Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo ovat kuluneen syksyn aikana nousseet kärjekkäästi julkiseen keskusteluun samalla, kun Orpon hallituksen niukkuutta jakava valtion talousarvioesitys on julkaistu.
Maamme taloustilanne on synkkä ja julkisen talouden alijäämä on vakava paikka. Hallitus onkin pyrkinyt valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2024 karsimaan valtion menoja. Menoleikkaukset ovat kohdentuneet kipeästi moniin väestöryhmiin, mutta julkisessa keskustelussa on muistettu mainita, että ”muilta leikataan, eläkeläisiltä ei”. Tätä on pidetty epäoikeudenmukaisena politiikkana ja tämän päivän eläkeläiset on monissa puheenvuoroissa esitetty jonkinlaisena itsekkäänä lastensa ja lastenlastensa kustannuksella elävänä väestöryhmänä. Julkinen keskustelu on saanut ikävän, jonkinlaisen sukupolvien välisen kaunaisen nokittelun sävyn. Samalla on sopivasti unohdettu, että monet eläkeläiset tuntevat kukkarossaan lääkkeiden arvonlisäverokantojen noston ja leikkaukset eläkkeensaajan asumistukeen.
Elämme tiukkoja aikoja, se on selvä. Erilaisia sosiaaliturvaetuuksia ei voidakaan pitää itsestään selvinä saavutettuina etuina. Suomalaiset eläkkeet eivät kuitenkaan ole suuren suuria. Mediaani, eli kaikista eläkkeistä keskimmäinen, on vain reilut 1600 euroa kuukaudessa. Kolmasosa eläkeläisistä sinnittelee alle 1 250 euron kuukausieläkkeellä. Julkisuudessa esitetyt vaatimukset siitä, että tällaisten eläkkeiden verotusta tulisi kiristää, tuntuvat käsittämättömiltä. On myös hyvä muistaa, että niissä tuloluokissa, joissa valtaosa eläkeläisistä on, verotus on jo nyt vastaavansuuruisia palkkatuloja kireämpää. Eläkeläisten mahdollisuudet vaikuttaa toimeentuloonsa ovat myös heikompia kuin työikäisillä kansalaisilla.
Tämä syksy on osoittanut, että suomalaisen yhteiskunnan ikäystävällisyys on toistaiseksi jäänyt pelkän juhlapuheen asteelle. Taloudellisesti niukemmat ajat tuovat esiin yhteiskunnan arvot. Ikäystävällisyydelle ja vanhempien sukupolvien työn arvostukselle ei koventuneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä näytä olevan tilaa. Nyt tarvitaankin sukupolvien välistä rakentavaa vuorovaikutusta kenties enemmän kuin koskaan. Huomisen hyvinvoiva Suomi rakentuu sukupolvien ketjussa.