Kiskoilla punainen sydän

Eläkeliiton kaltoinkohtelukysely: Ensimmäinen kerta on harvoin viimeinen

Julkaistu 22.6.2021

Viimeksi päivitetty 23.6.2021

Iäkkäitä kohdellaan kaltoin, mutta Suomessa ei systemaattisesti tunnisteta eikä puututa ikäihmisten kokemaan kaltoinkohteluun ja väkivaltaan. Ikääntyneiden kaltoinkohtelu jää usein piiloon ulkopuolisilta. Tutkimuksesta riippuen kaltoinkohtelun esiintyvyyden ikääntyneessä väestössä arvioidaan olevan 3,4 – 30 prosentin välillä.

Useimmiten väkivallan tekijänä on ikääntyneen perheenjäsen tai muu tuttu ja luotettu ihminen kotona tai laitoksessa. Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet iäkkäät eivät usein kuitenkaan puhu kokemastaan. Siksi on tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan toimijat sekä muut viranomaiset levittävät tietoa kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja uhrien tukemisesta.

Kaltoinkohtelusta puhuminen ja kaltoinkohtelun näkyväksi tekeminen on erittäin tärkeää, jotta siihen voidaan paremmin puuttua. Eläkeliitto teki verkkosivuillaan kyselyn, jolla haluttiin kerätä tietoa siitä, millaista iäkkäiden kaltoinkohtelu on ja kuinka yleistä se on. Kysely oli avoinna 1.2-31.3.2021.

Kyselyyn saatiin 28 vastausta. Vajaa 80 prosenttia vastaajista oli iältään 65-84-vuotiaita naisia. Vanhimmat vastaajat olivat yli 95-vuotiaita. Hieman alle puolet vastaajista kertoi omista kokemuksistaan. Loput vastasivat läheistään koskien. Valtaosa kaltoinkohtelua kokevista asui omassa kodissaan.

Noin joka toisessa vastauksessa oli kyse lähisuhdeväkivallasta: kaltoinkohtelija oli omainen. Noin 40 prosentissa kaltoinkohtelijan kerrottiin olevan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö eli kaltoinkohtelu tapahtui asiakassuhteessa.

Ilmoitettu kaltoinkohtelu oli fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä, hoidon ja avun laiminlyömistä sekä muuta oikeuksien rajoittamista ja loukkaamista sekä ikääntyneen ihmisarvoa alentavaa kohtelua.

Fyysisen väkivallan osuus kaltoinkohtelun tavoista oli kyselyn vastauksissa vähäisin. Fyysisestä väkivallasta kertoi joka kymmenes vastaaja. ”Lyöntejä vartalon kohtiin, jotka eivät näy ulospäin.”

Tarvitun avun laiminlyönnistä kertoi joka neljäs vastaaja. ”En saanut apua päästäkseni WC:hen apua. Hoitaja huusi "päästä vaippaan!"

Keskenään yhtä yleisiä kaltoinkohtelun tapoja olivat taloudellinen hyväksikäyttö, hoidon laiminlyöminen ja oikeuksien rajoittaminen. Näistä kertoi useampi kuin joka kolmas vastaajista:

”Valepoliisi tyhjensi pankkitilin ja anasti henkilötiedot”.

”Sukulaiset hoitavat raha-asiat. Vanhukselle tulee maksumuistutuksia”.

”Hän ei saa nähdä omia tilitietojaan eikä hänellä ole esim. vuokrasopimusta omaisen omistamaan asuntoon”.

”Terveyskeskuksessa ylenkatsottiin vaivojani. Kun soitin hätätilanteessa sydäninfarkti päällä, en saanut apua”.

”Omaiseni ei päässyt ulkoilemaan. Hänet pidettiin rauhallisena sängyssä lääkkeillä.”

”Palvelutahot palkkionsa takia pitävät kiinni omasta edustaan, vaikka seniori pärjäisi itsellisesti.”

Vastauksissa yleisimmät ja samalla kaksi yhtä yleistä kaltoinkohtelun tapaa olivat henkinen väkivalta (42 prosenttia) sekä loukkaava tai alentava kohtelu (42 prosenttia).

”Isääni kohdellaan muistisairaana vaikkei hän ole.”

”Hitauden vuoksi jatkuva nolaaminen muiden edessä”.

”Painostusta, uhkailua ettei esim. näe enää lapsenlapsia jos...”

”Hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevia lapsia ja heidän puolisoitaan uskotaan ja kuunnellaan paremmin kuin iäkästä itseään esim. tämän sairastuessa tai puolison kuollessa”.

