Toimintakertomus 2022

                             

Jouluinen Iloinen iltapäivä

14.12.2022, kerhotalolla

 

 

 

 

Risto Pääkkönen on koonnut videon tästä iloisesta iltapäivästä.

Katso kuvagalleria

Klo 12.00
Arkihuolesi kaikki heitä, avauslaulu, laulattajana Tuula ja soittaja Matti sekä laulukerholaiset

Tervetuloa, puheenjohtajamme Pertti Ahtiainen

Klo 12.15
Tonttujen jouluriemua, Tuijan tontturyhmä

Klo 12.25
Konsta Jylhän Joululaulu, Sydämeeni Joulun teen, laulukerho

Klo 12.35
Tulkoon joulu, jouluruno, Kyllikki Puhakka

Klo 12.40
Joulupukki 500 vuotta, näytelmäkerho esittää

Klo 13.00
Seniorit tonttutunnelmissa, ohjaajana Siru Niemeläinen

Klo 13.10
Kinkkuarpajaiset. Voittoina pieni raakakinkku ja päävoittona ison kinkun lahjakortti.

Klo 13.20
Joulua kohti. Loppusanat ja päätöslaulu laulukerhon johdatuksella, Maa on niin kaunis.

*********************************

Hallituksen pikkujoulu

9.12.2022

Katso kuvagalleriaan

*****************************

Korkkarit kattoon

3.-4.12.2022 Rauhalahdessa

Kuvia löytyy kuvagalleriasta

Joulukuu on jo hyvällä alulla eikä jouluunkaan ole pitkä aika. Eläkeliitto – Joensuun yhdistyksen järjestämä tämän vuoden viimeinen matka on siis alkamassa. Tässä ihan pieni tiivistelmä matkasta.

Meitä oli kiva pieni porukka suuntaamassa kohti Kuopiota teemalla ”korkkarit kattoon”. Mitä se sitten sisältääkään. Osa jäi kaupunginteatteriin katsomaan musikaalia ”huomenna minä lähden” ja me toiset suuntasimme jouluostoksille Matkus ostoskeskukseen. Ennakkosuunnitelmista poiketen mukaan kuitenkin tarttui jotain pientä yhdelle jos toisellekin.

Rauhalahti oli pääkohteemme. Ennen ruokailua nopeimmat kerkesivät jo nauttia kylpylän altaista ja saunojen lämmöstä.

Pikkujoulubuffet odottikin jo sitten ruokailijoita. Tarjolla oli monenmoista jouluruokaa. Jokainen varmasti löysi itsellensä sopivaa syötävää. Ja kuten tavallista, ainakin itsellä kävi niin, että tuli nautittua pöydän antimista ihan liikaa. Suoraan sanottuna ylensyöntiä.. Siinäpä sitten yksi jos toinenkin tuntui tuumaavan ettei nyt jaksa tehdä mitään.

Vielä kuitenkin oli luvassa tanssit. Orkesteri Sinitaivas tarjoilikin hyvää tanssimusiikkia. Taisimmepa kaikki olla mukana kuuntelemassa ja tanssimassa illan aikana. Illan vanhetessa sitten pikkuhiljaa suuntasimme tanssiparketilta kuka minnekin. Karaokebaariin laulamaan tai nukkumaan. Omien mielihalujen mukaan.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen olikin sitten laukkujen pakkaus ja kotiinlähdön aika.

Matkatiimi Hemppa ja Hilkka kiitämme teitä kaikkia tämän vuoden matkalaisia. On ollut ilo matkustaa kanssanne ja viedä teitä uusiin ja ehkä ei niin uusiin paikkoihin.

Tavataan taas ensivuonna matkojen merkeissä.

Hyvän Joulun toivotuksin!

Hemppa ja Hilkka

********************************

Pikkujoulu

25.11.2022, Villa Koivuranta, Uimaharju

Soihdut sammuu, eläkeläiset kukkuu

Yhdistyksemme iloista pikkujoulu vietettiin 25.11. retkimuotoisesti. Olimme viettämässä juhlaamme Uimaharjussa entisessä seurakuntatalossa, nykyisessä ravintola Villa Koivurannassa. Kuljetuksesta vastasi Heimo (Hemppa) Tiittanen ja bussiemäntinä toimivat Hilkka ja Eija. Meitä muita tonttuja, siis osallistujia, oli n. sata. Jokainen oli varustautunut pienellä lahjalla, koska pukinpajalla oli energiatilanteesta johtuva tuotantokatkos. Myöskään Joulupukki ei päässyt paikalle, koska porojen ruuan, jäkälän, toimituksessa oli ilmennyt ongelmia. Osa juhlaväestä oli tullut ns. omin kyydein, koska linja-autoon sopi vain 60 henkeä.

Ohjelma oli ”ylen” hauska ja siitä vastasi juontajaksi muuttunut Hemppa ja bussiemännistä tonttutytöiksi muuntuneet Hilkka ja Eija, apunaan vielä toinen Eija. Arpajaiset toivat ohjelmaan jännitystä. Minäkin ostin arpoja monella kympillä. Tulos, ei voittoja. Jännitystä lisäsi myös hauska tietokilpailu. Se osoitti, että eläkeläiset ovat viisasta väkeä. Ketteryyttämme mitattiin muutamilta osallistujilta tuolileikillä. Joulun teemaan sopivan puhuttelevan runon esitti Kyllikki ja joululauluilla Matin säestäessä pääsivät kaikki ohjelmaan mukaan. Sain poissaolevalta yhdistyksen puheenjohtaja Pertiltä tehtäväksi pitää puuropuheen. Sisältö käsittelikin laajasti puuron tärkeintä raaka-ainetta riisiä. Puheen mukaan olimme koekaniineina aivan uuden riisilajikkeen sopivuustestissä, erityisesti pikkujoulupuuroksi. Valitettavasti riisitoimitus Kiinasta oli uponnut Välimeren aaltoihin, ilmeisesti venäläisen harhaohjuksen toimesta, joten joulupuuro jäi tällä kertaa unelmaksi ja testi tekemättä. Puhetta pitäessäni en tiennyt tuosta onnettomuudesta vielä mitään. Puuron puuttuminen ei täyteen lastatun ateriapöydän houkuttelevuutta haitannut.

Nautimme tilaisuuden lopuksi jouluhenkisen, todella ruhtinaallisen, vai pitäisikö sanoa tasavaltalaisen jouluaterian. Emäntä ”vedätti” meitä ennen ruokailua pöydän antimia esitellessään, kertoen kaiken menneen valmistelussa pieleen. Hän teki sen niin uskottavasti, että lähestyimme upeaa jouluateriaa tietynlaisella varovaisuudella. Loppuarvio juhlaväeltä oli; loistavan maukas jouluatria. Kaikki ilo keskeytyy aikanaan. Niin myös meidän vatsaan käynyt pikkujouluilomme. Bussin diesel hyrähti käyntiin ja kotouttaminen käynnistyi. Kiitoksia Uimaharjun emännille, kiitoksia Hempalle ja bussi/tonttutytöille. Hyvää Joulun aikaa kaikille.

