Liittovaltuustopäivät 12-13.5.2025
Puheenjohtajan katsaus
Arvoisat liittovaltuutetut ja kunniajäsenet, hyvät hallituksen jäsenet ja keskustoimiston väki
Tervetuloa perinteisille liittovaltuustopäiville. Tämä on ensimmäinen täysi vuosi Liittokokouksen jälkeen, jossa uuden valtuuston sormenjälki näkyy. Lokakuussa valtuustotyö aloitettiin teams-kokouksella ja koulutuksella. Valtuuston syyskokouksessa Liiton tarkennettua strategiaa linjattiin ja konkretisoitiin. Puheessani toin esille liiton varautumisen tiukkaan taloudenpitoon viime kevään leikkausten pohjalta. Samoin korostin varautumista hallituksen puoliväliriiheen ja kunta- sekä hyvinvointialuevaaleihin, jossa saimmekin hyvän tuloksen, kiitos teille hyvästä työstä.
Vaikuttamisen osalta käsittelin paikallisuuden merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Toisena pääteemana puhuin perusterveydenhuollosta soten peruspilarina. Tonkaisin myös työterveyshuollon uudistamistarvetta sekä eläkeuudistusta.
Tänään viestini painottuu järjestön hyvinvoinnin edistämiseen ja toiminnan tehostamiseen, toisena sekavassa tilassa olevan hoivan peruspilarin, kotihoidon, uudistamistarpeeseen sekä kolmanneksi omalääkärijärjestelmän toteuttamiseen. Siis kolme teemaa, helppo muistaa.
- Hallituksen” viimeiset kiusaukset”, suurimmat päätökset on tehty
Hallitukset tavoite on ollut 100 000 uutta työllistä ja saada talous nousuun 17 vuoden kitkuttelun jälkeen sekä katkaista syvenevä velkakehitys. 9 miljardin leikkaukset eivät ole korjanneet tilannetta vaan päinvastoin. Ainoastaan ostovoima on inflaation ja palkan korotusten myötä hieman parantunut. Eriarvoisuus leikkauspolitiikan johdosta on syventänyt väestöryhmien välistä toimeentuloa ja jarruttanut sekä julkista että yksityistä kulutusta ja investointeja. Maa on ollut odottavassa ja pelonsekaisessa tilassa. Eläkeläiset varsinkin ovat olleet varuillaan ja pidättyväisiä.
Paljon puhuttua kasvua ei ole saatu aikaan, vaan leikkausten lisäksi kansainväliset shokit ovat synkistäneet näkymää ja saivat hallituksen epätoivoiseen täyskäännökseen. Rahaa löytyikin 2 mrd. verovähennyksiin, joiden dynaamisista vaikutuksista on ristiriitaisia tutkimuksia ja kokemuksia. Rahahanojen löysentäminen katettiin verojen kiristämisellä, lisäleikkauksilla ja sisäisellä velan lisäämisellä. Keksittiin ei ikiliikkuja vaan ”siltarahoitus”, lainattiin valtion eläkerahastosta, joka on ollut kauhukuva perinteisessä tarkan markan talouden pidossa ja virkamiestyössä. Palkansaajille annettiin reippaat korotukset, mutta eläkeläisille tuli vain rikkaimmille raippaveron mahdollinen pieni korjaus.
On törkeätä ja epäoikeudenmukaista, että eläkeläiset joutuvat maksamaan vielä enemmän veroja suhteessa palkansaajiin kuin ennen. Eläkeläisiä ajetaan passiivisiksi kiikkustuoliin istujiksi. Henki ja asenne ovat 1970-luvulta. Samalla huolettaa, että yhteiskunnan huonompiosaiset jätetään ongelmien kanssa yksin selviytymään. Siinä ryhmässä on merkittävä osa pieneläkeläisiä.
Hallitus nosti kädet pystyyn valtion velkaantumisen suhteen. Se osaltaan johti hallituksen rohkeaan rahan jakoon ja odottamaan dynaamisia vaikutuksia, joiden syntyminen on aikaisemmin ollut pääasiassa kysymysmerkki. Erityisesti yhteisöveron vaikutus on yleensä valunut kuten kelakorvauksetkin yrittäjien pussiin osinkoihin tai taseen vahvistamiseen. Ainut toivo on, että veronalennukset aktivoivat yksityistä ja julkista kulutusta, onhan kulutuksella merkittävin rooli kansantuotteen kasvattamisessa, mikä usein unohtuu. Mutta se edellyttäisi positiivisempaa ja kannustavampaa keskustelu- ja asennekulttuuria kaikilta.
