Tulevan eduskunnan on vahvistettava ikääntyneiden oikeuksia. Eläkeliiton tekemän suurkyselyn tulokset vahvistavat eduskunnan oikeusasiamiehen ja aluehallintovirastojen saamia kotihoidon epäkohtia koskevia kanteluita. Mikään muu ikäryhmä ei yhtä vakavalla tavalla ja yhtä laajamittaisesti jää Suomessa vaille tarvitsemiaan palveluita kuin varttuneet ihmiset.
Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan iäkkäät kotona asuvat henkilöt eivät aina saa tarvitsemiaan palveluja kunnilta.[1] Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) on vuonna 2022 ratkaissut useita kanteluja liittyen vanhusten epäinhimilliseen kohteluun ja voimakkaiden rajoitustoimenpiteiden käyttämiseen fyysisen kivun tai saattohoidon aikana taikka leikkauksen jälkeen. AOA on kiinnittänyt huomiota siihen, että kanteluissa toistuvat samat vakavat epäkohdat. [2]
Aluehallintovirastoihin tehtiin vuonna 2021 yhteensä 230 vanhusten hoivapalveluihin liittyvää kantelua. Lisäksi vireille tuli 586 vanhusten hoivapalveluihin liittyvää valvonta-asiaa.
Puutteiden vakavuutta ei poista se, että asioita tehdään myös oikein. THL julkaisi loppuvuodesta laajaan otokseen perustuvan tutkimuksen[3], jonka mukaan enemmistö asiakkaista on tyytyväisiä vanhuspalveluihin.
THL:n saamien tulosten mukaan enemmistö asiakkaista on tyytyväisiä saamiinsa vanhuspalveluihin. Asiakkaat pitävät hoitajia ystävällisinä, luottavat heihin ja kokevat olonsa turvalliseksi. Apua saadaan nopeasti, kun sitä tarvitaan. Tähän tulee pyrkiä.
Yli puolet THL:n tutkimukseen vastanneista ei kuitenkaan vastannut itsenäisesti vaan oman hoitajansa tai muun hoito-organisaation edustajan avustamana. Kun asiakkaan hyvinvointi välittömästi riippuu hoivaa antavasta tahosta, on myönteisiä tuloksia tulkittava tämä huomioiden.
Asiakkaiden kokemukset kotihoidon laadusta vaihtelevat suuresti
Tämä selviää Eläkeliiton jäsenilleen joulukuussa 2022 tekemästä suurkyselystä. Osana yli 60-vuotiaiden hyvinvoinnin ja arkikokemusten tekemäänsä seurantaa Eläkeliitto kysyi kotona asuvilta ikääntyneiltä kokemuksia myös kotiin annettavista palveluista ja kotihoidosta. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1678 kotona asuvaa yli 60-vuotiasta, joista 20 % oli kotihoidon asiakkaita.
Vain pieni osa ikääntyneistä suomalaisista on kotihoidon piirissä. Vielä harvemmat ovat säännöllisen kotihoidon piirissä. Valtakunnallisesti noin kahdeksan prosenttia yli 60-vuotiaista on säännöllisiä kotihoidon asiakkaita. Eläkeliiton kyselyn otoksessa kotihoidon asiakkaat olivat siis suhteellisesti hyvin edustettuina.
Lähes kaikki vastaajat asuivat kotona. Puolison tai kumppanin kanssa asui hieman yli puolet (58 %). Vastaavasti yksin asui hieman alle puolet (42 %).
Puolet vastaajista oli iältään 70-79-vuotiaita. 60-69-vuotiaiden osuus oli 34 %. Yli 80-vuotiaden osuus vastaajista oli 14 %. Vanhimmat vastaajat olivat yli 90-vuotiaita.
67 % oli naisia ja 33 % miehiä. Kolmasosa vastaajista asui kaupunkimaisella alueella, kolmasosa taajama-alueella ja kolmasosa maaseudulla.
Suurin vastaajaryhmä (82 %) oli omassa omistusasunnossa asuvat. Vuokralla asui 12 ).