Muistiin merkitsi totuudessa tiukasti pysyen, Markku

Lisää Saijan ottamia kuvia löydät kuvagalleriasta.

Saija teki videotallenteen: Jerusalemin suutari

************************************

Iloinen Isänpäiväjuhla

9.11.2022, Kerhotalo Rupla

Risto Pääkköseltä kuvattu video antaa hienon läpileikkauksen "Iloisen isänpäiväjuhlan" tapahtumista.

Lunta odottava syksyinen marraskuun toisen keskiviikon sää oli tasaisen harmaa, kun aurinkokin pysytteli pilvien takana. Ruplan vuoromme oli varattu tällä kertaa Isänpäiväjuhlaamme varten.

Päivän aloitimme perinteiseen tapaamme kakkukahvitarjoilulla. Kauppaneuvoksen kahvila oli toimittanut erinomaisen maittavan kakun nautittavaksemme. Kahvit saivat tilaisuuden osanottajien kielenkannat liikkeelle ja iloinen puheensorina täytti kahvilatilan ja täyden salinkin ennen tilaisuuden virallisen ohjelman alkua.

Laulukerhon johdolla Matin säestäessä tilaisuus alkoi yhteislaululla. Pertti toivotti runsaslukuisen juhlaväen tervetulleeksi viettämään iloista isänpäiväjuhlaa ja erityisen iloinen saimme olla saadessamme juhlaamme juhlapuheen pitäjäksi Joensuun seurakunnan kirkkoherran Katri Vilénin.

Näytelmäkerho oli valmistellut monologiesityksen niin sanallisesti kuin musiikillisestikin Markun ja Heimon toimiessa esittäjinä.

Senioritanssikerhomme esitti viihdyttävät kolme tanssia osoittaen ikäihmisenkin taipuvan hyvin monimutkaisiinkin tanssin askeliin. (katso videota)

Tämän jälkeen saimme kuulla kirkkoherra Katri Vilénin läsnä olevien tunteisiin vetoavan puheenvuoron. Yhdistys kiitti puheenvuorosta aploodein ja perinteisiin jo kuuluvin tavoin kerhojemme tuotteilla.

Laulukerho ilahdutti vielä yleisöä esityksellään ennen perinteistä Isänpäiväjuhlan yllätysarvontaa, johon voivat vain miespuoliset osallistua.

Arpajaisissa päävoitto – Kauppaneuvoksen kahvilan erinomainen täytekakku – osui tällä kertaa Jorma Hämäläiselle. Tämä tietysti oli matemaattisesti ajatellen todennäköisintäkin, kun Jorma Hämäläisellä oli käytettävänään kaksi arpalippua. Yhdistyksessämme on todellakin kaksi Jorma Hämäläistä ja molemmat olivat tilaisuudessa läsnä.

Laulukerhon johdolla lauletun loppulaulun jälkeen osanottajille oli jaossa piirin tämänvuotinen Joulutervehdys-lehti kotilukemiseksi. Jotkut onnelliset löysivät myös käsityökerhon myyntipöydältä käyttölämmintä ja pehmeää pukinkonttiin.

Väki poistui iloisena tummenevaan marraskuun iltapäivään odottamaan joulukuun toisen keskiviikon joulujuhlaa, jota ennen kaikki voivat pitää itseään virkeänä yhdistyksemme monipuolisessa kerhotoiminnassa.

***********************************

Lehmirannan pelimanniviikko

1. - 7.11.2022

Katso: Kuvagalleria

Jouko Koivu on taltioinut Lehmirannan tapahtumia videolle ja Eppu on koonnut videot yhteen: Eläkeliiton Joensuun Yhdistyksen matka Lehmirantaan pelimanniviikolle 1.-7.11.2022

************************************

Uusien jäsenten tutustumiskahvit

1.11.2022

Katso myös Kuvagalleria

Yhdistyksemme kutsui kaikki uudet, vuoden 2022, jäsenet tutustumiskahveille Kerhotalolle 1.11.2022.

Kutsuun myöntävästi vastasi noin 40 henkilöä. Kahvit ja keittiötiimin herkulliset voileivät tekivät kauppansa. Kahvikeskustelu oli vilkasta. Uudet jäsenet toivotettiin tervetulleiksi erilaisiin harrastuksiin tai jäsenpalvelujen piiriin. Heille kerrottiin mitä loppuvuodesta tapahtuu ja erityisesti esiteltiin tulevan vuoden toimintaa.

Esittelystä huolehtivat puheenjohtaja Pertti Ahtiainen ja varapj. Markku Sivonen. Kerhotoimintaa pidettiin tarjonnaltaan monipuolisena, on fyysisen kunnon ja henkisen vireyden ylläpitävää toimintaa tarjolla sekä eri teemoilla olevia jäsentapahtumia ympäri vuoden. Pertti korosti toimintailon merkitystä, hauskaa olla pitää.

Kuluvan vuoden matkoja markkinoi matkasihteeri Hilkka Toivanen. Tulevana vuonna on myös paljon mielenkiintoisia matkoja tulossa. Markku korosti, että yhdistys on jäsenten palvelija ja jäsenmaksulla saa, omasta aktiivisuudesta riippuen, monikertaisen hyödyn.

Lopuksi heräteltiin keskustelua tulevasta toimintavuodesta. Mitä se antaa ja mitä siltä toivotaan. Oltiin yllättyneitä siitä, miten paljon erilaisia aktiviteetteja on tarjolla. Yhdistystoiminta on yhteisen hyvän toteuttamista.

Seuraavan kerran kokoonnumme Iloiseen isänpäivään 9.11.2022 Kerhotalolle. Juhlapuhujana kirkkoherra Katri Vilen.

********************************

Kuopion kaupunginteatterin
suurmusikaali!

29.10.2022 klo 13:00

"Huomenna minä lähden"

klo 10:00 Ostokeskus Matkus / Ikea

klo 13:00 Kuopion kaupunginteatterin esitys

Lisätietoja musikaalista saat Kuopion kaupunginteatterin verkkosivuilta.

Kari Heiskanen, käsikirjoittaja ja ohjaaja, Puoli seitsemän vieraana. (linkki poistuu 1.11.2023)

Katso kuvagalleria ja video, jonka Risto on kuvannut ja koonnut.

********************

Eläkeliiton karaokemestarikilpailu 2022

Lehmiranta, 22. -  23.10.2022

Karaoketapahtuman ohjelma löytyy seuraavasta linkistä. 

Finaalitilaisuus tallennettiin videolle, ja se on nähtävissä linkistä.

Lisää videolinkkejä.

Tapahtuman tulokset löytyvät seuraavasta linkistä.

Eläkeliiton Joensuun yhdistys ry:stä Irja Karvinen avasi 50 -69-vuotiaiden naisten ryhmän.

************************

"Kuutamolla"

lokakuinen retki Pogostalle, Ilomantsiin!

7.10.2022, klo 9:00

-Virmajärvi – Suomen itäisin piste ja EU:n mantereen itäisin piste
-Taistelijan Talo
-Karhuareena
-Katri Vala Kulttuurikeskus
-Ortodoksinen kirkko
-toritapahtumat
....jne......jne!

