Pelkkään huoltosuhteeseen perustuva katsantotapa hämärtää eläkeläisten panoksen yhteiskuntaan. Eläkeläisten voimavarat kasvattavat julkisia voimavaroja. Esimerkiksi lastenlapsien hoitamisen rahallinen arvo vuosittain on noin 540 milj. euroa ja omaishoidon kokonaisarvio vuosittain on noin 2 miljardia euroa.
Lisäksi eläkeläiset ovat aktiivisia veromaksajia ja kuluttajia. Jo perintö- ja lahjaverojen määrä vuonna 2021 oli 826 milj. euroa. Myös yhä useampi eläkeläinen tekee eläkkeen rinnalla myös töitä.
Jokainen eläkeläinen on työuransa aikana rakentanut yhteiskuntaa omalla vuorollaan. Eläkerahastot ovat karttuneet heidän ansiostaan. Eläkkeellä olevat ovat luoneet hyvinvointiyhteiskunnan perusjärjestelmän.
Eläkeläisten voimavaraisuus ja yhteiskunnallinen tuottavuus eivät ole itsestäänselvyys. Heidän hyvinvointiinsa on investoitava. Vahvaa ja kilpailukykyistä Suomea rakennetaan hyvinvoivan väestön varaan. Noin 30 prosenttia suomalaisista on eläkkeellä.
Suomeen saadaan maailman parhaiten voivat varttuneet kun:
• Eläkkeellä olevien toimeentulo ja sote-palvelut on turvattu
• Ikä ei vähennä ihmisen oikeuksia
• Ihmisen yhteiskunnallinen osallisuus säilyy elämän loppuun asti
1 Riittävä toimeentulo on turvattava jokaiselle eläkeläiselle
Suomalaisten eläkkeet eivät ole suuria. Mediaanieläke on 1 614 €/br/kk. Siten puolella suomalaista eläkeläisistä kuukausittain käteen jäävä nettoeläke on alle 1350 euroa kuukaudessa. 1350 euron suuruinen nettotulo kuukaudessa puolestaan on yksin asuvan ihmisen pienituloisuuden raja Eurostatin määritelmän mukaisesti.
Ihmiset myös taiteilevat pienten eläkkeiden varassa pitkään: yhä useammin eläkeikä on yli 30 vuoden mittainen aika elämästä. Myöskään eläkeläisköyhyyttä ei ole saatu poistettua Suomesta.
Eläkeläisten köyhyys eroaa työikäisten köyhyydestä. Iän myötä on ylimääräiset joustot käytetty. Ei myöskään voida olettaa, että yli 65-vuotiaat vanhuuseläkkeen saajat laajamittaisesti parantaisivat tulotasoaan palkkatuloilla.
Ikääntynyt eläkeläinen elää pelkän eläketulon varassa samaan aikaan kun hänen toimintakykynsä heikkenee. Suomessa tuloryhmien väliset kuolleisuuserot ovat suuret. Eniten elinvuosia menettävät pienituloiset iäkkäät. Tarvitaan sekä pienten eläkkeiden nostamista että kohdennettuja toimia.
Kolme keinoa:
1. Korotetaan perusturvan tasoa muuttamalla kansaneläkkeen tulovähenteisyyttä
Eläketulot vähentävät täyden kansaneläkkeen määrää. Kansaneläkelain 20 § mukaan täysimääräisestä tai lain 21 §:n mukaisesti lasketusta kansaneläkkeen määrästä vähennetään 50 prosenttia siitä 22 §:n mukaisesta kansaneläkkeeseen vaikuttavien eläketulojen yhteismäärästä, joka ylittää 57,45 e kuukaudessa.
Tulovähenteisyyden muuttaminen on takuueläkkeen korottamisen kanssa yhtä tehokas keino.
Mikäli vähennysprosenttia lievennettäisiin 50 prosentista 40 prosenttiin, parantaisi se pienituloisten eläkeläisten taloudellista asemaa. Eläkeläisköyhyys alenisi noin 27 000 henkilöllä. Pienituloisten eläkeläisten sidonnaisuus perusturvaetuuksiin vähenisi. Järjestelmästä tulisi nykyistä yksinkertaisempi.