Palveluja jää saamatta, koska niihin ei ole varaa
Kolmasosa kotihoidon asiakkaista kertoi saavansa kotihoidon palveluja riittävän paljon. Enemmän (41 %) kuitenkin oli heitä, jotka kokivat, etteivät he saaneet tarpeisiinsa nähden riittävästi palveluja. Kolmasosa kotihoidon asiakkaista ilmoitti, että heidän tarvitsemiaan palveluja on jäänyt saamatta, koska niihin ei ole ollut varaa. Tämä tuli ilmi myös avoimissa vastauksissa:
”En saa kotihoidon apua, jota tarvitsen. En saa kaupungin kuljetustukea, en pysty asioimaan tarvittaessa ja sosiaalinen elämä on täysin kutistunut. Lantiomurtuman yhteydessä en saanut kotihoitoa enkä pystynyt peseytymään 40 pvään. En pystynyt liikkumaan. Kehotti menemään yksityiselle.”
Avun tarve lisääntyi iän myötä. Vastausten mukaan myös se, että ei saa tarpeeksi apua lisääntyi iän myötä. Kun 60-69-vuotiaista 7 % koki ettei saa tarpeeksi apua niin 80-89-vuotiaista 17 % koko näin. Yli 90-vuotiaista 49 % koki, ettei saa riittävästi apua. Yli 90-vuotiaita vastaajia kuitenkin oli sen verran vähän, ettei johtopäätöstä 90 vuotta täyttäneiden kohdalla yleistettävästi pysty tekemään.
Omistusasunnossa asuvat tarvitsivat vähemmän apua kuin vuokra-asunnossa asuvat. Kun omistusasunnossa asuvista vain 9 % ilmoitti, ettei saa tarpeeksi apua niin vuokra-asunnossa 17 % ei saanut tarpeeksi apua.
Yksinasuvien ryhmässä oli yli puolet yleisempää kuin puolison tai kumppanin kanssa asuvan kohdalla se, että apua ei saanut tarpeeksi.
Aikapula usein haasteena kotihoidossa
Kolmasosa asiakkaista koki, että kotihoidon työntekijöillä oli riittävästi aikaa heille. Yli puolet (53 %) koki, että kotihoidon työntekijöillä ei ollut heille riittävästi aikaa. Paremmin voivat kotihoidon asiakkaat saivat tarvitsemansa hoidon useammin kuin huonommin voivat asiakkaat. Nopeasti hoidettavalle asiakkaalle aikaa löytyi helpommin kuin niille, joiden tarpeet vaativat aikaa enemmän. Tämä näkyi myös luottamuksessa: kotihoidon työntekijöihin luotti vajaa 60 % asiakkaista.
Ryhmässä, jossa kotihoidon työntekijöillä oli tarpeeksi aikaa asiakkaalle, turvattomuuden tunne oli harvinaista. Ryhmissä, jossa koettiin, ettei aikaa ole, turvattomuuden tunnetta koki 70 % asiakkaista. Näin asiaa kuvailtiin avoimissa vastauksissa:
”Ahdistaa, pelottaa ja tunnen turvattomuutta sairauden edetessä. Kotihoitajat käyvät 4 krt päivällä, ovat noin 8 min. Senkin aikaa näpläävät raporttia puhelimeensa eivätkä ole läsnä. Käynnit saattavat olla jopa puolitoista tuntia myöhässä, on kyllä jo kova nälkä kun itse en enää pysty laittamaan ruokaa tai välipalaa.”
”Toisen tapaturman yhteydessä minut pakotettiin itse pesemään jalkani pää alaspäin selkä hyvin kivuliaassa asennossa, läsnä oli kaksi kotihoidon edustajaa.”
Omassa kodissa asuminen useimpien toiveena
Kyselyyn vastanneista ulkopuolista apua tarvitsevista henkilöistä osa sai apua omaisiltaan, läheisiltään tai sukulasiltaan. Turvallisuudentunne on heikompi niillä kyselyyn vastaajilla, jotka saivat avun kotihoidolta.
