Lauletut laulut Vallilan Kansallisteatterissa torstaina 12.1.
Kansallisteatteri on remontissa, ja Vallilan Kansallisteatteri Vallilan konepajan alueella on korvannut syksystä 2020 alkaen Pienen näyttämön. Mielenkiintoinen miljöö, vaikkei siitä ulkona pimeässä ja sateessa paljon mitään nähnytkään.
"Pasilan konepaja oli Helsingin Vallilan kaupunginosassa Aleksis Pasilan konepaja oli Aleksis Kiven kadun, Sturenkadun ja Teollisuuskadun välisellä alueella vuosina 1903–2001 toiminut Valtionrautateiden ja sittemmin VR-Yhtymän konepaja, jossa valmistettiin ja huollettiin rautatievaunuja. Se oli Helsingin suurimpia yksittäisiä työpaikkoja. Konepajan alue kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön, ja se on kulttuurihistoriallisesti, teollisuushistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas", kertoo Wikipedia
Ventoniemen bussikuski Peeter osutti bussinsa parin askeleen päähän teatterin sisäänkäynnistä varoitellen liukkaudesta. Lämpiönä toimi vanha konepajan halli, jonka katossa näkyi muistona menneiltä ajoilta vanhoja nosturipalkkeja sulassa sovussa suurien kristallikruunujen kanssa. Siistit WC-tilat löytyivät rakennuksen ulkopuolelta parakista. Tavanomaista väliaikatarjoilua ei suurelle ryhmälle voinut etukäteen tilata, mutta myyntipisteistä sai juomista ja purtavaa.
Lauletut laulut on ”Kansallisteatterin valovoimaisten näyttelijöiden tunnelmallinen lauluilta ja loistava musiikillinen kunnianosoitus 150-vuotiaalle kansallisnäyttämölle”. Kansallisteatterin eri vuosikymmenten varrella esittämistä näytelmistä kuultiin erilaisia lauluja, joiden nimet ja näytelmän nimi vuosilukuineen heijastettiin taustarakenteisiin. Valosuunnittelulla loihdittiin rakenteisiin kuhunkin lauluun sopiva kuvitus ja väritys. Taitava Hyvät henget -orkesteri säesti yhdessä ja erikseen laulaneita näyttelijöitä.
Alla on Penti Lehmusvaaran juttu ja muita kommentteja
LAULETUT LAULUT, Pentin serenadista Woyzeck-räppiin
Kansallisteatterin peruskorjaustyön yhteydessä vuoroon tuli Pieni näyttämö, ja tarvetta oli saada korvaavat näyttämötilat jostain muualta. Väistötila löytyi Vallilasta, VR:n vanhalta varikko- ja veturitallialueelta. Vallilan Kansallisteatteri tehtiin avaraan hallitilaan, tehtiin tarvittavat näyttämö- ja lämpiötilat, tilapäisiksi väistötiloiksi, mutta voi käydä toisinkin, kysyntää tuntuu olevan. Esitys oli loppuunmyyty, kun EL-Nurmijärven bussilastillinen teatterinystäviä männä torstaina seurasi LAULETUT LAULUT -esitystä.
Kurja keli, iltapäivän liikenneruuhkat, pujottelu VR:n vanhojen punatiilisten rakennusten takapihalle ja vesilätäköiden yli harppominen sisälle kieltämättä varsin rujolta näyttävään lämpiötilaan viritti jo erilaiseen tunnelmaan kuin ennen "sivistyneen "näytöksen alkua. Ei oikein tiedetty mitä on tulossa. Paikan vanha historia ja uusi toiminta siellä toi vahvasti illan mittaan esille sen, että teatteri ei ole vain prameita tiloja, puhetta, kulisseja, maskeja ja komeita rooliasuja. Musiikilla ja muulla ääni- ja valoilmaisulla on varsin suuri osuus esityskokonaisuudessa, vaikka aihe ei olisikaan musiikkiin pohjautuva. Nykyinen digitaalitekniikka äänen, valojen ja kuvien käsittelyssä antaa näytelmän tekijöille sellaisia mahdollisuuksia esityksen toteutukseen, joista ei muutamia kymmeniä vuosia sitten edes unta nähty. Kuten nähtiin, yksinkertainen mutta kekseliäs näyttämö on myös vahvuus.
Illan esitys sai alkunsa kahvilajutusteluna, Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho kiinnostui ideasta, ja pian oli koossa materiaali Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlakonserttiin. LAULETUT LAULUT on hieno Suomen Kansallisteatterin musiikkihistoriikki 1800-luvun lopulta nykypäivään. Fennomaanisesta Oskar Merikannon säveltämästä musiikistaTukkijoella -esitykseen v.1899 aina Marzi Nymanin musiikkiin Faust-esitykseen v.2022. Esityspaikaksi tuli Vallilan Kansallisteatteri, joka mielestäni edellä kuvatuista syistä soveltuu parhaalla mahdollisella tavalla tehtävään. Ei kytköksiä mihinkään vanhaan, sopivan rouhea sali, paras nykytekniikka, erinomaiset laulajat ja muusikot. Siinä se.
