Hallitusohjelma on toisaalta hyvin yksityiskohtainen ja toisaalta hyvin laaja ympäripyöreä kokonaisuus. Sen kaikista vaikutuksista eläkeläisiin on mahdotonta lausua tässä vaiheessa täydellä varmuudella kattavasti.
On hyvä, ettei hallitus esitä leikkauksia eläkkeiden indekseihin eikä eläkkeensaajan asumistukeen. Epäkohtia ovat mm. omaishoidon, kotihoidon sekä fyysisten lähipalveluiden osalta puuttuvat korjaukset.
Hyvinvointipalveluista esitetyn 1.4 miljardin euron leikkaus tarkoittaa, että lähipalveluja keskitetään ja korvataan digitaalisilla palveluilla, mikä on yleensä helpoin ratkaisu eikä lähde asiakkaasta ja kokonaiskustannusten huomioimisesta. Keskittäminen ja digitaaliset etäpalvelut koskettavat erityisesti haja-asutusalueilla asuvia ja vaikuttavat digiosattomiin eläkeläisiin.
Vaikka heikoimmista halutaan pitää huolta, heidän omavastuutaan kasvatetaan
Eläkeliitto kiittää kirjauksesta, että ikäihmisten oikea-aikaiset ja riittävät kotihoidon palvelut, palvelu- ja yhteisöllinen asuminen sekä ympärivuorokautiset hoivapalvelut tulee varmistaa yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Eläkeliitto kiittää myös selkeistä rajauksista: eläkkeensaajan asumistuki säilytetään nykyisellään ja eläkkeiden indeksien leikkaamisesta pidättäydytään. Kuntien terveyden edistämisen määrärahan lisääminen ja kohdentaminen kotona asumisen ja toimintakyvyn tueksi on oikeansuuntainen osaratkaisu.
Se, miten yksilöllisiin ikäihmisten yksilöllisiin tarpeisiin vastataan, jää kuitenkin epäselväksi. Hyvistä lupauksista huolimatta konkreettiset keinot näyttävät paljolti puuttuvan. Kaiken kaikkiaan ikääntyneiden omaa vastuuta näytetään kasvatettavan. Se osuu jo ennestään huonommassa asemassa oleviin eläkeläisiin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan ”maltillisesti”. Vuonna 2022 lähes 92 000 terveyskeskusmaksua päätyi ulosottoon. Kyseessä on palvelu, joka koskee ihmisten perusoikeutta saada tarvittavat sosiaali- ja terveyspalvelut tuloista riippumatta.
Valtakunnanvoudin virastosta saadun tiedon mukaan 65 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien osuus vireillä olevista sosiaali- ja terveydenhuollon ulosottoasioista oli noin 14,2 prosenttia vuonna 2020 (32 000 asiaa). Lukua voidaan pitää suurena.
Lääkkeiden arvonlisäveroa nostetaan ja samalla lääkkeiden vuosittainen omavastuuosuus haluttaisiin jakaa osiin. Omavastuun jaksottaminen osiin voisi auttaa pientä osaa reseptilääkkeitä tarvitsevia, joilla jo vuoden ensimmäinen tai alkuvuoden lääkeostot ylittäisivät vuosittaisen lääkeomavastuun osuuden (lääkekaton).
Jaksottaminen olisi kuitenkin hallinnollisesti kallis toimenpide eikä jaksottamiseen ole koko 2000-luvun ajan eri otteisiin tehdyistä selvitystöistä huolimatta onnistuttu löytämään toimivaa ratkaisua.
Olennaisinta kuitenkin on se, että todellista ongelmaa ei jaksottaminen poistaisi: lääkkeiden omavastuuosuudet ovat Suomessa kansainvälisesti verrattuna korkeat. Maksukattoon kertyy ostoja niiltä, joilla on rahaa lääkkeisiin. Jo nykyisellään lääkkeiden korkeiden hintojen vuoksi noin 30 prosentilta yli 65-vuotiasta tiedetään jäävän lääkkeitä kokonaan hankkimatta tai niitä otetaan vähemmän kuin hoitomääräyksen mukaan tulisi ottaa. (lähde Eläkeliiton suurkysely)
Kotitalousvähennykseen suunniteltu laajennus siten, että kotikuntoutus ja liikuntapalvelut voisivat sisältyä kotitalousvähennyksen piiriin, on myönteinen. Laajennus kuitenkin palvelee vain niiden ikäihmisten talouksia, joiden tulot ovat riittävän suuret, jotta ne oikeuttavat vähennyksen tekemiseen.
Verotukselliset keinot sekä ruoka-avun tuki ovat esimerkkejä hallitusohjelman yleisestä linjasta, jolla nykyistä universaalia sosiaali- ja terveysturvajärjestelmää puretaan kohti liberalistisempaa, residuaalista mallia. Residuaalimallin ideaalityypissä julkista tukea keskitytään suuntaamaan äärimmäisen heikossa asemassa oleville marginaaliryhmille muiden ryhmien omavastuun kasvaessa ja jäädessä vapaaehtoisen auttamistyön varaan.
