Espanjan aurinkorannikolla - Nerja, Ronda & Malaga 6.-13.10.22
Katso kuvagallerian kuvat
Rondan muistelua – Seija S
Aamulento torstaina 6.10.22 Malagaan, ja vastassa oli Andalusian lämmin tuulahdus. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kesä jatkuu! Majoituimme tunnin bussimatkan jälkeen viehättävään Nerjan rantakaupunkiin, joka sijaitsee Malagasta itään noin 50 km.
Vakituisia asukkaita Nerjassa on hieman yli 20 000 - lue lisää
Hotel Toboso Chaparal oli kotinamme viikon ajan. Syy hotellin edustalla seisoviin hevosiin selvisi myöhemmin. Tervetuliaistilaisuuden jälkeen söimme lounaan hotellilla, ja loppupäivä oli omaa aikaa. Osa ryhmästä lähti kanssani kävelykierrokselle, ja ehti halata kuuluisaa Kuningas Alfonso XII:n patsasta.
Perjantai-aamu oli aurinkoinen ja taivas pilvetön, näytti tulevan kuuma päivä. Tänään matkalaiset suunnittelivat itse oman päiväohjelmansa. Osa ryhmästä lähti Nerjan tippukiviluolille, osa Almunecariin perjantai-markkinoille, ja osa tutustui ympäristöön yksin tai kavereiden kanssa, mutta kaikille löytyi nähtävää ja koettavaa.
Päivän reissuja varten tilasimme hotellin vastaanotosta neljä taksia. Tänään taisi olla se ”manjana” -meininki, sillä ensimmäinen taksi tuli runsaan tunnin kuluttua, mutta onneksi ei siis vasta huomenna. Seuraavaa taksia odotellessa toinen tippukiville lähtevä ryhmä lähti kävelemään rantaan, mistä kulki turistijuna, jolla pääsi maisemia katsellen tippukiviluolille. Markkinoille lähtevien taksit tulivat myöhemmin, ja siitä vielä hieman myöhemmin, mutta onneksi kaikki pääsivät kohteisiinsa ajoissa. Markkinat kestävät yleensä aamu kymmenestä kello kahteen iltapäivällä. Almunecar on hieman Nerjaa suurempi kaupunki rannikolla noin 20 km päässä Nerjasta.
Koulupojat löysivät Nerjan luolat v. 1959. Wikipedian mukaan pojat jahtasivat lepakoita, joiden he olivat nähneet tulevan luolasta. Itse olen kuullut kerrottavan toistakin versiota eli poikien jalkapallon kerrotaan kadonneen luolan aukkoon. Näin ne suusta suuhun asiat saattavat muuttaa muotoaan. Niin tai näin, Nerjan luolien historiaan ja nykypäivään kannattaa tutustua vaikka netissä, lue lisää
Lauantaina aamiaisen jälkeen nousimme bussiin ja lähdimme kohti Friglianan kylää, joka sijaitsee Nerjasta sisämaahan päin noin kuusi kilometriä. Tästä Costa del Solin valkoisesta kylästä on upeat vuoristomaisemat. Kylä on rakennettu vuoren rinteille ja se sijaitsee 300 m korkeudessa merenpinnasta, joten sieltä avautuu myös upea merimaisema. Friglianan kylä on valittu Andalusian kauneimmaksi kyläksi, missä kävijöitä odottavat kapeat, sokkeloiset kadut ja valkoisiksi kalkitut talot sinisiksi ja vihreiksi maalattuine ovineen. Tässä viehättävässä kylässä meillä oli nyt mahdollisuus viettää lomaa kahviloissa istuen ja nauttien maisemista, tai kiivetä kapeita kujia hiki päässä - eli oli jokaiselle jotakin. Pieniä ostoksiakin tuli tehtyä. Hotelliin palasimme ounaaksi.
