Matkamme Etelä-Suomeen 14.5.-17.5.2024/ Liisa Savea

Matkamme Etelä-Suomeen/ Liisa Savea 

Kauniina toukokuun aamuna lähti bussilastillinen iloisia Alahärmän Eläkeyhdistyksen jäseniä matkalle kohti etelää, tai tässä kohtaa kaakkoa kohti. Puheenjohtajamme Heikki toivotti reissulaiset tervetulleeksi, siunaten samalla matkamme. 

Ensimmäinen pysähdys meillä oli Unescon maailmanperintökohteessa, Petäjäveden vanhassa kirkossa, rak. vuosina 1763-1765. Kirkko on hyvin vaikuttava ja on säästynyt tulipaloiltakin, koska siellä ei ole sähköä. Kirkon rakentamisessa on käytetty erikoista hirsisalvostekniikkaa. Oppaamme kertoi meille kiinnostavasti kirkon historiaa. Lauloimme kirkossa suvivirren. Ruokailimme ravintola Kyläsepässä lähellä kirkkoa.

Sitten matkamme jatkui Päijänteen itäpuolta Luhangan ja Sysmän kautta ns. maisematietä kohti Pulkkilanharjua järvimaisemia seuraillen. Harju on kaunis, muistuttaen aika tavalla Punkaharjua. Rantaterassi Reimarilla pysähdyttiin maittaville munkkikahveille. Aurinko paistoi ja Päijänne kimmelsi ympärillämme kirkkaana. Lyhyen matkaa ajettuamme saavuimme Asikkalaan ja Vääksyn kanavalle. Miten sattuikaan, että juuri silloin siitä matkasi laiva, joten pääsimme seuraamaan sulkujen toimintaa. Kanavan rannalla on pieni kioski, Kanavan Helmi, josta myydään paikallista artesaanijäätelöä ja erikoiskahveja.

Hyvissä ajoin saavuimme Järvenpäähän, jossa oli yöpymispaikkamme, remontoitu hotelli Sointu. Hotellissa nautimme myös päivällisen.

Aamulla matkamme jatkui kohti Tuusulaa ja taiteilijoiden rantatietä. Ulkoapäin kävimme ensin katsomaa Härmän Ratia, joka on Alahärmästä siirretty entinen Ojalan koulu, uusissa tehtävissä. Siirryimme Tuusulanjärven rantaan, entisöityyn vaikuttavaan Halosenniemeen. Paikka on aikanaan ollut Pekka Halosen taitelija- ja 8-lapsisen perheen kotitalo.Pekka Halonenhan tunnetaan erityisesti talvisista maisema-ja mäntymaalauksistaan. Halosen lapset nimesivät mäntytaulut 'miljoona männyiksi', koska erityisesti niillä Halonen on hankkinut elantoaan. Komeasta hirrestä on rakennettu näyttävä rakennus.  Innostava opas kertoi kuvaavasti Halosen elämän vaiheista taiteilijan entisessä ateljeehuoneessa. Huonetta hallitsee iso ikkuna Tuusulanjärven suuntaan. Halonen tutustui vaimoonsa Maijaan aikoinaan  Sortavalassa. Suositussa Halosenniemessä vieraili paljon taiteilijoita, mm. Sibeliukset, Toivo Kuula, Akseli Gallen-Kallela ja Eino Leino. Talon hyvästä akustiikasta johtuen siellä myös musisoitiin paljon.

Halosenniemestä oli lyhyt matka Ainolaan, Jean ja Aino Sibeliuksen kotitaloon. Kaunilla paikalla Kielomäellä olevat rakennukset, pihapiiri ja puutarha kuvasivat hyvin Sibeliusten elämää siellä. Jean eli Janne vaati hiljaisuutta  keskittyessään säveltämiseen, mutta muuten hän oli läheinen kuudelle tyttärelleen. Aino hoiti suunnittelun, talousasiat ja hänelle tärkeän puutarhan. Käyntimme aikaan kukat puutarhassa eivät vielä olleet täydessä loistossaan. Hyvin koskettava oli Sibeliusten pronssinen hautapaasi heidän puutarhassaan. Jean Sibelius haudattiin valtion kustannuksella. Metsään osoitti kyltti, jossa luki Temppeli. Lähdin sitä kulkemaam ihmetellen, että missään ei näy rakennusta. Viimein näkyi kyltti suuren männyn juurella ja kuva Sibliuksesta istumassa tuon puun juurella. Siinä on ollut hänen temppelinsä. Liikuttavaa. Myös Ainolassa meillä oli asiantunteva opas,

Sieltä otimmekin suunnaksi Helsingin ja Roihuvuoren Kirsikkapuiston, joka oli yksi pääkohteistamme. Miten upeita olivatkaan täydessä kukassa olevat n. 250  kirsikkapuuta! Mäellä oleva vaalenpunainen kukkameri loisti jo kauaksi. Osuimme sinne ihan oikeaan aikaan, mikä asia oli jännittänyt koko talven. Huikea kokemus, kun aurinkoinen sääkin suosi meitä. Pienen kiertoajelun ja kaupungin vilinän jälkeen saavuimme tyylikkääseen Hotelli Presidentiin, jossa ruokailimme ja yövyimme. 

Aamulla jatkui taas matka nyt Lauttasaaren kautta kohti Raaseporia. Siellä mahtava oppaamme Guide-Matti lypsäjän rooliasussaan meitä jo odottikin Raaseporin linnan edustalla. Hän johdatti meidät hauskasti, mutta todesti kertoen, linnaa kohti. Linna on perustettu saarelle 1300-luvulla ja oli välillä 300 vuotta unohdettunakin. Linnaa  on entisöity nykyiseen asuunsa vuosin varrella. Ihan tarkkaa tietoa ei ole, minkälainen linna on alunperin ollut. Viereinen Raaseporin jokikin on mykyään vain isohko luoma ja meri on paennut satoja metrejä kauemmaksi. Ehdottamsti näkemisenarvoinen kohde.

