Ikääntyneistä on lakattava puhumasta huoltosuhteeseen perustuvana kulueränä. Ikääntyneiden antamien aineettomien ja aineellisten voimavarojen tuotto on suuri. Leikkausten sijaan on alettava käyttää keinoja, joilla eläkeläisten voimavaraisuutta tuetaan.
Valtaosa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Käytännöllistä ja taloudellista apua omille aikuisille lapsilleen antaa noin puolet 62–67-vuotiaista. Samalla 70 prosenttia auttaa omia vanhempiaan.
Lähes neljäsosa väestöstä on yli 65-vuotiaita. He ovat aktiivisia kuluttajia, jotka ylläpitävät julkista taloutta. Yhä useampi eläkeläinen tekee myös töitä.
Eläkeläisten hyvinvointi on yhteiskunnallisesti tuottavaa
Omaishoidon yhteiskunnalliset kustannukset ovat pienemmät kuin omaishoitajien tekemän työn yhteiskunnallinen arvo. Kela arvioi epävirallisen avun kokonaisarvon olevan 2 miljardia euroa vuosittain. Tästä ainakin puolet on yli 65-vuotiaiden antamaa.
40 prosenttia 65–79-vuotiaista tekee vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön vuosittainen arvo on noin 3 miljardia euroa eli 1,5 prosenttia bruttokansantuotteen arvosta. Ilman vapaaehtoistyötä monia suomalaisten hyvinvointia tukevia palveluja ei olisi.
Ikääntyvien eläkeläisten voimavaraisuus on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Eläkeläisten hyvinvointiin pitää investoida, koska se on yhteiskunnallisesti tuottavaa. Tulevassa hallitusohjelmassa on oltava keinoja siihen, että varttuneet voivat parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Siihen päästään kun:
- Eläkkeellä olevien toimeentulo ja hyvinvointi on turvattu
- Ikä ei vähennä ihmisen oikeuksia
- Ihmisten yhteiskunnallinen osallisuus säilytetään elämän loppuun asti
Irene Vuorisalo