Illan säveltäjänimistä teatterin kannalta merkittävin on varmaan Heikki Aaltoila, joka toimi Kansallisteatterin kapellimestarina ja säveltäjänä lähes 40 vuoden ajan. Hän sävelsi musiikin noin 150 Kansallisteatterin esitykseen. Tämän lisäksi hän oli aikansa merkittävimpiä elokuvamusiikin säveltäjiä. Kukapa meistä ei tuntisi Akselin ja Elinan häävalssia vuodelta 1968 elokuvasta Täällä Pohjantähden alla.
Oskar Merikanto, Erkki Melartin ja Ilmari Hannikainen olivat aikansa suuria musiikkinimiä maassamme. "Vanhan liiton miehiä" musiikiltaan.
Illan nuoremmista säveltäjänimistä Anna-Mari Kähärä on vahva tekijä monella musiikin alueella. Pianisti, laulaja, kapellimestari. Tunnettiin taannoin mm. How Many Sisters- lauluryhmän soittajana ja laulajana. Palkittu mm. Jazz-Yrjöllä, joka on alan merkittävä huomionosoitus. Hänen musiikissaan on aina mukana musiikillisia koukkuja eri suuntiin, huumoria ja runous on vahvasti mukana laulusävellyksissä.
Jussi Tuurna on säveltäjä, pianisti ja kapellimestari, joka on ollut mukana monissa teoksissa myös muusikkona ja kapellimestarina lavalla, mm. KOM-teatterissa ja Helsingin Kaupunginteatterissa. Hänen säveltämänsä Pienyrittäjän blues on varsin genrenmukaista musiikkia, jota Annika Poijärvi ja Kristiina Halttu esittivät suurella antaumuksella.
Marzi Nyman on tällä hetkellä musiikin kovimpia nimiä virtuoosisena kitaristina, sovittajana, säveltäjänä ja kapellimestarina, laulukin sujuu soittajaksi aika kohtuullisesti. Vivamon ripareiden iltanuotiokitaristista on kasvanut todella monipuolinen tekijä. Kaikki käy, Tapiola Sinfoniettasta Espoon Big Bandin kipparointiin. Tuntuu siltä, että sävellystyökin on suuntautumassa suurten orkestereiden teoksiin. "Tästä pojasta kuullaan vielä".
Illan päätähti oli tietysti kuoro ja sen laulajat. 14 henkeä lavalla, kaikki Kansallisteatterin näyttelijöitä. Ei yhtään esitykseen haalittua ulkopuolista laulajaa, eikä tarvittu. Esityksen ohjaajan Mika Myllyahon laatimassa ehjässä ohjelmakokonaisuudessa kaikki 23 laulua saivat siihen hyvin sopivan esittäjän, ja kapellimestari Tuomas Kesälän sovitukset olivat varsin maukkaita ja oivaltavia, kuorolla kappaleita sopivasti. Kun kaikki esitettiin puhtaasti, antaumuksella ja suurella ammattitaidolla, niin siitä vaan nauttimaan. Todellista teatterilaulun juhlaa. Esityksen orkesteri oli pieni, vain 6 soittajaa. Se oli kuitenkin lavalla selkeästi osa kokonaisuutta, monipuolinen soitinvalikoima, ammattitaito ja nykyaikainen äänenkäsittely loivat tarvittaessa erikoisiakin äänimaailmoja. Samalla he olivat osa näyttämön visuaalista ilmettä.
Kun näyttämö on paljas, ei ole turhia maskeja, peruukkeja eikä rooliasuja. Tuntui siltä, että myös taiteilijat olivat paljaimmillaan ja herkimmillään esittäessään kappaleitaan. Luontevissa, yksinkertaisissa asuissa laulamisen ja tekstien tunnevoima ja sanoma välittyi katsomoon ja kuulijat ottivat sen myös vastaan. Ehkä Woyzeck- räpin tekstin riimivauhti saattoi joitakin vanhoja vähän hirvittää. Se on kuitenkin osa myös teatterien lavoille siirtyvää esitysmuotoa ja sijansa saa sielläkin.
Parituntinen mennä hujahti. Kuultiin teatterimusiikkia yli sadan vuoden ajalta. Varmaan monille oli yllätys, kuinka paljon musiikkia sisältyy myös ns. normaaleihin näytelmiin. Laaja kattaus siitä saatiin ammattilaisten esittämänä.
Eipä kuulunut paluumatkalla joukostamme kriittisiä kommentteja esityksestä. Se todistaa kyvystämme vielä nytkin ottaa avoimesti vastaan uutta ja vähän erilaista kulttuuritarjontaa. Jes!
Kiitos taas Margitille.