Lauantai-iltana oli vuorossa flamenco-esitys paikallisessa Burro Blancon- ravintolassa. Esityksen aikana oli mahdollisuus nauttia sangriaa, joka on punaviinipohjainen espanjalainen juoma, tai muita virvoitusjuomia. Esityksessä oli kaksi naistanssijaa ja yksi miestanssija sekä laulaja ja taitava kitaristi. Puvut vaihtuivat ja kengät kopisivat. Tunnelmaa on vaikea sanoin kuvata, mutta jälkipuinti esityksestä oli positiivista.
Lauantai-iltana oli myös Nerjan kansanjuhlan avajaiset klo 20.30 kuuluisalla Balcon de Europalla (Euroopan parveke), joka on Nerjan kuuluisimpia maamerkkejä. Juhlat kestivät seuraavaan keskiviikkoon. Tapahtumia oli ympäri kaupunkia, Nerjan suojeluspyhimysten San Miguel Arcangel (Pyhä arkkienkeli Mikael) ja La Virgen de las Angustias kulkue, paraateja, konsertteja, musiikki- ja tanssiesityksiä. Päiväohjelmaa oli järjestetty myös perheen pienimmille, joten perheitä oli paljon liikkeellä.
Meidän Toboso Chaparal-hotellimme edusta oli kuin suoraan villinlännen elokuvasta, sillä jostain syystä juhlaviikon hevoset pitivät parkkipaikka aivan hotellimme edessä. Joka aamu edusta pestiin ja jälkeen jäi vain vieno hevosen tuoksu, kunnes taas iltapäivästä hotellin edusta täyttyi ratsastajista ja hevosvaunuista. Juhlien ajaksi kaupunkiin oli pystytetty myös huvipuisto autoratoineen ja kieputtimineen. Jotkut uskaltautuivat jopa sinne.
Sunnuntaina oli aikaa nauttia kansanjuhlasta ja tutustua Balcon de Europaan ja muihin nähtävyyksiin. Kaupungin kuvatuin ja halatuin mies on ehkä kuningas Alfonso XII:n patsas, joka seisoo luonnollisenkokoisena ”Balconilla”. Kuningas vieraili paikalla v. 1885 ja antoi paikalle sen nykyisen nimen.
Maanantaina aamiaisen jälkeen ajoimme noin puolentunnin matkan trooppisten hedelmien tilalle. Finca San Ramon on luomutila, joka kasvattaa mm. mangoa, avokadoa, papaijaa, chirimoyaa (annoona), guavaa, carambolaa, litsiä, pitaijaa, granaattiomenaa, babacoa, hedelmänisperoa (lokvatti)… Osa nimistä oli aika erikoisia. Mahtaakohan niitä kaikkia löytyä Suomesta? Itse tutustuin Espanjassa jokin aika sitten annoonaan, ja sitä löysin myös Suomesta. Kannattaa kokeilla, mutta siemeniä ei pidä syödä.
Tilalla meille kerrottiin hedelmien terveysvaikutuksista - useat eksoottiset hedelmät luokitellaan superfoodeiksi (superruoka), jota käytetään markkinointiterminä mm. erittäin ravinnerikkaista hedelmistä. Saimme myös maistella tilan hedelmiä. Opimme, että poika-papaija on todella upea vihreä puu, kun taas tyttö-papaija on pelkkä runko, jonka päässä on tupsu. No onhan se ukkofasaanikin komeampi kuin rouva. Ajattelemisen aihetta antoi myös tieto, että osa kasvien pölytystyöstä tehdään tilalla käsin, sillä enää ei löydy sopivia pölyttäjiä pörriäisten joukosta. Retkellä meillä oli mukana suomenkielinen Eki-opas, joka tulkkasi tilan espanjankielisen esityksen meille suomalaisille.
Tiistaina jätimme Nerjan taaksemme, ja lähdimme kohti Rondaa. Kuskina meillä oli Manolo ja oppaana jälleen Eki. Ennen Rondaa pysähdyimme mielenkiintoisessa kylässä nimeltään Setenil de las Bodegas. Kylä on rakennettu osittain vuoren sisään, lue lisää. Ehdimme tehdä pienen kierroksen Rondassa ennen lounasta.