Jossakin vaiheessa kansantalous lähtee liikkeelle 17 vuoden kasvamattoman kauden jälkeen. Meillä ostovoima on kasvanut, yritysten kilpailukyky on maailman huippua, investointeja on odottamassa satojen miljardien edestä, Hallintoa on pienenetty ja tarvittavia työelämän uudistuksia on tehty. Kyllä on syytä uskoa parempaan huomiseen presidentti Koiviston sanoin ”kyllä se siitä” tai Kekkosen sanoin ”Onko maallamme malttia vaurastua”.
Epävarmuudesta huolimatta me toivomme, että dynaamisia vaikutuksia syntyy, investoinnit ja kasvu lopulta käynnistyy.
- Järjestötyö kunniaan ja ”barrikadeille”
Hallituksen kauna ja vähättely järjestötyön merkityksestä ja rahoitustarpeesta on ollut liian leimaavaa. Tämän vuoden leikkauksiin me reagoimme jäsenmaksun korotuksilla, mikä oli harkittu linjaus tässä tilanteessa. Ensi vuoden 50 milj. leikkaukset järjestökenttään ovat vielä ilmassa, mutta alustavien tietojen mukaan ne kohdistuisivat hankkeisiin, ei yleisavustuksiin. Mutta varmaa ei ole. Joka tauksessa uusi lisenssijärjestelmä alkaa 2027 alusta ja lisenssien haku vuoden 2026 aikana. Hallitus leikkasi STEA:n rahoitusta lisää riihessään 10 milj. euroa ja linjasi yhtenäisen avustusjärjestelmän rakentamista koko järjestörahoitukselle. Tätähän yritettiin jo Sipilän hallituksen aikana. Periaatteessa tämä on hyvä ja oikeudenmukainen linjaus nykyisen sekavan ja epäyhtenäisen järjestelmän rinnalla.
Järjestörahoituksessa heijastuu pyrkimys kansainväliseen malliin niin, että järjestöjen toiminta perustuu vahvemmin omaan rahoitukseen ja varainhankintaan. Se johtaa siihen, että sponsorirahoituksen ja lahjoitusten merkitys sekä erityisesti jäsenmaksujen merkitys kasvaa. Järjestöjen on hankittava kumppaneita toiminnan tukemiseen. Jäsenmaksu herättää ymmärrettävästi vahvoja tunteita. Toisaalta tulee muistaa, että esim. 20 euron jäsenmaksu on todella halpa investointi oman ja läheisten hyvinvoinnin hyväksi. Yhteisen asian merkitystä on korostettava. Kuten kirkon tekijältä kysyttäessä, mitä sinä niiden kivien kanssa puljaat. Jos vastaus on, että rakennan uljasta kirkkoa, on asenne oikealla mallilla. Meistä jokainen yhdistys, yksittäinen jäsen rakentaa osaltaan eläkeliiittoa, yhteisöä, joka tekee eläkeläisten hyväksi hyvää työtä.
Tärkeää työsarkaa on jäsenhankinnassa. Nykyihmiset eivät tule mukaan automaattisesti, vain pieni osa, on mentävä vuoren. Hankintaan on satsattava, se on yhteinen ponnistus. Liittymisen on tuotava tunne, että minä saan jotakin, minut hyväksytään ja heti ei ole työvelvoitetta, mukanaolo riittää, tai jäsenmaksun maksaminen riittää.
Toimintamme on upean monipuolista ja hyvää, herättää jopa kateutta, hyvä niin. Mutta ajat ja eläkeläisten tarpeet muuttuvat, siihen meidän on vastattava. Meillä on valtteina elämänkokemus luonnosta elämisestä, talkootyöstä, monipuolisesta liikunnasta, harrastekultuurista, elinaikaisesta asiantuntemuksesta, naapuritoiminasta ja vaikuttamistyöstä. Nämä ovat muotiteemoja uusillekin sukupolville uudessa muodossa. Muilla sukupolvilla ei ole sellaista elinkaaren kokemusta.
Lehmiranta on meidän lippulaivamme ja juhlavuosi on tärkeä ponnin näyttää, onko meistä kirkon rakentajiksi vai ei. Ilman jäsenten käyttöä homma on haastavampi. Lehmiranta on Eläkeliiton toiminnan tarkoitusta vahvasti tukevaa toimintaa, osa sitä.
