuntenut pahaa oloa, ja nyt kun asetuin paikalleni, niin tuo pahaolo purkautui. Apua tuli niin ylä- / kuin alakauttakin. Onneksi olimme varautuneet immodiun tableteilla ja otettuani 2 tablettia, (ohjeiden mukaan ) sain kuin sainkin taas elämästä kiinni, ja jonkin ajan kuluttua nukahdin. Yöllä tuli vielä pieni pahoinvointikohtaus. Yksi tabletti, ja nukkumaan.

Taas uusi päivä kaiken muuttaa voi! Nyt on maanantai ja olo tuntui terveeltä. Suihkussa käytyäni lähdimme vaimoni kanssa aamupalalle. En uskaltanut syödä kunnon aamiaista, vaan tyydyin vähäiseen määrään muroja.

 Huoneemme kuvassa, sijaitsi aivan sisäänkäynnin yläpuolella kolmannessa kerroksessa.

Puoli kymmeneltä meillä oli lääkärin vastaanotto huoneessa 212. Ensi lääkäri teki analyysin vaimostani Kirstistä. Siinä viereisellä tuolilla istuessani tarkastelin huonetta ja tohtoria. Ajattelin mielessäni; nuo eivät ole lääkärin kädet, sormissa oli nivelrikkoa, kuten vaimollani ja hänen ikänsä oli melkolailla sama kuin meidän.

Analyyseissään hän kyllä oli tarkka. Ja näyttää siltä että saimme hyvät hoidot häneltä. Heti lääkärinkäynnin jälkeen saimme respasta ravikortit (hoito-). Hoidot alkoivat 12-maissa ja päätimme mennä haukkaamaan raitista ilmaa.

Kävelimme läheiseen puistoon ja siellä oli portti jota emme aiemmin olleet nähneet. Ilmeisesti emme olleet osuneet tälle kaupungin osalle aiempina käynteinämme. No kolmas kerta toden sanoo. Olimmehan nyt kolmatta kertaa Pärnussa. Meidän piti kuitenkin palata takaisin hotelliin sillä hoidot alkoivat.

Nyt menemme jo pilkälti iltapäivän puolella ja hoidot tältä päivältä ovat ohi: Osittainen hieronta, Osokeriitti sekä suolahuone.

Kaarimatkat oli järjestänyt meille kaupunkiajelun 14.30, onneksi se on kahtenapäivänä, niin että voi valitakumpana päivänä ajelu on mahdollista hoitoaikataulujen vuoksi. Me lähdemme huomenna.

Päivällisen jälkeen jäi aikaa latautua iltaan.

Klo 20 alkoi ylimmän kerroksen terassiravintolassa tansssit.

 

 Illan orkesterina toimi mies Ants Säde, joka käyttää "Ajomies" nimimerkkiä. Hän soitti eräänlaista kitaraa muistuttavaa soitinta melodikaa, jossa on pianonäppäimistö. Tietokone hoitaa orkesterillisen puolen ja ilmeisesti näyttää myös laulujen tekstin. On hienoa että hänellä on ollut kiinnostusta ja rohkeutta opetella noin suuren repertuaarin suomalaisia kappaleita ja kaikki suomeksi laulettuna.

Tanssitin illalla useita naisia, monet heistä kehuivat musiikin olevan "tanssittavaa". Pitää myöntää, että olin samaa mieltä. Tanssin lomassa keskustelimme myöskin tuntemuksista lomasta ja hoidoista. Kaikki heistä olivat yleisesti varsin tyytyväisiä, niin hoitoihin, kuin lomaan yleensä. Onhan tämä muuta kuin kotona oleskelua. Paikan vaihdoskin jo virkistää.

 

Illan kohokohdan muodosti kabaree tanssiryhmä. On aina ilo katsella rytmissä notkeasti liikkuvia nuoria tyttöjä. Jalat nousivat korkealle tyttöjen tanssiessa, olipa joukkoon eksynyt yksi poikakin ja musiikki oli juuri sopivaa meille pohjoismaalaisille.

