Reijo Pajamo ja virsilaulua Nurmijärven kirkossa 31.8.23 + Kuvakaruselli

Reijo Pajamo ja virsilaulua Nurmijärven kirkossa 31.8.23

Nurmijärven kirkon parkkipaikka täyttyi sateisena torstai-iltapäivänä autoista ja porstua märistä sateenvarjoista, kun filosofian tohtori, Sibelius-Akatemian emeritusprofessori ja tietokirjailija Reijo Pajamo (s.1938 Sortavala) saapui kirkkoon kertomaan virsistä ja laulattamaan niitä. Tilaisuuden järjesti EL Nurmijärvi yhdessä seurakunnan kanssa.

Virsilaulut tulivat puheeksi helmikuussa, kun Reijo Pajamo oli EL Nurmijärven kuukausikerhossa kertomassa kansakoululauluista ja laulattamassa niitä. Virsitilaisuus päätettiin järjestää kirkonkylän kirkossa ja avoimena muillekin, kuin yhdistyksen jäsenille. Yleisöä olikin mukavasti paikalla sateisesta säästä huolimatta.

EL Nurmijärven puheenjohtaja Margit Taponen toivotti aluksi kaikki tervetulleiksi, minkä jälkeen puheenvuoro siirtyi Reijo Pajamolle. 

Virret ovat kulttuurihistoriaa, ja virsiasiantuntija Reijo Pajamo tietää niistä ehkä enemmän, kuin kukaan muu Suomessa. Charmantti ja eloisa Pajamo osaa myös välittää tietonsa yleisölle kiinnostavasti ja selkeästi. Erilaisia yhteislaulutilaisuuksia Pajamo on pitänyt vuosikymmenten aikana eri puolilla Suomea yli 1000 kertaa.

Torstain tilaisuuteen Pajamo oli valinnut yhdeksän virttä, joiden alkuperästä, sanoittajista ja säveltäjistä hän lyhyesti kertoi pienin humoristisin höystein. (Aune Palokangas kertoo niistä lisää alempana).

Vuonna 1793 valmistuneen Nurmijärven kauniin puukirkon barokkiurut kaikuivat komeasti Pajamon entisen Sibelius-Akatemian oppilaan, kanttori Mikko Peltokorven säestäessä virsiä. Joistain virsistä laulettiin säkeistöjä eri sävelversioina. Tässä tulikin hyvin esille kanttorin merkitys – penkeissä istujien on helppo seurata kanttorin urkusäestystä ja esilaulua vieraammissakin sävelissä, ja sillä laillahan seurakunta on aina virret oppinut.

Seurakuntasalissa oli tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu. Margit Taponen ”kukitti” Reijo Pajamon ja hänen puolisonsa Leenan sekä kanttori Mikko Peltokorven - tavanomaisten kukkapuskien sijaan oli hankittu kaalikimput rajamäkeläiseltä Vaihian tilalta (joka esittäytyi kuukausikerhossamme vuosi sitten). Leena Pajamo on innokas martta ja tietää kyllä, mitä tehdä kaalikimpuille.

Jatkoa seuraa – marraskuussa Pe 24.11. Reijo Pajamo tulee yhdistyksen puurojuhlaan Klaukkalaan kertomaan joululauluista, ja sitten lauletaan taas!

Tuulikki P.

****

Aune Palokangas, EL Nurmijärven ”oma kanttori” ja virsiasiantuntija, kertoo Reijo Pajamon virsiesittelystä. Aune valmistui Sibelius-Akatemiasta kanttoriksi ennen Pajamon aikaa, eikä ehtinyt Pajamon oppilaana olla.

Reijo Pajamon virsiluennosta

Reijo Pajamo aloitti virsiluentonsa kertomalla omista kouluajoistaan Lieksassa, missä hänen vanhempansa toimivat opettajina sotien jälkeen. Koulupäivät aloitettiin aina virrellä. Kaikki luokat kokoontuivat yhteen, ja virrenlaulanta raikui komeasti. Kerran tunnilla opettaja kysyi, tunteeko joku virren ”On riemu, kun saan tulla”?. Eräs oppilas sai lausua virren sanat luokan edessä. Näin ne kuuluivat: ”On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis, sun porteistasi käydä sisälle pyydyksiis.”
Opettaja myhäili, että onhan se turvallista, jos Jumala ihan pyydystää ihmisen syliinsä, mutta virressä sana kuuluu PYHYYKSIIS.
Noin satapäinen kuulijakunta kajautti virren 195 Nurmijärven seurakunnan kanttorin, Mikko Peltokorven, mahtavalla urkusäestyksellä.