Lounaan jälkeen kävimme kuuluisalla El Tajo-rotkolla. Rotkon yli kulkee 1700-luvulla rakennettu silta Puente Nuevo, joka yhdistää vanhan ja uuden Rondan. Maisemat olivat huikeat.
Eki kertoi, että Rondassa on yksi Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, lue lisää. Illaksi ehdimme illalliselle Don Churro-hotelliin.
Keskiviikkona oli mahdollisuus osallistua kaupunkikierrokselle Ekin opastuksella. Näimme vanhempaa ja uudempaa Malagaa parin tunnin kierroksen aikana. Isolla linja-autolla ei päästy pienille kujille, vaikka kuski osoittikin uskomatonta pujottelutaitoa. Kierroksen jälkeen jalkauduimme ja näimme mm. Malagan katedraalin, Picasso- museon sekä kävimme Malagan amfiteatterilla. Alcazaban linnoitukselle pääsi hissillä, lue lisää
Malagan roomalainen amfiteatteri löydettiin raunioista v.1951, jonka jälkeen se on restauroitu ja toimii nyt teatterina. Malagassa riittää nähtävää joten seuraavaankin kertaan jäi vielä katsottavaa.
Torstaina oli lento koti-Suomeen.
Toivottavasti saimme kaikki lämpimiä muistoja, joita on mukava muistella talven aikana. Reissuthan ovat kivoja, mutta aina on yhtä ihanaa palata kotiin. Vielä iso kiitos kaikille mukana olleille!
Uusia matkoja odotellessa,
Seija
*****
Raija L:n merkintöjä:
Missä ollaan mikä maa - ja kastanjetit soi, niin vaan lähti meitä iso joukko tutustumaan etelän aurinkoon!
Nerja Malagan lähettyvillä, ihan siis mieletön mäihä - siellä oli mahtavat juhlat jokaiselle päivälle, kaikkea aamusta iltaan. Koronan kehveli kun oli juhlia rajoittanut, niin nyt sitä oli kaiken edestä..
Meillä oli flamenco-esitys - NO huh huh, oli siis niin mieletön tanssiesitys, että hakkasin käteni punaiseksi, ja kyllä kaikilla näytti silmät seisovan päässä, kun sitä katseli. Minua ujostutti, kun tämä super-naistanssija istui viereeni ja katsoi tulisilla silmillään, josko Pohjoisen tynnyri nostaa jalkaansa yhtä kepeesti, ei nosta.. Flamenco-esityksiä oli muuallakin, naiset ja lapset tepastelivat niissä superupeissa esiintymisasuissaan, pitkin katuja, mitä huumaa..
Tutustuminen etelänhedelmätilalle - Espanjassa ei ole mittaushistorian aikana ollut moista kuivuutta, ei ole ollut hedelmille kasteluvettä, kun ei ole satanut. Meri lekotteli vieressä, mutta pahus kun sitä ei voi käyttää, joenuomat ovat kuivina, kastelualtaat tyhjinä. Voi voi, miksi hinnat korkeella - tässäpä varmasti osasyy.
Avokadosta tuli tietoa: joskus harmittaa kun ostat, ja se on ruskea sisältä. Vaan katsopa siihen päähän, missä varsi on ollut - siinä pitää olla vihreetä, niin ei ole pilalla. Hmm - miehille avokado on potenssilääke, kun naisten päänsäryt kaikkoavat granaattiomenalla, kertoi opas.
Papaija se onkin melkoinen puu - urospuolinen on kuin riikinkukko leijonaharjoineen, eli papaijan urospuussa on oksia vaikka ja kuinka, mutta naaraspuolinen runko kohottelee taivasta kohti ja siellä on puska päässä, vaatimaton, vaan hedelmät ovat sitäkin herkullisempia. Vasemmalla on uros, ja puska oikealla naaraspuu. Höh kehtaa nyt puutkin koreilla..