Järjestelmätason kehitys on huolestuttava. Julkista täydentävän vapaaehtoisen auttamistoiminnan ongelma on, että se on sidoksissa vapaaehtoisen haluun ja kykyyn jatkaa auttamista. Tukea tarvitsevan kannalta toimeentulo ja apu ei ole ennustettavaa. Tällä hetkellä periaate on tarjota samanlaiset oikeudet ja samanlaiset palvelut kaikille väestöryhmille, joilla on samanlaiset tarpeet.
Jotta hallituksen lupaus siitä, että ikäihmisten oikea-aikaiset ja riittävät kotihoidon palvelut, palvelu- ja yhteisöllinen asuminen sekä ympärivuorokautiset hoivapalvelut varmistetaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, tarvitaan selkeitä toimenpiteitä, jotka turvaavat nämä palvelut ikääntyneen taloudelliseen asemaan katsomatta.
Eläkejärjestelmän uudistaminen ei ole ajankohtaista
Julkisen talouden kestävyysvajeen näkökulmasta hallitus käynnistää kolmikantaisen valmistelun työeläkelainsäädännön muutoksista. Mikäli kolmikanta ei saa tammikuuhun 2025 mennessä yhteisymmärrystä muutoksista, hallitus tekee tarvittavat päätökset.
Valtiovarainministeriö julkaisi keväällä selvityksen eläkejärjestelmän vakaudesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Ratkaisuna esitettiin maksussa oleviin eläkkeisiin puuttuminen automattisen vakautusmekanismin avulla. Kapean rahoituspohjan vallitessa eläkkeiden tasot heikkenisivät.
Eläkejärjestelmän kehittäminen tulee tehdä eläkejärjestelmän tarpeista käsin, ei osana julkista taloutta ja sen tarpeita. Eläkejärjestelmän tehtävä on tuoda turvaa vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalle. Akuuttia ongelmaa ei eläkejärjestelmässämme ei ole. Vuonna 2017 toteutettu uudistus kannustaa tekemään töitä pitempään kuin alimpaan eläkeikään.
Eläkkeelle jäämisen alarajaa on myöhennetty porrastamalla se odotettavissa olevan elinikäennusteen mukaan. Näin käytettävissä olevat varat riittävät turvaamaan eläkejärjestelmän mukaiset eläkkeet.
Pitkän aikavälin kehittämistä voidaan tehdä mm. sijoitustoimintaa säätelemällä. Eläkejärjestelmän suora yhtymäkohta julkiseen talouteen on eläkeläisten ostovoima ja kulutusmahdollisuudet.
Hallitusohjelmalla halutaan siirtää kaikki viranomaisasiointi asteittain ensisijaisesti digitaaliseksi. Ohjelma sisältää samalla kirjauksia ikääntyneen väestön palvelumahdollisuuksien turvaamisesta myös perinteisissä asiointikanavissa. Se, miten tämä aiotaan toteuttaa, ei käy ilmi.
Järjestöjen rahoitusleikkaukset jätettävä toteuttamatta
Järjestöjen toiminta-avustusten tasoa on tarkoitus laskea vuonna 2027 yhteensä 100 miljoonalla eurolla. Se olisi noin -27 prosenttia verrattuna vuoden 2023 avustustasoon. Samalla tehtävä järjestöjen resurssien käytön poliittinen ohjaus myös kaventaa järjestöjen autonomiaa.
Oikeuksien valvonnan lisäksi eläkeläisjärjestöt ovat aktiivisia liikuntatoiminnan järjestäjiä Suomessa. Eläkeläisjärjestöjen osallisuus uudessa liikuntapoliittisessa ohjelmassa on varmistettava.
Opintokeskuksiin kohdistuvilla 7 miljoonan euron leikkaukset puolestaan heikentävät järjestöjen mahdollisuutta ylläpitää ja kehittää henkilöstönsä osaamista ja kouluttamaan vapaaehtoistoimijoita ja luottamushenkilöitä.
Eläkeliitto jatkaa edelleen vaikuttamista keskeisten tavoitteidemme puolesta
On muistettava, että hallitusohjelma on suunnitelma, johon voi tulla muutoksia. Moni asia täsmentyy vasta jatkovalmistelussa.
Suomeen saadaan maailman parhaiten voivat varttuneet kun:
• Eläkkeellä olevien toimeentulo ja sote-palvelut on turvattu
• Ikä ei vähennä ihmisen oikeuksia
• Ihmisen yhteiskunnallinen osallisuus säilyy elämän loppuun asti
Irene Vuorisalo
