Turvallisuus puhuttaa kansalaisia aina. Koronapandemia, kansainvälisen politiikan jännitteet, energian hinta – monenlaiset kysymykset voivat pohdituttaa ja järkyttää yksilön turvallisuuden tunnetta. Myös yksinäisyyden kokemus voi vaikuttaa turvallisuuden tunteen heikentymiseen. Erilaisiin arkea häiritsevin riskeihin voi kuitenkin aina varautua.
Varautuminen on ennaltaehkäisyä siltä varalta, että jokin riski toteutuu. Suositus on, että jokaisen kannattaa varautua siihen, että tavallinen arki voi häiriintyä luonnon onnettomuuden tai jonkin yleisen häiriötilanteen takia.
Kun kotitaloudet ovat varautuneet, viranomaiset saavat poikkeusoloissa aikaa järjestää jokaiselle apua ja kohdistaa voimavaransa eniten avun tarpeessa olevien auttamiseen. Huoltovarmuusorganisaatio ja Suomen Pelastusalan keskusjärjestö ovat kumppanijärjestöineen laatineet tällaisiin olosuhteisiin varautumista varten ohjeet ”72 tuntia -Pärjäisitkö omin avuin?”. Niiden avulla voi itse ennalta lisätä omaa ja oman kotitaloutensa turvallisuutta.
Ohjeet tunnetaan hieman huonosti: vasta noin miljoona suomalaista oli niistä tietoinen viime vuoden lopussa (IROResearch Oy:n Tuhat suomalaista -tutkimus 16.-25.11.2021). Toiseksi sinällään erittäin hyvien varautumisohjeiden sosiaalista kestävyyttä olisi vahvistettava.
Annetut ohjeet vastaavat tarkistuslistan lailla olennaisiin käytännön asioihin. Kuinka pitkäsi aikaa kotona pitäisi olla ruokaa koko perheelle? Mitä tarvikkeita kotoa olisi hyvä löytyä pitkittyneen sähkökatkon varalle? Mitä tarvitaan riittävän vesimäärän turvaamiseen? Miten toimitaan, jos sisälle suojautuminen edellyttää ilmanvaihdon pysäyttämistä ja ikkunoiden tiivistämistä? Miten torjutaan tartuntatauteja ja varmistutaan oikean tiedon saannista?
Sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen tarkoittaa vastuullisen tulokulman laajentamista ohjeisiin. Hyvään varautumiseen kuuluu myös se, että jo etukäteen muistaa pitää huolta siitä, että myös omat, mahdollisesti heikommassa asemassa olevat omaiset ja läheiset ovat varautuneet.
Miten siis pitäisi ohjeistaa? Mitä ihmisen pitäisi tehdä? Kartoita lähipiirisi. Mieti, onko omaisissasi tai lähipiirissäsi joku, joka on jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa ikänsä tai heikon toimintakykynsä vuoksi. Onko tämä henkilö itse tullut ajatelleeksi varautumista ja toisaalta millä tavalla hän on varautunut?
Minkälaista erityisiä tarpeita hänellä mahdollisesti on ja miten niihin pitää ennalta varautua? Miten saat häneen poikkeusoloissa tarvittaessa yhteyden? Kenen puoleen sinun pitää kääntyä varmistaaksesi, että hänellä on asiat kunnossa?
Yhtä tärkeää kuin se, että itse tuntee varautumisohjeet ja toimii niiden mukaisesti, on muistuttaa lähipiiriä ohjeiden olemassaolosta. Ennalta varautumiseen kuuluu myös sosiaalinen ulottuvuus. Poikkeusolojen yllättäessä herää syvä huoli lähimmäisestä. Huolehtimalla jo ennalta siitä, että myös haavoittuvassa asemassa oleva lähimmäinen on varautunut, huolehdit paitsi hänestä myös itsestäsi.
Irene Vuorisalo