Matkamme jatkui Snappertunan kumpuilevia teitä pitkin  kalastus- ja käsityöläiskaupunki Tammisaarta kohti.. Siellä sama Matti-opas odotti meitä, nyt eri roolissa. Teimme kävelykierroksen Tammisaaren tunnelmallisilla pikkukaduilla puukaupungin osassa, jossa on aikanaan asunut myös tunnettu taiteilija Helene Schjerfbeck. Onpa hänellä oma katu ja puistokin kaupungissa. Vanhojen puutalojen seinissä näki vielä muutaman juorupeilinkin. Myös Jörn Donner on aikoinaan asunut Tammisaaressa. Kaupungista löytyy Suomen vanhin elokuvateatteri Bio Forum v. 1912. Siirryimme Dragsvikin sotilasaluelle, mutta sotkun päiväkahveille emme saaneet lupaa, ilmeisesti tämän ajan maailman tapahtumien vuoksi.

Punavankien hautapaikka on vaikuttava alue. Sinne on aikanaan haudattu yli 3000  pääasiassa nälkään menehtynytttä vankia. Matti kertoi kuvaavan, jopa raastavan tapauksen. Vangit seisoivst jonossa, jossa joka 10. koki matkansa pään. Eräs isä ja poika seisoivat vierekkäin. Silloin isä laski, että poikansa olisi se kymmenes ja he vaihtoivat paikkaa. Urhea isä.. Siellä oli myös erään 16 vuotian Kallen kirje kotiin, jossa hän pyysi pikaisesti ruokaa, koska oli hyvin heikkona. Ei varmaan ehtinyt ruoka perille, sillä hän kuoli seuraavana päivänä. Mieli täynnä ajatuksia jatkoimme matkaa Hankoon. En muuten ole tiennyt, että  Salpausselkä jatkuu  sinne asti ja jopa meren alla Utön saarelle saakka.

Hangossa meitä odotti reipas opas, Elina. Ja niinpä aloitettiinkin opastus iloisella laululla Hangö, Hangö eli Leila-valssilla.Olimme kahvilla aivan amerikan siirtolaisten muistomerkin vieressä. Korkean patsaan päässä oli kolme lentoon lähtevää kurkea, kuvaten siirtolaisia. Vastaava patsas on Floridan Lake Worthissa, kaksi laskeutuvaa kurkea. Suurin osa siirtolaisista lähti matkaan Hangon satamasta rahtilaivoilla, 'voilaivoilla' Englannin  kautta  eteenpäin. Valion toiminta alkoi Hangosta v. 1905 ja se vei sieltä aikoinaan paljon voita, nimenomaan Englantiin. Rahtilaivoissa oli 200 hyttipaikkaa, mutta 700 ihmistä niihin tungettiin. Matka Amerikkaan kesti n. 3 viikkoa. Hangosta katsotaan lähteneen Atlantin taakse siirtolaisia n. 250 000. Nykyäänkin satama-alue on vilkas, siellä liikkuu päivittäin 1000 rekkaa.

Kaikkien tuntema Marsalkka Mannerheim asui Hangossa v. 1919-1935, omistaen siellä huvilan ja lisäksi kahvilan. Kahvila on toiminnassa vielä tänäkin päivänä, Sukulaistensa omistamilla pitsihuviloilla hän oli vieraillut jo nuorena ja vielä lähtönsä jälkeenkin. Mannerheim kertoo olleensa onnellisimmillaan Hangossa, jossa auringon säteet valaisiva punaisia graniittikallioita, Kaupunki oli vuoden 1940 alusta 28 000 venäläisen miehittämänä vajaat 2 vuotta. Heillä oli siellä oma esikuntakorsu. Korsu oli iso, jossa oli asuinhuoneita, radioasema ja oma puhelinkeskus. On suunnitelmissa kaivaa korsu esiin nähtävyydeksi. Suomi valtasi Hangon takaisin joulukuussa 1941, mutta lähtiessään venäläiset tuhosivat kaupungin jopa  80 %. Kaupunki on nykyäänkin kuuluisa  pitsihuviloistaan  ja kauniita ne ovatkin. Purjevenesatamassa tapaa kesäisin kuuluisuuksia, kun Kimi Räikkönen, Teeme Selänne ym. omistavat siellä komeita veneitä. 

Taas matkamme jatkui, nyt kohti Eläkeliiton omistamaa Lehmirannan lomakeskusta Salossa. Lehmiranta sijaitsee kauniilla paikalla Lehmijärven rannalla. Kiinteistö kaipaisi ehkä päivitystä. Viimeisen yön nukuttuamme, jatkoimme aamulla Urjalaan, Nuutajärven Lasikylään. Valitetavasti siellä oli vielä moni työtila kiinni, mutta paikan miljöö on vaikuttava.

Matka jatkui kotia kohti, mutta Teituvalla Ikaalisissa vielä ruokailtiin. Ei tarvinnut nälissään kotia tulla. Hienoja kohteita ja vaikuttavaa historiaa koettiin matkalla. Oppaame antoivat niihin tuntuvan lisämausteen. Hienossa säässä saatiin matka tehdä ja palata kotiin sulattelemaan koettua ja nähtyä . Kiitos kaikilla mukana olleille ja taitavalla kuskillemme Håkanille!

Erityiskiitos matkavastaavallemme Liisalle tämänkin hienon matkan suunnittelusta ja elämysten kokoamisesta kertomukseksi!

PS. Valokuvia tulee myöhemmin tämän jutun liitteeksi ja kuvagalleriaan.