Risto Pääkkönen teki hienon videon matkasta: Kuutamolla

*********************

Iloinen iltapäivä ja syyskokous 2022

12.10.2022, klo 12:00 Kerhotalossa

Yhteinen syyskauden avauslaulu: Metsäkukkia

Tervetuloa, Pertti Ahtiainen

Kerhojen esittelyt

Näytelmäkerho: Tunnetta ja tuskaa (video) (Auli Räsänen ja Heimo Kinnunen)

Senioritanssikerho: Viva espanja, Kvadrilj på lövad loge (video)

Vieraamme puheenvuoro 

Hyvinvointialueen aluehallituksen puheenjohtaja Juha Mustonen

Siun sote linkki

Sote uudistus

Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous

Toimintasuunnitelma vuodelle 2023

Syyskokouksen pöytäkirja 12.10.2022

Loppulaulu laulukerhon johdatuksella: Iltatuulen viesti

Katso myös Kuvagalleria

***************************

Vanhustenviikon pääjuhla

Carelia-sali 2.10.2022 klo 14.00–16.00

Katso: Kuvagalleria

Katso: Motoran esittely

Joensuun vanhustenviikko

       Joensuun vanhusneuvosto

                Joensuunvanhus

Vanhusten viikkoa Suomessa aloitettiin viettää 1954. Vuoden 2022 valtakunnallinen vanhustenpäivä on Savonlinnassa.

Joensuussa vanhusten juhla päivä oli su. 2.10.2022 klo 14. Careliasalissa . Väkeä paikalle oli saapunut n. 160 henkeä. Paikka tuntui vajaalta, mutta selitys löytynee säästä? Aivan mainio kesäinen, aurinkoinen syys viikonloppu oli houkutellut väen mökkikauden lopeteluun. Se oli myös hyvä valinta viettää vanhusten viikon juhlapäivää.

Juhlan juontelivat leppoisasti Pertti ja Marja-Leena.

Minna-Maaria esitti monolokin, vasikan synnystä. niin kuin moni muukin asia syntyy musiikin tahdissa, syntyi myös ”vasikka”.

Motoran Vinhakat-ryhmä esitti tanssiliikuntaa rytmillä, johon moni jalka katsomonpuolelta olisi halunnut mukaan, mutta nivelten naksuminen esti sen.

”Artsi” Pippuri palautti lapsuuden mieliin, laulattaen meitä niistä jo ruskettuneista laulukirjoista oravanpesän ja…

Vanhustyön kannustuspalkinnot jaettiin, Marja Koivulalle ja Taisto Väyryselle, pitkä aikaisesta toiminnasta ”vanhusten” hyväksi.

Marja- Leenan toivoteltua hyviä syksyisiä päiviä, siirryttiin ulos ja todettiin, että Marja- Leenalla saattaa olla suhteita säänhaltiaan, niin hyvä ilma oli kotimatkalla.

Hyvää Vanhustenviikkoa t. Taisto

 

HYVÄ JUHLAYLEISÖ !

Joensuun vanhusneuvosto palkitsee vuonna 2017 hyväksymänsä palkitsemissäännön mukaisesti vuosittain erityisen ansioituneita vanhustyön parissa toimivia tai toimineita yhteisöjä , järjestöjä tai yksityisiä vapaaehtoisia henkilöitä.

Tänä syksynä julkisesti pyydettyjen esitysten perusteella neuvosto teki ratkaisunsa, missä se päätyi palkitsemaan kaksi vanhustyössä erittäin ansioitunutta ja aktiivista vapaaehtoistoimijaa :

Kannustuspalkintojen perusteluissa mainitaan mm. seuraavaa:

Toinen palkittava on Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piirin ja liiton Joensuun yhdistyksen auttavan vanhustyön vastaavana sekä työn toteuttajana 15 vuoden ajan toiminut Taisto Väyrynen. Hän on sen ohella toiminut yhdistyksensä puheenjohtajana sekä hallituksen jäsenenä yhteensä 11 vuotta. Edelleen hän ollut Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtajana 4 vuotta sekä Joensuun vanhusneuvoston jäsenenä ja varajäsenenä yhteensä 8 vuotta. Taisto Väyrynen on omalla pyyteettömällä ja inhimillisellä käytöksellään saavuttanut ikääntyvien vanhusten sekä kanssatoimijoidensa varauksettoman luottamuksen ja arvostuksen.

Joensuun vanhusneuvoston puolesta kiitän palkittavia heidän pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnastaan ikääntyvien vanhusten hyväksi. Samalla onnittelen heitä palkinnon johdosta ja toivotan molemmille edelleen terveyttä sekä virkeyttä ja toimintakykyä myös tulevaisuudessa meidän ikääntyvien keskuudessa Pyydän palkittavia saapumaan juhlayleisön eteen vastaanottamaan heille lämpimin sydämin myönnettävät palkinnot.

Pertti Vainionpää

*****************************

Ruskaretki Ylläkselle

10.9.-16.9.2022

Tämänvuotinen ruskamatka oli houkutellut kiitettävästi lähtijoitä ja ilahduttavasti oli uusia lähtijöitä mukana. Lauantaiaamulla anivarhain kokoonnuimme taasen bussipysäkeille valmiina lähtöön. Toki taukojahan pidimme matkanvarrella. Parituntinenkin istuminen kummasti jo puudutti niin että ”jalottelua” kaipasi ja ennenkaikkea bussikuskimme tarvitsi lepotaukoja. Se on melkoinen urakka ajella sellainen matka melkein täyden bussin kanssa.

Mutta matka joutui ja edessä häämöti jo joulupukin maa. Vielä oli hetki aikaa rustata kirjettä ja toiveita joulupukille. Sitten vain kirjeet joulupukille ja joulua odottamaan josko toiveet toteutuu.

Olimme siis ylittäneet ”rajan” ja olimme lapissa. Meidän kuljettaja/matkanjohtaja Hemppa oli tällä kertaa keksinyt uuden seremonian jolla napapiiri ylitettiin.

Majoitus oli Äkäshotellissa ja pääsimme heti illalliselle. Virkeimmät aloittivat jo tuloiltana Pirtukirkon tanssit. Itsekin kävin katsastamassa paikkaa, mutta sinne oli eksynyt muitakin ihmisiä joten tanssilattialla oli sanoisinko hieman tungosta joten kun viikko oli aikaa käydä jokailta tanssimassa niin lähdin nukkumaan. Sen verran matkanteko oli veroittanut voimia.

Sunnuntaina oli Pallaspäivä. Bussi pallashotellin pihaan ja jokainen sai patikoida ja valita mieleisensä reitin. Valinnanvaraa oli. Lähdin katsastamaan helpon ja lähellä olevan reitin. Sieltä löytyi entisen Pallashotellin rauniot, tosin niitä ei enää ollut kuin nimeksi jäljellä. Paikalle oli pystytetty taideteos. Ruotsalainen Lena Stenberg oli sen tehnyt vanhan hotellin muistoksi. Hotelli oli 1938 – 1944. Hotelli oli olemassa kuusi vuotta, mutta toimi hotellina kolme vuotta. Senjälkeen saksalaiset majoittuivat sodan aikana sinne ja rakennus tuhottiin. Taideteoksen paikka on valittu niin, että sen havaitsee ylhäältä päin kun ihmiset saapuvat paikalle, symboolin H- kirjain.