Kiitos koronan jälkeen virinneestä yhdistystoiminnasta. On ollut ilo seurata somessa , miten toiminta on monipuolistunut ja aktivoitunut. Harmittavasti se ei ole näkynyt jäsenmäärän uutena kehittymisenä. Siihen on panostettava, vuosittaisista uusista eläkeläisistä vajaasta 70 000 on saatava oma vuittimme. Keskusliitolle suuret kiitokset erilaisista teemoitetuista aktiviteeteistä. Tapahtumien jalkautumista piireihin, yhdistyksiin ja ihmisten joukkoon vahvistettava. Kun on lukuviikko, sen pitäisi olla myös aktiivista piireissä ja yhdistyksissä omine sovellutuksineen, jne.
Järjestötyöryhmä valmistelee koneiston uudistamista ja rasvaamista, kuten olemme luvanneet liittokokouksellemme.
- Kotihoito on hoivajärjestelmän peruskallio
Hallitus osoitti 16 milj. euroa omaishoidon alimman palkkiotason korottamiseen sekä perhehoitajien aseman vahvistamiseen vuodesta 2026 alkaen. Mutta koko hoivan peruskalliosta, kotihoidosta ei ole mainintaa, päinvastoin hyvinvointialueille ei mahdollisteta kunnollista kehittämistyötä. Rahan puutteessa kotihoito joutuu leikkausten kohteeksi, koska siellä ei ole henkilöstömitoituksia, eikä muita subjektiivista velvoitteita.
Kotihoito on muuttunut intensiiviseksi hoidoksi kotona. Käyntimäärät ovat viime vuosina laskeneet alle 40 milj. käyntiin vuodessa ja asiakkaan läsnäpalvelun aika on tippunut alle 20 minuuttiin käynniltä. Vain 5 prosenttia, eli 1,8 milj. on etähoitotapauksia. Kotihoidon palveluprosessi on tällä hetkellä vanhoihin toimintamalleihin perustuvaa. Hyvinvointialueet rakentavat parhaillaan etätoimintaa tukevia ja kirjaamisia helpottavia toimintatapojen uudistamisia.
Eläkeliitto muistuttaa, että hoiva kaikkinensa on perus- ja lähipalvelua, jota ikääntyneet tarvitsevat erityisesti elämän loppuvaiheessa kodissaan tai hoivapaikassaan lähellä kotia. Ikääntyessään ja luopuessaan ihminen tarvitsee turvaa, läheisyyttä, läsnäoloa. Läsnäpalvelu on välttämätön. Tämä ei tarkoita sitä, ettei toimintatapoja ja teknologian käyttöä (etähoito, robotiikka, erilaiset sensorijärjestelmät ja tekoäly) tulisi lisätä ihmisen tarpeen toivomusten ja elämäntilanteen mukaisesti.
Sote-teknologian käyttö on ennakoivasti kytkettävä osaksi asiakkaan kokonaishoitoa. Uudet ratkaisut eivät sovi kaikille eikä kaikkina aikoina. Digipalvelujen tulee olla vahvasti kytköksissä lääkärin ja hoitajan kasvokkain tapaamisiin. Jokaisella kotihoidon asiakkaalla tulee olla yhteys hänen kokonaishoidostaan vastaavaan omalääkäriin.
Yhteispäivystyksen yleisin käyttäjä ryhmä ovat yli 80 vuotiaat. Selvän diagnoosin sijasta yleisin tulosyy on turvattomuus ja pärjäämättömyys. Kotoa hakeudutaan keskussairaalan yhteispäivystykseen, jotta saadaan yhteys lääkäriin. Hyvinvointialueiden on varmistettava kiirevastaanotto päiväaikaan klo 8-20 niin, ettei ikääntyneiden pitkäaikaisongelmia ratkaista yhteispäivystyksissä.
Myös kotihoidon henkilöstörakenne on organisoitava uudelleen sekä kustannusten että vaikuttavuuden osalta. Perus- ja lähihoitajarakennetta on kevennettävä lisäämällä kotiavustajia, fysioterapeutteja sekä lähitukiverkostoa.
- Omalääkärit julkisen perusterveydenhuollon päätoimijoiksi
Perustuslakimme henki ja kirjain lähtevät siitä, että julkisen vallan on turvattava riittävät peruspalvelut kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti kaikissa olosuhteissa. Palvelujen saatavuus ei voi olla markkinavoimien varassa. Perusterveydenhuolto kannattelee koko palvelujärjestelmää. Julkisella sektorilla täytyy olla omaa palvelutuotantoa palvelujen kivijalassa, perusterveydenhuollossa.
