Perinnepolkua peräkanaa
parisenkymmentä askeltaa.
Auringonpaiste ja lauhkea tuuli,
vaikka syyskuu on lopuillaan.
Vanhan pappilan pihalla kuultiin
palanen pitäjän historiaa.
Aikansa palveli pappila vanha,
sitten uutta rakentamaan.
Meinattiin vanha pappila purkaa,
siitähän kaikki tykänneet ei.
Purkutuomion mielipaha
suojeluintoiset yhteen vei.
Pitäjäseura halusi ostaa
vanhan pappilan itselleen.
Siitäpä sitten kullekin riitti
touhua joka rakoseen.
Olipa mieluisa makkaran tuoksu,
rannassa meitä odotettiin.
Sitten jo voisilmäpullien luona
kahvihampaan pakotus hoidettiin.
Pihalla alla omenapuiden
rupattelua rattoisaa.
Hyvässä seurassa matka taittui
- olipas meillä mukavaa.
P.s.
Kiitos teille, evästäjämme,
kun valmista pääsimme nauttimaan!
Ja hyvää syksyä kaikille meille
- hymyilläänhän, kun tavataan!
Runon kirjoitti yhdistyksemme jäsen Maija Manninen
Retken kuvat löytyvät Kuvagalleriasta