Siinä missä kotihoidon asiakkaina olevista vastaajista 52 % koki olonsa turvalliseksi, avun antajan ollessa omainen, sukulainen tai läheinen olonsa turvalliseksi koki noin 70 % vastaajista.
”Kunto huono, liikkuminen tosi vaikeaa, kipuja. Kotihoito käy vain ovensuussa katsomassa, eikä aina tee sovittuja asioita tai ulkomaalaiset eivät ymmärrä suomea jää epävarma olo. Hoitaja jätti vuoteeseen, vaikka olisin tarvinnut ambulanssin, jonka sukulainen soitti, onneksi poikkesi. Palveluasumiseen ei pääse mitenkään vaikka olen 94-vuotias.”
Ehdoton enemmistö vastaajista (78 %) haluaisi asua omassa kodissaan riittävien palveluiden turvin mahdollisimman pitkään.
Iäkkäät ovat nykyään toimintakykyisiä pidempään kuin 10–20 vuotta sitten, mutta toiminnanvajavuuksien aika elämän lopussa ei ole lyhentynyt, vaan vain siirtynyt korkeampaan ikään. Mitä vanhemmaksi eletään, sitä raihnaampia ja enemmän hoivaa edellyttäviä ovat viimeiset elinvuodet. Kotona asuminen ei ole toimivaa ja turvallista, kun kunto on hyvin huono tai jos ihminen sairastaa pitkälle edennyttä muistisairautta.
Turvaranneke ei poista yksinäisyyttä
Suurimmat arjen vaikeudet kaikkien vastaajien keskuudessa liittyivätkin omaan sairastumiseen (40 %) ja yksinäisyyden tunteeseen (38 %).
”Ketään ei käy, kukaan ei soita. En pääse yksinäni kauppaankaan. Asun yksin omakotitalossa. Ulkona liikkumista ehkäisee pimeys ja liukkaus. Julkinen liikenne ei toimi riittävästi ja talvisin runsaslumisuus aurauspenkkoineen estää pysäkeille pääsyn”
Yksinäisyys voi uhata jopa henkeä, eikä pelko ole aiheeton.
”Jos saan (tajuntaa heikentäviä) hypoglykemia tai shokkioireita (olen insuliinidiabeetikko) ja kaadun, saanko apua. Minulla on turvaranneke mutta kun tajunta on heikentynyt en välttämättä pysty painamaan hälytystä päälle.”
Palveluiden saatavuutta on parannettava
96 % vastaajista vastasi kyselyyn itse ilman avustajaa. Kun kotihoidon kokemuksia jatkossa seurataan osana vanhuspalvelulain toimeenpanoa, tulee varmistaa, että asiakasta vastaamisessa mahdollisesti avustava henkilö on neutraali taho. Jos avustava henkilö on osa sitä järjestelmää, jonka toimintaa asiakas arvioi ja josta asiakkaan hyvinvointi riippuu, niin tulokset voivat kaunistua. Järjestöt voivat olla hyviä viranomaisten yhteistyötahoja toteuttamassa lain tarkoittamaa seurantaa.
Eläkeliito vaatii, että tulevan eduskunnan on varmistettava iäkkäiden palvelujen lainsäädäntöuudistuksen täytäntöönpanon riittävä rahoitus: tärkein kehittämiskohde on, että ihmiset saisivat tarvitsemiaan ja lain heille lupaamia palveluja.
[1] https://www.oikeusasiamies.fi/-/iakkaat-kotona-asuvat-henkilot-eivat-aina-saa-tarvitsemiaan-palveluja-kunnilta?redirect=%2Ftiedotteet
[2] https://www.oikeusasiamies.fi/fi/w/vakavia-ep%C3%A4kohtia-vanhusten-saattohoidossa-ja-leikkauksen-j%C3%A4lkeisess%C3%A4-hoidossa?redirect=%2Ftiedotteet
[3] https://thl.fi/fi/-/enemmisto-asiakkaista-tyytyvaisia-vanhuspalveluihin-muoniossa-tyytyvaisimmat-tehostetun-palveluasumisen-asiakkaat-ylivieskassa-kotihoidon
Irene Vuorisalo
