Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi Eläkeliittoa kuultavaksi vireillä olevaa perhe-eläkeuudistusta koskevasta esityksestä (HE 66/2021 vp). Uudistuksen tavoite on työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden parantaminen ja perhe-eläketurvan kohdentaminen aiempaa enemmän lapsille ja lapsiperheille.
Lakiehdotusten toteutuessa leskeneläkkeen kestoa rajattaisiin kymmeneen vuoteen tai siihen, kunnes yhteinen, lapseneläkettä saava lapsi täyttää 18 vuotta. Lisäksi avopuolisoille tulisi mahdollisuus leskeneläkkeeseen ja huoltajansa menettänyt lapsi saisi lapseneläkettä 20-vuotiaaksi asti. Esitetyt muutokset leskeneläkkeen keston rajaamisesta vaikuttavat vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneisiin leskiin, jos edunjättäjä kuolee ehdotettujen lakien tultua voimaan. Muutokset eivät koskisi maksussa olevia leskeneläkkeitä eivätkä ennen vuotta 1975 syntyneitä leskiä.
Eläkeliitto katsoo antamassaan lausunnossa, että esitys vahvistaisi myönteisellä tavalla perhe-eläkkeiden asemaa lapsiperheiden toimeentulon varmentajana. Parannus lapsiperheiden toimeentuloon sekä avo- ja avioparien rinnastaminen keskenään onnistuu, koska leskeneläke muutetaan määräaikaiseksi. Esityksen epäkohta on, että sen tiedetään lisäävän vaikeassa asemassa olevien iäkkäiden leskien viimesijaisen toimeentuloturvan tarvetta ja heidän riippuvuuttaan perusturvasta. Esityksen toteutuessa eläketuloa pienennetään vaiheessa, jossa eläkkeellä olevalla ei ikänsä puolesta ole laajamittaisia keinoja muilla tavoin kasvattaa tulojaan ja jossa iän karttumisen myötä palveluiden tarve ja terveydenhuoltomenot kasvavat. Muutoksen hinta on iäkkäiden leskien toimeentulon heikentäminen.
Työeläkelakien mukaisen leskeneläkkeen osuus 65─74-vuotiaiden bruttotulosta on noin 30 prosenttia. Leskeneläkkeen määräaikaistaminen pienentäisi eläkettä jokaisessa leskien tuloryhmässä. Se lisäisi myös pienituloisuusrajan alapuolella elävien leskien määrää. Hallituksen esitöiden esimerkkilaskelman kohderyhmästä 15 prosenttia oli pienituloisia. Heidän kohdallaan esityksessä tehty simulointi lähes kolminkertaisti pienituloisuusasteen nykyisestä 15 prosentista 42 prosenttiin.
Esitys kasvattaa julkisia menoja siirtämällä kustannuksia työeläkejärjestelmästä valtiolle ja kunnille. Rajaaminen määrävuosiin synnyttäisi nykyistä useammalle leskelle oikeuden verorahoitteisiin etuuksiin, kuten takuueläkkeeseen, jolloin maksettavien sosiaaliturvaetuuksien määrät kasvaisivat. Iäkkäillä perusturvan tarvetta aiheuttavat suuret sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut, lääkkeiden omavastuuosuudet sekä asumismenot.
Erityisesti iäkkäiden leskeneläkkeen saajien joukossa on paljon sellaisia henkilöitä, jotka ovat kunnallisten sosiaalipalveluiden asiakkaita (kotihoito, tehostettu ja muu palveluasuminen sekä laitoshoito). Heidän kykynsä suoriutua asiakasmaksuista heikkenisi siten, että myös kuntien asiakasmaksutulot pienenevät.
Keski- ja pienituloisten eläkeläisten kohdalla leskeneläke torjuu tehokkaasti viimesijaisen toimeentuloturvan tarvetta ja perusturvariippuvuutta. Työeläkejärjestelmän leskeneläkkeen rajaaminen määrävuosiin lamaisi iäkkäiden ostovoimaa.
Leskeneläkkeiden osuus ei ole merkitsevä eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta: v. 2020 se oli vain 5,7 prosenttia kokonaiseläkemenosta.
Katsomme ettei leskeneläkkeen rajaamiselle määräaikaiseksi ole olemassa perustetta.
Lue lausunto
Irene Vuorisalo
