Valtioneuvosto on velvoittanut yli 70-vuotiaat pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Karanteenia vastaavista oloista saa poistua ulkoilemaan, kunhan välttää sosiaalisia kontakteja. Tarpeetonta kaupassa ja apteekissa käyntiä pitää välttää. Välttämätön asiointi on pyrittävä hoitamaan niin ettei joudu asioimaan tungoksessa.
Ohjeet tarkentuvat ja niiden muuttumista pitää seurata. Noudattamalla ohjeita jokainen voi osaltaan tehokkaasti torjua viruksen tarttumista ja ehkäistä terveyttä vakavasti vaarantavia sairastumisia. On tärkeä tehtävä olla erillään muista.
Mediassa kuplii puhetta siitä, etteivät iäkkäät halua noudattaa annettuja ohjeita.
Se, kenen tekemiin, mihin havaintoihin ja kuinka luotettavasti koottuun otokseen eri ulostulot iäkkäiden sääntöjä piittaamattomasta kotoa poistumisesta perustuvat, on hyvin kirjava pohja. Lisäksi on valitettavaa, kun osa ihmisistä, iästä riippumatta, antaa haastatteluja, joissa he vähättelevät viranomaisten ohjeiden perusteluita ja sitovuutta omalla kohdallaan.
Käydyssä keskustelussa on ollut havaittavissa karkeasti yleistävää virheellistä leimaa. Iäkkäitä luonnehditaan itsepäiseksi, sääntöjä noudattamattomaksi yhtenäiseksi ryhmäksi.
Eläkkeellä on yli 1,5 miljoonaa ilmistä. Ehdottomasti suurin osa yli 70-vuotiaista noudattaa annettuja ohjeita. Samalla on muistettava, että ne joiden nähdään poistuneen kotoaan, ovat voineet joutua poistumaan sieltä välttämättömästä -ja sallitusta syystä. Yhtä tärkeää on, että jokaisella on kotona kaikki tarvittava, jotta siellä pysyminen on turvallista.
Kuplinta kielii yhteiskunnassa vallitsevasta ikäismistä. Ikäismi on ikään perustuvaa ihmisen kokonaisvaltaista aliarviointia. Vallitseva mielikuva on, että eläkkeelle jäädessään ihminen muuntuu suomifilmejä seuraavaksi, ristikoita täytteleväksi, alavireisiä onnensäveliä kuuntelevaksi hoivan kohteeksi. Eläkkeellä olevien yhteiskunnallinen arvostus on sen mukaista (jopa kelvottomat palvelut sekä riittämätön toimeentulo).
Ihminen ei menetä identiteettiään jäädessään työelämästä. Ikä ei vähennä ihmisen älyä tai tarvetta päättää itse omista asioistaan. Valittavasti aivan kaikissa ikäryhmissä on niitä ihmisiä, joiden oma tilannearvio pettää. Tämä ei oikeuta leimaamaan mitään ikäryhmää joidenkin yksilöiden harkitsemattoman toiminnan perusteella.
Hoiva on se mitä niin mielellämme haluamme antaa läheisillemme. Omista asioistamme päättäminen sitä vastoin on se, mistä me haluamme itsestään selvyytenä pitää kiinni omalla kohdallamme.
Irene Vuorisalo