Tänään mennään jo tiistaille. Sää näyttää hieman sumeiselta, aurinko yrittää tunkeutua sumun läpi, vielä kuitenkaan onnistumatta. Minulla hoidot olivat ohi jo puoliltapäivin ja näin sain vapaata aikaa katsella ja kuulostella. Puolikolmelta sitten lähdimme Kaarimatkojen suunnittelemalle kaupunkiajelulle. Oppaaksi saimme erään hotellimme työntekijöistä, Rita Tammelan. Hänelle olivat paikat tuttuja ja kertomuksia yksittäisistä taloista löytyi vaikka millä mitalla. Olin ollut aiemminkin kaupunkikierroksella, mutta joka kerta sieltä ammentaa uutta. Plogissani aiemmin mainitsemani porttikin sai selityksen. 1721 kaupunki siirtyi Ruotsilta Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Silloin kaupungin ympäri tehtiin vallit, suojaamaan kaupunkia ja rakennettiin portti, jonka kautta piti kulkea päästäkseen kaupunkiin. Tällöin kaupunkia oli helppo puolustaa. Pärnu poistettiin Venäjän linnoitettujen kaupunkien luettelosta vuonna 1835, kaupunki alkoi nopeasti laajeta.Tällä ajelulla poikkesimme myös suureen Rimin tavarataloon ja viimeksi kävimme vanhalla puuvillatehtaalla jossa toimii nykyään liinavaatekauppa. Naisille mitä mieluisin tavaratalo. Sieltä on meillekin ostettu jo useat lakanat ja tyynyliinat. On tuntunut tosi hienolta nukkua niissä satiineissa ja trikoissa. 

 Illalla kokoonnuimme viettämään väli karonkkaa asuinkerroksemme aulaan. Näemme päivällä toisiamme niin sattuman varaisesti, että tällainen yhteinen illanvietto on aivan paikallaan, ja yhdistää porukkaa. Tämän runsaan tunnin jälkeen lähdimme näköalaravintolaan laulamaan karaokea. Sehän on meidän "kansallis urheilumme". Karaoken laulajia oli tällä kertaa aika vähän ja niinpä sinne pääsi meistäkin joku laulamaan.

Noin klo 22 jälkeen rantauduimme huoneisiimme ja saimme nukkua aivan koko pitkän yön.

 

Joten Tervetuloa keskiviikko.

 

 Tähän keskiviikkopäivän aloituskuvaksi olen valinnut meidän automme ankkurit. Kaari-matkojen toimitusjohtajan Keijon, hän kulkee näiden autojen matkassa ja ohjeistaa matkustajia neuvoillaan. Hän myös katsoo että hotellin toiminnat pelaavat ja meillä on luonnikasta, niin matkalla kuin hotellissakin.

Hänen vieressään istuu Jussi Salmela (vasemmalla) Keijo kertoo Jussin olevan hänen "oikea kätensä". Ollut talon palveluksessa jo toistakymmentä vuotta. Jussilla on muitakin avuja, kuten show-mestarin avut. Niihin saimme tutustua näillä retkillämme kolme vuotta sitten. Silloin Jussilla oli autossaan Kalevi Kantola, hanuristi ja mandoliinin soittaja, hauskaa riitti joka illalle ja Jussi puuhamiehenä. Jussi sanoikin, että hän asuu kahdessa paikkaa Poris ja Pärnus. Lauantaina hän menee kotiin vaihtamaan paitaa ja lähtee taas sunnuntai aamuna uudelle matkalle.

Keijo Kaari aloitti matkailu toiminnan 2004 syksyllä, silloin hän osti ensimmäisen linja-autonsa. Hänen ensimmäinen matkansa osui ajankohtaan jolloin täällä Pärnussa oli veden nousu niin valtava että jouduttiin talojen asukkaita evakuoimaan, tästä löytyy päivämääräkin hotellimme seinältä. 9.1.2005. Oletteko huomannut missä tällainen päivämäärä sijaitsee?

Siitä lähtien Keijon auto ja autot ovat näitä matkoja tehneet, ja nyt viimeisinä vuosina, matka / viikko. Kolmella autolla, ja tietysti Keijo matkassa.  Keijo kertoi että matkat ovat varsin suosittuja, varsinainen sesonkiaika vuodessa osuu maalis- toukokuun lopun ajalle. Kesällä Pärnu on kauneimmillaan, silloin kannattaa lähteä katsomaan Pärnun kesää; Keijo kehaisee. Enkä lainkaa epäile hänen sanojaan. Pärnussa on valtaisat puistoalueet ja tästä hotellista merenrantaan on vajaa 500 metriä.

Me punkalaitumelaiset voisimme lähteä Keijon matkassa sunnittelemaan seuraavaa matka-ajankohtaa ja varata koko bussi. Keijo järjestäisi meille tänne hotelliin mieleistämme musiikkia ja hoidothan ovat ensiluokkaisia. Laivalla ruokailu kuuluu hintaan ja nouto on melkein kotiovelta. Mikä voikaan olla hienompi aloitus lomalle.

 Illalla kiipesimme kahdeksannen kerroksen näköala ravintolaan. Luvassa oli hienoja esityksiä virolaisyhmän voimin. Oli soittoa, laulua ja tanssia. Onneksemme tämä ryhmä on esiintynyt meille myös kahtena aiempana kertana, mutta tuntuu että heihin ei kyllästy. Aina he keksivät ohjelmistoonsa jotakin uutta. Tällä kertaa heitä oli kitaransoittaja sekä 4-hanuristia, 3-kanteleensoittajaa ja kansantanssiryhmä. Ryhmän juontajana toimi Rein Laos, lupsakka vanha herra, jolla riitti juttuja kaikenlaisia. Hanuriryhmän vetäjänä toimi Veiko Rea. Iloisesti esiintyvä ja suomalaisia kansanlauluja laulanut laulajatar Aita Kaarev säihkyi estradilla. Kansantanhuryhmän nimi oli Tuurit-tuurit

 

 

 

Tänään olemme Torstaissa, ja torstai on toivoa täynnä.

