Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi Eläkeliitolta lausuntoa kotihoidon koskevien lakiesitysten uudistamisesta (HE 231/2021 vp). Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sosiaalihuoltolakia ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettua lakia eli vanhuspalvelulakia. Avopalvelut ja omassa kodissa asuminen ovat suomalaisen vanhuspolitiikan ensisijainen ja pitkäaikainen tavoite.
Jatkossa ihmisen kotiin annettavia palveluja olisivat kotihoito ja tukipalvelut sekä uutena palveluna turva-auttamispalvelu. Kotihoitoa olisi järjestettävä asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan vuorokaudenajasta riippumatta. Kotihoito tulee toteuttaa siten kuin asiakkaalle tehtävässä palvelusuunnitelmassa on kirjattu.
Kotihoidon laatua ja riittävyyttä halutaan varmistaa kotikäyntien suunnittelulla. Työvoiman vajaukseen olisi reagoitava välittömästi. Sosiaalihuollon toimintayksikköjen johtamista sekä omavalvontaa vahvistettaisiin.
Laista poistettaisiin mahdollisuus järjestää iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen laitoshoito sosiaalihuollon laitosyksikössä. Asumispalveluja olisivat tilapäinen ja tuettu asuminen. Lisäksi asumisen muotoja olisivat yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen palveluasuminen, jotka tulisivat nykyisen palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen tilalle.
Eläkeliitto katsoo, että onnistumisen kannalta olennaista on, että eri asumismuotoja on ihmisten tosiasiallisia tarpeita vastaava riittävä määrä ja että siirtymät toteutetaan asiakasturvallisuuden vaarantumatta.
Suurin vaara ja esitysten heikoin kohta on riittävien resurssien puute. Eläkeliitto katsoo lausunnossaan, että esityksillä on pääosin hyvät tavoitteet. Kuitenkin niin kauan, kun alalla ei ole riittävää määrää työvoimaa eikä palveluihin kohdenneta riittävästi määrärahoja, tavoitteisiin voi olla mahdotonta päästä. Ellei riittäviä taloudellisia resursseja kohdenneta näiden tavoitteiden toteuttamiseksi, näyttää siltä, että lait toteutuessaan päinvastoin heikentävät ikääntyneiden ihmisten palveluita, hyvinvointia ja oikeuksia nykyisestään.
Ihmisellä on oikeus osallisuuteen, arvokkaaseen elämään ja riittäviin palveluihin elämänsä loppuun asti. Kuitenkin eri tutkimusten perusteella tiedetään, että oma tai läheisen sairastuminen ja liikuntakyvyn menettäminen ovat suomalaisten ikääntyneiden suurimpia pelkoja. Esitysten tulisi lieventää tätä pelkoa. Asiakkaan kannalta ei ole kyse vain auttavista käsistä vaan myös oikeudellisista kysymyksistä.
Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023.
Irene Vuorisalo