Toinen veikeä polku on oravapolku, siellä erilaiset oravasymboolit ilmentävät erilaisia uskontoja. Nämä kaksi olivat lähinnä hotellia. Luontokeskus oli ikävä kyllä suljettu. Monet patikoivat maastossa paljon pidempiä ja vaikeimpia polkuja. Luontohan siellä on ihan oma lukunsa.

Maanantai olikin ”vapaapäivä”. Emme lähteneet bussilla vaan jokainen patikoi lähialueella mikä tuntui oman kunnon huomioon ottaen parhaimmalta. Osa lähti tunturiin, osa kiertelemään keskustaan. Vaikka shoppailemaan Jouninkaupalle. Hyvä maamerkki kaupan edustalla oleva valtava poro. Yhteiskuva sen edessä jäi ottamatta. Sitten seuraavalla kerralla. Jokainen kotiutui päivälliselle. Ruoka oli muuten hyvää.

Tiistaina päätettiin valloittaa Levi. Osa meistä huristeli huipulle gondolihissillä. Kahden kilometrin matkan 719 m huipulle kesti noin seitsemän minuuttia. Perillä olisi varmasti ollut upeat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin, mutta epäonneksemme sumu peitti tienoot. Niinkin voi käydä. Osa urheista vaeltajista turvautui ihan omiin jalkoihin kavutessaan tunturissa. Mutta kokemus tuo hissikin oli. Ajelun päälle maistuikin sitten kahvi ja vaikkapa pulla.

Keskiviikko oli siten lähimatkailua. Kävimme Yllästunturin luontokeskus Kellokkaassa. Siellä oli näyttely ”meän elämä” näyttely kertoo lähikylistä, tuntureilta alkunsa saavista virroista, soista ja metsistä.

Esillä oli myös Janne Erkkilän taidetta, hän on nuori kuvataiteilija. Teokset olivat kokeilevia tulkintoja luonnon prosesseista. Ne ovat toteutettu luonnonvärityöskentelyllä. Luonnosta saatavista kasveista ja sienistä ja niistä keitetyistä väreistä.

Olimmekin jo torstaissa ja nyt luonto näytti meille vähän muutakin kuin vain auringonpaistetta. Pienoista vesisadetta. Sehän on vain pukeutumiskysymys haittaako tihkusade ulkoilua. Siis vielä viimeiset mahdolliset ostokset ja jotkut olivat kerenneet käydä katsastamassa karaokepaikkaa. Tunnelmaa oli sielläkin ollut. Sitten vain pakkaamaan aamun lähtöä varten.

Tuli nähtyä ruskaa, tuntureita, tunturipuroja ja tietysti niitä poroja. Siitä kehkeytyi ihan kilpailu kuka näkee pienimmän poron. Ja totta kai palkinnot jaettiin voittajille.

Perjantai oli sitten kotiinlähtö ja aina se on vain kiva lähteä kotiin. Jostakin syystä kotimatka tuntuu pidemmältä kuin menomatka. Jokaiselle varmasti syntyi muistoja matkasta. Jokainen koki matkan omalla tavallaan ja niin on hyvä.

Näin kirjoitettuna kaikki tuntuu kovin latealta, siihen ei saa sitä tunnetta ja tunnelmia mitä siellä vaellusretkillä koki. Kuitenkin ehkä ensivuonna palaamme taasen sinne Lappiin. Minne se varmasti selviää syksyn ja talven mittaan.

Päällimmäisenä jäi kuitenkin hyvä tunne tästä matkasta. Taidettiin pysyä kaikki terveenä ja meidän tuttu ja turvallinen bussikuski vei meidät paikasta toiseen. Kiitos Hemppa!

Kiitos tielle kaikille mukanaolosta, oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin. Nähdään taas uusien matkojen merkeissä missä ne sitten ovatkaan.

Syksyn jatkoa!

Suuremmat kuvat katso kuvagalleriaa.

Videoyhteenveto Risto Pääkkösestä.

Hilkka

**************************

Senioripihassa lauluesitys

9.9.2022

Katso Kuvagalleria

***************************

Maakunta laulaa

27.8.2022

Katso kuvagalleria

****************************

Piirimme kirkkopäivä kokosi väkeä ympäri maakuntaa

11.8.2022

Katso Kuvagalleria

Rantakylän valoisa ev. lut. kirkko ja Joensuun ortodoksien kirkko toimivat päätapahtumien messun ja liturgian toteutuspaikkoina. Osallistujamäärä yllätti myönteisesti. Lähes 200 henkeä kokoontui sanan kuulolle ja pääjuhlaan. Joensuun yhdistys tarjosi jäsenilleen päiviin liittyvän keittolounaan ja yhdistyksen vapaaehtoiset olivat järjestelyissä merkittävästi mukana. Kutsuvieraana ja juhlapuhujana esiintyi liittomme puheenjohtaja Raimo Ikonen.

Rantakylän kirkko soveltui loistavasti ikäihmisten hengellisen juhlan pitopaikaksi. Siinä oli esteettömästi saavutettavissa kirkkotila ja ruokailutila. Kirkon valoisuus ja pastori Katriina Puustisen messun sanoma valoivat uskoa paremmasta huomisesta. Ortodoksisen liturgian perinteinen sanoma ja pääjuhlan litania korostivat järjestömme rikasta hengellistä perinnettä. Raimo Ikonen nosti puheessaan esille yhdistystyön ja vapaaehtoistyön tärkeyden ikääntymisen eri vaiheissa. Tervehdyksissä tuotiin esille osallistumisen tärkeyttä tavallisen ihmisen osallisuuden muistamista maailman myllerryksissä ja paikallisessa päätöksenteossa.

Vuoden 2022 kirkkopäivän ohjelma toteutettiin perinteisen vakiintunen kaavan mukaan: klo 10:00 messu Rantakylän kirkko, saarna ja palvelu Katriina Puustinen, kanttorina Janne Piipponen. Liturgia Joensuun ort. kirkko klo 10:00. Ruokailu seurakuntasali klo 11:30. Pääjuhla Rantakylän kirkko klo 13:00. Litanian suoritti kirkkoherra isä Iivo Suvanto ja kanttorina Aleksi Suikkanen. Molemmissa kirkoissa kerättiin kolehti Ukrainan hyväksi. Perinteinen seppelpartio lähetettiin veret seisauttavan Narvan marssin soidessa sankarivainajien muistomerkille. Seppelpartioon kuuluivat Pirkko Mutanen, Pirjo Elia ja Markku Sivonen.

