Eläkeliiton Nurmijärven yhdistys vastasi Kävelykipinä-haasteeseen
Suomen Latu ja Tahko Pihkala -seura ovat haastaneet kaikki suomalaiset kävelemään toukokuussa. Tempauksen tarkoituksena on saada suomalaiset kävelemään – sauvojen kanssa tai ilman. Päämääränä on kävely maan tavaksi. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta Maaottelumarssista, johon 1,5 miljoonaa suomalaista aikanaan osallistui.
Eläkeliiton Nurmijärven yhdistys otti Kävelykipinä-haasteen vastaan perjantaina 7.5. Viileästä ja sateisesta säästä huolimatta tempaukseen osallistui yhteensä nelisenkymmentä kävelijää Klaukkalassa Luhtajoen rantamia seuraavalla ulkoilureitillä ja kirkonkylän Parkkimäellä.
Margit, Pertti, Anne ja Seija. Satakunnan piiristä hankittiin vihreät EL-huomioliivit toimitsijoille
Tunnelma oli korkealla sekä Klaukkalassa että Parkkimäellä, eikä sadekaan päässyt vesittämään jälleennäkemisen riemua. Monet eivät olleet nähneet toisiaan pitkään aikaan, ja juttu luisti! Pertin sanoin ”oli ilo seurata kuulumisien vaihtoa jopa äijäporukoissa”. Pienissä ryhmissä kuljettiin, kukin omaa tahtiaan kuka pidemmän, kuka lyhyemmän lenkin. Matkan varrella jumpattiinkin, sauvojen kanssa tai ilman.
Ota ystävä mukaan -teema toteutui myös, kävelyyn osallistuminen ei ollut sidoksissa yhdistyksen jäsenyyteen. Parkkimäellä oli mukana kaksi nelijalkaistakin tassuttelijaa, chihu-tyttö Bobi ja bichon frisé Kamu, joilla virtaa riitti. Kiinnostusta herättivät Parkkimäen entisen hyppyrimäen ruosteiset jäänteet. Nurmijärven hyppyrimäestä monet eivät olleet koskaan kuulletkaan.
KÄVELYKIPINÄSTÄ SANOTTUA
Vaikka sää oli aika viileä ja hieman sateinenkin, tunnelma ainakin oli hyvin positiivinen. Lenkki kulki osittain asutulla seudulla ja osaksi Luhtajoen rantamia seuraavaa ulkoilureiuttiä, joka oli monille tuttu, mutta antoi osalle myös uutta tutustumista oman kotikylänsä maisemiin ja ulkoilureitteihin.
Sateen uhka ja sään viileys karsi osanottajia ja tiedän ainakin muutaman, jotka olivat aikoneet osallistua kävelyyn, mutta katsottuaan ikkunasta ulos ja lämpömittarin lukemaa, jäivät kotiin.
Koronaetäisyyksistä oli helppo huolehtia sikälikin, että porukka jakautui jo lähtöpaikalla kävelyvauhdin perusteella kolmeksi ryhmäksi. Ryhmien vetäjinä olivat Esa Mäkelä, Liisa Kuusela-Opas ja Esa Lahtela. Kaikille kotikylä oli sen verran tuttu, että lyhyen selostuksen perusteella jokainen tiesi reitin ilman opasteita. (Koska jokaisen voimat eivät olisi ehkä aivan riittäneet koko lenkin suorittamiseen, sallittiin parille henkilölle pieni oikaisu lyhyempää reittiä takaisin lähtöpaikalle. Kiitokset kuitenkin myös heille, että rohkenivat mukaan!). Valitun reitin kokonaispituus oli noin 6 km..
- Esa Mäkelä, Klaukkala
Tunnelma oli kaikenkaikkiaan iloinen, johtuen ensisijaisesti siitä, että olipa kiva tavata pitkästä aikaa! Ja kaikki olivat reippailuhenkisiä, kukin omien rajojensa mukaan liikkuivat. Jotkut pidemmän matkan ja jotkut lyhyemmän - silti suoritukset kiitettäviä. Ja juttu luisti! Jumpattiinkin sauvoilla - tai ilman, matkan varrella.