Seuraavaksi Reijo Pajamo kertoi virsilaulun historiasta.
1500-luvun Saksassa luterilaiset virret muokattiin keskiaikaisiin sävelmiin sopiviksi. Näitä virsiä on myös suomalaisessa virsikirjassa.
Ruotsissa syntyi 1600-luvulla paljon virsiä, joista monia suomennettiin vuoden 1701 Vanhaan virsikirjaan, joka oli käytössä lähes 200 vuotta. Näistä esimerkkinä lauloimme virren 332, Herraa hyvää kiittäkää, jonka tekstin oli runoillut ruotsalainen Jesper Swedberg. Myöhemmin virren suomenkielistä sanamuotoa oli uudistanut Julius Krohn.

Usein on kysytty, miksi virsiä pitää uudistaa?
On tärkeätä, että laulaja ymmärtää virren sanoman, eivätkä vanhahtavat sanamuodot häiritse. Virren 332 alkuperäisen suomennoksen sanat kuuluivat  ”Herraa hyvää kiittäkäät, Iloisest` ylistäkäät” jne. Virsikirjassa on tästä virrestä kaksi sävelmää. Ensimmäistä eli a-sävelmää laulettiin hitaasti. B-sävelmä syntyi myöhemmin, kun heränneitten keskuudessa alettiin elävöittää virsilaulua ns. niekuin. Saimme laulaa pari säkeistöä a-sävelmällä, ja lopun b-sävelmällä.

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin ruotsiksi kirjoittaman Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan ilmestyttyä Runebergiä pyydettiin virsikirjakomiteaan v. 1857. Runeberg innostui ja kirjoitti oman virsikirjaehdotuksensa, josta nykyisessäkin virsikirjassa on monta virttä. Näistä esimerkkinä lauloimme virren 183, On meillä aarre verraton.

Vuoden 1886 virsikirjaan saatiin monia tekstejä myös Elias Lönnrotilta. Lönnrot kirjoitti virren 460, Oi Herra kaikkivaltias sanat Sammatin kansakoulun vihkiäisiin. Lönnrot oli innostunut kansakouluaatteesta ja korosti mm. käsitöiden ja taideaineiden merkitystä.

Seuraavaksi lauloimme virren 301, Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan. Runoilija Gustaf Skinnari oli Hailuodossa syntynyt merimies. Muutettuaan Ouluun hän koki herätyksen ja liittyi lestadiolaisiin. Skinnari julkaisi oman laulukirjan, josta tämä virsi otettiin vuoden 1938 virsikirjaan.

Hengellisiä lauluja ei aluksi hyväksytty virsikirjaan.
Vuoden 1986 virsikirjaan pääsi Simo Korpelan runoilema ja Martti Helan säveltämä virsi 276, Jeesuksesta laulan. Tämä kaunis virsi sykähdytti meitä kuulijoita, ja lauloimme sen antaumuksella. Minulle virsi oli tärkeä, koska äitini lauloi sitä usein.

Talvisodan tapahtumat vaikuttivat syvästi suomalaisiin. Suomen Yleisradio pyysi säveltäjiltä isänmaallisaiheista musiikkia syksyllä 1939. Marraskuun lopulla lauloi Helsingin seurakuntien yhdistetty kirkkokuoro Messuhallissa Taneli Kuusiston Uuno Kailaan runoon säveltämän virren 584, Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs. Kaksi päivää myöhemmin Helsinkiä pommitettiin.

Nurmijärven kirkossa laulettiin myös erään kuulijan toivomana virsi 464, Kuin oksat vihannoivat vain puussa pysyen, niin toisten kanssa yhteen on luotu ihminen. Virsikirjakomitea oli tilannut runon Perheen virreksi kirjailija Leena Impiöltä. Sen sävelmä on toisinto Sortavalasta.

Lopuksi Reijo Pajamo kertoi virrestä 462, Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen. Jean Sibelius oli säveltänyt Helsingin yliopiston promootioon kantaatin, jossa oli 10 laulua. Niistä tämä Aukusti Waldemar Koskimiehen sanoittama virsi otettiin vuoden 1938 virsikirjaan täydennettynä runoilijan vaimon, Ilta Koskimiehen kirjoittamalla kolmannella säkeistöllä.
Seurakuntapastori Piia Ahtee Nurmijärven seurakunnasta lausui tilaisuuden loppusanat ja Herran siunauksen. Sen jälkeen koko seurakunta nousi seisten laulamaan tämän Sibeliuksen kiitosvirren kiitollisena kaikesta kuulemastaan.

Aune Palokangas

***

Katso Kuvakarusellin kuvat alapuolelta