Pääjuhlan ohjelma luettelonomaisesti: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Tervetulosanat Pertti Ahtiainen, Ortodoksinen litania. Tervehdykset: EL:n piiri Antti Lempinen, Rantakylän seurakunta Katriina Puustinen, Joensuun kaupunki Matti Väistö, Suvilaulu Joensuulle, lausuntaa Markku Sivonen, juhlapuhe Raimo Ikonen, laulusikermä Tapani Nuutinen, lausuntaa Pirjo Elia, Lipun vaihto seuraavalle kirkkopäivän järjestäjälle, Heinävedelle, virsi 462, päätössanat Markku Sivonen, Karjalaisten laulu. Suuret kiitokset mukana olleille seurakunnille ja heidän henkilöstöilleen sekä kaikille eri tehtävissä olleille vapaaehtoisille ja virkansa puolesta mukana olleille. Kaikki meni hienosti. Hyvä me!!

Tämän vuotisen kirkkopäivän sanoma oli toiveikas. Siinä korostui lähimmäisen muistamisen tärkeys ja meidän jokaisen vastuu ihmisenä ja kansalaisena.

Markku Sivonen

**************************

Kesäteatteri Tukkijoella

5.7.2022

Louhosteatteri Nilsiässä! Siitähän pitää otta selvää mikä paikka se on. Joten bussilastillinen porukkaa lähti ottamaan paikasta selvää. Perillä oli luvassa kesäteatteri ”Tukkijoella”.

Niinpä ajelimme kohti Kuopiota ja poikkesimme hieman pienemmälle tiellä ja aikamme ajettua vastaan tupsahti Kaavi, sellainen vajaan 3000 henkilön kunta Pohjois-Savossa. Nyt ei ollut aikaa jäädä tutustumaan paikkakuntaan. Ja seuraava ”metropoli” – kuten meidän tuttu bussikuskimme niin hauskasti esitteli oli Juankoski. Kuten Juice lauloi ”Juankoski here i come.” Entinen kaupunki kuuluu liitoksen myötä nykyisin Kuopion kaupunkiin.

Tämäkään ei ollut päämäärämme. Yksi ja toinen alkoi kysellä eikö olisi jo aika vaikka poiketa syömään. Ja sehän sopii, eikun kohti Tahkoa ja ruokapaikkaa. Olipa kerrassaan suussa sulavaa ruokaa ja lopuksi vielä pannaria mansikkahillolla ja kahvit. Kyllä näillä jaksaa seuraavan kaksi ja puolituntisen seurata esitystä.

Määränpääkin alkoi jo hahmottua, kun bussilla huristeltiin jyrkkää mäkeä ylös. Sinne me tupsahdettiin keskelle louhosta. Oli sinne eksynyt toisiakin. Busseja oli useampi jo parkissa.

Paikka sinällään oli jo nähtävyys.

”Louhosareenan tarina sai alkunsa yhden miehen unesta. Siitä se alkoi muovautua nykyiseen muotoonsa. Louhoksen isäntä Matti näki 2000-luvun alussa unen, jossa hän käveli lapsuudestaan tutussa kivilouhoksessa. Uni oli niin vahva, että se ajoi miehen seuraavana päivänä läpi porttien, piikkilanka-aitojen ja kieltokylttien vanhalle kaivokselle. Matti nousi kvartsihiekkakivikallion korkeimmalle kohdalle, häikäistyi paikan karusta ja maagisesta kauneudesta ja totesi: ”Tämä paikka on minun!”

Paikka oli ”unohduksissa” kymmenisen vuotta josta se vuonna 2015 heräteltiin nykyiseen muotoonsa. Koko louhosareenan tarina löytyy netistä kuvien kanssa.

Tuttu tarina ”Tukkijoella”, oli saanut ohjaajan käsissä muokattua nykypäivään ja musiikissa oli alkuperäiskappaleita ja tuoreita nykypäivän musiikkia. Kaikki nivoutui saumattomasti yhteen.

UIT – uusi iloinen teatteri antoi meille todella nautittavan esityksen. Pääroolissa oli esimerkiksi ”Kuju” Kai Hyttinen. Itse olin myyty niille tanssiesityksille.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin nytkin. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jokainen sai tästä päivästä monta iloista muistoa itselleen. Tästä on hyvä jatkaa.

Hilkka

*******************************

Yhdistyksemme toimijat Heinäveden matkalla

30.6.2022

Katso myös: Kuvagalleria, ja video

Yhdistyksen vapaaehtoiset toimijat olivat kesäretkellä ja vieraina Heinävedellä. Tämä vuosittain tehtävä retki oli toimintakauden päätösmatka ja samalla uuteen kauteen virittäytymismatka. Kohteemme Heinävesi oli monelle varsin tuntematon. Tiesimme Heinäveden yhdistyksen olevan aktiivinen ja myös uudistushenkinen. He ovat olleet mukana Liiton ”Äijätoiminnassa” sen alusta saakka. Mitä on Heinäveden ”Äijätoiminta”, siitä saa tarkemman kuvauksen yhdistyksen kotisivuilta. Äijäryhmien nimet antavat viitteitä mitä ryhmissä tapahtuu: Karvion-äijät, Kenraalitien-äijät, Kone-äijät, Lentopallo-äijät, Liikunta-äijät, Luonto-äijät. Mitä siellä tehdään: kurkistakaa Heinäveden yhdistyksen kotisivuilta. Meillä Joensuussakin riittäisi varmasti myös äijiä. Laittakaapa ”äijät” kesän ajaksi muhimaan mitä syksyllä tehtäisiin.

Matkamme oli lämminhenkinen, ulkona, sisällä ”Savon keltaisessa” oli mukavan viileää. Maisemien viiletellessä ohi vaihdoimme eri toimintojen vastaavien kanssa ajatuksia. Pienenä huolenahan meillä on kerhojen ohjaajien tilanne. Uusia vastuullisia tarvitaan.

Monen matkalaisen varmasti yllätti Heinäveden kirkonkylän maaston suuret korkeuserot. Jos satamasta rollaattori- tai keppikuntoinen lähtee kunnanvirastolle ns. jalkaisin, niin kannattaa varata eväitä mukaan, sillä tie tuntuu aina vain nousevat, samoin kirkkoon meneminen vaati kävelijältä hyvää kuntoa. Hemppa hurautti meidät kepeästi kirkon oven viereen linja-autolla. Kävimme tuossa mahtavassa kirkossa tutustumassa keramiikkataiteilija ja kuvataiteilija Leena Mäki-Patolan taidenäyttelyyn ja samalla seurasimme Leif Segerstamin johtaman Helsingin Sinfonietan harjoituksia. Kirkon akustiikka toimi loistavasti, pienikin jousen ääni kuului parvelle saakka.