On huomattava, että kaltoinkohtelun muotoa koskevassa kysymyksessä oli mahdollista vastata useampaan kuin yhteen vaihtoehtoon. Siten sama vastaaja saattoi vastata kokevansa useamman laatuista kaltoinkohtelua.

Eläkeliiton kyselyn tulokset noudattelevat sitä, minkälaista iäkkäisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun tiedetään olevan tutkimusten perusteella. Hälyttävää tuloksissa on se, että kaltoinkohtelua esiintyi toistuvasti ja pitkäkestoisesti.

Vain yhden kymmenestä kohdalla kaltoinkohtelu oli jäänyt yhteen kertaan. Päivittäin tai viikoittain kaltoinkohtelua koki kolmasosa vastaajista. Noin neljäsosa vastaajista koki kaltoinkohtelua kuukausittain. Loput ovat olleet kaltoinkohtelun kohteena toistuvasti, mutta tätä harvemmin.

Toistuvaa kaltoinkohtelua kokevien ryhmässä kaltoinkohtelu oli jatkunut jo pitkään: 36 prosentilla kaltoinkohtelua oli kestänyt useiden vuosien ajan ja yli 40 prosentilla puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

Yli 70 prosenttia vastaajista ei joko ollut saanut tarvitsemaansa apua kaltoinkohteluun tai koki saamansa avun liian vähäiseksi. Ulkopuolisen tahon merkitys kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja uhrin tukemisessa on ensiarvoisen tärkeää. Uhri on usein itse voimaton auttaakseen itse itseään.

”Avun hakemista esti aluksi häpeä ja käsitys, että olenkin kaltoinkohtelun arvoinen, että syy on minussa. Yritin pari vuotta sinnitellä ja luovia. Sain keskusteluapua ammattilaisilta ja ymmärsin, ettei toisen käytös ole oikein.”

”Henkinen kaltoinkohtelu, yli 12 vuotta, vie voimat läheiseltä omaishoitajalta. Vie vuosia palautua siitä, jos enää koskaan!”

Sosiaalihuoltolaki ja vanhuspalvelulaki velvoittavat eri tahoja huolehtimaan ikääntyneiden turvallisuudesta. Kaltoinkohtelun toistuvuus, sen pitkittynyt kesto ja uhrin yksin jääminen kertovat siitä, etteivät nykyiset keinot ole laadullisesti eivätkä määrällisesti riittäviä.

Jo huoli-ilmoitusten sisältöjen nykyistä systemaattisempi käyttäminen kaltoinkohtelua koskevan tiedon lähteenä auttaisi tilannetta osaltaan. Jotta eri muotoista kaltoinkohtelua voitaisiin estää ennalta ja puuttua siihen nykyistä tehokkaammin, Suomeen tulisi kuitenkin saada yhtenäinen, asiantuntijoiden yhteistyötä edistävä ja viranomaisten hallinnonalat ylittävä iäkkäiden kaltoinkohtelun tunnistamisen toimintamalli.

Eläkeliiton kyselyn vastaukset kertovat omissa kodeissaan asuvien tilanteista. Valmiuksien väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamiseksi ja estämiseksi tulisi olla osa kaikkien ikääntyneiden asioissa työskentelevien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaamista.

Kotihoitoa ja sen laatua halutaan kehittää parhaillaan lausuntokierroksella olevalla lainsäädännöllä (hallituksen esitysluonnos sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta). Kaltoinkohtelun tunnistamista, näkyväksi tekemistä ja kaltoinkohteluun puuttumista tulee parantaa tämän sääntelyn avulla. Ensimmäinenkin tapaus on liikaa.

 

Ohjeet kaltoinkohdellulle:

Väkivalta on rikos. Mikäli olet joutunut tai pelkäät itsesi tai läheisesi joutuvan väkivallan kohteeksi, älä jätä itseäsi yksin.

Ota yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin tai Rikosuhripäivystykseen. Turvakoteihin pääsevät kaikki lähisuhde- ja perheväkivallan uhrit iästä ja sukupuolesta riippumatta. Maksuton puhelin Nolla-linja (p: 0800 005 005 https://www.nollalinja.fi/ ) ja Suvanto ry (https://www.suvantory.fi) tarjoavat apua. Hyvälle ystävälle kertominen ja avun pyytäminen voi auttaa alkuun asian selvittämisessä. 

Jos epäilet iäkkääseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua, voit tehdä huoli-ilmoituksen. Ilmoitus tehdään kaupungin tai kunnan sosiaalitoimeen joko verkossa tai soittamalla. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. Ilmoitus velvoittaa viranomaisen selvittämään asiaa.

Välittömässä hätätilantilanteessa soita hätänumeroon 112.

Irene Vuorisalo

Thumbnail
Vanhusasiamies
irene.vuorisalo@elakeliitto.fi