Eläkeliiton esimerkkilaskelman mukaan eläkeläinen hyötyisi muutoksesta lähes 100 eroa kuukaudessa. Tällä hetkellä, kun kansaneläkkeen vähennysprosentti on 50, parisuhteessa elävä henkilö, jonka työeläke 800 €/kk, saa kansaneläkettä 235,37 €/kk. Muutos, jos vähennysprosentti olisi 40: henkilö saisi kansaneläkettä 309,63 €/kk.
2. Kevennetään eläketulon verotusta palkkatulon tasolle
Eläkkeestä ja palkkatulosta on jäätävä käteen yhtä paljon.
Eläkkeen verotus on palkkatuloa ankarampaa niissä tuloluokissa, missä pääosa suomalaisten eläkkeistä on. Tuloluokissa 16 000 euroa vuodessa – 43 000 euroa vuodessa eläketuloa verotetaan yli kaksi prosenttiyksikköä ankarammin kuin palkkatuloa.
3. Alennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja
Työssäkäyvät ihmiset ovat työterveyshuollon piirissä. Eläkeläiset järjestävät tulojensa mahdollistamat palvelut itse itselleen, jolloin pienet tulot ovat este yksilöllisen tarpeen mukaisille terveyspalveluille.
Siksi riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus on turvattava. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, ettei henkilön taloudellinen tilanne saa olla esteenä palvelujen saamiselle.
Korkeat maksut ovat johtaneet siihen, että vuosittain lähes puoli miljoonaa asiakasmaksua joutuu ulosottoon. Suurin osa ulosottoon menneistä asiakasmaksuista on sosiaali- ja terveyspalveluista syntyneitä maksuja. Ulosottoon päätyy edelleen paljon enemmän kuin 2010-luvun taitteessa. Avoinna olevissa ulosottoasioissa oli 24 579 yli 65-vuotiasta velallista henkilöä vuonna 2022.
Pienten eläkkeiden varassa toimeentuloa voidaan helpottaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin kohdennetuilla huojennuksilla. Vuosittaiset asiakasmaksu-, matka- ja lääkekatot tulee yhdistää yhdeksi maksukatoksi, jonka suuruus on samansuuruinen takuueläkkeen kanssa. Terveyskeskuslääkärillä asioinnin on oltava maksutonta.
2 Ikääntyneiden oikeuksia on vahvistettava
Yli 60-vuotiaat kokevat yhä voimakkaammin ikääntymiseen liittyvää negatiivista leimaa ja nuoruuden liiallista ihannointia. Kun vuonna 1998 syrjintää koki 23 prosenttia yli 60-vuotiaista, niin vuonna 2021 näin koki 51 prosenttia. Ikääntyneet kokevat olevansa toisen luokan kansalaisia.
Huomionarvoista on, että yli 60-vuotiaat kokevat, etteivät ikääntyneet ole riittävästi edustettuina päätöksenteossa. Kokemus negatiivisesta leimasta ja osattomuudesta voimistuu iän kasvun myötä.
Yli 80-vuotiaat kokevat vaikutusmahdollisuutensa omaan elämäänsä heikommaksi kuin nuoremmat. Yli 80-vuotiaat kokevat terveytensä useammin heikommaksi kuin nuoremmat ja ovat nuorempia useammin tyytymättömiä sosiaali-, terveys- ja hoivapalveluihin. Heille etäisyys palveluihin on nuorempia useammin haaste.
Ikääntyneiden kokemus turvattomuuden tunteesta on lisääntynyt. Kun vuonna 1998 ikääntyneistä 15 prosenttia koki väkivallan ja rikollisuuden ongelmaksi, vuonna 2021 näin koki 45 prosenttia. Poliisin mukaan yli 65-vuotiaisiin kohdistuvat petosrikokset, verkko- ja romanssihuijaukset ovat lisääntyneet selvästi v. 2014 lähtien. Pankkipetoksissa 70–79-vuotiaat ovat suurin uhriryhmä.