Seuraavaksi vieraat ja isännät kokoontuivat seurakuntatalolle, siellä kunnanjohtaja Marika Kasonen esitteli Heinäveden kuntaa ja sen palveluja. Mielenkiintoinen tieto oli, että Heinävesi on Suomen metsäisin kunta. Puu on tärkeä luonnonvara kuntalaisille. Maittavan keittolounaan nautimme Heinäveden yhdistyksen tuottamana seurakuntasalilla, joka on heidän vakio kokoontumispaikkansa. Vaihdoimme kuulumisia ja kerroimme toiminnoistamme puheenjohtajien Seppo Kotilaisen ja Pertin kertomina. Oli mielenkiintoista kuulla, miten monipuolista toimintaa meidän yhdistyksissämme on. Onnittelimme Pirjoa ja Jormaa heidän syntymäpäivänsä johdosta. Jorma täytti tänään 75 vuotta ja Eppu 80 kahden päivän päästä. He saivat Eläkeliiton 50-vuotisjuhlakassin. Luovutin myös piirimme myöntämän vapaaehtoistyön ansiomerkin ja kunniakirjan Anja Huttuselle ja Terttu Hurrille. ”Ylen äijön” suuret onnittelut merkkipäiviä viettäville ja vapaaehtoistyön tiennäyttäjille.

Seuraava tutustumiskohteemme oli Kermajärvi. Tämän toteutimme istuen ja nautiskellen M/S Katrilli laivan kyydissä. Viimeinen kohteemme oli Heinäveden tori, jossa pyöri Heinävesi- päivien ohjelmaa. Puhallinorkesteri laittoi kesäiltaan rytmejä ja tunnelmaa, tuttuja iskelmiä ja tanssikappaleita ja saikin muutaman parin liikkeelle. Linja-automme kippari katsoi kelloa ja vihelsi meidän tanssit päättyneeksi. Auringossa lämmitetty bussi nielaisi meidät sisäänsä. Kaikille tuli taas mukavia muistoja viemisiksi.

Näin muisteli Markku

****************************

Yllätysmatkat

16.6.2022 ja 17.6.2022

Matkalla kohti tuiki- tuntematonta!

Kesä ja itikat kuuluvat erottamattomasti yhteen. Ainakin kymmenen vuoden ajan tuohon kesällä aina ketjuun, on kuulunut yllätysmatka. Niin myös tänä kesänä. Voisi laulaa: meitä koronat ei enää vainoo, kohti uutta me marssimme vain. Yhdistyksemme matkanjohtaja/linja-autonkuljettaja Heimo Tiittanen, ”Hemppa”, heittäytyi jälleen kerran kaksoisrooliinsa saaden Pohjois-Karjalan kilteimmän matkasihteerin, Hilkka Tolvasen, bussiemännäksi. Yllätysmatkamme tehtiin kahdella kattauksella, ensimmäinen oli 16.6 mukana 40 yllätettyä ja toinen 17.6 matkalaisia 38. Tässä tarvittavat perustiedot matkaraporttiimme.

Perinteiseen tapaan matka aloitettiin kokoontumisajolla, siksakkkia ympäri kaupunkia. Liperin maalaiskunnasta, Ylämyllyn puoleltakin pääsi vielä mukaan. Minne mennään jännitäminen alkoi heti kaikkien tultua kyytiin. Hemppa yritti ajamisen välihuuteluilla sotkea matka-ajatuksia parhaansa mukaan, välillä jo luulin, että käydään Petsamossakin, kun bussin keula pyörähteli minne tahansa. Sitten muistin, ettei meillä ole jäämeren rannalle lisenssiä. Ensimmäinen kohde olikin yllättävän lähellä. Ehdimme nippa-nappa tehdä perinteisen matkatietokilpailun, jonka kysymykset koskivat yllätysmatkaamme. Ankara purina täytti matkustamon. Veikkailtiin sitä sun tätä kohdetta, ihan kuin joskus Kuopion makkarakioskilla, ottaisikohan tuon sitä sun tätä- annoksen.

Ensimmäinen kohde tuli varmasti yllätyksenä. Toisaalta olisihan se pitänyt arvata, että linja-auto menee tervehtimään autovanhuksia, menimme Ylämyllyn automuseoon. Isäntä Keijo Hirvonen itse otti meidät vastaan ja kertoi yrityksen olevan todellisen perheyrityksen. Toiminnassa on mukana vaimo, poika, vävy, velipoika ja ilmeisesti kaikki serkutkin. Keijo Hirvonen oli perustanut yrityksen v. 1970 aloittaen autojen entisöinnillä. Kaikki tuossa kohteessa oli yllätystä, ainakin ensikertalaiselle. Ajattelin että ne ulkoapäin nähtynä puolenkymmentä hallia, olivat kukkatarhoja, mutta ei, ne olivat kaikki täynnä vanhoja autoja, mopoja, traktoreita, leikkiautoja sekä ainakin kymmenen muuta tavara-artikkelia, esim. televisioita ja levysoitimia ja apteekkitarvikkeita. Sanat eivät riitä kertomaan sitä hämmästyksen määrää jonka koin. Minun sisässäni oleva pikkupoika meni laukalle, pelkäsin sydänpoloisen saavan liika moottorisykettä. Onneksi kaikki meni hyvin. Minut lopulta raahattiin viimeisenä pois halleista. Suosittelen käyntiä todellisessa automaailmassa.

Sitten taas menoksi. Seuraava kohteemme oli erittäin vatsaystävällinen, mikäli tykkäsi lohikeitosta ja kaikkiahan siitä tykkäävät. Matkalaisistamme vain yksi, en kehtaa sanoa kuka, oli vihanneslinjalla. Toinen kohteemme siis oli retkeemme kuuluva lounaspaikka Viini-Marja Viinijärvellä. Tilausravintolaa pitävä Marja Tolvanen on nyt entisellä lypsykarjatilallaan vuokralaisena ja harrastaa siellä tilausravintolatoimintaa. Navetta on siis uusiokäytössä ravintolana, paitsi että ruokailija märehtijät olivat vaihtunet ihmisiin. Palvelu oli nopeaa ja kohtelu ystävällistä, ovesta sisään astuessa ei olisi millään uskonut, että olimme entisessä navetassa. Yrittäjä palvelee apuhenkilökunnan kanssa tilauksesta häitä, ikäjuhlia, hautajaisia ja retkeläisiä. Rakennuksia ympäröi laajat pellot täynnä hopeanharmaita voikukkia, upea näky sekin.

Tankit tulivat matkustavaisilla täyteen ja iso diesel suuntasi kuljettajansa johdattamana eteenpäin kohti kohdetta numero 3, mikähän se sitten on? Menosuunnasta ei saanut 15 minuutin aikana mitään tolkkua. Lopulta selvisi, että oltiin Varkauden tiellä. Samalla minulle selvisi, että matkahupparini oli jäänyt Viini-Marjaan. Matkasihteeri jakoi rauhoittavia, siis karamellejä, ja harjoitti arvan myyntiä. Sitten taas poikettiin sivutielle ja samalla kohdearviot menivät sekaisin. Mitähän perillä odottaa. Ajettiin soratietä isoja mäkiä alas ja sitten ylös. Linja-auto joutui mutkissa vähän mutkalle, että tielle sovitaan. Sitten tienviitat alkoivat kertoa mikä kunta on edessä.

