Ikääntymiseen viittaavien termien suosio on laskenut. Yli 60-vuotiaista ani harva haluaisi kutsua itseään vanhukseksi tai vanhaksi ihmiseksi ja yli 80-vuotiaistakin vain 8 prosenttia. Tämä selviää Eläkeliiton +60-barometrista (2021). Barometri on päivitetty toisinto 1990-luvulla Stakesin ja sosiaali- ja terveysministeriön tekemistä vastaavista tutkimuksista. Barometrissa tutkittiin yli tuhannen 60-90-vuotiaaan suomalaisen kokemuksia hyvinvoinnista ja arjesta.
Kun 1990-luvulla yli 80- vuotiaita olisi kutsuttu useimmiten juuri vanhukseksi tai vanhaksi ihmiseksi niin nyt itseä parhaiten kuvaava ilmaisu oli vastaajien mielestä eläkeläinen. Monissa vastauksissa tuotiin myös esiin neutraaleja, ikään liittymättömiä ilmaisuja kuten aikuinen, ihminen, mies, nainen ja kansalainen. Ikään liittyvä kategorisointi herättikin ajatuksia: ”Ei mikään ikään liittyvä.” ”Olen itseni. En ymmärrä halua kategorisoida ihmisiä heidän ikänsä puolesta.”
Tutkittaessa lähemmin ikään ja ikääntymiseen liittyviin käsitteisiin liittyviä erilaisia mielikuvia ja asenteita, selvisi että yli puolet vastaajista tunnisti arjessa nuoruuden liiallista ihannointia. Kolme neljäsosaa vastaajista on sitä mieltä, että yhteiskunnassa on ikään perustuvaa syrjintää ja lähes yhtä moni arvioi, että yhteiskunnassa ei arvosteta ikääntyneitä. 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa tulokset ovat olleet samansuuntaiset.
Noin puolet vastaajista kokee, että ikääntyneitä on kohdeltu huonosti tai vähätelty poliitikkojen kannanotoissa, sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineissä. Kun verrataan tuloksia 90-luvun barometreihin, poliitikkoihin ja mediaan kohdistuva kritiikki on pysynyt korkealla tasolla.
Vain noin kolmannes vastaajista kokee ikäistensä ihmisten olevan riittävästi edustettuna kunnallispolitiikassa ja valtakunnallisessa politiikassa. Sote-rakenneuudistuksessa edustuksen kokee riittäväksi alle viidesosa vastaajista. 1990-luvulla vastaajat kokivat olevansa hieman paremmin edustettuina päätöksenteossa ja muutos on heikompaan suuntaan.
Ikään liittyvää syrjintää ja huonoa kohtelua arvioidaan siis esiintyvän yhteiskunnassa kokonaisuutena kutakuinkin yhtä paljon kuin aiemmin. Uutena ilmiönä on noussut sosiaalinen media ja siellä tapahtuva ja koettu huono kohtelu.
Iän arvostuksella on merkitystä, koska arvostus kertautuu siinä, miten yhteiset asiat yhteiskunnassa järjestetään. Ratkaisut eivät löydy vain yhdeltä hallinnon alalta, esimerkiksi vain sosiaali- ja terveyspalveluista. Ratkaisuun tarvitaan kokemusperäistä ja tutkittua tietoa siitä, mikä saa iäkkäät tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi.
+60-barometrin tulosten mukaan suurimmiksi ongelmiksi itselle koetaan palveluiden ja asioinnin muuttuminen digitaaliseksi (62 %), sairaus ja toimintakyvyn vajaus (55 %) ja liiallinen nuoruuden ihannointi yhteiskunnassa (51 %). Lähes puolet vastaajista kokee itselleen ongelmaksi myös posti- ja pankkipalvelujen puutteen (44 % ja 49 %) sekä ympäristön väkivallan ja rikollisuuden (45 %). Eläkeliitto vaikuttaa osaltaan näiden asioiden muuttamiseksi.
Uusi valtakunnallinen vanhusasiavaltuutettu aloittaa marraskuussa tehtävässään yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston yhteydessä. Vanhusasiavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka keskittyy toiminnassaan ikääntyneiden asemaan ja oikeuksiin. Tehtävälle on suuri tarve.
Vanhusasiavaltuutettu voi aktiivisella vaikuttamistyöllä vahvistaa vanhusten oikeuksien toteutumista yhteiskunnassa. Valtuutetun työn avulla voi myös odottaa iän arvostuksen yleisesti paranevan. Hyvää alkanutta vanhusten viikkoa!
Irene Vuorisalo