Hoivapalvelujärjestelmässämme ilmenee pysyvää ihmisarvoa alentavaa hoidotta jättämistä ja kohtelua. Ikääntyneiden suurin pelko on oman tai läheisen ihmisen toimintakyvyn heikkeneminen tai menettäminen
Ihmisen oikeus kaikissa ikävaiheisessa on, että hänen vähäisiäkin voimavarojaan tulee vahvistaa ja ylläpitää. Iäkkäät ovat jo nyt toimintakykyisiä pidempään kuin 10–20 vuotta sitten, mutta toiminnanvajavuuksien aika elämän lopussa ei ole lyhentynyt. Se on vain siirtynyt korkeampaan ikään.
Mitä vanhemmaksi eletään, sitä raihnaampia ja enemmän hoivaa edellyttäviä ovat viimeiset elinvuodet. Vastoin nykyisiä linjauksia kotona asuminen ei voi olla toimivaa ja turvallista, kun ihmisen kunto on hyvin huono ja esim. jos ihminen sairastaa pitkälle edennyttä muistisairautta. Muille se sopii.
Kolme keinoa:
1.Tuetaan iäkkäiden palvelujen lainsäädäntöuudistusta
Tärkein kehittämiskohde on, että ihmiset saisivat tarvitsemiaan ja lain heille lupaamia palveluita. Nyt he eivät niitä saa.
Palveluiden saatavuus ja laatu paranevat, kun iäkkäiden palvelujen lainsäädäntöuudistuksen täytäntöönpanon riittävä rahoitus turvataan.
Otetaan käyttöön etuusehdotus, jossa järjestelmä yhteensovittaa ja kertoo asiakkaalle kaikki ne etuudet, joihin hän on oikeutettu.
Ennaltaehkäisevän ja toimintakykyä ylläpitävän ikäkuntoutuksen tulee olla systemaattinen osa hyvinvointialueiden hoitopolkuja.
2. Torjutaan ikäsyrjintää parantamalla ikävaikutusten arviointia
Ikääntyneet ihmiset on otettava mukaan lakien ja päätösten valmistelun foorumeille. Säädösvalmistelussa ja päätöksenteossa on tehtävä nykyistä syvällisempi ikävaikutusten ennakkoarviointi.
Ikävaikutusten arviointi on lisättävä osaksi lainvalmistelua ja päätöksentekoa. Vahvistaessaan lakeja kansanedustajien tulee olla selvillä, minkälaisia vaikutuksia säädöksillä on iäkkäisiin ihmisiin - samaan tapaan kuin jo pitkään on automaattisesti selvitetty lakiuudistusten lapsi- ja ympäristövaikutuksia.
3. Edistetään ikääntyneitä koskevan YK:n ihmisoikeussopimuksen valmistelua
Suomen tulee puuttua aktiivisesti ikäsyrjintään niin kansainvälistä kuin kansallistakin oikeusjärjestelmää kehittämällä. Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa toimii Ikääntymisen vaikutuksia käsittelevä avoin työryhmä (OEWG), joka piti viimeisimmän istuntonsa huhtikuussa 2023.
OEWG:n työn lopullisena päämääränä on kansainvälinen ikääntyneiden henkilöiden ihmisoikeuksia koskeva ihmisoikeussopimus. Eduskunnan tulee edistää kansainvälisen säädöspohjan vahvistamisen avulla ikäystävällistä maailmaa, jossa kukaan meistä ei menetä inhimillisyyttään vanhetessaan.
3 Säilytetään perinteiset asiointikanavat digitaalisten rinnalla
Suomeen on syntynyt uusi tiedosta, asiointimahdollisuuksista ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta syrjäytyneiden ikääntyneiden ryhmä. Viranomais- ja pankkipalvelut on nykyistä kattavammin tarjottava myös muussa kuin digitaalisessa kanavassa.
Lähes 40 prosenttia 75–89-vuotiaista ei ole koskaan käyttänyt internetiä. Noin neljäsosa yli 55–84-vuotiaista pelkää jäävänsä digitalisoituvan yhteiskunnan ulkopuolelle.