Oikeuskanslerinvirasto uunituoreessa ratkaisussaan Etelä-Karjalan ja Satakunnan hyvinvointialueiden kanteluun toteaa, että hyvinvointialueet eivät voi rajoittaa palvelujen saatavuutta rahoituksen riittämättömyyden vuoksi. Oikeuskansleri esittää ratkaisuksi lisärahoituksen hakemista ja hän suosittelee, että asiassa voitaisiin harkita hyvinvointialueen alijäämän kattamista koskevan lain sisällön ja määräaikojen muuttamista. Harkinnassa tulee ottaa huomioon erityisesti perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen yhtenä painavana perusteena. Se on selvää tekstiä, joka jokaisella juristilla pitäisi olla selkeä.
Kannanottoa tukee myös suomalaisen järjestelmän kokonaiskustannusten kohtuullisuus kansainvälisessä tarkastelussa. Terveydenhuoltomme on EU maiden joukossa keskivertoinen kustannuksiltaan, vaikka olemme Euroopan kärjessä ikääntyvin maa ja kustannukset per henkilö ja myös per BKT ovat keskitasoa.
Viimeisen 30 vuoden aikana työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon menot ja henkilöstö ovat kaksinkertaistuneet ja perusterveydenhuollon menot pysyneet suunnilleen samana, kun samalla sen pääkäyttäjien, ikääntyneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut.
Hyvinvointialueet käynnistivät johtamisen ja rakenteiden uudistamisen, palveluverkkojen ja prosessien modernisoinnin. Hyvä alku vaikeutui, kun pikaiset ja summittaiset leikkaukset pakottivat hyvinvointialueet hätäratkaisuihin, ilman että ehdittiin rakentaa ihmisille korvaavia uusimuotoisia lähipalveluita. Suurin osa hyvinvointialueista teki äkkileikkauksia juuri lähipalveluista välttääkseen alijäämiä ja arviointimenettelyjä. Myös vähättelevä keskustelu ja hallituksen sekava päätöksenteko osaltaan pahensivat tilannetta.
Tällainen historiallinen muutos vaatii 5-10 vuotta, kun samalla kehitetään ja hoidetaan ihmiset. Kaikissa pohjoismaissa pelkästään omalääkäri mallin toimeenpano on vienyt sen ajan puhumattakaan Suomen uudistukseen, jossa koko sote ja kunnat uudistettiin rakenteiltaan ja työprosesseiltaan. Tämän laajuista uudistusta ei missään viime vuosikymmeninä ole tehty.
Hallitus käynnisti omalääkärimallin kokeilut. Maassamme ei tarvita omalääkärimallien kokeiluja. Julkinen perusterveydenhuolto prosesseineen ja resursseineen on korjattava ensin. Meillä on hyviä malleja olemassa ympäri maata. Tarvitaan nopeasti hyvin johdettu kansallinen ohjelma omalääkärimallin toteuttamiseksi. Se luo varmuuden ja luottamuksen myös lääkäri- ja hoitajakunnassa, kuinka tämä sekava tilanne hoidetaan. Kela-korvaus seikkailun aika ei ole enää. Meillä on eri puolilla maata hyviä kokemuksia omalääkärisovellutuksista, joita voidaan täydentää ammatinharjoittajilla.
Kela-kokeilu on turhaa ajan haaskausta ja kallista. Järjestely torpedoi työvoiman liikkumisen julkiseen uudistettavaan työyhteisöön. Hoidon jatkuvuus ei näissä malleissa toteudu. Potilasvirta vuotaa takaisin julkiselle puolelle.
Murrosvaiheessa on uskallettava myös julkisessa päätöksenteossa selkeyttää nykyistä harmaata aluetta julkisen ja yksityisen välillä. Vuokratyön käytön rajoittaminen, lääkärien toiminnan rajoittaminen yhtä aikaa firmoissa ja julkisella sektorilla Ruotsin mallin mukaan Yksityiset mukaan kilpailutusten kautta väestövastuullisesti ja ammatinharjoittajina, rajoitetusti kela-korvauksilla tai seteleillä sekä halukkaille puhtaasti yksityisiä palveluja. Selkeyttä monikanavaiseen rahoitus- ja toimintamalliin.
Lopuksi toistaisin kolme pääviestiä: järjestötyö ja jäsenhankinta kuntoon, Hoivan keskustelun kärkeen kotihoito kuntoon sekä omalääkärimalli jokaiselle. Johdetaan keskustelua, ei olla hiljaa. Samalla meistä jokainen rakentaa yhteistä kirkkoamme, Eläkeliittoa. Kiitos ja aurinkoista kesän alkua kaikille ja aktiivisia valtuustopäiviä ja valtuuston kokousta.
Raimo Ikonen
Eläkeliiton puheenjohtaja