Niinpä annankin tälle torstaille nimeksi " haaveilua"!  Liitän tähän myös aiheeseen hyvin sopivan kuvan. (luvan kanssa)

Tänään on tulossa rankka päivä meistä  useimmille, naiset ovat tilanneet itselleen useita extra hoitoja. Ja minäkin innostuin eilen, ja kävin tilaamassa jalkahoidon, ja tänään aamulla hiustenleikkuun. Kummatkin hotellin kauneussalongista. Kaikki tämä pakettiin kuuluvien kolmen hoidon lisäksi. Niinpä ryhmämme oli liikkeessä koko päivän. Erilaisin kokoonpanoin naiset kävivät kaupungilla, aina hoitojen välissä.

Näyttää siltä, kun loma lyhenee, niin kiireet lisääntyy, koska meillä jokaisella on halu ja toive nähdä ja saada kokemuksia ja tuntemuksia tästäkin kaupungista.

Ilalla meille on näköalaravintolassa luvassa peri suomalaista musiikkia. Saapuuhan meitä viihdyttämään Sebastian Ahlgren, hän on suomalainen iskelmälaulaja, joka kruunattiin 1993 Tangomarkkinoiden Tangokuninkaaksi ensimmäisenä romanina. Hänellä on vaimo nimeltä Anri ja neljä lasta.

 Kiiruhdimme ylös ja siellähän, toden totta Anri ja Sebastian valmistautuivat tanssittamaan yleisöä. Kävin heittämässä kättä päivää Sebatianille ja kerroin ryhmästämme sekä pyysin lupaa saada julkaista heidän kuvansa blogissani.

Sebastian aloitti tanssittamisen. Laulu oli aitoa, mutta orkesteritaustat tulivat tietokoneelta. Varttin kuluttua Anri aloitti laulamise. Lauloivatpa myös yhdessä, esittäen mukavasti duettoja.

Illan tunnelmaa painoi alas tieto, että ympärillä oli viitisenkymmentä naista ja meitä tanssivia miehiä vain kymmenkunta.

 

 Viereisessä kuvassa Anri ja Sebastian laulamassa. Heidän takanaan akkunalla heillä oli pieni pallo, jossa kiertävä valo loisti kaikissa mahdollisissa väreissä ja loi discotunnelmaa meille.

Nyt hyppäämme perjantaihin. Tämän viikkomme viimeiseen kokopäivään. Hoidot alkoivat taas aamulla ja me Kirsti ja minä olimme valmiit jo puoliltapäivin. Joillakin hoitoja oli vielä iltapäivällä. Ehdin kuin ehdinkin puoli kahteentoista, alakertaan respan eteen, kekustelemaan mainion oppaamme Rita Tammelan kanssa. Hän tiesi nimet yläkerran esiintyjille joita olin kaivannut, nyt sain täydennystä blogiini. Samalla sain tutustua häneen hieman enemmän. Jonkinlaista sisaruustunnetta oli ilmassa, ja ajattelinkin että onkohan hänkin kauris tähtimerkissä. En kuitenkaa sitä häneltä kysynyt, koska tapanani ei ole udella naisten syntymäaikoja.

Tämän jälkeen oli lounaan aika ja kävimmekin ruokailemassa. Tänään jo uskalsin syödä, minulle lähes normaalin aterian, tosin kaikki rasvaiset jätin ottamatta, koska olen viime aikoina todennut niiden sopimattomuuden ruoansulatukselleni. Kaikki meni kuitenkin hyvin, tänään ruokailun jälkeen tunsin oloni normaaliksi. Nyt jäimme odottamaan iltapäivän autoajelua Latviaan.

  Tällä kertaa matkaan lähti kaksi Kaari-matkan autoa. Matkalla katselimme maisemia ja ihmettelimme hoitamattomia metsäalueita. Meille ei kukaan osannut kertoa miten nämä olivat muodostuneet, mutta epäilys syntyi sisimpään. Olivathan eestiläiset olleet melko pitkään silloisen Neuvostoliiton alla, ja osa metsistä saattaa vieläkin olla "ei kenenkään maata". Tulimme Latvian rajalle, ja siitä noin kilometrin eteenpäin, saavuimme valtaisan marketin pihaan. Auto parkkiin ja kansa ryntäsi sisään. ---- Paluumatka sujui melko mukavasta, ilta alkoi jo hämärtymään, eikä matkalla juuri ollut uutta nähtävää. Saavuimme parahiksi päivälliselle. Nyt ryokailuun ja sitten iltaa odottamaan.