Heinävesihän se siellä ja Kerman kosket ja tanssilava. Herätti kummastusta, miten paljon on muuta väkeä liikkeellä. Oli lähdetty henkilöautoilla ja ainakin neljällä linja-autolla. Ahaa, ajattelin, nyt menemme lavatansseihin. Harmitti, kun ei ollut rässihousuja mukana ja kunnon tanssipatiineja jaloissa. Lavan sisäalueelle päästyämme todellisuus valkeni. Taas yllätys. Olimme tulleetkin kesäteatteriesitykseen nimeltä ”Tarinaa tien päältä, Kulkurikoirat, Reiska, Klabbi & Topi. Sanottiin että laulunäytelmä. Ovatkohan he paikallisia? Ei olleet paikallisia, vaan aivan eturivin laulajia. Minulle tunnetuin noista viidestä taiteilijasta oli Marita Taavitsainen, lauluja säesti nelihenkinen orkesteri. Lava täynnä tuoleja ja katsojia ehkä 200-300 henkeä. Valaistus hyvä, äänentoisto tavaraa runsaasti. Itselläni kriittinen ennakkoasenne. Se sai kyllä lähtöpassit heti ensimmäisten laulujen jälkeen. Esitys oli todella laulunäytelmä, joka oli sidottu yhteen löysällä taustatarinalla ja väljällä huumorilla. Musiikillisesti täyttä ammattilaistasoa. Näyttämällinen taso oli niin hyvää kuin tanssilavan pienehkö orkesterilava mahdollistaa. Väliajalla nautimme retkeen kuuluvat leivoskahvit ja kiireisimmät lämmittelivät itseään grillimakkaroilla, kuuluin heihin. Tyytyväinen olin teatteriin ja koko yllätyksiä täynnä olevaan matkaan. Kiitoksia vielä näin median kautta Hemppalle ja Hilkkalle. Hauskaa oli kohteissa, hauskaa ja kokemusrikasta kesää kaikille matkalla olleille ja niillekin jotka eivät päässeet mukaan.

Näin yllättyi Markku matkalainen

Katso myös Kuvagalleria

*******************************

Äitienpäiväjuhla 11.5.2022   

Katso Kuvagalleria   

 

*************************************

Talventaittajaiset 2022

Talvi on sitten taitettu

Sanoivatpa säätieteilijäneitoset mitä tahansa, Eläkeliiton piiri kävi Polvijärvellä asti isolla joukolla lukemassa lumen hävittämismatoluvut 21.4.2022 paikkana Huhmari. Varausta tehdessä oli talonväki järkyttynyt, samalla ihastuen siitä tulijamäärästä, jonka toiminnanjohtaja teki varatessaan ruokailut ja tilat 290 hengelle. Alkoi kova työntekijöiden ja ruuan hankinta. Siinä moni porsas ja kalkkuna saivat uhrata kalleimpansa eläkeläisten herkkusuiden eteen. Kerrotaanpa pidoista toteutusjärjestyksessä.

Aloitimme seisovan pöydän tyhjentämisellä ja vatsojen täyttämisellä. Eikä me saatu tuota herkkupöytää syömällä tyhjäksi. Aina vain mustaesiliinaiset tarjoilijat kantoivat uutta pöytään. Seuraava vaihe oli sulatteluvaihe. Se suoritettiin väkimäärälle pieneksi käyneessä auditoriossa. Heinäveden karaokeyhdistys vastasi yhteislaulatuksesta Esa Purhosen toimiessa tekniikkamestarina, juontajana ja laulajana. Piirin pj. Antti toivotti meidät täysivatsaiset tervetulleeksi ja hän myös tj. Marja-Leenan kanssa muisti piirimme vapaaehtoisia. Kuulimme myös runollista elämän tulkintaa Pyhäselän Marja-Leena Ruohon toimesta. Tämän jälkeen yhdistyksemme laulukerholaiset tervehtivät kahdella laululla auditorion salin yleisöä.

Vielä ennen päätösnumeroa Karjalaisten laulua, näytelmäkerhomme kuvaili muutaman esimerkkipotilaan kautta, millaista aikaa elämme Karjalan kunnailla kolmella piikillä ja jopa useammallakin piikillä. Kuulijat sanoivat esityksen olleen hulvattoman hauskan, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Kolmas vaihe Talventaittajaisissa oli kovasti odotettu karaoketanssiaiset. Oli riemullista seurata liikuntarajoitteisena sitä innostusta, joka salin täytti. Sai vihdoinkin tanssia oikeaa kosketustanssia eikä tarvinnut katsoa tanssiparia kahden metrin turvavälin päästä. Kiitokset Heinäveden karaokeyhdistykselle hyvin hoidetusta äänentoistosta ja musiikkiosuuksista. Minä ja vatsani kiittävät Huhmarin seisovaa pöytää ja siihen täydennystä juoksuttavia tarjoilijoita. Talvi on nyt taitettu, ei muuta kun ylös ulos ja lenkille kohti seuraavia haasteita.

Markku Sivonen

********************************

Kellokeskiviikon iloinen iltapäivä

13.4.2022

Koronan piinatessa yhdistyksemme väkeä oli kuitenkin yli 70 jäsentä kokoontunut nauttimaan yhdistyksen kahvitarjoilun lisäksi ohjelmallisesta iltapäivän alusta.

Tapahtumassa esittäytyi ikäihmisten arjen apua ja hyvinvoinnin tukipalveluja antava Polunmutka Oy ja kauppakassibussi-ideaa esitteli Tarja Itkonen.

Yhteislaulujen lisäksi näimme senioritanssiesityksen ja kuulimme ”evakkorunoja”.

Arvauskilpailussa palkituiksi pääsivät Siiri Savolainen, Tuula Kinnunen ja Leena Pölönen.

Yllätysarvonnassa saatiin monta onnellista pullapitkon omistajaa.

Pääsiäisviikon viettoon lähti kerhotalolta vilkas ja iloinen joukko.

Rauhallista Pääsiäistä!

 

****************************

Lehmirannan pelimanniviikko

29.3. - 4.4.2022

Linja-autossa matka katkeaaa…

Pelimanniviikko kutsui 26 Eläkeliiton jäsentä lomamatkalle lomakeskukseemme Lehmirantaan. Moni ehkä empien, uskaltaako sitä, onko se turvallista? Kaikki ovat kolmesti piikitettyjä niin eiköhän sitä voine lähteä, minä myös ja vaimoni Eeva. Maanantaiaamu valkeni ja itsekukin nousi sovitusta paikasta Vänskän valkoiseen, sen viimeiselle matkalle. Kevyttä tutustumista ja muutaman rohkeimman ohjelman suoritusta, eväiden syöntiä, lehmäkarkkikierros aidon rypälejuoman kera kevensi matkaa. Palveluista huolehtivat matkan aikana rahastaja Hilkka ja tarjoilija Eija. Tavallisesti hyvin jäykäksi kuljettajaksi tiedetty Hemppa, omaa sukua Tiittanen, virkistyi matkan aikana niin, että Volvolla oli naurussaan pitelemistä ja keskittymistä tiellä pysymiseen. Korostan, matkustimme ehdottomasti turvallisuus edellä. Pidettiin pari lakisääteistä taukoa itseämme tankaten. Kerroin matkustavaisille, että meillä on sitten omaa ohjelmaa yhtenä päivänä, pidämme aamun avauksen ja illanvieton. Ilmoitin ottavani vastaan ohjelmasuorittajia, laulua, tanssia, tarinaa, runoa, ei kuitenkaan muisteluita.