Erittäin koskettava oli Mikaelin päivä, ja aivan vahingossa osuin silloin paikalle, ja tietenkin kamera oli hotellilla. Kirkosta tuotiin pyhimyksiä, rummutusten saattelemana, se oli vaikuttavaa. Merelle päin kasvot, ja sitten alkoi mieletön ilotulitus, jota kesti 15 min. Sen jälkeen niille julmetun kapeille kujille kierrokselle, oli upeeta, siinä oli juhlan tuntua.
Kävimme katsomassa vuoren sisään rakennettuja taloja kylässä lähellä Rondaa, jossa oli härkätaisteluareena, mutta minä vastustan niin paljon moista eläinrääkkäystä, että en suo sille rivitilaa.
Sitten Malagaan.. meillä oli matkaoppaana Eki, joka oli hauska suupielistään, ja jota kuunnellessa joutui naurahtelemaan.. Malagassahan on Picasson museo, ja Eki kertoi tarinan taiteilijan syntymästä: setä oli kätilönä, ja Picasso syntyi kuolleena, mutta tämä setä pisti sikariksi, niin parkas Picasso itsensä henkiin sen myötä..
Riesana kaupungissa on vieraslaji, eli vihreät papukaijat hirveällä huudollaan; kaikki muut linnut kärsivät. Tämä on vain kuulopuhetta, mutta taas nauratti. Niitä on yritetty listiä jos jotenkin, onnistumatta, ja ne kujertelivat iloisesti puiden oksilla..
Malagasta löytyi vuonna 1951 kivistä rakennettu 2000 vuotta vanha roomalainen teatteri, joka kaivettiin esiin 1990-luvulla. Rauniossa toimii nykyisin ulkoilmateatteri. Mitä kaikkea löytyykään maanuumenista.
Sitten me simsakat neidot elikkä minä ja Seija eksyttiin tivoliin.. Minäpä kipitin hakemaan liput moiseen härveliin.. pikku mullikat etuili ja kipitti istumaan, me yli kuuskypäset neijot perässä, sieltäpä jymisteli koneenkäyttäjä, selvitti selvällä espanjalla, että tässä sisäänkäynti, pojat pois penkiiltä ja uusiksi..
Eikun istumaan ja odottomaan. Huh huh ja vielä huh, oli kamala vemputin, ylös alas taakse, sivulle, mitä kaikkea se tekikään, minä tuijotin sylintereitä että kestääkö, hirveä huuto ja kiljunta kumpaaseltakin, ja tauotta, oli nimittäin ihan kamala vehje.. Hengissä selvittiin, tuli koneenkäyttäjä vastaan, ulvoi naurusta, pyyhki silmäkulmiaan kun oli nauranut vedet silmissä, palanpainikkeeksi kätteli minua. Siis oikeesti oli kamala kapistus, huutoa riitti. No meidän jälkeen menikin paljon enemmän väkeä siihen aparattiin, eivät tainneet uskoa, että totta se on, rystyset valkoisena nekin kiinni piti..
Kopukat olivat aivan huikeita, oripoikia oli paljon, sääliksi kävi, kun koko päivän seisoivat hotellin edustalla ja tosi kuumassa. Neidot keikisteli noilla superupeilla hameillaan, ja kyllä kelpasikin..
Ihmisiä oli paljon, hinnat lähes meidän tasoa, ruoka taas minun suuhuni ei oikein sopinut, kun kaalilaatikko on se suosikki. Mutta reissu oli kerrassaan mainio, Seija oli tehnyt upean työn, että saimme sipsutella valmiiseen reissuun, siitä iso kiitos!
Ja ollaan onnellisia, että meillä sataa vettä, toivotan kaikille hyvää syksyä.
Lönnbladin friidu
