Terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisemisen tiedetään olevan paras keino ihmisen toimintakyvyn parantamiseksi, myös kustannusten näkökulmasta. Vain yksi kolmasosa kuntoutuksen tarpeesta esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivoissa johtuu iästä, loput ovat seurausta liikkumattomuudesta. Siksi monissa tilanteissa erityisesti ennalta ehkäiseminen on tärkeää. Nousussa olevien kaatumistapaturmien määrää voitaisiin ehkäistä paremmalla lihaskunnolla ja tasapainolla. Arkiliikunnan pitäisi olla helppoa ja esteetöntä, sopivia palveluita tarjolla ja ohjausta saatavana.
Ennaltaehkäisy on moniin vaivoihin keino numero yksi, mutta kuntoutus on ehdottomasti numero kaksi! Toimintakyvyn ylläpitäminen on halvempaa kuin hoito. Kuntoutuksen avulla voidaan tukea ikäihmisten kotona selviytymistä ja siirtää asumispalveluihin siirtymisen tarvetta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarve pienenee kuntoutuksen avulla.
Ennaltaehkäisyn ja kuntoutuksen tulisi myötäillä iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn vaihtelua. Monet hyötyvät aktivoinnista ja terveysneuvonnasta, mutta yhä enemmän on myös moniammatillisen kuntoutuksen tarvitsijoita.
Kuntoutus on liian vähän käytetty resurssi, joka pitäisi saada parempaan käyttöön, oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi. Näin kertoo Suomen sosiaali- ja terveys ry:n (SOSTE) äskettäin julkaistu sosiaalibarometri. Tästä on helppo olla samaa mieltä.
Vanhuspalvelulaissa keskeisenä tavoitteena on iäkkäiden kotona asumisen edellytyksien turvaaminen sekä oikea-aikaisella ja osaavalla kuntoutuksella että tarkoituksenmukaisilla palveluilla. Lain velvoitteet kohdistuvat yli 75-vuotiaisiin, joilla on merkittävää vajaakuntoisuutta ja toiminnanvajeita. Tässä kohtaa saatetaan kuitenkin olla jo myöhässä. Ikääntyvien kohdalla ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen saattavat jäädä hyödyntämättä.
Yli puolet SOSTE:n barometriin vastanneista sote-johtajista, Kelan johtajista ja TE-johdosta kannattaa monissa yhteyksissä esillä ollutta kuntoutustakuuta. Lähes yksimielisesti toivotaan myös maakunnallisen asiakas- ja palveluohjauksen toteutumista sekä yhtä asiakassuunnitelmaa, joka huomioisi myös kuntoutuksen.
Pitääkö kuntoutuksen saamisen sitten perustua kuntoutustakuun sanelemaan määräaikaan vai yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin? Nähdäkseni nämä eivät ole toisensa poissulkevia tavoitteita. Kuntoutuksen pitää tietenkin perustua palvelutarpeen arviointiin, mutta sen viivytyksettömän saamisen takaisi kuntoutustakuu.
Iäkkäiden henkilöiden kuntoutuksesta on pääosin vastuussa julkinen terveydenhuolto. Resurssit eivät kuitenkaan ole lisääntyneet tarpeiden ja velvoitteiden lisääntymisen myötä. Perusterveydenhuollosta puuttuu kattavasti, tasalaatuisesti ja systemaattisesti toimiva iäkkäiden kuntoutusjärjestelmä. Asianmukaisen diagnostiikan, iäkkään tarpeenmukaisen hoidon ja kuntoutuksen kokonaisuus tukevat iäkkäiden mahdollisimman itsenäistä ja omatoimista elämää kotona.
Anu Korhonen