Illalla kokoonnuimme tiistain tapaan, kolmannen kerroksen aulaan, jossa sitten vietimme matkamme viimeistä yhteistä iltaa. Vaihdoimme tuntemuksia lomamatkasta ja hoidoista. Lauloimme muutaman laulun. Oli mieluista kuulla että kaikilla oli mennyt hyvin, eikä nekatiivisia tuntemuksia ollut. Muutamat olivat ottaneet jopa runsaasti lisä hoitoja. Tuula oli yhtenä päivänä ottanut yhteensä kuusi hoitoa, eli 3 + 3, kaikkiaan hän oli ottanut 8 lisähoitoa. Vastasipa hän kysymykseeni; miksi niin monta hoitoa, sanoi Tuula; kun kerran on tänne saakka tultu, niin kannattaa ottaa kaikki mahdolliset ja täällä se on helppoa, kun kaikki voi ottaa yhdestä paikkaa ja saman viikon aikana. Helena oli samoilla linjoilla, hänen toteamuksensa tiedusteluihin oli; kaikki vaan, kun on tänne tultu. Hänen yhden päivän hoitomääränsä ylsi Tuulan päivälukua yhtä ylemmäs. 3+4. Pekka kyseli; kuinka moni tuntee ennestään toisiaan ja  kuinka kauan. Kaikille yhteisesti, aivan uutena tuttavana, porukkaan oli tullut Anita. Ja hyvin hän oli sisään meidän kaikkien kaveriksi päässytkin. Seurallisena rouvana oli heti kaikkien ystävä. 

 Suurin osa aulassa olleistä lähti huoneisiinsa valmistautumaan lauantain kotiinlähtöä varten, olipa joukossa sentään muutama uskalias, jotka lähtivät kuuntelemaan Ajomiestä yläkerran terassille. Illan kohokohdaksi osoittautui 60-luvun rokki, joka villitsi tanssijat. Laitankin tähän kaksi kuvaa tapahtumasta.

 

Nyt sitten ollaankin jo lauantaissa: Kiireinen aamu meille jokaiselle. Luulen useampien kellon soittaneen herätyksen jo kuudelta, sillä klo 6.30 oli määrä viedä tavarat autolle. Siellähän me kaikki toisemme taas tavattiin. Koko tavaroiden siirtäminen meni niin nopeasti, että seuraava ohjelmaa "aamiaista" jouduimme odottelemaan. No kymmenen minuuttia odotusta ei ollut mitään, ja jokainen sai tarvitsemansa aamupalan. Kello 7.45 starttasimme sitten kohti Tallinnaa. Joillekin uni saattoi tulla kaveriksi alkumatkasta. Yleisesti olimme kuitenkin hyvin virkeitä ja hyvin nukkuneita. Koko viikosta voi sanoa, että joukossamme ei yö kuhkijoita näkynyt klo 22-23 välissä painuimme jokainen yöpuulle ja aamulla olimme taas virkeitä. Minä yrittelin siinä alkumatkassa tehdä muistiinpanoja perjantaipäivästä, mutta totesin, että minusta ei ole matkakirjoittajaksi. Ihmettelinkin mielessäni, miten jotkut voivat olla niin tehokkaita, että matkustaessaan voivat kirjoittaa jo päivään kuuluvia asioita muistiin. (l-auto / juna).

Tallinnassa meille jäi hyvää aikaa mennä myymäläkierrokselle   Sadamarkettiin.

 Siirryimme hiljakseen terminaaliin odottelemaan laivan saapumista. Kuvassa Ökerölinen Finlandia saapumassa laituriin. (kuva Kirsti) Siitä alkoi paluumatka kotimaahan. Hienon sään vallitessa laiva purjehti tyynessä meressä kohti Helsinkiä. Kaari-matkat oli jälleen varannut meille ruokailun laivalla. Ruokailun jälkeen olimmekin jo hyvin lähellä Helsinkiä. Sitten linja-autoon ja kohti kotia. Hyvin Jussi ja Keijo meidät Punkalaitumelle saattelikin. Kiitos Heille turvallisesta matkasta.

 

pieni saate: Blogissani olevia kuvia voitte katsella koko näytöllä, painamalla kuvan päällä hiiren oikeaa painiketta ja klikkaamalla avautuvasta valikosta näytä kuva. Tähän saattaa jossain vaiheessa tulla joitakin lisäyksiä, mutta nyt, viikon poissa olo kotoa, on kasannut muutamia asioita, jotka tulee saattaa teon alle.

Kiitokset kaikille matkassa olleille. Reijo