Pena perjantaina 13.01.2023
Muita kommentteja nähdystä ja koetusta:
- Tykkäsin. Musiikki - taitavat muusikot, laulu ja näyttelijätyö muodostivat hienon ja taidokkaan kokonaisuuden. Esitys raotti kokonaiskuvaa myös Kansallisteatterin 150 vuoden matkasta, sillä tavalla hieno juhlavuoden esitys.
- Margit
- Kiitos taas hyvin järjestetystä retkestä! Lähdin ilman ennakko-odotuksia esitykseen, joka yllätti mielenkiintoisuudellaan. Yhtään laulua en tuntenut ennestään. Ne oli koottu monipuoliseksi ja vaihtelevaksi musiikkikokonaisuudeksi huumoriakaan unohtamatta.
- Sisko
- Esitys oli hyvä, paikoin väkevä, ja musiikki välillä liian voimakasta. Viulisti oli loistava, samoin näyttelijät hyviä laulajia ja osa tuttuja kasvoja. Laulut olivat suurimmaksi osaksi vieraita. Odotimme kuulevamme myös jotakin tuttua, esim. Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu olisi sopinut joukkoon. Toki koosteen tekeminen 150 vuoden ajalta on ollut varmasti haastavaa.
Paikka oli erikoinen. Kunnollista ravintolatilaa ei ollut. Puutteena myös, ettei väliaikatarjoilua voinut tilata etukäteen. Erikoinen ratkaisu myös wc tiloille. Nyt on tämäkin paikka nähty. Yhtään lähemmäksi emme olisi bussilla päässeet, tai olisimme jo olleet tuulikaapissa. Iso kiitos jälleen Margitille hyvistä järjestelyistä.
- Mirja ja Antti
- Oli taas hieno ilta loskaisesta säästä huolimatta. Nyt koettiin jotain erilaista ja sen takasivat niin paikka kuin itse konserttikin. Tykkäsin loistavien laulajien esityksistä ja ohjelmisto oli monipuolinen. Jokaiselle löytyi varmasti jotakin. Vilahtelipa siellä tuttujakin tekstejä.Paikkahan oli erilainen kuin yleensä, tumma, rouhea ja ahdas mikä tietysti loi viehättävän vanhanaikaisen tunnelman mustien verhojen sulkemisineen. Kivaa oli taas! Kiitos Margit.
- Ulla-Maija
- Miljöö oli tietenkin tehdasmainen, mutta eihän se mitenkään ollut yllätys. Tuolit olivat hyvät ja näyttämölle oli hyvä näkyvyys. Esityksessä oli todella kovia ammattilaisia. Kovan sortin laulajia, en voi moittia heitä. Ensimmäinen puoliaika oli parempi, kevyempi leikkisästi, muta toinen oli mielestäni raskas ja kantaaottava. Tuli mieleeni Ultra Bra.
- Leena
- Tykkäsin teatteriesityksestä. Ihailin näyttelijöiden ja muusikoiden rautaista ammattitaitoa. Laulut olivat minulle uusia ja ihmeellisiä. Oli mieltä virkistävää olla mukana..
- Erkki
- Pidimme erityisesti ohjauksesta. Joka kerta tuli jotain uutta, kun esittäjä vaihtui. Pelkkä kuoro olisi ollut aika puuduttavaa katsottavaa. Miljöö oli myös ihan kiva ja rento. Sopi esitykseen. Laulut olivat aika outoja, kun ei olla käyty näytelmiä katsomassa. Minä pidin kuitenkin lauluistakin. Muutama laulu oli tutumpi, kuten Talkootansseista olevat ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen laulut olivat aivan ihania. Laulajista minua ihastutti Maria Kuusiluoma lauluillaan ja matalalla altollaan. Myös pidin Sari Puumalaisen esityksistä. Eki on muuten samaa mieltä, mutta laulut eivät erikoisesti sykähdyttäneet. Kyllä niitä kuitenkin mielellään kuunteli.
- Arja ja Eki
- Ja taas tykkäsin. Miljöö oli hyvä ao esitykseen, ei kaivannut sen kummempaa rekvisiittaa. Laulut oli valittu hyvin, että vaikka näytelmä ei ollut tuttu, niin laulun sanat ja tunnelma toivat esiin olennaisen kappaleesta.
Lisäksi kun kyseessä oli ammattinäyttelijät, esitykset olivat mukaansa tempaavia. Joskus on kiva katsoa konstailematonta esitystä ilman turhia krumeluureja, vaatteiden vaihtoja jne.
4-vuotiaan lapsenlapsen kanssa kävimme katsomassa Tiitiäisen satupuuta 2006. Poika eläytyi runoihin niin, että piti komentaa olemaan hiljaa. Varsinkin runo "xx meni helsinkiin ja puhuttiin säästä ja mentiin takaisin Lontooseen ja hissillä viidenteen kerrokseen ja tilattiin kello viiden teen" . En muista miten runo meni, mutta se ja muutama muu runo esitettiin niin hyvin, että tippa tuli melkein linssiin.
- Eeva-Liisa
ALAPUOLELLA ON KUVIA (paina kännykässä "view gallery")