Pelimanniviikon riemuja

Saavuimme Lehmirantaan. Tunsimme kaikki omistajan ylpeyttä, olimmehan omassa lomaparatiisissamme. Mielessä ennakkoon tiedossa olevat keittiön herkut, ohjelmapalvelut, joissa meilläkin oli oma osamme. Merkille pantavaa oli miten hyvin ryhmämme noudatti talon ennakko-ohjeita. Kaikki aloittivat taloon kirjautumisen maskit päällä ja välimatkoja noudattaen. Katselin vähän kummissani aieimmin tulleita talon vieraita, heillä ei näyttänyt olevan koronakammoa maskien puuttumisesta päätellen. Näin aloitimme tämän pelimanniviikon tiistaina 29 päivänä maaliskuuta. Ohjelmatarjonta oli siis vanhaan malliin ylenpalttista, samoin ravintolan aamiaiset ja lounaat. Ensimmäisen illan tervetulotilaisuudessa nähtiin, mikä on pelimanniviikon meininki. Lomaviikon ohjaaja Anja Söderman ja pelimanniviikon vetäjä Nikke Strömberg pistivät ohjelmamyllyn pyörimään musiikilla, Rantakoivun alla. Pelimanneja oli ehkä pandemiasta johtuen tavallista vähemmän, tarpeeksi kuitenkin, hanurit viulut kitarat ja rumpu, sekä solistiesitykset pitivät huolen musiikista. Mukana oli myös viiden ukulele-soittajan ryhmä. He olivat vakioesiintyjiä tilaisuuksissa. Heidän musiikkinsa oli vielä herkän varovaista.

Muutama poiminta huippuhetkistä

Pelimanniviikko kuului ja näkyi. Palvelukerroksissa soi ja laulu kaikui. Tutustumistilaisuudessa keskiviikkoaamuna kerroimme, olemmeko veteraanikävijöitä vai ensikokijoita. Saimme viikon ohjelmasta rautaisannoksen. Kuulin käytävällä ensikertalaisten päivittelevän, etteihän noissa kaikissa tilaisuuksissa, aktiviteeteissa, millään ehdi käydä, kun on kaksi tilaisuutta yhtä aikaa. Jokainen aamu päiväohjelmaan kuului tavalliseen tapaan aamun avaus. Virittäydyttiin tulevalle päivälle. Meille pohjoiskarjalalaisille oli varattu perjantaipäivä, aamunavaus ja illanvietto. Lomaohjelma oli todella monipuolinen. Lomalaiselle, joka halusi vain lepäillä, se oli mahdollista. Eräs lomalainen kertoi olleensa yhtenä päivänä yksin saunassa ja yksin uimassa, ihanaa. Ohjattua vesijumppaa ja kuntoliikuntaa oli tietysti, sekä senioritansseja että lavatanssia. Kuoroon ilmoittautuneet saivat joka päivä harjoitella ohjatusti ja myös esiintyä orkesterin kanssa ja ilman. Päivittäisissä ohjelmissa oli minullekin paljon uutta. Jumppanimikkeen alla oli tuoli-, keppi-, venyttely-, kunto-, vire-, lavisjumpat, lavatanssi ja niskahartiajumppa. Varsinaisen tanssiliikunnan puolella oli senioritanssia ja varsinaisia tanssiaisia joka ilta, perjantaina ja sunnuntaina peräti kaksi kertaa. Ihmetellä pitää miten pelimannit jaksoivat soittaa kaikissa tilaisuuksissa ja tanssiaisissa ja tietysti välillä harjoitella. Ohjelmassa oli myös ohjattua ulkoliikuntaa. Mieltä jäi kaivamaan, kun en ehtinyt mukaan seurustelukävelyyn. Olisiko se ollut samanlaista kuin nuoruuden aikainen riiustelukävely? Eksoottisia harrastuksia olivat myös vesicircuit ja allaslavis. Tietysti oli hyvä, ettei kaikkiin ehtinyt, jäipähän seuraavaan kertaan uusia kokeiltavia juttuja. Mielenkiintoisia olivat Anjan ja tulevan lomaohjaajan Tuijan vetämät pohdiskelutuokiot; muisteltiin menneitä, ajateltiin myönteisesti, pohdiskeltiin mielenterveyttä ja musiikin merkitystä. Antoisia keskusteluja.

Pohjois-Karjalan oma illanvietto

Lehmirannan käytäntö on, että maakuntaretkeläiset saavat oman nimikkopäivän, niin mekin. Kartoitin tulomatkalla ohjelmansuorittajia, silloin oli kovin hiljaista. Kun asia oli ajankohtainen, esiintyjiä löytyi ja ideoita, ohjelmia jopa vähän harjoiteltiinkin. Illanviettomme päätavoite oli, että hauskaa pitää olla ja hauskaa oli niin esiintyjillä kuin yleisölläkin. Oma roolini oli juontaa ohjelmamme, tein sen suurella riemulla. Omat laulajamme esittivät kaksi laulua Matin säestyksellä. Ohjelmamme kohokohtia olivat huikea mannekiiniesitys ja pienten joutsenten tanssi. Hemppa harjoitti myös aivan käsittämätöntä numerotaikuutta. Ihailin meidän joukkoamme siitä, että he heittäytyivät täysillä omiin suorituksiinsa. Tätä ohjelmaa kun vähän hioisi niin voisimme lähteä valtakunnankiertueelle niin kuin ”mestarit lavalla” ikään. Haastattelin seuraavana aamuna lomalaisia. Ohjelmamme oli kuulemma ollut sen viikon hauskin iltaohjelma. Tämä piti varmasti paikkansa ja parasta oli se, että melkein puolet meidän lomalaisista oli ohjelmassa mukana. Seuraavana iltana oli kymenlaaksolaisten ilta ja he panivat tietysti myös parastaan, tukena oli vahva edustus pelimannipuolelta.

Kaikki loppuu aikanaan, maanantaina käynnistyi kotimatka. Köhinää ja nuuskutusta kuului sieltä ja täältä linja-autossa. Kotiin päästiin kunnialla. Seuraavana aamuna puhelimet alkoivat soida. Varsin moni matkalainen kertoi saaneensa tuliaisen, joka velvoittaa miettimään eristyksessä viikkomme iloja. Tästä menemme kuitenkin reippaalla mielellä eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

Mukana matkalla Markku

Kuvagalleria

Videoleikkeet

******************************

Kevätkokous 2022

09.03.2022 Kerhotalossa

Katso: Kuvagalleriassa (DI Jussi Silvennoinen kertoo Utrankosken historiallisesta muutoksesta.)

Toimintakertomus vuodelta 2021_1.pdf

Kevatkokouksen 2022 poytakirja.pdf

*******************************

Botania 14.2.2022

Katso Kuvagalleria

********************************

Iloinen Iltapäivä 9.2.2022

Katso Kuvagalleria