Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa suunnitellaan eläkeuudistusta. Hallituksen mukaan julkisen
talouden kestävyysvaje vaikuttaa eläkkeiden ja toimivien palveluiden kestävän rahoituksen pitkällä
aikavälillä. Siksi eläkejärjestelmää tulee hallituksen mukaan ”kehittää osana julkista taloutta”.
Eläkejärjestöissä ja muissa alan toimijoissa tämä linjaus on herättänyt aiheellista ihmetystä.
Perinteinen käsitys eläkejärjestelmästä on nimittäin ollut on ollut toinen. Työntekijät ja työnantajat
rahoittavat eläkkeet työeläkemaksuilla ja niiden tuottavalla sijoittamisella. Valtion velkaantumisen
tai hyvinvointialueiden rahoitusvajeen kanssa eläkejärjestelmällä ei ole nähty suoraa yhteyttä. On
selvää, että eläkejärjestelmää tulee jatkuvasti arvioida ja kehittää. On arvioitu, että syntyvyyden
vähenemisen takia eläkemaksuissa on tulevaisuudessa noin yhden prosenttiyksikön nostopaine.
Muuten eläkejärjestelmämme on kansainvälisten vertailujenkin mukaan hyvässä kunnossa.
Hallitus on nyt antanut työmarkkinajärjestöille tehtäväksi valmistella ehdotukset
työeläkelainsäädännön muutoksiksi. Tällä hallitus haluaa tavoitella eläkevakuutusmaksutason
vakauttamista sekä julkisen talouden kokonaisuuden merkittävää vahvistumista ”sääntöpohjaisen
vakautusjärjestelmän avulla.”
Mitä hallitus tarkoittaa tällä sääntöpohjaisella vakautusjärjestelmällä? Pahimmillaan sen on arvioitu
tarkoittavan sitä, että mikäli valtion velkaantumista ei saada kuriin, voitaisiin tämän vakauttajan
kautta päättää esim. eläkeindeksien jäädyttämisestä tai jopa työeläkemaksujen alentamisesta ja näin
kulloinenkin hallitus saisi tilaa verojen korotuksille. Hallituksen kädet ovat nyt työntymässä entistä
syvemmälle eläkeläisten taskuihin. Tällaista politiikkaa on vaikea hyväksyä. Työeläkejärjestelmä
on rakennettu sille pohjalle, että lakisääteiset eläkkeet turvaavat toimeentulon vanhuuden,
työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta. Näin on oltava myös jatkossa.