- Margit Taponen (Parkkimäki)
Parkkimäestä lähdettiin pienissä ryhmissä. Itse jäin kävelemään minulle ennestään tuntemattoman pariskunnan kanssa. Juttu luisti ja matkan päätteeksi oli hyvä mieli, uskoisin, että meillä kaikilla kolmella ja voisi sanoa, että tultiin tutuiksikin. Taas tuli myös todistettua, että Nurmijärvellä koko ikänsä asuneena, niin se yhteinen tuttu aina jostakin löytyy. Matkalla oli vähän historiaopastustakin, reippaammassa porukassa ohi kävellyt henkilö huikkasi juuri ao mäen kohdalla ; oikealla Nurmijärven hyppyrimäen paikka! Jäljellä oli ruosteisia vääntyneitä rautoja sammaloituneen sementtilaatan päällä. Kävelykierrokset jäi yhteen, eiköhän se kostea sää ollut yksi syy eikä matkavauhti ollut lenkkivauhti vaan sellainen rauhallinen kolmen p:n kävely, pitää pystyä puhumaan (hengästymättä).
- Raija Multala (Parkkimäki)
Kävelytempaus oli todella oiva alku tuleville tapahtumien sarjalle. Ota ystävä mukaan - teema toteutui mainiosti, jopa nelijalkaiset ystävät oli huomioitu mukaan. Itse tunnistin pari kaksijalkaista ystävää lisäksi. Jäsenrekrytointi ei kuitenkaan ystäviltä onnistunut, joko olivat jo El muiden yhdistysten jäseniä ja toiset niin tiukassa emäntien talutushihnoissa ettei tohtinut houkutella.
Useat eivät olleet nähneet toisiaan pitkiin aikoihin ja oli ilo seurata kuulumisien vaihtoa jopa äijäporukoissa. Joku kehui Lehmirannan pelimannipäiviä ja toinen mahtavia tanssihetkiä.
Monet olivat minullekin kasvoista tuttuja, mutta oli mukana vieraampiakin, mikä oli hieno asia.
On hyvä, että patikoimistilaisuuksia on jatkossakin, kuten Nukarin koski ja Lumo, ja jospa vielä aurinkokin paistaa, uskon että väkeäkin kertyy vielä enemmän.
- Pertti Korpi (Parkkimäki)
Mielestäni Parkkimäen retki oli oikein onnistunut. Oli hauskaa nuuhkia tienvieriä ja sammaloituneita kantoja, juosta mäkiä yhdessä ystäväni Bobin kanssa. Bobilla oli kyllä välillä tekemistä, että se pysyi vauhdissani mukana, koska sillä on niin lyhyet jalat. Ihmisten joukossa oli useita vanhoja ystäviä, ja uusia tuttavuuksiakin syntyi.
- Kamu (Parkkimäki)
Olen samaa mieltä Kamun kanssa, Parkkimäellä oli oikein hauskaa. Olen käynyt siellä ennenkin naapurini Marjatan kanssa. Pienikokoinen kun olen, kantaa Marjatta minut usein kassissa kauemmaksi kotoa ja päästää sitten pois, etten väsy ennen aikojaan. Tykkään kassireissuista, sieltä korkealta näkee hyvin. Hyvää kesää kaikille Parkkimäen porukoille, nähdään!
- Bobi (Parkkimäki)
Kuvagallerian kuvia
Lue Hesarin juttu Pitkän matkan kävelijä Aulis Lintunen osallistui 80 vuotta sitten Maaottelumarssiin
Nurmijärven Uutisten kirjoitus Parkkimäen hyppyrimäestä ja siitä hypänneestä Raimo Salosesta