Useilla iäkkäillä on jäänyt viranomaispalveluita käyttämättä, koska asiointi on digitaalista. Vain hieman alle puolet yli 60-vuotiaista on onnistunut täyttämään veroilmoituksen ja tarkistamaan veroehdotuksen digitaalisesti. Valistunut kuluttajasopimusten, kuten sähkösopimuksen, kilpailutus onnistuu vain verkossa.
Digitalisaatio rajoittaa liikkumisen vapautta. Yli kolmasosan iäkkään junamatkailu on vaikeutunut, kun VR on siirtänyt lipunmyynnin pääasiallisesti sähköisiin kanaviin.
Ikääntyneiden digivaikeudet eivät johdu halun tai kiinnostuksen puutteesta oppia. Se johtuu tuen puutteesta. Yli puolet yli 60-vuotiaista sanoo tarvitsevansa apua digitaalisten palvelujen käytössä, mutta kaikille ei ole apua tarjolla.
Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus hoitaa omia pankkiasioitaan itse. Konttoreissa tarjottavat pankkipalvelut ovat välttämättömiä edelleen, ja niitä on puutteellisesti tarjolla. Toimivat pankkipalvelut on kohtuuhinnalla turvattava myös niille, jotka eivät halua tai kykene käyttämään digipalveluita.
Nykyinen sääntely ei Suomen Pankin mukaan riittävällä tavalla turvaa kaikkien käteispalvelujen toteutumista. Käteispalveluilla ylläpidetään suomalaisten tasapuolista mahdollisuutta osallistua taloudelliseen toimintaan kullekin parhaiten sopivaa maksutapaa käyttäen. Suomen Pankki on esittänyt käteispalveluille uutta sääntelyä.
Palvelut eivät muutu digitaalisiksi vaan ne muutetaan digitaalisiksi. Perinteisten asiointikanavien säilyttäminen digitaalisten rinnalla on yhteiskunnallisen osallisuuden ehto.
Digitalisaatio ei ole haaste ikääntyneille vaan se on haaste päättäjille, viranomaisille ja palveluntarjoajille. Heidän tehtävänsä on pitää jokaisen ikäisestä yhtä hyvää huolta. Haaste on tehdä asiat niin, että jokaisen osallisuus säilyy elämän loppuun asti.
Kolme keinoa:
1 Tehostetaan viranomaisten velvoitetta tarjota digiopastusta asiointipisteissä
Julkisella vallalla on vastuu huolehtia kansalaisten yhdenvertaisista asiointimahdollisuuksista. Voimassa olevan sääntelyn toimeenpanoa tulee tehostaa, jotta kaikki pystyvät toimimaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa yhdenvertaisesti.
Asiointipisteiden palvelutarjontaa tulee kehittää digitaidottomien asiakkaiden todellista tarvetta vastaavaksi. Palveluneuvojien määrää tulee lisätä ihmisten tarpeita vastaavalle tasolle.
Digituen järjestäminen ja koordinointi on kuntien tehtävä. Ellei se nykyisen lainsäädännön ja rahoituksen puitteissa onnistu, tarvitaan uudistuksia ja vahvempia velvoitteita.
2. Edistetään Suomen Pankin käteistä rahaa koskevaa aloitetta
Suomen Pankin valtiovaranministeriölle jättämä käteisen rahan turvaamista koskeva aloite on tulossa seuraavan hallituksen käsittelyyn. EU:n keskuspankin linjauksen mukaisesti käteisen rahan saatavuus on säilytettävä.
Käteisen luonne laillisena maksuvälineenä ja kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti käytettävissä olevana maksutapana on peruste sille, että sen asemasta säädetään parlamentaarisesti.
3. Ei lakkauteta perinteisiä asiointimahdollisuuksia otettaessa digitaalisia asiointikanavia käyttöön
Teknologisten ratkaisujen rinnalla ja vaihtoehtoina tulee olla saatavilla myös inhimillisiä, ihmisten kasvotusten toteuttamia palveluja. Kaikki eivät tuettunakaan opi käyttämään teknologisia ratkaisuja tai perustellusti halua niitä käyttää.
Valinnanvapaus siitä käyttääkö ihminen teknologisia ratkaisuja ei säily ilman alakohtaista normiohjausta.